Ette usko, miten helpottavaa on, kun aspergertytär muuttaa pois kotoa!

"Kyllä autustillakin on persoona. Ehkä tuo tytär on ollut tavallista hankalampi. Muu perhe tuossa on kuormittunut aivan liikaa kun elämä pelkkää munankuorilla kävelyä."

Autistilla on persoona, aivan kuten selvästi ap:llakin. Ehkä tuo äiti on tavallista hankalampi ja muu perhe on kuormittunut hänen takiaan. Ehkä. Aloitusviestistä kyllä huokuu tietynlainen ikävä asenne omaa asperger-lasta kohtaan.

Minkälaista tuon lapsen elämä on ollut ap:n perheessä, miten hän kokee omilleen muuttamisen? Haluaako hän muuttaa vai onko pakko lähteä? Näistähän ap ei kertonut yhtään mitään. Ilmeisesti nämä asiat eivät ole hänelle niin tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ableismi autisteja kohtaan on niin paljon hyväksytympää verrattuna ableismiin muulla tavoin vammaisia kohtaan?

Tää palsta nyt tietysti on järkyttävä lantaläjä eikä onneksi edusta kuin lähinnä tylsistyneitä kaksitoistavuotiaita, mutta yleisestikin huomaa vieläkin outoja asenteita.

(Please alapeukuta tätä kommenttia, jos olet tylsistynyt 9-14-vuotias tai incel-persu.)

Ableismi ja incel samassa viestissä. Ei ole vaikeaa nähdä minkä sortin pölö sinä olet.

Vierailija kirjoitti:

Sit teille asperger lapsien vanhemmille, pieni tällänen infopaketti. Tän pitäis varmaankin auttaa asperger lapsen kanssa.

 

Eka asia, mistä haluun mainita ja tää on tärkeä. Se on lääkitys.

Nää lääkkeet mitä asperger oireisiin on markkinoilla, nyt edelleen kokeellisen lääketieteen aikakautta eläessämme, niin ne on stimulantteja. Hitaasti vapautuvia amfetamiineja, tarkalleen ottaen. Ritalinia, concertaa, medikinettiä. Mitä näitä nyt on.

Näissä täytyy tietää se, että ne auttaa todella paljon keskittymiseen, se on kiistatonta. Ne auttaa jaksamiseen. Se näkyy koulumenestyksessä.

Okei. Ne toimii siihen, mutta se tosiasia, että ne on amfetamiinia. On sitten yks seikka. Niillä on myös haittavaikutukset, ihan samat kuin on niille aineille muutenkin tyypillistä. Ne aiheuttaa unettomuutta ja ruokahaluttomuutta. Ne saa elimistön jatkuvaan ylivirittyneisyyden tilaan. Aikoinaan ainakin concertan eliminoitu

Hyvänen aika! Puhut Aspergerista vaikka tarkoita AD(H)D:tä. Asperger on autisti, siihen ei ole lääkettä. Nuo mainitsemasi psykostimulantit ovat ADHD-lääkkeitä.

Aspergerin ahdistusta voidaan lievittää anksiolyyteillä. Ne eivät ole kumminkaan mitään autismilääkkeitä.

Kuuluuko autismiin se että on todella ehdoton asioissa? Eli ei jousta yhtään eikä tee kompromisseja? Epäilen aikuisella sukulaisellani jotain sellaista mutta mitään diagnoosia ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa tuo, että täysillä huumeilla pitää sitten huumata hyvinkin nuori normaaliksi seurauksista välttämättä. Toki se on myös ihan sama juttu muidenkin ns. ongelmien kanssa, että kun oikeaa tai muuta hoitoa ei ole tarjolla niin sitten huumataan. Autismikirjoon pitäisi alkaa suhtautumaan kuten seksuaali ja sukupuolivähemmistöihin ja nythän ainakin Yle on jo tehnyt autismikirjosta uutta tällaista ryhmää eli muuttanut ideologiansa suuntaa julkaisemalla useamman nepsy-ohjelman. Yhdessä näistähän näkyi myös eduskuntatalon ulkopuolella järjestetty nepsyjen Pride.

