Lue keskustelun säännöt.
Monesta liberaalista tulee vanhempana konservatiivi, mutta onko sinulle käynyt päinvastoin?
27.07.2024 |
Minulle nimittäin on. Olin nuorena hyvin konservatiivinen ja halusin uskoa siihen viitekehykseen. Uskoisin, että tässä oli syynä se että olin yh-äidin lapsi ja halusin elämääni vakautta ja hyväksyntää.
Vanhemmiten aloin tajuta, että asiat eivät olleet ihan sillä tavalla kuin nuorempana ajattelin. Joten joskus 30 ikävuoden seudulla aloin vähitellen ymmärtää enemmän liberaaleja, erilaisia oman elämänsä kulkijoita, toisenlaisia ihmisiä. Sattumalta myös tutustuin tällaisiin ihmisiin. Aloin myös työskennellä ihmisten parissa, jotka olivat ns. yhteiskunna vähäosaisia. Nyt, 48-vuotiaana olen lähinnä vasemmistolainen liberaali, joka häpeää nuoruuden ehdottomia kommentteja, joita jotkut vanhemmat vielä muistavat. Olen tullut ihan toiseen ääripäähän.
Muita?
Kommentit (188)
"Vasemmisto ei ole kaapannut liberalismia vaan moni sekoittaa liberaalit vasemmistoon ja konservatiivit oikeistoon koska Yhdysvalloissa demokraattien kannattajia kutsutaan liberaaleiksi ja republikaanien kannattajia konservatiiveiksi. Näin siitä huolimatta että demokraattipuolue ei ole kokonaisuutena erityisen vasemmistolainen"
Eihän tuo ole kuin pieni osa selitystä. Kannattaa katsoa vaikka vaalikonevastauksista tehtyjä arvokarttoja - niissähän vasemmisto löytyy aina kuvaajan "liberaali" -nurkkauksesta ja porvaripuolueet "konservatiivi" -reunasta. Kun sitten katsoo minkä kysymysten pohjalta jaottelua tehdään, niin selviää aika nopeasti, että "liberalismilla" käsitetään lähinnä vasemmistolaiseen identiteettipolitiikkaan liittyviä aiheita. Perinteiset liberalismin arvot - yksilön vapaudet, sanavapaus ja (mahdollisuuksien) tasa-arvo loistavat poissaolollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostan, koska tässähän oli suht järkeviäkin puheenvuoroja, eikä tätä ole outoa kyllä poistettu.
Minä olen realisti.
Turha huutaa ras ismia, jos itse käyttytyy kuin sivistymätön apina ja aiheuttaa ongelmia. Samoin kaikki ei ole mies/naisvihaa vaan ihan vihaa kus ipäitä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Se että vanhemmiten kävisi niin, että konservatiivista tulee liberaali, tarkoittaa että jotain on mennyt ihmisen sisällä rikki. Tapahtunut avioero, menettänyt lapsensa tai jotain muuta vastaavaa, joka on sitten aikaansaanut "henkisen kasvun". Muutoin se ei noin päin mene koskaan. Ihan luonnostaan ihminen tulee konservatiivisemmaksi mitä enemmän ikää tulee. Perhearvot, perinteet ja kaikki sellainen nousee vain enemmän arvoonsa. Ja se on biologiaa. Siinä vaiheessa kun täytetään 30v, niin kaivetaan se isomummun reseptikirja esille ja aletaan leipomaan pullaa perinteisellä metodilla. Aletaan arvostamaan aikaisempia sukupolvia, perhe-elämää ja niin edelleen. Nuorena sitä ollaan liberaaleja, kun ajattelussa on mukana niin paljon naiviutta. Silloin sitä mennään alasti heilumaan espalle ja julistamaan kuinka tärkeitä sukupuolineutraalit vessat ovatkaan.
