Ette usko, miten helpottavaa on, kun aspergertytär muuttaa pois kotoa!

Lainaus: "Muuttoa on hoidettu pikkuhiljaa. Asunto on ollut kesäkuun alusta asti vuokrattuna. Auto hajosi tietenkin sopivasti juhannuksen jälkeen ja näin ollen suurin osa jäi tälle viikolle. Tein kyllä listan hoidettavista asioista ja sitä yhdessä katsottiin ja fiksailtiin, mutta se ei VOINUT olla täysin tyttären halujen mukainen, joten pulmia on tullut."

Meillä ainakin mikä tahansa muutos tai lyhyetkin muutot ovat olleet ihan hirveitä. Muistan yhdenkin kesätyön, taisi olla kandin teko tai olikohan pakollinen harjoittelu, jonka vuoksi perheen assi joutui muuttamaan vähäksi aikaa parin sadan kilometrin päähän.

Ajoin töiden jälkeen joka viikko kaksi kertaa assin seuraksi, ja viikonloppuisin hän tuli kotiin. Tehtiin työpaikkakunnalla ensin ruokaostokset ja sen jälkeen istuin pari, kolme tuntia hänen kesätyöasunnossaan kuuntelemassa kaikenlaista valitusta ja uhriutumista, jossa periaatteessa ei ollut päätä eikä häntää, sillä työpaikalla hän koki viihtyvänsä.

Sitten yöllä ajelin aina pari sataa kilometria kotiin itku kurkussa ja ihmettelin, miksi ihmeessä suostun kaikkeen tähän.

Vierailija kirjoitti:

Lainaus: "Muuttoa on hoidettu pikkuhiljaa. Asunto on ollut kesäkuun alusta asti vuokrattuna. Auto hajosi tietenkin sopivasti juhannuksen jälkeen ja näin ollen suurin osa jäi tälle viikolle. Tein kyllä listan hoidettavista asioista ja sitä yhdessä katsottiin ja fiksailtiin, mutta se ei VOINUT olla täysin tyttären halujen mukainen, joten pulmia on tullut."

Meillä ainakin mikä tahansa muutos tai lyhyetkin muutot ovat olleet ihan hirveitä. Muistan yhdenkin kesätyön, taisi olla kandin teko tai olikohan pakollinen harjoittelu, jonka vuoksi perheen assi joutui muuttamaan vähäksi aikaa parin sadan kilometrin päähän.

Ajoin töiden jälkeen joka viikko kaksi kertaa assin seuraksi, ja viikonloppuisin hän tuli kotiin. Tehtiin työpaikkakunnalla ensin ruokaostokset ja sen jälkeen istuin pari, kolme tuntia hänen kesätyöasunnossaan kuuntelemassa kaikenlaista valitusta ja uhriutumista, jossa periaatteessa ei ollut päätä eikä häntää, sillä työpai

Nentti on säälittävä nyyhky. Hyppää kaivoon, jos joku käskee.

Vierailija kirjoitti:

Lainaus: "Muuttoa on hoidettu pikkuhiljaa. Asunto on ollut kesäkuun alusta asti vuokrattuna. Auto hajosi tietenkin sopivasti juhannuksen jälkeen ja näin ollen suurin osa jäi tälle viikolle. Tein kyllä listan hoidettavista asioista ja sitä yhdessä katsottiin ja fiksailtiin, mutta se ei VOINUT olla täysin tyttären halujen mukainen, joten pulmia on tullut."

Meillä ainakin mikä tahansa muutos tai lyhyetkin muutot ovat olleet ihan hirveitä. Muistan yhdenkin kesätyön, taisi olla kandin teko tai olikohan pakollinen harjoittelu, jonka vuoksi perheen assi joutui muuttamaan vähäksi aikaa parin sadan kilometrin päähän.

