Ette usko, miten helpottavaa on, kun aspergertytär muuttaa pois kotoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuromonaiset pärjäävät parhaiten, kun ympäristö mukautuu heidän toimintamalleihinsa. Tähän ei kovinkaan moni, edes läheinen ole valmis. Seurauksena kärsimys ja masennus. Tulevaisuudessa yhä useampi on neutokirjolla. Yhteiskunta menettää paljon, jos tuota piilevää potentiaalia ei tunnisteta.

 

Mitä "piilevää potentiaalia" muka on porukalla, joka ei pysty mukautumaan muuhun yhteiskuntaan edes välttävästi? Tosi usein näkee tätä heidän kykyjensä suitsutusta, mutta kuinka moni todellisuudessa kykenee tekemään yhtään mitään hyödyllistä muun yhteiskunnan eteen? 

Et taida ymmärtää, miten moni esimerkiksi kuuluisista tiedemiehistä ja taiteilijoista on neuroepätyypillisiä. Sun kannattaisi ehkä hankkia lisää tietoa asiasta.

Mistä tiedät niin hyvin niin monien tiedemiesten ja taiteilijoiden asioista, että osaat diagnosoida heidät?

Haistakaa kakka koko maailma ja nentit erityisesti.

Nentit ovat pahantahtoisuuden lisäksi tyhmiä, eivätkä osaa käyttää googlea.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Category:People_on_the_autism_spectrum

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuromonaiset pärjäävät parhaiten, kun ympäristö mukautuu heidän toimintamalleihinsa. Tähän ei kovinkaan moni, edes läheinen ole valmis. Seurauksena kärsimys ja masennus. Tulevaisuudessa yhä useampi on neutokirjolla. Yhteiskunta menettää paljon, jos tuota piilevää potentiaalia ei tunnisteta.

 

Mitä "piilevää potentiaalia" muka on porukalla, joka ei pysty mukautumaan muuhun yhteiskuntaan edes välttävästi? Tosi usein näkee tätä heidän kykyjensä suitsutusta, mutta kuinka moni todellisuudessa kykenee tekemään yhtään mitään hyödyllistä muun yhteiskunnan eteen? 

Et taida ymmärtää, miten moni esimerkiksi kuuluisista tiedemiehistä ja taiteilijoista on neuroepätyypillisiä. Sun kannattaisi ehkä hankkia lisää tietoa asiasta.

Mistä tiedät niin hyvin, ovatko he täyttäneet diagnostiset kriteerit?

> Mistä tiedät niin hyvin, ovatko he täyttäneet diagnostiset kriteerit?

Tyypillistä nenttiä. Näyttökynnys asetetaan kirjaimellisesti mahdottomaksi.

"Mistä tiedät niin hyvin niin monien tiedemiesten ja taiteilijoiden asioista, että osaat diagnosoida heidät?"

Voi kuules kun näitä asioita on tutkittu. Ei kenenkään maallikon tarvitse yrittää diagnooseja tehdä.

Monihan myös on itse kertonut, Suomessakin täällä jo mainittukin Virpi Hämeen-Anttila. Juice Leskinen jo kauan sitten.

Tulin vain ilmoittamaan, että en itse Asperger-henkilönä allekirjoita tämän yhden nenttihullun riehumista. Noloa ja sairasta trollaamista.

Vierailija kirjoitti:

"Olisikin siksi hyvä huomauttaa, että asperger-aikuiset ja yleensä jo teinitkin osaa käsitellä itse omaa kuormittumistaan ja kiukutteluaan, itsekäs epäasiallinen käytös ei todellakaan ole joku sisäänrakennettu pimeä puoli jolle me ei voitaisi mitään. Manipulointikeinona se toki toimii (kyllä, me assit osataan sitäkin) varsinkin nykyään, kun niin moni näkee meidät haavoittuvaisina uhreina, joita pitää vielä aikuisenakin suojella ja hoivata. Meitä ei kuitenkaan tarvitse holhota, ymmärtää loputtomiin ja kohdella silkkihansikkain kuten moni vaatii ap:ta tekemään, ette te vaatisi ap:ta kävelemään munankuorilla neurotyypillisenkään lellityn teinivauvan seurassa."

