Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään, joka olisi hetkellisesti ollut yksinhuoltaja vauvan ollessa alle 1v?
Kommentit (6)
Hyvin tietysti. Oli ensimmäinen lapsi kyseessä niin olihan sitä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En hetkellisesti, vaan ihan pysyvä ero tuli kun vauva oli 3kk. Oli todella rankkaa aikaa mutta siitäkin selvittiin ja side meidän äidin ja nyt jo aikuisen lapsen välillä on vahva. En aina kyllä tajua ydinperheiden vanhempien valitusta, pakko sanoa🤭
Olen. Mieheni kuoli, kun odotin lastani.
Olen aina ollut sosiaalinen ja minulla on ollut paljon ystäviä ja läheinen perhe, sekä suku.
Äitini oli todella paljon tukenani, asuimme lähellä toisiamme. Olen onnellinen, että tuona aikana vietimme paljon aikaa yhdessä sillä hän kuoli vain 52-vuotiaana lapseni ollessa 6. Mutta lapsenikin nyt aikuisena muistaa äitini oikein hyvin.
Ystävätkään eivät hylänneet, vaikka elämäntilanteemme olivatkin todella erilaisia, ollessani hyvin nuori leskiäiti.
Vierailija kirjoitti:
En hetkellisesti, vaan ihan pysyvä ero tuli kun vauva oli 3kk. Oli todella rankkaa aikaa mutta siitäkin selvittiin ja side meidän äidin ja nyt jo aikuisen lapsen välillä on vahva. En aina kyllä tajua ydinperheiden vanhempien valitusta, pakko sanoa🤭
Minä taas läheisteni ongelmia seuranneena näen, että siellä on paljon sellaisia ongelmia, joita yksinhuoltajana ei joudu kokemaan
se leskiäiti
Vain hetkellisesti?
Olen ollut yksinhuoltaja ihan lapsen syntymästä lähtien 18 vuotta.
Hyvin pärjäsin. Sain kuitenkin todella paljon lastenhoitoapua vanhemmiltani, mikä auttoi, kun oli jaksoja, jolloin en saanut nukuttua.
Silloin oli raskasta, kun jompikumpi -lapsi tai minä - oli sairaana. Kun lapsi oli vauva, väsyneenä mursin jalkani ja sekin haittasi arkea. 39 asteen kuumeessakin piti jaksaa niin kuin normaalisti.
Oli meillä koliikkia ja korvatulehduskierrettäkin, mikä päättyi onneksi korvien putkitukseen.
Elämäni on ollut aika rahoittunutta kotiin, kun on aina ollut kiire töistä kotiin tekemään ruokaa ja olemaan lapsen kanssa. Nykyäänkin pitää ihan pakottaa itseni lähtemään ulos kotoa, nuorella aikuisella on jo omat menot ja minunkin pitäisi alkaa elää omaa elämää. Tänään kävin kaupungilla kahvilassa ja tuntui jännittävältä, kuin olisi ollut ulkona suuressa maailmassa. Harmillista että lqpsivuosien kuluessa omat kaverit ovat jääneet, eikä ole enää ystäviä, joiden kanssa voisi käydä viihteellä tms.
Omia harrastuksiakaan ei oikeastaan ole ollut. Yhteiset matkat ovat olleet ihan parhaita ja jäänyt hyviä muistoja, risteilyt pallomerineen ja etelänmatkat.
Onko se olennaista, että on ollut hetkellisesti yksinhuoltaja? Miten eroaa siitä, että on jäänyt yksinhuoltajaksi pysyväksi vauvan ollessa alle vuoden?