En ole samaa mieltä. Liberaalisuuteen ei tarvita välttämättä sisäistä muutosta, vaan myös ulkopuolelta tuleva näkökulmien laajentaminen voi ajaa ihmistä suvaitsevampaan ja avoinmielisempään suuntaan, koska on helppo olla konservatiivinen niissä asioissa jotka eivät näy mitenkään omassa elämässä. Esimerkiksi kun oma lapsi tulee kaapista ulos, se on monelle vanhemmalle ensimmäinen kerta, kun omia näkemyksiä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä pitää katsoa kriittisesti ja miettiä tarkkaan.
Joissain asioissa olen libelaarimpi kuin nuorena, ainakin minusta on tullut entistä vahvempi liberaalin talousmallin kannattaja!
Leikki sikseen, mutta kai nuoremmilla polvilla on aina joku tarve tehdä isänmurha. Sukupuolisekoilu on kyllä saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että tutut vanhat liberaalihipitkin päivittelevät meininkiä. Ainakin on lokerointia enemmän kuin ikinä aikaksemmin, itsekin olen joku cis-miesoletettu😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt keskiluokkaiseen perheeseen ja elänyt melko kuplassa. Lukiossa olin sellainen pikkukokoomuslainen pätijä teinin itsevarmuudella, mikä hävettää edelleen. En tosin ollut ainoa, vaan kaverit oli samanlaisia ja sitten oltiin olevinaan niin fiksuja omassa ylimielisyydessämme.
Yliopistossa jätin politiikan vähemmälle, mutta säilytin perusasenteeni. En esimerkiksi kunnioittanut duunareita juuri lainkaan, tai oikeammin voisi sanoa että he eivät kiinnostaneet minua. Puhumattakaan työttömistä tai syrjäytyneistä. Suoraan sanottuna en ajatellut muuta kuin omaa viiteryhmääni.
Mutta sitten valmistuin ja ajauduin puolivahingossa työhön, jossa tulin kohtaamaan tätä yhteiskunnan osaa jota en ollut koskaan nähnyt tai siihen tutustunut. Ja silloin minussa alkoi muutos. Ei ihan heti, mutta ajan mittaan. Koko ajan tuli havaintoja, jotka olivat ristiriidassa aiemman maailmankuvani kanssa. Kehityin ihmisenä ja lopulta jouduin kysymään itseltäni, että mitkä oikeastaan ovat arvoni, ja suhteeni yhteiskuntaan. Ja se ei ollut enää sama kuin se joskus oli.
Joskus pelkään, että nuo nuoruuteni pätemiseni tulevat julki, koska se olisi itselleni noloa ja monelle loukkaavaa. En ole enää se ihminen.
Minä olin nuorena aktiivinen tällaisissa oikeistolaisissa (ei ääri) piireissä ja kävinpä esim maanpuolustuskursseilla jne. Huomasin kuitenkin jossakin vaiheessa, että niissä piireissä oli hyvin paljon yksinkertaisia ja satuihin uskovia ihmisiä, lisäksi siellä oli ihan rehellisesti mielenterveytensä kanssa kamppailevia tyyppejä. Porukka jakaantui sielläkin kahtia: ensimmäiseen kastiin kuului sellaiset joilla oli varallisuutta, usein perittyä, ja jotka oli ikään kuin niitä johtajia joiden äässiä nuoltiin. Toiseen kuului sellaiset joilla ei ollut mitään varallisuutta vaan jotka ainoastaan halusivat larpata oikeistolaista itsetuntosyistä. Jälkimmäisessä ryhmässä oli nämä mt-tapaukset ja tätä ryhmäähän se minäkin edustin.
En kuitenkaan ollut aivan tollo joten huomasin kyllä ajan kanssa että en kuulu porukkaan eikä se maailma tarjonnut minulle mitään. Joten jättäydyin pois ja "puolueettomaksi". En voi kyllä edelleenkään sietää esim lässyttäviä ja vaikkapa rikollisia tai narkkareita paapovia vasemmistolaisia. Mielestäni he ovat ihan yhtä va jaita kuin ne tyhjätasku-oikeistolaiset kanssa joihin minä tutustuin "piireissä". Joten olen kyllä jättäytynyt kaikesta tällaisesta pois. En ole puolueeton vaan eristäytynyt. En voi asioille mitään enkä siedä ketään. Joten elelen niin kuin parhaaksi näen enkä hae siihen keneltäkään oikeutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No harvemmin kai se noin päin menee. Nuorena sitä ajattelee että pitää pelastaa maailma ja siksi vasemmistolaisuus. Sitten vanhempana, tulojenkin kasvaessa, sitä alkaa ajattelemaan enemmän omaa perhettä.
