Lue keskustelun säännöt.
Millä tavalla se parisuhteen muodostaminen eroaa nykynuorilla jotenkin meidän viisikymppisten nuoruudesta?
26.07.2024 |
Ennen me vaan nähtiin, pantiin ja muutettiin sitten yhteen.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sen ihmisen löytää netistä, niin miksi se ei johda parisuhteeseen? Ennen ihmiset näkivät sitten livenä vaikka baarissa, joivat pari tuoppia ja tuumasivat, että lähdetäänkö samaa matkaa vai ei. Jos oli lähdetty samaa matkaa, muutettiin parissa kuukaudessa yhteen ja häät seuraavana vuonna.
Koska kaikki tietävät, että kukaan ei esitä itseään netissä. Olisi suorastaan itsetuhoista lähteä jotain vankikarkuria livenä tapaamaan.
Että nämä jaksaa jankuttaa. Netissä tutustutuaan, sitten tavataan, jolloin myös varmistuu, että tyyppi on mitä sanoo olevansa. Ihmiset tapaa netin kautta ja jotku päätyy suhteeseen. Vankikarkuruuskaan ei ole tälle este.
Miksi ihmiset eivät sitten päädy niihin suhteisiin. Juostaan vaan treffeillä? Miksi treffataan ihmisiä, jotka eivät oikeasti kiinnosta? Jos treffien tarkoitus ei ole haistella pariutumismahdollisuuksia, niin mitä ne on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavalliset miehet ei enää kelpaa naisille.
Naiset yliarvioi oman tasonsa, se pullukkainen ja/tai ruma nainen luulee olevansa tasokas koska sille kelpaa vain se atleettinen komistus joka on akateeminen.
Naiset ovat miehiä koulutetumpia. On ihan selvää, ettei kouluttamaton mies ole heidän silmissään kiinnostava. Älä puhu toisten puolesta, äläkä naisena, jos olet mies. Syrjäytyneen miehen ei tarvitse edes pariutua, eihän siinä olisi mitään järkeäkään.
Kummasti kouluttamaton mies kiinnostaa, jos sillä on parin millin arvosta omaisuutta. Ei haittaa vaikka olis maajussi (esimerkkejä on).
Ei se muuten edelleenkään kelpaa huippukoulutuksen saaneille naisille. Ei niille toisen raha merkitse yhtään mitään. Pään sisältö on heille kaikki kaikessa.
"Ei akateeminen. "
Ok. No kukaan akateeminen koulutusta tutkiva ei sitä noin määrittelisi, mutta ihmiset eivät siis pariudu, koska pari prosenttiyksikköä enemmän naisista on suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon kuin miehistä. Surullista, että tämänkin päätelmän on tuottanut ilmeisesti ihminen, jolla on ns. "akateeminen"koulutus.
Jos omia lapsia käyttää mittarina, niin eipä kyllä näytä eroavan mitenkään omasta nuoruudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavalliset miehet ei enää kelpaa naisille.
Naiset yliarvioi oman tasonsa, se pullukkainen ja/tai ruma nainen luulee olevansa tasokas koska sille kelpaa vain se atleettinen komistus joka on akateeminen.
Naiset ovat miehiä koulutetumpia. On ihan selvää, ettei kouluttamaton mies ole heidän silmissään kiinnostava. Älä puhu toisten puolesta, äläkä naisena, jos olet mies. Syrjäytyneen miehen ei tarvitse edes pariutua, eihän siinä olisi mitään järkeäkään.
Kummasti kouluttamaton mies kiinnostaa, jos sillä on parin millin arvosta omaisuutta. Ei haittaa vaikka olis maajussi (esimerkkejä on).
Ei se muuten edelleenkään kelpaa huippukoulutuksen saaneille naisille. Ei niille toisen raha merkitse yhtään mitään. Pään sisält
Tässä puhutaan sitten yhtä pienestä ihmisryhmästä kuin ne miljonäärit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sen ihmisen löytää netistä, niin miksi se ei johda parisuhteeseen? Ennen ihmiset näkivät sitten livenä vaikka baarissa, joivat pari tuoppia ja tuumasivat, että lähdetäänkö samaa matkaa vai ei. Jos oli lähdetty samaa matkaa, muutettiin parissa kuukaudessa yhteen ja häät seuraavana vuonna.
Koska kaikki tietävät, että kukaan ei esitä itseään netissä. Olisi suorastaan itsetuhoista lähteä jotain vankikarkuria livenä tapaamaan.
