Ette usko, miten helpottavaa on, kun aspergertytär muuttaa pois kotoa!

Vierailija kirjoitti:

Voisitko sinä asiattomasti nenttejä haukkuva vähän miettiä meitä muita autisteja. Ei yhtään auta meitä, jotka ollaan superempaattisia eikä ikinä puhuttais noin kenestäkään, että pilaat meidän mainetta.

Ihan kammottavaa autistivihaa tästä ketjusta toki löytyy, mutta silmä silmästä on huono ja epälooginen ja epäeettinen tapa toimia. 

Vinkki: Superempaattisuutta voi hallita sillä, että muodostaa selkeän viholliskuvan ja dehumanisoi sekä demonisoi vihollisen.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä, onhan se raskasta. Mutta tottakai voi auttaa, jos tarvii apua. Joku muukin sukulainen voi. Ja ehkä oppii omassa rauhassa. Joskus taviksillakin on tavallisissa asioissa pulma.

mee auttaa sitte :D hyvä huudella

Vierailija kirjoitti:

Voisitko sinä asiattomasti nenttejä haukkuva vähän miettiä meitä muita autisteja. Ei yhtään auta meitä, jotka ollaan superempaattisia eikä ikinä puhuttais noin kenestäkään, että pilaat meidän mainetta.

Ihan kammottavaa autistivihaa tästä ketjusta toki löytyy, mutta silmä silmästä on huono ja epälooginen ja epäeettinen tapa toimia. 

Älä sure, ei noita räyhäkommentteja useimmat ota tosissaan. Pahempia mielestäni ovat nuo hyvesignaloijat, jotka ryhtyivät moittimaan AP:tä. Siksi lähdin yhden assin kasvattaneena kirjoittelemaan tähän ketjuun ja sain aikaan toivomani tuloksen. Kukaan ei syyllistä enää kovilla olevaa AP:tä huonoksi äidiksi, vaan syyllinen olenkin nyt minä liiallisena assin paapojana. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko sinä asiattomasti nenttejä haukkuva vähän miettiä meitä muita autisteja. Ei yhtään auta meitä, jotka ollaan superempaattisia eikä ikinä puhuttais noin kenestäkään, että pilaat meidän mainetta.

Ihan kammottavaa autistivihaa tästä ketjusta toki löytyy, mutta silmä silmästä on huono ja epälooginen ja epäeettinen tapa toimia. 

Älä sure, ei noita räyhäkommentteja useimmat ota tosissaan. Pahempia mielestäni ovat nuo hyvesignaloijat, jotka ryhtyivät moittimaan AP:tä. Siksi lähdin yhden assin kasvattaneena kirjoittelemaan tähän ketjuun ja sain aikaan toivomani tuloksen. Kukaan ei syyllistä enää kovilla olevaa AP:tä huonoksi äidiksi, vaan syyllinen olenkin nyt minä liiallisena assin paapojana. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Niinpä, nentteihin on turha suhtautua asiallisesti, se vain saa teidät vimmastumaan entistä pahemmin. MOT.

Minä olen yli kolmekymppinen AS-aikuinen. Hyvät välit vanhempiin. Silloin kun itsenäistyin, halusin mahdollisimman vähän vanhempien apua, vaikka he kovasti tyrkyttivät. Onkohan älypuhelianaika pahentanut AS-nuorten oireita?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yli kolmekymppinen AS-aikuinen. Hyvät välit vanhempiin. Silloin kun itsenäistyin, halusin mahdollisimman vähän vanhempien apua, vaikka he kovasti tyrkyttivät. Onkohan älypuhelianaika pahentanut AS-nuorten oireita?

Älypuhelinten liikakäyttö on ihan kaikille ongelma, esimerkiksi oppilaitosten vaatimustasoa on jouduttu koko ajan hilaamaan alas päin. Tuskin AS-nuoret ovat sille mitenkään immuuneja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko sinä asiattomasti nenttejä haukkuva vähän miettiä meitä muita autisteja. Ei yhtään auta meitä, jotka ollaan superempaattisia eikä ikinä puhuttais noin kenestäkään, että pilaat meidän mainetta.

Ihan kammottavaa autistivihaa tästä ketjusta toki löytyy, mutta silmä silmästä on huono ja epälooginen ja epäeettinen tapa toimia. 