Ajoin töiden jälkeen joka viikko kaksi kertaa assin seuraksi, ja viikonloppuisin hän tuli kotiin. Tehtiin työpaikkakunnalla ensin ruokaostokset ja sen jälkeen istuin pari, kolme tuntia hänen kesätyöasunnossaan kuuntelemassa kaikenlaista valitusta ja uhriutumista, jossa periaatteessa ei ollut päätä eikä häntää, sillä työpaikalla hän koki viihtyvänsä.

Sitten yöllä ajelin aina pari sataa kilometria kotiin itku kurkussa ja ihmettelin, miksi ihmeessä suostun kaikkeen tähän.

Miksi siis suostuit? Pakottiko aseella uhaten? Aikamoiselta hyysäämiseltähän tuo assi-korvaan kuulostaa, uhriutumistakin viestistä on havaittavissa. Ehkä se on sitä parempaa uhriutumista sitten.

Ymmärrän toki, etteivät kaikki assit ole samanlaisia, sillä kattoni alla asuu nykyisin toinenkin diagnosoitu assi, joka on todella mukava, ajattelevainen ja kohtelias, mutta omissa oloissaan viihtyvä. Lisäksi puolisoni taitaa myös olla assi. Häneltä löytyy paljon samoja piirteitä kuin jälkikasvulta, vaikkakin huomattavasti lievempinä.

Lapsella ei ole assin lisäksi muita diagnooseja, mutta olen syyttänyt itseäni siitä, että olen ollut liian curling-vanhempi ainoalle lapselleni. Toinen hieman huono juttu on se, että itse noudatin aina johdonmukaista linjaa kasvatuksessa eli "ei" oli aina "ei" ja "kyllä" oli aina "kyllä", vaikka olisin ollut kuinka väsynyt. Puolisolleni saattoi taas tänään sopia joku asia ja huomenna taas ei.

Muistan niin elävästi keväisen päivän 15 vuotta sitten. Olin aivan uupunut, mutta niin helpottunut kun asperger-lapseni muuttokuorma saatiin purettua hänen uuteen vuokrakotiinsa.

Painoin oven kiinni, hän jäi sinne, omaan kotiinsa ja minä palaisin omaani. 

Aloin itkeä aivan hysteerisenä. Helpotusta, huonoa omaatuntoa, surua. Ajoin muutaman kilometrin ja pysäytti auton tien varteen ja vaan itkin, itkin.

Lainaus: "Miksi siis suostuit? Pakottiko aseella uhaten? Aikamoiselta hyysäämiseltähän tuo assi-korvaan kuulostaa, uhriutumistakin viestistä on havaittavissa. Ehkä se on sitä parempaa uhriutumista sitten."

Jos olen oikein ymmärtänyt, niin AP:ltä vaaditaan tässä ketjussa vielä paljon enemmän ja syyllistetään, että hän on huono äiti, koska ei pysty kaikkeen.

Minun assini sattuu vaan olemaan keskimääräistä älykkäämpi ja kunnianhimoinen, joten eiköhän vanhempien pidä resurssiensa rajoissa edes yrittää tehdä lapsestaan yhteiskuntakelpoinen kansalainen?

Jos olisin jättänyt hänet suoriutumaan omillaan, opiskelu olisi voinut päättyä siihen, ettei hän olisi kyennyt muuttamaan edes lyhytaikaisesti pois kotoa, sillä mikä tahansa pienikin muutos on hänelle kauhistus yhä edelleen.

Lisäksi minun tilanteeni oli paljon parempi kuin AP:n. Jälkikasvu on paljolti samanlainen kuin AP:llä, mutta minä olin siihen aikaan terve, minulla oli mielekäs työ ja riittävät resurssit ajella, ostaa ruokaa ja maksaa kesäkämpän vuokraa.

Jos en olisi auttanut, olisin todennäköisesti seuraavat vuosikymmenet saanut kuunnella valitusta siitä, kuinka huono vanhempi olen, kun en auttanut lastani saamaan kunnon koulutusta ja ammattia.