Särkyisi sydän, kun se haettaisiin linnaan. Sydänsuruihin voi kuolla :,(
Vierailija kirjoitti:
"Ei akateeminen. "
Ok. No kukaan akateeminen koulutusta tutkiva ei sitä noin määrittelisi, mutta ihmiset eivät siis pariudu, koska pari prosenttiyksikköä enemmän naisista on suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon kuin miehistä. Surullista, että tämänkin päätelmän on tuottanut ilmeisesti ihminen, jolla on ns. "akateeminen"koulutus.
Miten niin pariutumattomuus johtuisi siitä? Kyllä akateemisilla naisilla on yleensä aina ne akateemiset puolisotkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sen ihmisen löytää netistä, niin miksi se ei johda parisuhteeseen? Ennen ihmiset näkivät sitten livenä vaikka baarissa, joivat pari tuoppia ja tuumasivat, että lähdetäänkö samaa matkaa vai ei. Jos oli lähdetty samaa matkaa, muutettiin parissa kuukaudessa yhteen ja häät seuraavana vuonna.
Koska kaikki tietävät, että kukaan ei esitä itseään netissä. Olisi suorastaan itsetuhoista lähteä jotain vankikarkuria livenä tapaamaan.
Särkyisi sydän, kun se haettaisiin linnaan. Sydänsuruihin voi kuolla :,(
Sitä ennen olisi tod.näk. särkynyt paljon muutakin.
Harrastuksen parista löysi tyttäreni sen omansa. Minä päädyin yhteen kesätyöpaikasta löytämäni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Silloin kun sinä olit nuori, niin kukaan ei tiennyt mitä yhdelle tytölle tapahtui ausseissa. Sä nyt elät vähän liikaa siellä pornomaailmassa. "
Päinvastoin, en ole vuosikymmeniin katsonut pornoa, koska visuaalinen mielikuvitukseni tuottaa parempaa pornoa, kuin mikään mitä on saatavilla.
Sen sijaan olen lukenut naisten kokemuksista ja aiheesta tehdyistä tutkimuksista, sekä sen pornonäyttelijättärien avoimen kirjeen ja myös sen muutaman kardiologin avoimen kirjeen, jossa varoittavat niistä kuristamisen sydänvaaroista.
Niin luet pornoa, lässytät pornosta - eli pornomaailma, riippumatta mitä katsot.
Kyllä, kuristaminen on vaarallista. Kuitenkaan se ei ole se, mitä miehet yleensä tekee. Koska sinä elät pornomaailmassa, sinä et tiedä oikeasta mitään.
Sivusta, Iltalehdessä taannoin juttu "Tätä seksiä nuoret eivät enää tahdo"
Yli puolet nuorista on kokeillut kuristamista seksin yhteydessä, kertoo heinäkuun alussa julkaistu australialainen tutkimus.
Tutkimukseen osallistui 4702 henkilöä, joiden ikä oli 1835-vuotta. Heistä 57 prosenttia kertoi, että heitä oli kuristettu ainakin kerran seksin yhteydessä. 51 prosenttia vastaajista kertoi kuristaneensa seksikumppaniaan ainakin kerran.
Tutkimuksen vastaajista 47 prosenttia oli cis-miehiä, 48 prosenttia cis-naisia ja 4 prosenttia transihmisiä tai muun sukupuolisia. Naisista 69 prosenttia, miehistä 43 prosenttia ja muunsukupuolisista 79 prosenttia oli kokenut kuristamista seksin aikana ainakin kerran.
...
Näkyy myös Suomessa:
Tyypillinen YTHS:n seksuaalineuvonnan asiakas on 2025-vuotias nuori nainen, jolla kiinnostus seksiin on hiipunut. Hänellä saattaa olla voimakkaita paniikin kaltaisia tuntemuksia tai suoranaista pelkoa ja vastenmielisyyttä seksiä kohtaan, jotka eivät kuitenkaan liity mahdolliseen sen hetkiseen kumppaniin.
Kun asiakkaan historiaa sitten käydään läpi, saattaa tulla ilmi, että häntä on kuristettu yllättäen suostumuksellisen seksin aikana tai kuristaminen on liittynyt seksuaaliväkivaltatilanteeseen. Asiakas ei kuitenkaan ole itse osannut linkittää haluttomuutta tai ahdistusta tapahtumaan.