Ei autismin kirjolaisia "huumata" tai lääkitä, kun ei tähän ole mitään lääkkeitä. ADHD-lapsia lääkitään, mutta se on eri asia.

Noin muuten oon ihan samoilla linjoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä autustillakin on persoona. Ehkä tuo tytär on ollut tavallista hankalampi. Muu perhe tuossa on kuormittunut aivan liikaa kun elämä pelkkää munankuorilla kävelyä."

Autistilla on persoona, aivan kuten selvästi ap:llakin. Ehkä tuo äiti on tavallista hankalampi ja muu perhe on kuormittunut hänen takiaan. Ehkä. Aloitusviestistä kyllä huokuu tietynlainen ikävä asenne omaa asperger-lasta kohtaan.

Minkälaista tuon lapsen elämä on ollut ap:n perheessä, miten hän kokee omilleen muuttamisen? Haluaako hän muuttaa vai onko pakko lähteä? Näistähän ap ei kertonut yhtään mitään. Ilmeisesti nämä asiat eivät ole hänelle niin tärkeitä.

Painu sinä vi tt uun syyllistämästä ja arvailemasta.

Tytärtä saa syyllistää ja arvailla hänen olevan tavallista hankalampi, mutta missään tapauksessa tässä äidissä ei voi olla mitään vikaa? Koska kaikki neuronormaalit ovat ihanan kultaisia ja herttaisia mussukoita, kuten sinäkin kommentistasi päätellen.

Selvä, painun nyt vi tt uun.

Toinen asia. On syyllistäminen.

Kuten jo sanoin aspergereiden kanssa tulee vaikeaa. Heidän kanssaan voi olla vaikea kommunikoida. Lapsi ei ymmärrä aikuisten holhoavia, opettavia tarkoitusperiä.

Aistiyliherkkyys on vaikea oire pahimmillaan. Itsellä on lievä asperger. Voin puhua omasta puolestani vain, mutta se on kamalaa. Se vie voimat tällaisessa tavallisessa arkiympäristössä toimiessa aivan täysin.

Vaikka aspergerit ovat neurobiologialtaan erilaisia, heiltä odotetaan samoja asioita, kuin neurobiologialtaan tyypillisiä. Tavallisia asioita, hyvä koulumenestys, hyvät käytöstavat, toimiminen yhteiskunnassa, hyvä hygienia, siisteys jne.

Kyllä. Ne kuuluvat myös aspergereille, eikä se diagnoosi ole syy niistä luopumiseen.

Se on kuitenkin huomattavaa, että siinä missä tavalliselle noi on helppo toteuttaa, aspergereille niissä tulee vaikeuksia. Jo järjestään siitä, että heidän jaksamisensa ei ole samanlaista. Sitä määrittää hyvin vahvasti jatkuva altistus voimakkaille aistikokemukselle. Aistit kuormittavat, ne ylikuormittavat.

Kuormittunut asperger oireilee ja lapsi ei tunnista tätä tilaa. Asioiden sen myötä mutkistuessa lapsi ei kykene ehkä suorittamaan täysin hänelle asetettuja vaatimuksia, tällöin hän tarvitsee lepoa ja rauhaa. Tälläinen kuormittuminen tapahtuu yleensä koulussa, mutta myös vapaa ajalla. Tämä näkyy näiden velvollisuuksien jälkeen kotona.

Yksi seikka, jonka itse koen tärkeänä, on tuo palautuminen. Ilman sitä asiat alkavat mennä huonosti. Toiminta hidastuu. Väsymys lisääntyy. Samoin turhautuneisuus.

Koulun jälkeinen koti aika, pitäisi olla asperger lapselle myös lepoa ja rauhoittumista varten. Se on ainoa hetki taas seuraavan päivän välissä poistaa kuormitus. Se lapsi tarvitsee sen vapaa ajan ja se pitäisi hänelle pyhittää. Etenkin tässä tapauksessa.

Voi olla, että lapselta vaaditaan jotain velvollisuuksien jälkeen. Voi olla, että lapsi on kuormittunut päivän jälkeen ja haluat vaatia esimerkiksi ihan simppeleitäkin asioita. Siinä on riski, että kuormittunut lapsi saa tästä jonkin näköisen vastareaktion johtuen kuormituksesta. Silloin saatat saada niskoillesi lapsen vihan, tai kieltäytymisen esimerkiksi kotiaskareista.

