Lue keskustelun säännöt.
Monesta liberaalista tulee vanhempana konservatiivi, mutta onko sinulle käynyt päinvastoin?
27.07.2024 |
Minulle nimittäin on. Olin nuorena hyvin konservatiivinen ja halusin uskoa siihen viitekehykseen. Uskoisin, että tässä oli syynä se että olin yh-äidin lapsi ja halusin elämääni vakautta ja hyväksyntää.
Vanhemmiten aloin tajuta, että asiat eivät olleet ihan sillä tavalla kuin nuorempana ajattelin. Joten joskus 30 ikävuoden seudulla aloin vähitellen ymmärtää enemmän liberaaleja, erilaisia oman elämänsä kulkijoita, toisenlaisia ihmisiä. Sattumalta myös tutustuin tällaisiin ihmisiin. Aloin myös työskennellä ihmisten parissa, jotka olivat ns. yhteiskunna vähäosaisia. Nyt, 48-vuotiaana olen lähinnä vasemmistolainen liberaali, joka häpeää nuoruuden ehdottomia kommentteja, joita jotkut vanhemmat vielä muistavat. Olen tullut ihan toiseen ääripäähän.
Muita?
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jo vanha, nuorena noin yli 40v sitten olin idealisti ja uskoin ihmiseen/maailmaan mutta nyt..yli 40v myöhemmin en enää usko.
Olen kiertänyt jonkin verran maailmaa (yli 50 maata) että jonkinlainen kuva on syntynyt tästä pallosta mutta ihminen on ahne ja itsekäs eikä se muutu mihinkään.....
KYSYMYS: Kumpi on sun mielestä suurempaa ahneutta ja itsekkyyttä, se että haluaa pitää omat rahansa pitkälti itsellään, vai se että haluaa itselleen toisten rahat? Molemmat toki omanlaista ahneutta ja itsekkyyttä, mutta että kumpi on suurempaa sellaista?
On myös hyvä tajuta näin kun ikää tulee, niin 99% tapauksissa ei ole siitä että ne rahavarat olisi jotain perintömiljoonia. Ne on ihmisten ihan tavallisella työnteolla hankittuja rahoja, jotka myös he itse ihan oikeasti tarvitsisivat. Sen takia mä koen että on suurempaa ahneutta haluta napata ne itselleen.
Se sinunkin "oma raha" on muilta saatua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lapsena ja nuorena aina enemmän tai vähemmän konservatiivi, noin 20v jopa aika radikaali. Nyt 28v erittäin liberaali. Historia ei hävetä koska tietoa paremmasta ei ollut. Samalla poliittinen ajattelu on siirtynyt vanhempien kommunismista fasimin kautta vihreään liberalismiin.
En sanoisi että se menee noin suoraviivaisesti. Itse suhtaudun joihinkin asioihin paljon kielteisemmin kuin nuorena ja joihinkin taas paljon myönteisemmin kuin nuorena.
Onko todella näin? Vai sanotko noin, koska sinua häiritsee, että he eivät ole samaa mieltä kanssasi? Voitko hieman laajentaa ja perustella väitettäsi? Kiitos että keskustelet.
En ole se, jolta kysyit, mutta vastaan. Mulla kaikki alkoi transkysymyksestä. Kun se siirtyi marginaalista keskiöön, aloin olla eri mieltä. Tulkitsin, että "transnaiset ovat naisia" on vain juttu, joka sanotaan, jotta muutamalla ihmiselläolisi hyvä mieli. Ei, se pitikin tulkita kirjaimellisesti. Olen rehellinen ihminen, joten en voinut. Mitä enemmän noita asioita tuli vastaan (esim. translääketieteen negat. vaikutukset), sitä kovemmalla äänellä ihan kohtuulliset kysymykset hukutettiin huutoon"transfobiaa!"
En ehdi kirjoittamaan enempää, mutta tästä se lähti. Minulle ei sovi se, että teeskennellään kaiken olevan hyvin ja kyseenalaistaminen hukutetaan mölinään. Ei koske vain transkysymystä, se vain havahdutti minut.
Hyvä vastaus, kiitos.