Vierailija kirjoitti:

Lainaus: "Miksi siis suostuit? Pakottiko aseella uhaten? Aikamoiselta hyysäämiseltähän tuo assi-korvaan kuulostaa, uhriutumistakin viestistä on havaittavissa. Ehkä se on sitä parempaa uhriutumista sitten."

Jos olen oikein ymmärtänyt, niin AP:ltä vaaditaan tässä ketjussa vielä paljon enemmän ja syyllistetään, että hän on huono äiti, koska ei pysty kaikkeen.

Minun assini sattuu vaan olemaan keskimääräistä älykkäämpi ja kunnianhimoinen, joten eiköhän vanhempien pidä resurssiensa rajoissa edes yrittää tehdä lapsestaan yhteiskuntakelpoinen kansalainen?

Jos olisin jättänyt hänet suoriutumaan omillaan, opiskelu olisi voinut päättyä siihen, ettei hän olisi kyennyt muuttamaan edes lyhytaikaisesti pois kotoa, sillä mikä tahansa pienikin muutos on hänelle kauhistus yhä edelleen.

Lisäksi minun tilanteeni oli paljon parempi kuin AP:n. Jälkikasvu on paljolti samanlainen kuin AP:llä, mutta minä olin siihen aikaa

Ei kukaan ikinä voi kasvaa vastuulliseksi aikuiseksi, jos kaikki tehdään aina hänen puolestaan. Ymmärrän, että elämme pitkää rauhan ja yltäkylläisyyden aikaa, ja sen takia teille nenteille ei yleensä mikään aiheuta haasteita, mutta se ei ole normaalitila. Normaalia on, että ihmiset joutuvat välillä sopeutumaan uusiin tilanteisiin. Teistä on tullut veteliä, mutta ette saa vetää meitä muita mukananne pinnan alle.

Lainaus: "Ei kukaan ikinä voi kasvaa vastuulliseksi aikuiseksi, jos kaikki tehdään aina hänen puolestaan. Ymmärrän, että elämme pitkää rauhan ja yltäkylläisyyden aikaa, ja sen takia teille nenteille ei yleensä mikään aiheuta haasteita, mutta se ei ole normaalitila. Normaalia on, että ihmiset joutuvat välillä sopeutumaan uusiin tilanteisiin. Teistä on tullut veteliä, mutta ette saa vetää meitä muita mukananne pinnan alle."

No kiva. Kyllä minusta oli melko ikävää, kun kesken lukion isä jahtasi minua pyssyllä. Paetessani minulla oli 50 markkaa taskussa ja vaatteet päällä.  Silti selviydyin, koulutin itseni, olin johtavassa asemassa työelämässä ja nyt elän hyvää eläkeläisen elämää.

Kerro, mitä kauheaa sinulle on tapahtunut, ettet ole näin vetelä ja helpolla päässyt kuin minä?

Vierailija kirjoitti:

Lainaus: "Ei kukaan ikinä voi kasvaa vastuulliseksi aikuiseksi, jos kaikki tehdään aina hänen puolestaan. Ymmärrän, että elämme pitkää rauhan ja yltäkylläisyyden aikaa, ja sen takia teille nenteille ei yleensä mikään aiheuta haasteita, mutta se ei ole normaalitila. Normaalia on, että ihmiset joutuvat välillä sopeutumaan uusiin tilanteisiin. Teistä on tullut veteliä, mutta ette saa vetää meitä muita mukananne pinnan alle."

No kiva. Kyllä minusta oli melko ikävää, kun kesken lukion isä jahtasi minua pyssyllä. Paetessani minulla oli 50 markkaa taskussa ja vaatteet päällä.  Silti selviydyin, koulutin itseni, olin johtavassa asemassa työelämässä ja nyt elän hyvää eläkeläisen elämää.