Vasemmistolaiset ajattelevat muitakin kuin itseään
Äänestin 30 vuotta kokoomusta, jota kuvittelin järkeväksi talousosaajien puolueeksi. Sitten Orpo avasi silmäni ja teki minusta kirjaimellisesti vihervassarin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti riippuu miten asiaa tarkastelee. Itse olen talouspoliittisessa ajattelussa vasemmistolainen. Kannatan valtion omistuksia tärkeissä yrityksissä ja jonkinlaista sääntelyä, joskaan en vastusta markkinataloutta. Sille pitää vaan laittaa rajat. Lisäksi kannatan ay-liikettä, koska se on ainoa keino pitää balanssi työnantajien ja työntekijöiden välillä.
Mitä tulee kaikenlaisiin kulttuurisotakysymyksiin olen niihin hyvin haluton ottamaan kantaa koska ne ei minua kiinnosta enkä koe että niillä on mitään merkitystä mihinkään varsinaisesti. Jos puhutaan suurista linjoista. Päinvastoin paskottu hyvinvointiyhteiskunta aiheuttaa radikalismia = huono asia esim vähemmistöille. Heidän pitäisi ajatella asiaa taktisesti, eli äänestää talouspoliittisesti vasemmalle.
En ole koskaan ollut oikeistolainen enkä tule olemaan. Jos edes tämä nykyinen hallitus ei ole osoittanut mitä riskejä siihen sisältyy niin ei voi mitään. Oma häpeä.
Vierailija kirjoitti:
Minä myös luovuin nuoruuden kodista perimästäni konservatismista, kun pääsin opiskelemaan, tutustuin ihmisiin ja maailmaan laajemmin ja tajusin, että lapsuudenkotini asenteet johtuivat kai jonkinlaisesta elämänpelosta, epävarmuudesta ja tuollaisesta.
Liberaalius ja vihreä vasemmistolaisuus puhkeaa nimen omaan itsenäistyvillä nuorilla naisilla.
Moni on elänyt lapsuuden kodissa jossa asenne elämään on normaalia ja käytännönläheistä. Nuoret radikalisoituvat opiskeluiässä kun ystävien kanssa "tajuavat" kuinka väärin kaikki on. Suurin osa onneksi palaa takaisin meidän normaalien joukkoon kun opiskelun jälkeen pitää tienata omat rahat ja maksaa verot tuloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kun sitten katsoo minkä kysymysten pohjalta jaottelua tehdään, niin selviää aika nopeasti, että "liberalismilla" käsitetään lähinnä vasemmistolaiseen identiteettipolitiikkaan liittyviä aiheita. Perinteiset liberalismin arvot - yksilön vapaudet, sanavapaus ja (mahdollisuuksien) tasa-arvo loistavat poissaolollaan."
Eiköhän ero ole lähinnä siinä että jokainen näkee nuo yksilön vapaudet ja sananvapauden tai tasa-arvon helpoiten niissä asioissa jotka ovat itselle tärkeitä. Toinen näkee ne helpoiten vähemmistöjen asemassa ja toinen vaikka yrittämisen vapautena.
Mutta ihan jos ajatellaan yleisesti niin liberaali ajatusmaailma antaa keskimäärin isommalle osalle ihmisiä mahdollisuuden elää kuten he haluavat kuin konservatiivinen ajatusmaailma. Tämä siis olettaen että konservatiivi haluaa ideologiansa perusteella määritellä myös sen miten muut saavat elää.
Aloitin liberaalina ja olen pysynyt liberaalina. Tämä on hyvä.