Älä sure, ei noita räyhäkommentteja useimmat ota tosissaan. Pahempia mielestäni ovat nuo hyvesignaloijat, jotka ryhtyivät moittimaan AP:tä. Siksi lähdin yhden assin kasvattaneena kirjoittelemaan tähän ketjuun ja sain aikaan toivomani tuloksen. Kukaan ei syyllistä enää kovilla olevaa AP:tä huonoksi äidiksi, vaan syyllinen olenkin nyt minä liiallisena assin paapojana. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Miksi ap:tä ei sitten saisi kritisoida? Tuollaisella avausviestillä voi saada hieman schaissea niskaansa ja ihan ansaitusti.

Ikävä tuottaa pettymys, mutta eivät sinun viestisi millään tavalla ole vaikuttaneet siihen, mitä ap:stä, asseista tai nenteistä ajattelen. Päin vastoin, sain lisävahvistusta ajatuksilleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko sinä asiattomasti nenttejä haukkuva vähän miettiä meitä muita autisteja. Ei yhtään auta meitä, jotka ollaan superempaattisia eikä ikinä puhuttais noin kenestäkään, että pilaat meidän mainetta.

Ihan kammottavaa autistivihaa tästä ketjusta toki löytyy, mutta silmä silmästä on huono ja epälooginen ja epäeettinen tapa toimia. 

Älä sure, ei noita räyhäkommentteja useimmat ota tosissaan. Pahempia mielestäni ovat nuo hyvesignaloijat, jotka ryhtyivät moittimaan AP:tä. Siksi lähdin yhden assin kasvattaneena kirjoittelemaan tähän ketjuun ja sain aikaan toivomani tuloksen. Kukaan ei syyllistä enää kovilla olevaa AP:tä huonoksi äidiksi, vaan syyllinen olenkin nyt minä liiallisena assin paapojana. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Miksi ap:tä ei sitten saisi kritisoida? Tuollaisella avau

no assburgerina sun aivot toimii noin siks tarvit huoltajaa.

Vierailija kirjoitti:

no assburgerina sun aivot toimii noin siks tarvit huoltajaa

Ai tarvitsen vai? En tiennytkään.

Olen yrittänyt 35 vuotta harjoitella asumista äitin nurkista pois. Ainakin saan pitää sälekaihtimet niin kuin haluan ja tavarat ovat tietyssä paikassa, josta löydän ne helposti. Tosin vieraasta ihmisestä kämppä voi näyttää kaaokselta.

Olen lähtöni jälkeen viettänyt jopa 6 viikkoa äitin asunnossa - hän oli tällä välin oppinut ymmärtämään vaatimukseni asumistasosta. Aluksi pesin kuusi koneellista pyykkiä... Ja sälekaihtimien asentoja vaihdeltiin kilpaa. Yhteiselo on mahdollista, vaikka nuoruusvuosina se tuntui mahdottomalta. Molempien täytyy vain olla oma itsensä.

Ymmärrän, että Aspergerin kanssa eläminen on välillä raskasta ja mm. aistiyliherkkyydet inhottavia ja elämää hankaloittavia, mutta kyllä silti rajansa muidenkin sietokyvyllä on. Saman katon alla asuessa on vain pakko ottaa kaikki asukkaat huomioon eikä mennä vain yhden mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yli kolmekymppinen AS-aikuinen. Hyvät välit vanhempiin. Silloin kun itsenäistyin, halusin mahdollisimman vähän vanhempien apua, vaikka he kovasti tyrkyttivät. Onkohan älypuhelianaika pahentanut AS-nuorten oireita?

Mä luulen, että älypuhelimet on päinvastoin helpottanut autististen lasten ja nuorten elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko sinä asiattomasti nenttejä haukkuva vähän miettiä meitä muita autisteja. Ei yhtään auta meitä, jotka ollaan superempaattisia eikä ikinä puhuttais noin kenestäkään, että pilaat meidän mainetta.

Ihan kammottavaa autistivihaa tästä ketjusta toki löytyy, mutta silmä silmästä on huono ja epälooginen ja epäeettinen tapa toimia. 

Älä sure, ei noita räyhäkommentteja useimmat ota tosissaan. Pahempia mielestäni ovat nuo hyvesignaloijat, jotka ryhtyivät moittimaan AP:tä. Siksi lähdin yhden assin kasvattaneena kirjoittelemaan tähän ketjuun ja sain aikaan toivomani tuloksen. Kukaan ei syyllistä enää kovilla olevaa AP:tä huonoksi äidiksi, vaan syyllinen olenkin nyt minä liiallisena assin paapojana. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Miksi

no assburgerina sun aivot toimii noin siks tarvit huoltajaa.