Kerro, mitä kauheaa sinulle on tapahtunut, ettet ole näin vetelä ja helpolla päässyt kuin minä?

Järkyttävät välikohtaukset eivät opeta ihmistä ottamaan vastuuuta elämästään, vaan ainoastaan rikkovat. Ihminen oppii ottamaan vastuuta, kun vastuuta annetaan sopivasti.

Aikuinen ihminen on lähtökohtaisesti vastuussa omasta elämästään.

Lapsi ei voi olla vastuussa vanhempiensa voinnista. Se on lapselle aivan liian suuri taakka.

Vierailija kirjoitti:

Haluan tuoda ketjuun lukion opettajan näkökulman. Opiskelijoille laaditaan koko ajan enemmän lausuntoja, joiden perusteella he ovat oikeutettuja erilaisiin tukitoimiin. Nepsy-opiskelijoiden määrä lukiossa on ollut viime vuodet kasvussa, mikä kertoo ehkä siitä, että erilaisia opiskelijoita rohkaistaan aiempaa enemmän tavoittelemaan akateemisia opintoja. Olen totta kai sen kannalla, että kaikilla tulisi olla yhtäläiset oikeudet opiskella valitsemallaan alalla, mutta tosiasiassa tukea, jota nepsy-nuoret tarvitsisivat haastavista lukio-opinnoista selviytyäkseen, ei ole läheskään riittävästi tarjolla. Suuri osa nepsy-opiskelijoista tarvitsi pienryhmän tai henkilökohtaisen avustajan, mutta tällaisia tukitoimia ei taloudellisista syistä kunnassani pystytä järjestämään. 

Tunnen nykyään työssäni voimattomuutta ja sääliä sekä neuroepätyypillisiä opiskelijoita, joista näkee, että heillä on vaikeaa, että muita opiskelijoita, jotka joutuv

Lukiossa muut oppilaat eivät saa joutua kärsimään häiriöistä. Kyseessä on koko kansakunnan tulevaisuus, muiden potentiaali pitää saada täysillä käyttöön. Lukio ei ole apukoulu. Ulos luokasta, jos ei osaa käyttäytyä, oli diagnoosi mikä hyvänsä. 

T: alakoulun opettaja

Hohhohhoijaa. Ei sitten tullut mieleen, kun halusit sitä niin ihanaa vauvaa, että joskus hän kasvaa aikuiseksi, eikä kulje sinun pillisi mukaan. Vaan menit tunne, etkä järki edellä, eikä lapsi vastannutkaan odotuksia ja nyt voit heittää pois, kun vanhan rätin kierrätykseen ja ottaa uusi lelu tilalle. Ehkä koiran pentu olisi sopiva. 

Aspergerin oireyhtymä ei itsessään ole sairaus, vaan perinnöllinen ja synnynnäinen ominaisuus, eikä kukaan lapsi voi sitä itselleen valita tai haluta, vaan tulee vanhemmilta. 

Vierailija kirjoitti:

Hohhohhoijaa. Ei sitten tullut mieleen, kun halusit sitä niin ihanaa vauvaa, että joskus hän kasvaa aikuiseksi, eikä kulje sinun pillisi mukaan. Vaan menit tunne, etkä järki edellä, eikä lapsi vastannutkaan odotuksia ja nyt voit heittää pois, kun vanhan rätin kierrätykseen ja ottaa uusi lelu tilalle. Ehkä koiran pentu olisi sopiva. 

Aspergerin oireyhtymä ei itsessään ole sairaus, vaan perinnöllinen ja synnynnäinen ominaisuus, eikä kukaan lapsi voi sitä itselleen valita tai haluta, vaan tulee vanhemmilta. 