Toki löytyy varmaan mua liberaalimpiakin. Itäraja esim. voi musta pysty suljettuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloitin liberaalina ja olen pysynyt liberaalina. Tämä on hyvä.
Toki löytyy varmaan mua liberaalimpiakin. Itäraja esim. voi musta pysty suljettuna.
Pysyä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä myös luovuin nuoruuden kodista perimästäni konservatismista, kun pääsin opiskelemaan, tutustuin ihmisiin ja maailmaan laajemmin ja tajusin, että lapsuudenkotini asenteet johtuivat kai jonkinlaisesta elämänpelosta, epävarmuudesta ja tuollaisesta.
Liberaalius ja vihreä vasemmistolaisuus puhkeaa nimen omaan itsenäistyvillä nuorilla naisilla.
Moni on elänyt lapsuuden kodissa jossa asenne elämään on normaalia ja käytännönläheistä. Nuoret radikalisoituvat opiskeluiässä kun ystävien kanssa "tajuavat" kuinka väärin kaikki on. Suurin osa onneksi palaa takaisin meidän normaalien joukkoon kun opiskelun jälkeen pitää tienata omat rahat ja maksaa verot tuloista.
Ei, kyllä se "radikalisoituminen" tapahtuu iästä riippumatta siinä kohtaa kun tutustuu niihin ihmisiin, mitä siellä "normaalien" perheissä väheksytään. Normaaliuden käsite on aina ollut ahdas sekä naisille että miehille, ja silti osalla ihmisistä on joku outo vimma pitää siitä hampaat irvessä kiinni. Vaikka se ei edes aja omaa etua.
"Leikki sikseen, mutta kai nuoremmilla polvilla on aina joku tarve tehdä isänmurha. Sukupuolisekoilu on kyllä saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että tutut vanhat liberaalihipitkin päivittelevät meininkiä. Ainakin on lokerointia enemmän kuin ikinä aikaksemmin, itsekin olen joku cis-miesoletettu"
Kannattaa muistaa että se joka äänekkäimmin huutaa ei edusta silti koko sukupolvea. Lopulta suurin osa nuorista on melko maltillisia mutta he eivät vain huuda asioitaan joka paikassa. Ihan kuten taistolaiset olivat lopulta varsin pieni porukka 70-luvulla mutta niin näkyviä että ovat leimanneet koko vuosikymmenen. Silti he olivat vain yhden puolueen vähemmistössä oleva joukko.
"Perinteiset liberalismin arvot - yksilön vapaudet, sanavapaus ja (mahdollisuuksien) tasa-arvo loistavat poissaolollaan."
Ok. Kerrotko kuitenkin miten vaikkapa yhtälaisten oikeuksien ja mahdollisuuksien antaminen vähemmistöille on ristiriidassa näiden asioiden kanssa?
Konservatiivi ei vieläkään ole vastakohta liberaalille.
Persut ei tajua, että tutkimusten mukaan suurin osa suomalaisista on oikeistoliberaaleja.
Konservatiivit on vähemmistössä oikeistolaisissa.
Jos lasketaan vassarit mukaan yli puolet suomalaisista on liberaaleja.
Poimin tuolta keskeltä kohdan: Ja vanha sanontahan sanoo, että "miten vasemmistolaisesta tehdään oikeistolainen?" No antamalla sille riittävästi rahaa. On helppoa ajatella vasemmistolaisittain nuorena tai muuten vain pienituloisena, kun kerran itse on siinä systeemissä saajapuolella.
Et taida tajuta lainkaan, kuinka sairas ja ristiriitainen kommenttisi on. Ensinnäkin väität ikäänkuin vain vasemmistolaisille annettaisiin yhteiskunnan puolelta rahaa, vaikka totuus on toinen ja rikkaat oikeistolaiset yrittäjätkin saavat tukia, ja moni vasemmistoa kannattava hyvätuloinen ei saa. Toisekseen, jos kerran vain vasemmistolaiset ovat saamapuolella, niin miten kummassa heistä ei ole jo tullut oikeistolaisia, jos kerran pelkkä rahan saaminen riittää siihen?