No tätähän kukaan vanhempi sitten ei voi ymmärtää miksi tästä ei voi suoriutua kunnialla. Tällöin ja usein näiden tapausten johdosta tulee halu syyllistää lasta. Se on ymmärrettävä reaktio sinänsä, mutta kuormittuneelle lapsella se tarkoittaa ihan muuta. Koska hän ei jaksa ja on todennäköisesti turhautunut. Syyllistäminen patoaa lapsen tunnolle vielä lisää. Se on yleensä se mikä katkaisee niin sanotusti "kamelin selän".

Syyllistäminen kasvaa kiinni itsetuntoon. Se patoutuu syyllistetyn lapsen mieleen. Kerta toisensa jälkeen turhautunut lapsi kokee syyllisyyden yhä uudelleen ja pitkän ajan kuluessa alkaa reagoida, tai hylkimään sitä. Aikuiseksi kasvettuaan tuo syyllistäminen johtaa itsetunto ongelmiin. Yksi tuon muoto on itsensä syyllistäminen. Itseään syyllistävä nuori saattaa vahingoittaa itseään. Noin muunmuassa, mutta muutakin oiretta tulee.

Pyhitä aikaa asperger lapsen rauhoittumiselle. Se tarvitsee sitä.

Asperger mies 31

Vihapuhe ilmiannettu

Äitini oli todennäköisesti asperger-piirteinen ( ei diagnoosia koska aikakausi oli täysin eri). Veljeni on vahvasti asperger-piirteinen myös ( en tiedä onko hänellä virallista diagnoosia, ei ole kertonut minulle). Joten kyllä, ymmärrän ketjun aloittajaa oikein hyvin: jossain kohtaa se oma jaksaminen loppuu. Ja silloin on tehtävä se mikä on itselle oikein.

On todella surullista että ap:ta pitää syyllistää täälläkin vaikka hän kertoi että kaikki keinot on kokeiltu. Ihmeesti muuten veljenikin alkoi pärjäämään kun muutti lapsuudenkodistamme pois eli voi olla että tuo tytär vielä tuosta tasaantuu. Toivotaan niin. Ja ap:lle: Sinun on aika ajatella nyt itseäsi sekä omaa hyvinvointiasi. Unohda kaikki ilkeilijät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä autustillakin on persoona. Ehkä tuo tytär on ollut tavallista hankalampi. Muu perhe tuossa on kuormittunut aivan liikaa kun elämä pelkkää munankuorilla kävelyä."

Autistilla on persoona, aivan kuten selvästi ap:llakin. Ehkä tuo äiti on tavallista hankalampi ja muu perhe on kuormittunut hänen takiaan. Ehkä. Aloitusviestistä kyllä huokuu tietynlainen ikävä asenne omaa asperger-lasta kohtaan.

Minkälaista tuon lapsen elämä on ollut ap:n perheessä, miten hän kokee omilleen muuttamisen? Haluaako hän muuttaa vai onko pakko lähteä? Näistähän ap ei kertonut yhtään mitään. Ilmeisesti nämä asiat eivät ole hänelle niin tärkeitä.

Painu sinä vi tt uun syyllistämästä ja arvailemasta.

Tytärtä saa syyllistää ja arvailla hänen olevan tavallista hankalampi, mutta missään tapa

Olen eri mutta kirjolla oleva tytär joka mm. kieltäytyy neuropsykiatrisesta valmentajasta niin ON hankala - etenkin jos siihen ei anneta mitään syytä esim. että persoonat ei kohtaa. Neuropsykiatrinen valmentaja olisi nimenomaan ollut yksi niistä henkilöistä joka sen tyttären elämää olisi voinut helpottaa - ohjeistamalla sekä AP:ta että tytärtä itseään pärjäämään niiden oireidensa kanssa, vähentämään kuormitusta, pärjäämään vuorovaikutustilanteissa ja niin poispäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autistien itsem u r h ariski on moninkertainen neurotyypillisiin verrattuna, eikä tämänsävyiset keskustelut kyllä auta yhtään. Luuletteko että nuorella itsellään ei ole yhtään vaikeaa, että on tahallaan hankala? Hankkikaa itsellenne tietoa, apua ja tukea.