Osaa itse käsitellä kuormittumistaan ja kiukutteluaan, jos siihen annetaan mahdollisuus. Tarkoitan tällä sitä, että jos pakotetaan koko ajan pois omalta mukavuusalueelta ja sopeutumaan nenttien maailmaan ja siitä syystä on jatkuvasti ylikuormittunut, menee itsesäätely todella

Niin, mitä omalta mukavuusalueelta poistuminen ja sopeutuminen sitten tarkoittaakaan? Se, että kaihtimet on väärin tai äiti ei tehnyt hyvää ruokaa, on asioita jotka täysi-ikäisen pitäisi osata käsitellä ja ratkaista ilman, että siinä sitten vastaavasti kuormittuu joku muu. Lievästi autistinen ihminen osaa kyllä säädellä ja kehittää itseään sen verran, että tuollainen hallitsematon huono käytös jää lapsuusikään

Vierailija kirjoitti:

Tulin vain ilmoittamaan, että en itse Asperger-henkilönä allekirjoita tämän yhden nenttihullun riehumista. Noloa ja sairasta trollaamista.

En ihmettelisi, jos se olisi sama henkilö kuin kahjo asperger-vihaaja.

Vierailija kirjoitti:

Tulin vain ilmoittamaan, että en itse Asperger-henkilönä allekirjoita tämän yhden nenttihullun riehumista. Noloa ja sairasta trollaamista.

Valitettavasti olet nenteille saastaa ihan riippumatta siitä, mitä teet, jätät tekemättä, tai ilmoitat. Turha niitä on hännystellä.

Vierailija kirjoitti:

AP.ta on niin helppo haukkua, jos ei ole kokemusta autismin kirjon ihmisistä.

Minulla on kaksi autistista työkaveria ja kyllä myönnän, että väsyn välillä heihin. Kun koko ajan pitäisi muistaa tämä autismi ja kääntyä monelle mutkalle, kun he ovat autisteja. Selittää joka asia niin, että autisti ymmärtää sen. Miettiä omaa kommunikointia, että autisti ymmärtää. Ottaa paskaa niskaan, koska autistin ei tarvitse suodattaa sanojaan, koska on autisti.

Ymmärtää niitä huonoja päiviä, kun autistilla on joku lääkekokeilu. Ymmärtää, kun myöhästyy aina töistä, koska autisti jne...

Joskus tuntuu, että työpäivät hoidamme ja kuntoutamme näitä autisteja ja unohtuu se oikea työ

Voi kauheeta, buuhuuhuu, ku neitillä on vaikeeta!

Vierailija kirjoitti:

"Mistä tiedät niin hyvin niin monien tiedemiesten ja taiteilijoiden asioista, että osaat diagnosoida heidät?"

Voi kuules kun näitä asioita on tutkittu. Ei kenenkään maallikon tarvitse yrittää diagnooseja tehdä.

Monihan myös on itse kertonut, Suomessakin täällä jo mainittukin Virpi Hämeen-Anttila. Juice Leskinen jo kauan sitten.

Myös elokuvaohjaaja/-käsikirjoittaja Markku Pölönen on kertonut diagnoosistaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt töitä autismiperheiden kanssa. Parhaat vanhemmat strukturoivat koko perheen elämän. On kuvitettu päivästruktuurit ja viikkosyruktuurit. Jos jotain poikkeavaa esim hammaslääkäri, tehdään kuvilla sosiaalinen tarina lapselle. Jokainen asia ennakoidaan ja jokainen päivä toistaa samaa kaavaa.

Sisustus suunnitellaan autismin periaattein. Eli ei värikästä, ei kirjavaa sekamelskaa. Vaan mietoja värejä ja selkeyttä ja valaistus neutraalia.

