Monesta liberaalista tulee vanhempana konservatiivi, mutta onko sinulle käynyt päinvastoin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No harvemmin kai se noin päin menee. Nuorena sitä ajattelee että pitää pelastaa maailma ja siksi vasemmistolaisuus. Sitten vanhempana, tulojenkin kasvaessa, sitä alkaa ajattelemaan enemmän omaa perhettä.

Totta, mutta ei aina. Itse olin nuorena hyvin itsekeskeinen ja oikeistolainen, koska minulla oli sellaisia kavereita. Mitään älyllistä siinä ei ollut, pelkkää papukaija-meininkiä. Vanhemmiten aloin nähdä asiat toisesta vinkkelistä ja en pelännyt vaihtaa kantojani. 

 

Ei kai kyse ole pelosta vaihtaa kantaansa vanhempana, vaan siitä että nuorena sitä olisi viettänyt mielellään vaikka joulun thaimaassa. Vanhemmiten kun on perhettä, sitä arvostaa enemmän joulusaunaa, kinkkua ja joulupukkia. Perinteiset arvot nousee esille. Ja perheellisenä ei omia tulojaan tosiaan halua jakaa laupias samarialaisena maailman köyhille, kun on omatkin lapset mitkä pitää ruokkia. Ei oikeistolaisuus ole sama kuin itsekeskeisyys. Ja vanha sanontahan sanoo, että "miten vasemmistolaisesta tehdään oikeistolainen?" No antamalla sille riittävästi rahaa. On helppoa ajatella vasemmistolaisittain nuorena tai muuten vain pienituloisena, kun kerran itse on siinä systeemissä saajapuolella. Mutta sitten kun tulot on paremmat, niin kysymys onkin että haluatko sinä vaikka sen omistusasunnon, vai haluatko mieluummin antaa ne rahat pienituloisille opiskelijoille. Ja että ethän ole itsekäs. No se ei varmaan ole maailman suurinta itsekkyyttä haluta se omistusasunto ja joku auto pihaan millä kuskata lapsia harrastuksiin.

Poimin tuolta keskeltä kohdan: Ja vanha sanontahan sanoo, että "miten vasemmistolaisesta tehdään oikeistolainen?" No antamalla sille riittävästi rahaa. On helppoa ajatella vasemmistolaisittain nuorena tai muuten vain pienituloisena, kun kerran itse on siinä systeemissä saajapuolella. 

Et taida tajuta lainkaan, kuinka sairas ja ristiriitainen kommenttisi on. Ensinnäkin väität ikäänkuin vain vasemmistolaisille annettaisiin yhteiskunnan puolelta rahaa, vaikka totuus on toinen ja rikkaat oikeistolaiset yrittäjätkin saavat tukia, ja moni vasemmistoa kannattava hyvätuloinen ei saa. Toisekseen, jos kerran vain vasemmistolaiset ovat saamapuolella, niin miten kummassa heistä ei ole jo tullut oikeistolaisia, jos kerran pelkkä rahan saaminen riittää siihen?

"Vasemmisto ei ole kaapannut liberalismia vaan moni sekoittaa liberaalit vasemmistoon ja konservatiivit oikeistoon koska Yhdysvalloissa demokraattien kannattajia kutsutaan liberaaleiksi ja republikaanien kannattajia konservatiiveiksi. Näin siitä huolimatta että demokraattipuolue ei ole kokonaisuutena erityisen vasemmistolainen"

Eihän tuo ole kuin pieni osa selitystä. Kannattaa katsoa vaikka vaalikonevastauksista tehtyjä arvokarttoja - niissähän vasemmisto löytyy aina kuvaajan "liberaali" -nurkkauksesta ja porvaripuolueet "konservatiivi" -reunasta. Kun sitten katsoo minkä kysymysten pohjalta jaottelua tehdään, niin selviää aika nopeasti, että "liberalismilla" käsitetään lähinnä vasemmistolaiseen identiteettipolitiikkaan liittyviä aiheita. Perinteiset liberalismin arvot - yksilön vapaudet, sanavapaus ja (mahdollisuuksien) tasa-arvo loistavat poissaolollaan.