Kuinka pitkään aikuiselle lapselle täytyy pestä pyykit, siivota ja maanitella syömään ja tehdä kaikki puolesta? Oon katellut kaverin perheen nepsyelämää ja se on painajainen. Kaveri ei todellakaan jaksaisi enää. Muut lapset ovat aivan lapsipuolen asemassa, kun autisti määrää ja jos  muut eivät hyppää hänen pillinsä mukaan on helvetti irti. Lapsi metelöi, raahaa kavereitaan taloon mihin aikaan vuorokaudesta haluaa, nimittelee perheenjäseniä ja raivoaa. Mä en katselisi. Kaveri on ihailtavan pitkämielinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhohhoijaa. Ei sitten tullut mieleen, kun halusit sitä niin ihanaa vauvaa, että joskus hän kasvaa aikuiseksi, eikä kulje sinun pillisi mukaan. Vaan menit tunne, etkä järki edellä, eikä lapsi vastannutkaan odotuksia ja nyt voit heittää pois, kun vanhan rätin kierrätykseen ja ottaa uusi lelu tilalle. Ehkä koiran pentu olisi sopiva. 

Aspergerin oireyhtymä ei itsessään ole sairaus, vaan perinnöllinen ja synnynnäinen ominaisuus, eikä kukaan lapsi voi sitä itselleen valita tai haluta, vaan tulee vanhemmilta. 

Kuinka pitkään aikuiselle lapselle täytyy pestä pyykit, siivota ja maanitella syömään ja tehdä kaikki puolesta? Oon katellut kaverin perheen nepsyelämää ja se on painajainen. Kaveri ei todellakaan jaksaisi enää. Muut lapset ovat aivan lapsipuolen asemassa, kun autisti määrää ja jos  muut eivät hyppää hänen pillinsä mukaan on helvetti irti.

En käsitä, miten nentit osaavat olla yhtä aikaa täysiä öykkäreitä ja toisaalta tuollaisia lapatossuja, jotka uhriutuvat, heittäytyvät marttyyreiksi ja suostuvat mihin tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhohhoijaa. Ei sitten tullut mieleen, kun halusit sitä niin ihanaa vauvaa, että joskus hän kasvaa aikuiseksi, eikä kulje sinun pillisi mukaan. Vaan menit tunne, etkä järki edellä, eikä lapsi vastannutkaan odotuksia ja nyt voit heittää pois, kun vanhan rätin kierrätykseen ja ottaa uusi lelu tilalle. Ehkä koiran pentu olisi sopiva. 

Aspergerin oireyhtymä ei itsessään ole sairaus, vaan perinnöllinen ja synnynnäinen ominaisuus, eikä kukaan lapsi voi sitä itselleen valita tai haluta, vaan tulee vanhemmilta. 

Kuinka pitkään aikuiselle lapselle täytyy pestä pyykit, siivota ja maanitella syömään ja tehdä kaikki puolesta? Oon katellut kaverin perheen nepsyelämää ja se on painajainen. Kaveri ei todellakaan jaksaisi enää. Muut lapset ovat aivan lapsipuolen asemassa, kun autisti määrää ja jos  muut eivät hyppää hänen pillinsä mukaan on helvetti irti.

Kaverissasi ei ole todellakaan mitään ihailtavaa, vaan hän luultavasti käyttää autistista lasta aseenaan sisaruksiaan vastaan. On järjetön ajatuskin, että lapsi sortaisi vanhempiaan. Valtaepätasapaino on vanhempien hyväksi niin suuri, että se on aivan mahdotonta.

https://a-klinikkasaatio.fi/ajankohtaista/laheisriippuvainen-on-koukuss…

Läheisriippuvainen ihminen asettaa toisen oletetut tarpeet omien tarpeidensa edelle. Tällainen ihminen kokee olevansa kovinkin empaattinen ja epäitsekäs, mutta oikeasti hänen toimintansa on kaikille osapuolille haitallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhohhoijaa. Ei sitten tullut mieleen, kun halusit sitä niin ihanaa vauvaa, että joskus hän kasvaa aikuiseksi, eikä kulje sinun pillisi mukaan. Vaan menit tunne, etkä järki edellä, eikä lapsi vastannutkaan odotuksia ja nyt voit heittää pois, kun vanhan rätin kierrätykseen ja ottaa uusi lelu tilalle. Ehkä koiran pentu olisi sopiva. 