Näistä perheistä tulee parhaiten pärjäävät autisti, kun koko perhe sitoutuu autistisen perheenjäsenen kuntoutukseen

Tämä onkin varmasti loistava tapa toimia jos kyseessä on pienempi lapsi joka on paljon syvemmin autistinen. Ap:n tytär on kuitenkin vain lievästi autistinen aikuinen, jolle tuollainen hyysääminen tekisi enemmän hallaa kuin hyötyä. Itse olisin ainakin joko ollut raivoissani ja häpeissäni tai muuttunut tyranniksi jos äitini, isäni ja pikkusisarukseni olisivat miettineet, että millaisella piirrustuksella he selittävät minulle tulevista yo-juhlistani, onko pikkuveljeni laser-miekka liian räikeä minun silmilleni tai flippaanko kolmivärisille verhoille joten ostetaanko sittenkin vain siniset

T. Burgeri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, mitä omalta mukavuusalueelta poistuminen ja sopeutuminen sitten tarkoittaakaan? Se, että kaihtimet on väärin tai äiti ei tehnyt hyvää ruokaa, on asioita jotka täysi-ikäisen pitäisi osata käsitellä ja ratkaista ilman, että siinä sitten vastaavasti kuormittuu joku muu. Lievästi autistinen ihminen osaa kyllä säädellä ja kehittää itseään sen verran, että tuollainen hallitsematon huono käytös jää lapsuusikään.

Niin no, siksi epäilenkin ap:n tyttären tapauksessa olevan kyse jostakin muustakin kuin pelkästä autismista. Hänhän on ap:n mukaan masentunut. Mitä siellä on taustalla, miksi hänen on niin paha olla, voimme vain arvailla kaikkia syitä. Jostain syystä ap kuitenkin haluaa syyttää kaikista perheensä ja tyttärensä ongelmista autismia. Kaikki kiukkuaminen ei johdu autismista eikä automaattisesti kuulu siihen. Mutta jatkuvasti ylikuormittunut, nurkkaan ajettu autisti oireilee varmasti tavalla tai toisella. Onko tässä ketjussa kyse siitä, sitä en tiedä.

Meidän aspergerpoika tuli takaisin kotiin 10 vuoden jälkeen. Parempi näin. Kaduttaa, että laitettiin hänet muualle asumaan ja "itsenäistymään" = yksinäisyyteen. Ei vaan tajuttu silloin. Hän oli käytännössä yksinäinen 10 vuotta, sairastui masennukseen ja sitä rataa. Nyt asuu meillä ja on nyt taas hyväkuntoinen, muttei tutkinnoista huolimatta kelpaa töihin vaikka hakee. Kun ei ole työkokemusta juurikaan. Meillä asuessaan tekee kaikki isoimmat kotityöt. Siivoaa, leikkaa nurmikon, kastelee istutukset, tekee talvella lumityöt, lenkkeilyttää koiran, auttaa mummiaan.

Mutta mistä hänelle toimeentulo??? On älykäs ja tekevä, mutta ulosanti erilainen. Haastatteluihin pääsee monesti, mutta siihen tyssää. Voin vakuuttaa, että olisi työntekijänä tunnollinen ja tarkka, mutta ei pääse mihinkään. 

Sosiopaatit ovat parempia ihmisiä kuin nentit. Tämä siksi, että sosiopaatit ovat loogisia ja heillä on ymmärrettäviä päämääriä. Nentit sen sijaan yleensä vain sekoilevat. Sosiopaatit ovat usein rohkeita, eivätkä hätkähdä vähästä. Nentit sen sijaan traumatisoituvat vähän joka rasahduksesta.

Mun lapsella on voimakkaita aistiyliherkkyyksiä. Kuormitusta voidaan säädellä kotioloissa, mutta vaatimukset ovat kovin suuria. En voi esimerkiksi imuroida lapsen ollessa kotona, tai pestä pyykkiä tai tehdä mitään, jos hän nukkuu. Jokseenkin raskasta elää täysin jonkin toisen ihmisen rytmissä. Ja kun kysymys on pakollisesta kodinhoidosta, johon lapsi ei voi kuulemma osallistua aistien takia. Jos puhun kotitöihin osallistumisesta, niin saan kuulla olevani kauhea äiti, kun pakotan lapsen (17 v) tekemään kotihommia. Hän siis ei tee mitään, enkä jaksa vaatia. Ehkä omillaan sitten oppii. 