Itse ajattelen, että kun sanomme että transnaiset ovat naisia, kunnioitamme naiseksi itsensä kokevan omaa kokemusta. En minä tiedä miten karmeaa on, kun jalkovälissä on penis ja silti pitää itseään naisena. En siis ymmärrä omalla kokemuksellani sukupuolidysforiaa. Mutta ymmärrän miltä tuntuu, jos oma totuus dissataan. Jos ystäväni, jota olen tottunut pitämään miehenä, kertookin olevansa nainen, uskon häntä. Eihän se helppoa olisi, vaan hyvin, hyvin outoa. Mutta se on hänen totuutensa, ja jos tarvitaan, lähden pitämään häntä kädestä kiinni klinikalle.
Miksi me, joille oma sukupuoli ei ole ongelma, emme tukisi heitä, joille se on? Se ei ole meiltä pois.
Voi kyllä! Aloitus olisi voinut olla itseni kirjoittama!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No harvemmin kai se noin päin menee. Nuorena sitä ajattelee että pitää pelastaa maailma ja siksi vasemmistolaisuus. Sitten vanhempana, tulojenkin kasvaessa, sitä alkaa ajattelemaan enemmän omaa perhettä.
Totta, mutta ei aina. Itse olin nuorena hyvin itsekeskeinen ja oikeistolainen, koska minulla oli sellaisia kavereita. Mitään älyllistä siinä ei ollut, pelkkää papukaija-meininkiä. Vanhemmiten aloin nähdä asiat toisesta vinkkelistä ja en pelännyt vaihtaa kantojani.
Ei kai kyse ole pelosta vaihtaa kantaansa vanhempana, vaan siitä että nuorena sitä olisi viettänyt mielellään vaikka joulun thaimaassa. Vanhemmiten kun on perhettä, sitä arvostaa enemmän joulusaunaa, kinkkua ja joulupukkia. Perinteiset arvot nousee esille. Ja perheellisenä ei omia tulojaan tosiaan halua jakaa laupias sa
Tuossa on kyse sun henkilökohtaisesta itsekkyydestäsi. Aika moni perheellinen käsittää, että oman perheen etu on muidenkin etu ja päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Onko todella näin? Vai sanotko noin, koska sinua häiritsee, että he eivät ole samaa mieltä kanssasi? Voitko hieman laajentaa ja perustella väitettäsi? Kiitos että keskustelet.
En ole se, jolta kysyit, mutta vastaan. Mulla kaikki alkoi transkysymyksestä. Kun se siirtyi marginaalista keskiöön, aloin olla eri mieltä. Tulkitsin, että "transnaiset ovat naisia" on vain juttu, joka sanotaan, jotta muutamalla ihmiselläolisi hyvä mieli. Ei, se pitikin tulkita kirjaimellisesti. Olen rehellinen ihminen, joten en voinut. Mitä enemmän noita asioita tuli vastaan (esim. translääketieteen negat. vaikutukset), sitä kovemmalla äänellä ihan kohtuulliset kysymykset hukutettiin huutoon"transfobiaa!"
En ehdi kirjoittamaan enempää, mutta tästä se lähti. Minulle ei sovi se, että teeskennellään kaiken olevan hyvin ja kyseenalaistaminen hukutetaan mölinään. Ei koske vain transkysymystä, se vain havahdutti minut.
Hyvä vastaus,
Koska se on valehtelua. Sukupuolidysforian kokemus ei parane sillä. Kukaan ei hyödy valehtelusta. Se ei lisää suvaitsevaisuutta eikä ymmärrystä ketään kohtaan, se on vain totuuden vääristelyä. Ihmiset kohdataan ihmisinä, niin sukupuolidysforiaa kokevat kuin muutkin. Itse asiassa luulen, että toisten ihmisten pakottaminen näkemään miehet naisina ja naiset miehinä vähentää empatiaa transihmisiä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En ole tuo, jolle vastasit, mutta mielestäni teet aika pitkälle meneviä tulkintoja erittäin niukasta vastauksesta. Tulee mieleen olkiukon rakentelu."
Hieno tää lainaustoiminto täällä.
Odotetaan, että tuo jolle vastasin, tulee korjaamaan kaikki väärinkäsitykseni.
Joskus keskustelu etenee parhaiten niin, että kertoo mitä ajattelee toisen sanoneen, ja kysyy että tarkoittiko tämä sitä mitä luulin. Olkiukkous ei suinkaan ollut tarkoitukseni.
sama
Sukulaiselle kävi noin. Uskoo nyt kaikenlaisiin henkiolentoihin ja kummituksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten varmaan nuoruuden mustavalkoiset liberaalit/konservatiiviset mielipiteet tasoittuvat erilaisiksi harmaan sävyiksi, kun oppii näkemään asioita laajemmassa kokonaisuudessa. Vanhemmiten myös tarve parantaa maailmaa vähenee ja alkaa keskittymään omaan elämään, sivuuttaen maailmassa olevat vääryydet. En tarkoita että ne unohtaisi, mutta niiden merkitys omaan elämään vähenee.
