Monesta liberaalista tulee vanhempana konservatiivi, mutta onko sinulle käynyt päinvastoin?

Vierailija kirjoitti:

Se että konservatiivista tulee vanhemmiten liberaali on mahdollista vain silloin, kun päässä vinksahtaa. Näin käy joillekin "kissanaisille" jotka menettää omistusasuntonsa, tai jotain muuta traumaattista tapahtuu. Sitten ne siellä vuokrakaksiossaan eronneena keksii, että itse asiassa maailman tärkein asia onkin trans-oikeudet ja homojen oikeus avioliittoon.

Tuo on sinun oletuksesi. Itselleni tulee mieleen kuvailemastasi tilanteesta, että nainen on parisuhteessa ollessaan ollut alistettu, ja vaiennut tai toistellut miehensä konservatiivisia mielipiteitä. Sitten erottuaan nainen voi kertoa rehellisesti liberaalit mielipiteensä, eli että trans-oikeudet ja homojen oikeus ovat hänelle tärkeitä asioita. Oikeasti nainen on siis kokoajan ollut liberaali.

"Muistutuksena mammoille, että konservatismin vastakohta on progressiivisuus ... ei Liberalismi, joka taas on poliittinen ideologia."

Hyvä huomio mutta toisaalta käytännössä liberalismi on avoin muutokselle jolloin liberalismin vallitessa asiat muuttuvat ja kehittyvät nopeammin kuin konservatismin alla.

""Muistutuksena mammoille, että konservatismin vastakohta on progressiivisuus ... ei Liberalismi, joka taas on poliittinen ideologia."

Konservatismikin on useimmiten ideologia koska käytännössä ihmiset perustavat oman konservatisminsa erilaisiin uskontoihin ja poliittisiin näkökantoihin, eivät vain puhtaasti siihen että eivät halua asioiden muuttuvan liian paljon. Monella konservatiivilla on aika selkeä käsitys siitä miten asioiden pitää olla jotta ne häntä mielyttäisivät. Ja silloin siihen sekoittuu aina myös ideologiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No harvemmin kai se noin päin menee. Nuorena sitä ajattelee että pitää pelastaa maailma ja siksi vasemmistolaisuus. Sitten vanhempana, tulojenkin kasvaessa, sitä alkaa ajattelemaan enemmän omaa perhettä.

Totta, mutta ei aina. Itse olin nuorena hyvin itsekeskeinen ja oikeistolainen, koska minulla oli sellaisia kavereita. Mitään älyllistä siinä ei ollut, pelkkää papukaija-meininkiä. Vanhemmiten aloin nähdä asiat toisesta vinkkelistä ja en pelännyt vaihtaa kantojani. 

 

Ei kai kyse ole pelosta vaihtaa kantaansa vanhempana, vaan siitä että nuorena sitä olisi viettänyt mielellään vaikka joulun thaimaassa. Vanhemmiten kun on perhettä, sitä arvostaa enemmän joulusaunaa, kinkkua ja joulupukkia. Perinteiset arvot nousee esille. Ja perheellisenä ei omia tulojaan tosiaan halua jakaa laupias sa

Tämä taitaa olla tyypillinen oikeistolainen ajatuskulku. Ilmainen opiskelu, opintolaina ja valtion korkotukem ensiasuntolaina kelpaavat hyvin, samoin lasten tullessa terveydenhuolto, neuvola, vanhempainrahat, päiväkoti, koulu jne. Sitten kun tulisi oma vuoro maksaa, joka sentti onkin omaa ansiota, eikä siitä liikenisi murustakaan yhteiskunnan ylläpitämiseen.

Moni pieni- ja keskituloinen tuntuu kuvittelevan, että he olisivat jotain wahlrooseja ilman verotusta. Tosiasiassa reilusti yli 90 prosenttia kansasta olisi täysin liemessä esimerkiksi vakavan sairauden tai työttömyyden sattuessa kohdalle, ellei valtio tulisi hätiin. Mutta niin kauan on helppo huudella, kun omassa elämässä kaikki sujuu toivotusti.

Olin nuorena vapaamielisempi. Nykyään olen tiukempi ja perinteinen aikuinen. Ärsyttää kaikki välinpitämättömyys ja rappio. Intiimit ja henk.kohtaiset asiat levitellään lehdissä ja telkkarissa ja somessa. Tyhmyys tiivistyy.

Mihin perustat väitteesi? En tunne yhtäkään liberaalia, joka olisi alkanut muuttua vanhanaikaiseksi ja kangistuneeksi  iän myötä.

T: nainen, 60 v.

En voisi ikäpäivänä muuttua liberaaliksi.Olisinko silloin muuttuakseni jo harhainen jopa mielenterveysongelmainen.Mielestäni omaan terveet arvot ja terveen sielun,niin tuo muuttuminen arvojeni kohdalla ei tulisi koskaan tapahtumaankaan.

No enpä tiedä. Olen siinä välissä. Kannatan tasa-arvoista parisuhdelakia myös kirkossa ja naisten oikeutta aborttiin. Eutanasiasta en osaa sanoa. Kannatan tyttöjen ja naisten tasa-arvoa, mutta äärifeminismi menee mielestäni liiallisuuksiin unohtaen miehrt ja pojat. Olen ollut tällainen varmaan kolmekymppisestä lähtien. Sanoisin, että nuorempana asiat eivät olleet niin selkiytyneitä.