Kodin ulkopuolisia ärsykkeitä on vaikeampi hallita. En voi poistaa pakkasta ilmastosta, jossa elämme, en voi vaikuttaa siihen paistaako aurinko tai sataako. En myöskään voi siirtää hänen kouluaan pois keskustasta tai pienentää luokkakokoa tai saada koulutovereita hiljaisiksi. Ymmärrän, että nämä kuormittavat, mutta mitään apukeinoja lapsi ei halua, ei vastamelukuulokkeita, ei aurinkolaseja tai toppahousuja. Lapsi on koulupäivän jälkeen aivan puhki ja se ilmenee kiukutteluna pikku asioista. Nyt kun tiedän, että mistä kiukkuisuus johtuu, niin voin sitä paremmin ymmärtää, mutta ei se tee elämästäni helpompaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tutun assipoika heitettiin kotoa pois, löysi huumekaverit ja sitten tappoi itsensä. Siinä sun tyttelille esimerkki. 🤣😂🤣😂🤣😂🤣😂

Tyttäreni ei käytä päihteitä. Voi tietenkin olla, että alkaa käyttämään, mistäpä sen tietää, mutta ei sitä tiedä neurotyypillisenkään nuoren kohdalla, joten turha uhrata aikaansa sellaisen pelkäämiseen.

Erityisnuorilla on kyllä mahdollisesti suurempi vaara päätyä käyttämään päihteitä. Se on valitettavaa.

Lainaus: "Nimenomaan ei tarvitse muun perheen uhrata mielenterveyttään, jos vaan pystytään tekemään niitä autistin tarvitsemia sopeutuksia. Ei ne oo sellaisia asioita, että ne suuresti kuormittais muita, mutta ne tekis kaikkien elämästä helpompaa."

Riittäviä sopeutuksia ei pysty tekemään millään. Ei riitä, että vanhemmat kotona elävät aikuista aspergeria varten, vaan pitäisi myös järjestää niin, ettei tarvitse opiskella, käydä töissä tai hoitaa omia asioitaan, mutta rahaa pitää olla, että voi tehdä, mitä mieleen juolahtaa.

Myöskään julkiset kulkuvälineet eivät käy, vaan pitäisi olla yksityiskuljettaja. Sen lisäksi pitäisi järjestää jatkuvaa seuraa ja kivaa tekemistä. Ellei onnistu kaikessa tässä, niin alkaa jatkuva naputus ja uhriutuminen.

Keski-ikäinen asperger ei myöskään tajua, että vanhemmat lähestyvät kuolemaa, eivätkä millään pysty samaan palvelutasoon kuin aikaisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Lainaus: "Nimenomaan ei tarvitse muun perheen uhrata mielenterveyttään, jos vaan pystytään tekemään niitä autistin tarvitsemia sopeutuksia. Ei ne oo sellaisia asioita, että ne suuresti kuormittais muita, mutta ne tekis kaikkien elämästä helpompaa."

Riittäviä sopeutuksia ei pysty tekemään millään. Ei riitä, että vanhemmat kotona elävät aikuista aspergeria varten, vaan pitäisi myös järjestää niin, ettei tarvitse opiskella, käydä töissä tai hoitaa omia asioitaan, mutta rahaa pitää olla, että voi tehdä, mitä mieleen juolahtaa.

Myöskään julkiset kulkuvälineet eivät käy, vaan pitäisi olla yksityiskuljettaja. Sen lisäksi pitäisi järjestää jatkuvaa seuraa ja kivaa tekemistä. Ellei onnistu kaikessa tässä, niin alkaa jatkuva naputus ja uhriutuminen.

Keski-ikäinen asperger ei myöskään tajua, että vanhemmat lähestyvät kuolemaa, eivätkä millään pysty samaan palvelutasoon kuin aikaisemmin.

Kai ymmärrät, että tuo on hyvin poikkeuksellinen tilanne, johon liittyy varmasti muutakin kuin pelkkä Aspergerin oireyhtymä. Itselläni eikä kenelläkään muullakaan assilla ei ole asiat läheskään tuolla tavalla.