On kai ymmärretty miten falski asia pariutuminen on. Että löytää "yhden sen oikein" jonka kanssa elää onnellisesti. Todellisuus on niin paljon raadollisempi. Aina jompikumpi kyllästyy toiseen ensin . Rakkaus ja kiihko kestää max sen 7v. Itselläni se kestää huimat 3kk, sitten alkaa jo tympäistä. Aina jotain sattuu, loukataan jne. Ainoa hyvä puoli on ollut lapset, koska rakkaus heihin ei katoa, eikä haalistu. Toisaalta taas oliko sitten oikein tehdä heitä tänne käymään läpi samat murheet ja pettymykset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ainakin kerrottu, että enää ei vietetä samalla tavalla aikaa isommissa kaveriporukoissa kuin edes 10-15 vuotta sitten. Ja jos vietetäänkin, ne porukat ovat yksipuoleisempia, esimerkiksi pelkästään pojista koostuvia.
Eli ihmisillä ei ole nykyisin edes ystäviä? Ilmeisesti sosiaaliset taidot ovat romahtaneet. Olisiko se syy miksi ei löydy kumppania.
Ei se nyt noinkaan ole. Siskon teini kulkee isossa ystävälaumassa, samoin ystävän teinit.
Jos puhutaan "ystävälaumasta", niin silloin lienee kyseessä enemmänkin erilaisista tuttavista koostuva sekalainen joukko. Ne aidot ja hyvät ystävät ovat yleensä pienempi ja tiiviimpi ryhmä, mahdollsesti 4-5 henkeä.
Omat paljon nuoremmat sisarpuoleni ovat kahden kympin molemmin puolin ja he sekä kaverinsa ovat kyllä löytäneet seurustelukumppaneita. Tavallisia nuoria keskisuuressa kaupungissa.
Pystyn ainakin itse vetämään johtopäätöksen että ne introvertimmät ja hieman erikoiset ja ehkä lievästi kirjoilla olevat ovat niitä (kuten yksi sisaruksenikin) joilla on vaikeuksia. Myös se vaikuttaa jos on sitä laatua että jämähtää helposti koneelle tai pleikkarille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei nykynaisia tiiä mennäviettelemään. Ovat masismömmöissä, e-pillereissä,koopiikeissä, loukkaannuksissa ja somessa 25/7
Tässä oli asiavirheitä ja keksittyjä sanoja niin paljon, etten ymmärtänyt suurinta osaa. Auttaisi tulla ymmärretyksi, jos käyttäisi edes yleiskieltä.
Vierailija kirjoitti:
On kai ymmärretty miten falski asia pariutuminen on. Että löytää "yhden sen oikein" jonka kanssa elää onnellisesti. Todellisuus on niin paljon raadollisempi. Aina jompikumpi kyllästyy toiseen ensin . Rakkaus ja kiihko kestää max sen 7v. Itselläni se kestää huimat 3kk, sitten alkaa jo tympäistä. Aina jotain sattuu, loukataan jne. Ainoa hyvä puoli on ollut lapset, koska rakkaus heihin ei katoa, eikä haalistu. Toisaalta taas oliko sitten oikein tehdä heitä tänne käymään läpi samat murheet ja pettymykset.
Puhutaankin parisuhteen löytämisestä ja muodostamisesta, ei parisuhteen pituudesta ja päättämisestä.
On kaunis ja romanttinen ajatus uskoa "siihen oikeaan", mutta jokseenkin myös ainakin itselle turvallinen ajatus, ettei sitä ole olemassa. Mikä olisi todennäköisyys maailman mittakaavassa löytää "se oikea" naapurin Penasta?
Uskon ja kykenen silti pitkiin, tasapainoisin ja onnellisiin parisuhteisiin. En ole aina kyennyt nuoruuttani ja levottomuuttani, mutta kokemukseni mukaan kykenen nyt aikuisiällä sellaisen muodostamaan. Tiedän myös, että vaikka suhde joskus päättyisi ennen vanhuusikää niin olen ollut parisuhteessani onnellinen ja olen ihmisenä kasvanut valtavasti ajattelemaan myös muita kuin vain itseäni ja omia tarpeitani. Olen oppinut rakastamaan. Se on parisuhteen kaunein oppi, ja en pelkää rakastaa joskus myöhemmin uudestaan, mutten minä tietoisesti suhteessa onnellisesti olevana etsi ja uskon, että myöhemminkään vaan suhteen päättyminen vaatii aikaa toipua, päättyi suhde mistä syystä tahansa.