Nostan, koska tässähän oli suht järkeviäkin puheenvuoroja, eikä tätä ole outoa kyllä poistettu.

Minä olen realisti.

Turha huutaa ras ismia, jos itse käyttytyy kuin sivistymätön apina ja aiheuttaa ongelmia. Samoin kaikki ei ole mies/naisvihaa vaan ihan vihaa kus ipäitä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Se että vanhemmiten kävisi niin, että konservatiivista tulee liberaali, tarkoittaa että jotain on mennyt ihmisen sisällä rikki. Tapahtunut avioero, menettänyt lapsensa tai jotain muuta vastaavaa, joka on sitten aikaansaanut "henkisen kasvun". Muutoin se ei noin päin mene koskaan. Ihan luonnostaan ihminen tulee konservatiivisemmaksi mitä enemmän ikää tulee. Perhearvot, perinteet ja kaikki sellainen nousee vain enemmän arvoonsa. Ja se on biologiaa. Siinä vaiheessa kun täytetään 30v, niin kaivetaan se isomummun reseptikirja esille ja aletaan leipomaan pullaa perinteisellä metodilla. Aletaan arvostamaan aikaisempia sukupolvia, perhe-elämää ja niin edelleen. Nuorena sitä ollaan liberaaleja, kun ajattelussa on mukana niin paljon naiviutta. Silloin sitä mennään alasti heilumaan espalle ja julistamaan kuinka tärkeitä sukupuolineutraalit vessat ovatkaan.

En ole samaa mieltä. Liberaalisuuteen ei tarvita välttämättä sisäistä muutosta, vaan myös ulkopuolelta tuleva näkökulmien laajentaminen voi ajaa ihmistä suvaitsevampaan ja avoinmielisempään suuntaan, koska on helppo olla konservatiivinen niissä asioissa jotka eivät näy mitenkään omassa elämässä. Esimerkiksi kun oma lapsi tulee kaapista ulos, se on monelle vanhemmalle ensimmäinen kerta, kun omia näkemyksiä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä pitää katsoa kriittisesti ja miettiä tarkkaan.

Joissain asioissa olen libelaarimpi kuin nuorena, ainakin minusta on tullut entistä vahvempi liberaalin talousmallin kannattaja!

Leikki sikseen, mutta kai nuoremmilla polvilla on aina joku tarve tehdä isänmurha. Sukupuolisekoilu on kyllä saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että tutut vanhat liberaalihipitkin päivittelevät meininkiä. Ainakin on lokerointia enemmän kuin ikinä aikaksemmin, itsekin olen joku cis-miesoletettu😂

Olen syntynyt keskiluokkaiseen perheeseen ja elänyt melko kuplassa. Lukiossa olin sellainen pikkukokoomuslainen pätijä teinin itsevarmuudella, mikä hävettää edelleen. En tosin ollut ainoa, vaan kaverit oli samanlaisia ja sitten oltiin olevinaan niin fiksuja omassa ylimielisyydessämme.

Yliopistossa jätin politiikan vähemmälle, mutta säilytin perusasenteeni. En esimerkiksi kunnioittanut duunareita juuri lainkaan, tai oikeammin voisi sanoa että he eivät kiinnostaneet minua. Puhumattakaan työttömistä tai syrjäytyneistä. Suoraan sanottuna en ajatellut muuta kuin omaa viiteryhmääni. 

Mutta sitten valmistuin ja ajauduin puolivahingossa työhön, jossa tulin kohtaamaan tätä yhteiskunnan osaa jota en ollut koskaan nähnyt tai siihen tutustunut. Ja silloin minussa alkoi muutos. Ei ihan heti, mutta ajan mittaan. Koko ajan tuli havaintoja, jotka olivat ristiriidassa aiemman maailmankuvani kanssa. Kehityin ihmisenä ja lopulta jouduin kysymään itseltäni, että mitkä oikeastaan ovat arvoni, ja suhteeni yhteiskuntaan. Ja se ei ollut enää sama kuin se joskus oli.

Joskus pelkään, että nuo nuoruuteni pätemiseni tulevat julki, koska se olisi itselleni noloa ja monelle loukkaavaa. En ole enää se ihminen.