Meillä on ollut paljon tukitoimia, mutta eivät ne loputtomiin auta ja kun lapsi itse ei ole halukas ottamaan apua vastaan, enkä voi enää pakottaa, koska hän on täysi-ikäinen, niin en voi tehdä enää mitään. Nupolla hän ei suostu puhumaan mitään, terapian kokee arvosteluna, tukihenkilöistä ei tykännyt yhdestäkään, lääkkeet lopetti heti aikuistuttuaan. Ja minä en jaksa enää. Itse olen menettänyt jo mielenterveyteni ja minulla ei ole enää hoitotahoa.

Tämä muutto on hänelle vaikeaa, koska muutos ja mikään ei edisty. Hän haluaa pakata itse niin, että minä olen seurana. Ei siinä mitään, mutta 15 minu

Mistä lääkkeistä puhut? Onko tyttärelläsi myös adhd? Tämä kombo on yleinen ja varmasti vielä kuormittavampi henkilölle itselleen kuin pelkkä autismi.

Vierailija kirjoitti:

Toinen asia. On syyllistäminen.

 

Kuten jo sanoin aspergereiden kanssa tulee vaikeaa. Heidän kanssaan voi olla vaikea kommunikoida. Lapsi ei ymmärrä aikuisten holhoavia, opettavia tarkoitusperiä.

Aistiyliherkkyys on vaikea oire pahimmillaan. Itsellä on lievä asperger. Voin puhua omasta puolestani vain, mutta se on kamalaa. Se vie voimat tällaisessa tavallisessa arkiympäristössä toimiessa aivan täysin.

Vaikka aspergerit ovat neurobiologialtaan erilaisia, heiltä odotetaan samoja asioita, kuin neurobiologialtaan tyypillisiä. Tavallisia asioita, hyvä koulumenestys, hyvät käytöstavat, toimiminen yhteiskunnassa, hyvä hygienia, siisteys jne.

Kyllä. Ne kuuluvat myös aspergereille, eikä se diagnoosi ole syy niistä luopumiseen.

Se on kuitenkin huomattavaa, että siinä missä tavalliselle noi on helppo toteuttaa, aspergereille niissä tulee vaikeuksia. Jo järjestään siitä, että heidän jaksamisensa ei

Tää oli tosi hyvä kirjoitus. Neurotyypillisten on ilmeisen vaikea ymmärtää, miten kuormittavaa ihan tavallinen arki on autisteille. Just ne ihan pienet, tavalliset asiat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sit teille asperger lapsien vanhemmille, pieni tällänen infopaketti. Tän pitäis varmaankin auttaa asperger lapsen kanssa.

 

Eka asia, mistä haluun mainita ja tää on tärkeä. Se on lääkitys.

Nää lääkkeet mitä asperger oireisiin on markkinoilla, nyt edelleen kokeellisen lääketieteen aikakautta eläessämme, niin ne on stimulantteja. Hitaasti vapautuvia amfetamiineja, tarkalleen ottaen. Ritalinia, concertaa, medikinettiä. Mitä näitä nyt on.

Näissä täytyy tietää se, että ne auttaa todella paljon keskittymiseen, se on kiistatonta. Ne auttaa jaksamiseen. Se näkyy koulumenestyksessä.

Okei. Ne toimii siihen, mutta se tosiasia, että ne on amfetamiinia. On sitten yks seikka. Niillä on myös haittavaikutukset, ihan samat kuin on niille aineille muutenkin tyypillistä. Ne aiheuttaa unettomuutta ja ruokahaluttomuutta. Ne saa elimistön jatkuvaan ylivirittyneis

Aspergerin kanssa yleensä tulee kylkiäisenä ylivilkkaushäiriö. Itsellä esimerkiksi. Mulla on käytetty näitä, eikä mitään anksiolyyttilääkitystä ole ikinä otettu puheeksi.