Aspergerin oireyhtymä ei itsessään ole sairaus, vaan perinnöllinen ja synnynnäinen ominaisuus, eikä kukaan lapsi voi sitä itselleen valita tai haluta, vaan tulee vanhemmilta. 

Kuinka pitkään aikuiselle lapselle täytyy pestä pyykit, siivota ja maanitella syömään ja tehdä kaikki puolesta? Oon katellut kaverin perheen nepsyelämää ja se on painajainen. Kaveri ei todellakaan jaksaisi enää. Muut lapset ovat aivan lapsipuolen asemassa, kun autisti määrää ja jos  muut eivät

Nyt on sakeaa.

https://rationalwiki.org/wiki/DARVO

Nenttiaktivistien keskeinen toimintatapa on "kiistä, hyökkää ja syyllistä uhri".

1. Nentti ei tee koskaan mitään väärää, koska on normaali. Vika on aina nepsyssä.

2. Kun nepsy ei tuota usko, se johtuu siitä, että hän on epäempaattinen.

3. Itse asiassa nentit ovatkin sorron uhreja. Esimerkiksi pieni lapsi sortaakin vanhempiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin vain ilmoittamaan, että en itse Asperger-henkilönä allekirjoita tämän yhden nenttihullun riehumista. Noloa ja sairasta trollaamista.

En ihmettelisi, jos se olisi sama henkilö kuin kahjo asperger-vihaaja.

Mä luulen että se on sama joka riehuu persuista joka ketjussa. 

Vierailija kirjoitti:

https://a-klinikkasaatio.fi/ajankohtaista/laheisriippuvainen-on-koukuss…

Läheisriippuvainen ihminen asettaa toisen oletetut tarpeet omien tarpeidensa edelle. Tällainen ihminen kokee olevansa kovinkin empaattinen ja epäitsekäs, mutta oikeasti hänen toimintansa on kaikille osapuolille haitallista.

Näin ollen autismia ei siis tarvitse huomioida ollenkaan perheissä, vaan autisteilta vaaditaan samoja asioita kuin muiltakin riippumatta aistipulmista. Autistien tarpeet ovat siis vain läheisriippuvaisen vanhemman keksimiä oletettuja tarpeita. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän aspergerpoika tuli takaisin kotiin 10 vuoden jälkeen. Parempi näin. Kaduttaa, että laitettiin hänet muualle asumaan ja "itsenäistymään" = yksinäisyyteen. Ei vaan tajuttu silloin. Hän oli käytännössä yksinäinen 10 vuotta, sairastui masennukseen ja sitä rataa. Nyt asuu meillä ja on nyt taas hyväkuntoinen, muttei tutkinnoista huolimatta kelpaa töihin vaikka hakee. Kun ei ole työkokemusta juurikaan. Meillä asuessaan tekee kaikki isoimmat kotityöt. Siivoaa, leikkaa nurmikon, kastelee istutukset, tekee talvella lumityöt, lenkkeilyttää koiran, auttaa mummiaan.

Mutta mistä hänelle toimeentulo??? On älykäs ja tekevä, mutta ulosanti erilainen. Haastatteluihin pääsee monesti, mutta siihen tyssää. Voin vakuuttaa, että olisi työntekijänä tunnollinen ja tarkka, mutta ei pääse mihinkään. 

Voisitteko te vanhemmat kysellä tutuiltanne, jos jollain olisi tarjota työtä? Edes osa-aikaisesti tai määräajaksi, niin että poika pääsee näyttämään olevansa hyvä työntekijä ja saa täytettä CV:sen ja suosittelijoita?