Kunnioitan kumppaniani ja siksi myös koen, etten halua häntä tietoisesti loukata. Arki ei luonnollisesti ole ollut pelkkää vaalenpunaista vaan siihen on vuosien aikana mahtunut myös ikävämpiä, pääosin ulkoapäin tulleita mielen haasteita. Silti koen, että olen saanut parisuhteelta paljon ihmisenä. Yksin elämisellä oli aikansa ja parisuhteella aikansa, tulevaisuutta en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kai ymmärretty miten falski asia pariutuminen on. Että löytää "yhden sen oikein" jonka kanssa elää onnellisesti. Todellisuus on niin paljon raadollisempi. Aina jompikumpi kyllästyy toiseen ensin . Rakkaus ja kiihko kestää max sen 7v. Itselläni se kestää huimat 3kk, sitten alkaa jo tympäistä. Aina jotain sattuu, loukataan jne. Ainoa hyvä puoli on ollut lapset, koska rakkaus heihin ei katoa, eikä haalistu. Toisaalta taas oliko sitten oikein tehdä heitä tänne käymään läpi samat murheet ja pettymykset.
Puhutaankin parisuhteen löytämisestä ja muodostamisesta, ei parisuhteen pituudesta ja päättämisestä.
On kaunis ja romanttinen ajatus uskoa "siihen oikeaan", mutta jokseenkin myös ainakin itselle turvallinen ajatus, ettei sitä ole olemassa. Mikä olisi todennäköisyys maailman mittakaavassa löytää "se oikea" naapurin Penasta?
Uskon ja kykenen silti pitkii
Myös aikuinen parisuhteeni on siis löytynyt somesta. Läsnäkin tapailin miehiä nuorena, mutten luonteeni vuoksi jaksa tutustumismielessä lähteä ulos, vaan lähdin ystävieni vuoksi ja pitääkseni hauskaa heidän kanssaan. Siksi some oli tehokkain.
Ihmisiä tapaan edelleen harrastuksissa ja tapahtumissa eli mietin, voisiko niistä olla nuorisolle avuksi tutustua ihmisiin. Opiskelijatapahtumat olivat sellaisia aikoinaan myös, joista monet kaverit puolisonsa löysivät.
En tiedä, aikaa omista seikkailuista on jo 15-20 vuotta aikaa ;) Deittailumaailma on muuttunut ja olen siitä täysin vieraantunut.
No nyt ei vaan nähdä, vaan nyt kaikki alkaa siitä, kun nainen saa viikottain Tinderiinsä viestiä noin sadalta mieheltä ja yrittää niistä sitten valkata, kenen kanssa näkee.
Vierailija kirjoitti:
No nyt ei vaan nähdä, vaan nyt kaikki alkaa siitä, kun nainen saa viikottain Tinderiinsä viestiä noin sadalta mieheltä ja yrittää niistä sitten valkata, kenen kanssa näkee.
Noinhan se oli ennenkin. Ne sata tarjousta miehiltä on aina tulleet, joko livenä tai erilaisissa aikaisemmissa nettideittipalveluissa. 95% tarjouksista on täyttä kakkaa, ne tulevat miehiltä, jotka ovat varattuja, liian vanhoja, liian nuoria tai ne ovat pelkkiä panotarjouksia, munankuvia. 5% etsii ihan parisuhdetta ja on vakavasti liikkeellä. Näistä 4% on törkeitä tai alistavia tai muuten tylsiä. 1% on se naista kiinnostava joukko. Toki siihen parisuhteen nainen tarvitsee vain yhden miehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sen ihmisen löytää netistä, niin miksi se ei johda parisuhteeseen? Ennen ihmiset näkivät sitten livenä vaikka baarissa, joivat pari tuoppia ja tuumasivat, että lähdetäänkö samaa matkaa vai ei. Jos oli lähdetty samaa matkaa, muutettiin parissa kuukaudessa yhteen ja häät seuraavana vuonna.
Mies ajattelee, että netistä löytyy aina vähän parempi. Ei haluta sitoutua. Tinder on miesten karkkikauppa, mutta eivät ymmärrä, etteivät he kaikkia saakaan.
Taas tämä käsittämättömän typerä väite. Jos Tinderissä miehiä on 80%, niin miten on edes matemaattisesti mahdollista etsiä sieltä koko ajan vähän parempaa? Voisiko joku nainen nyt kerrankin tulla selittämään tämän epäloogisuuden.
Että nämä jaksaa jankuttaa. Netissä tutustutuaan, sitten tavataan, jolloin myös varmistuu, että tyyppi on mitä sanoo olevansa. Ihmiset tapaa netin kautta ja jotku päätyy suhteeseen. Vankikarkuruuskaan ei ole tälle este.