Omasta lääkityksestäni on aikaa nyt 16 vuotta. Se oli ylä-asteella kun sen lopetin rytmihäiriöiden vuoksi.

En tunne anksiolyytti(sten) lääkeaineiden kategoriaa oikeastaan tältä nyt tältä, istumalta.

Olettaisin, että se on jonkinlainen aisteja lamaava läkeaineryhmä? Itse lähtisin lääkityksessä ainakin siitä tarpeesta, omasta kokemuksestani, kuin piristävistä lääkkeistä.

Mitään lääkettä varsinaisesti aspergerin hoitoon kukaan ei ole ikinä tarjonnut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ableismi autisteja kohtaan on niin paljon hyväksytympää verrattuna ableismiin muulla tavoin vammaisia kohtaan?

Tää palsta nyt tietysti on järkyttävä lantaläjä eikä onneksi edusta kuin lähinnä tylsistyneitä kaksitoistavuotiaita, mutta yleisestikin huomaa vieläkin outoja asenteita.

(Please alapeukuta tätä kommenttia, jos olet tylsistynyt 9-14-vuotias tai incel-persu.)

Ableismi ja incel samassa viestissä. Ei ole vaikeaa nähdä minkä sortin pölö sinä olet.

Mukavaa että huomaat, että olen empaattinen ja älykäs ja uskomattoman hauskakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sit teille asperger lapsien vanhemmille, pieni tällänen infopaketti. Tän pitäis varmaankin auttaa asperger lapsen kanssa.

 

Eka asia, mistä haluun mainita ja tää on tärkeä. Se on lääkitys.

Nää lääkkeet mitä asperger oireisiin on markkinoilla, nyt edelleen kokeellisen lääketieteen aikakautta eläessämme, niin ne on stimulantteja. Hitaasti vapautuvia amfetamiineja, tarkalleen ottaen. Ritalinia, concertaa, medikinettiä. Mitä näitä nyt on.

Näissä täytyy tietää se, että ne auttaa todella paljon keskittymiseen, se on kiistatonta. Ne auttaa jaksamiseen. Se näkyy koulumenestyksessä.

Okei. Ne toimii siihen, mutta se tosiasia, että ne on amfetamiinia. On sitten yks seikka. Niillä on myös haittavaikutukset, ihan samat kuin on niille aineille muutenkin tyypillistä. Ne aiheuttaa unettomuutta ja ruokahalut

Sinulla siis on myös adhd ja olet saanut stimulantit lääkkeenä siihen. Autismiin sellaisenaan ei ole autttavaa lääkitystä. Puhdas autismi oli ainakin ennen yleisempi kuin ylivilkkauteen liittyvä. 

Autisteille voidaan määrätä lääkkeitä, jotka helpottavat _sekundaarisia_ oireita, jotka ovat yleensä seurausta ylikuormituksesta. Autisteilla tyypillisiä sekundaaridiagnooseja ovat mm. ahdistuneisuushäiriö, masennus ja unettomuus.

Esim. minulle on kirjoitettu bentsoja ilta-ahdistukseen, nukahtamisen avuksi. 

Assinainen

Vierailija kirjoitti:

Autistien itsem u r h ariski on moninkertainen neurotyypillisiin verrattuna, eikä tämänsävyiset keskustelut kyllä auta yhtään. Luuletteko että nuorella itsellään ei ole yhtään vaikeaa, että on tahallaan hankala? Hankkikaa itsellenne tietoa, apua ja tukea.

Itellä on Asperger ja kuin luin tämän tuntuu tosi pahalta.

Munkin pitäs mennä tuettuun asumiseen, mutta kun on koko elämänsä asunut jo laitoksessa haluaisi maistaa normaalia elämää ilman, että muut päättää.

Mietikkää omalle kohdalle .

Ette saa seurustella kenenkään kanssa sillä tavalla että voisitte asua yhdessä.

Ette saa omaa rauhaa ja valita mitä syötte.

Ette saa katsoa TV:sitä mitä haluatte ja milloin haluatte.

Joku muu päättää päivän ohjelmat ja kaikki menot pitää ilmoittaa jollekin.