Poikkeuksiakin toki mahtuu, esimerkiksi minä, joka en nuorempana suostunut näkemään mitään muuta kuin harmaan sävyjä. Vanhemmalla iällä vasta on alkanut omiin mielipiteisiinsä tai yleensäkään alkanut sellaisia muodostamaan. Ehkä tullut vähän särmää lisää.
En o kummassakaan leirissä. Oon valinnu itelle parhaat palat molemmista. Nuorena äänestin vihreitä, nyt en äänestä ketään koska olen kyynistynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sukulaiselle kävi noin. Uskoo nyt kaikenlaisiin henkiolentoihin ja kummituksiin.
Minun sukulaisellani sama juttu. Paitsi että on yhä konservatiivi, kuten ennen vanhaan. Hei hetkinen, voiko konservatiivi yleensäkään uskoa menninkäisiin?
No joo. Olin aika jyrkkä oikeistolainen junnuna. En äänestä punasta vieläkään, vaikka huomaan ajattelevani aika punaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No enin kiihkeys on poistunut, ja ymmärrän nykyään monien tapaa ajatella. Oma ajatusmaailmani on siinä mielessä muuttunut vähän liberaalimmaksi.
Olen itse asiassa vähän ajatellut että mitä se minulle kuuluu mitä toiset ajattelevat ja uskovat. Mutta tekevät, se toki kuuluu.
Olen ollut aina konservatiivi ja olen edelleen. Jopa huomattavasti jyrkempi nyt vanhemmiten.
Keskilinjasta vasemmalla olen aina ollut ja sitä rajaa en tule ylittämään.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut aina konservatiivi ja olen edelleen. Jopa huomattavasti jyrkempi nyt vanhemmiten.
Eli ts. jääräpää. Hienoa.
Koska se on valehtelua. Sukupuolidysforian kokemus ei parane sillä. Kukaan ei hyödy valehtelusta. Se ei lisää suvaitsevaisuutta eikä ymmärrystä ketään kohtaan, se on vain totuuden vääristelyä. Ihmiset kohdataan ihmisinä, niin sukupuolidysforiaa kokevat kuin muutkin. Itse asiassa luulen, että toisten ihmisten pakottaminen näkemään miehet naisina ja naiset miehinä vähentää empatiaa transihmisiä kohtaan.
Onko monikin ystävistäsi trans? En usko että on.
Mistä me tässä keskustelemme? Keskustelemmeko siitä, mitä ajattelemme, vai siitä miten käyttäydymme trans-ystäviämme kohtaan?
Mielestäni ei ole syytä netissä tai muualla ilmaista epäluuloaan transihmisiä kohtaan, koska se luo heille turhia paineita. Sen sijaan, jos oma läheinen ilmoittaakin olevansa eri sukupuolta kuin syntymässä on määritelty, silloin meidän ihmisyys punnitaan.
Jos joku tekee niin, hän on ihan varmasti ajatellut asian aika pitkälle, eikä pysty enää teeskentelemään eri sukupuolta. Mitä silloin tekee ystävä? Aivan oikein: tukee häntä.
Meidän pitää erottaa netissä mielipiteen (turha) ilmoitus todellisen elämän todellisesta tilanteesta.
Tämä mitä tässä nyt teemme, on turhaa. Tärkeää on se, miten suhtaudumme läheisiimme, jotka kokevat sukupuolidysforiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konservatiivit ovat nykyään suvaitsevaisempia.
No ei se siltä vaikuta jos katsoo vaikkapa Tavion kommentteja tältä päivältä.
Tavio puhui ihan asiaa. Olen pannut jo ennenkin merkille, että sillä miehellä on järki päässä. Tykkään!
Se että konservatiivista tulee vanhemmiten liberaali on mahdollista vain silloin, kun päässä vinksahtaa. Näin käy joillekin "kissanaisille" jotka menettää omistusasuntonsa, tai jotain muuta traumaattista tapahtuu. Sitten ne siellä vuokrakaksiossaan eronneena keksii, että itse asiassa maailman tärkein asia onkin trans-oikeudet ja homojen oikeus avioliittoon.