Ei saa kuunnella musiikkia

Ei saa tehdä mitä haluaa.

Voisitteko itse elää noin?.

Asperger ei ole mikään kehitysvamma etteikö voisi pitää itsestään huolta ja lääkkeitä ei ole.

Yleensä käytetään jotain SSRI lääkethdistelmää koska sitä annetaan kaikkiin mt vaivoihin.

Tiesittkös muuten, että Asperger ihmiset valehtevat muita ihmisiä harvemmin ja itse en valehtele koskaan.

Itse koen että Asperger ihmiset ovat parempia kuin muut joten jos täällä on muita asseja paikalla niin te ette ole herkkiä vaan muut on tunne köyhiä ja heidän hermosto ei ole tarpeeksi herkkä kuten meillä .

Muut ovat mutantteja me olemme normaaleja

Vierailija kirjoitti:

Vihapuhe ilmiannettu

Vihapuhetta on, mutta tässä ketjussa on nyt paljon hyvääkin, kun autistit ovat kertoneet omasta kokemuksestaan. Toivottavasti moni neurotyypillinen lukee asialliset kommentit ja ymmärrys lisääntyy.

Sain itse diagnoosin vasta aikuisena ja sen hyväksyminen oli vaikeaa. Toki jäin tämänkin asian kanssa yksin. Oireet ovat vanhenemiseni myötä selkeästi myös pahentuneet. Kuitenkin olen autismikirjon lisäksi myös aseksuaali ja työtön ja näistä ainoa, jonka vuoksi koen varsinaisesti kokeneeni syrjintää, perustuslain vastaista kohtelua ja muutenkin traumaattista kohtelua on työttömyys. En myöskään koe varsinaista tarvetta kertoa koko maailmalle olevani autismikirjolla tai aseksuaali, mutta sen sijaan haluaisin olla avoimesti työtön ja ajaa työttömien asiaa. Työttömät se oikeasti kaikkein huonoimmassa asemassa Suomessa oleva ihmisryhmä on.

aspergerit voisivat perustaa omia asumisyhteisöjä, jossa voitte sitten keskenänne jankuttaa jostain paperimukin paikasta vaikka puoli päivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autistien itsem u r h ariski on moninkertainen neurotyypillisiin verrattuna, eikä tämänsävyiset keskustelut kyllä auta yhtään. Luuletteko että nuorella itsellään ei ole yhtään vaikeaa, että on tahallaan hankala? Hankkikaa itsellenne tietoa, apua ja tukea.

Itellä on Asperger ja kuin luin tämän tuntuu tosi pahalta.

Munkin pitäs mennä tuettuun asumiseen, mutta kun on koko elämänsä asunut jo laitoksessa haluaisi maistaa normaalia elämää ilman, että muut päättää.

Mietikkää omalle kohdalle .

Ette saa seurustella kenenkään kanssa sillä tavalla että voisitte asua yhdessä.

Ette saa omaa rauhaa ja valita mitä syötte.

Ette saa katsoa TV:sitä mitä haluatte ja milloin haluatte.

Joku muu päättää päivän ohjelmat ja kaikki menot pitää ilmoittaa jollekin.

Ei saa kuunnella musiikkia

Ei saa tehdä mi

Koen itsekin olevia huono valehtelija, mutta jo kauan ennen diagnoosini saamista tapahtuneet erittäin traumaattiset kohtaamiset TE-toimiston, Kelan ja sosiaalitoimiston kanssa pakottivat itse opettelemaan valehtelua, kylmäkiskoisuutta ja tunteettomuutta ja muuta vastaavaa sekä yrittämään oman persoonan muuttamista, koska muuten olisin ollut ihan lataamossa noiden kohtaamisten vuoksi ja romahtanut ihan täysin. Onnistuin sentään edes sen verran, että tuollaiseen en päätynyt. Huomasin myös, että jossakin tilanteissa muutuin tähän selviytymismoodiin ihan ilman päätöstä siitä, että esitän kovaa ja ilkeää kun aluksi itsensä muuttaminen oli sentään vaatinut tuon päätöksen, eikä tila mennyt luonnostaan päälle näissä tilanteissa.