Nentithän ovat täällä monta kertaa julistaneet, että mikään ei ole koskaan nentin vika, eivätkä he kertakaikkiaan voi olla tekemättä niin kuin tekevät. Jopa pienten lasten vaaditaan pitävän nenttivanhempiensa elämästä huolta.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että Aspergerin kanssa eläminen on välillä raskasta ja mm. aistiyliherkkyydet inhottavia ja elämää hankaloittavia, mutta kyllä silti rajansa muidenkin sietokyvyllä on. Saman katon alla asuessa on vain pakko ottaa kaikki asukkaat huomioon eikä mennä vain yhden mukaan.

Nenteille on tosi vaikeaa tuo. He osaavat vain joko olla täysin piittaamattomia autistin tarpeista tai sitten heittäytyä johonkin ihmeen hyysäysmoodiin. Näin minulle on kerrottu.

"Nenteille on tosi vaikeaa tuo. He osaavat vain joko olla täysin piittaamattomia autistin tarpeista tai sitten heittäytyä johonkin ihmeen hyysäysmoodiin. Näin minulle on kerrottu."

Oli vielä pakko vastata tähänkin kommenttiin, vaikka ajattelinkin antaa muiden jatkaa. Assin kanssa taistelunsa täytyy valita. Jos assi on muodostanut mielipiteensä jostakin asiasta, niin hänen päätään ei käännetä puhumalla. Ainoa keino saada assi tekemään jotain, on antaa huono ja vielä huonompi vaihtoehto, ja pitää niistä kiinni.

Meillä assin kanssa oli sovittu jo esiteininä, että hän siivoaa itse huoneensa. Viisi vuotta meni, eikä hän siivonnut, mutta ei siivonnut kukaan muukaan. Laitoin vaan oven kiinni, kun tuli vieraita. Sitten vaikeaa astmaa sairastavalle assille tuli astman pahenemisvaihe. Ehdottelin päiviä, että hengenahdistus saattaisi helpottaa, jos hän siivoaisi huoneensa.

Tilanne paheni päivä päivältä, mutta siivous ei vaan kiinnostanut. Sitten eräänä aamuna, kun olin lähdössä töihin, tilanne oli jo niin paha, että neuvoin soittamaan ambulanssin, mikäli tila vielä pahenee. Iltapäivällä sitten työpuhelimeni soi, ja teini-assi kyseli siivousohjeita, ja illalla, kun tulin kotiin, huone oli siivottu.

Yhden esimerkin perusteella ei voi muodostaa mielipidettä, eikä maailma ei ole mustavalkoinen, vaikka assi niin saattaa luullakin. Väliin mahtuu paljon harmaan sävyjä.

Terveisin pitkiä matkoja lapsensa luo ajellut hyysääjä-nentti, josta tuli nyt aivan kaamea lapsestaan piittaamaton nentti, joka valitsee taistelunsa.

Vierailija kirjoitti:

Yhden esimerkin perusteella ei voi muodostaa mielipidettä, eikä maailma ei ole mustavalkoinen, vaikka assi niin saattaa luullakin. Väliin mahtuu paljon harmaan sävyjä.

Mutta nentti voi ilman muuta muodostaa mielipiteen yhden esimerkin (ap:n viesti) perusteella. Ehkä heidän perheen tilanteensa ei myöskään ole niin mustavalkoinen kuin ap antaa ymmärtää, mistäpä sen tietää. Ainiin, kyllä nentti tietää.

"Mutta nentti voi ilman muuta muodostaa mielipiteen yhden esimerkin (ap:n viesti) perusteella. Ehkä heidän perheen tilanteensa ei myöskään ole niin mustavalkoinen kuin ap antaa ymmärtää, mistäpä sen tietää. Ainiin, kyllä nentti tietää."

Jos ymmärrät lukemasi, niin AP:n aloituksessa kerrotaan, ettei hänellä ole varaa enää elättää aikuista, rahallisesti vaativaa nepsyä, jolla on omiakin tuloja. Hän ei myöskään voi toimia enää aikuisen nepsyn gourmet-kokkina ja palvelijana, sillä hänen voimansa alkavat olla loppu.

Lisäksi hän lupaa pitää nepsyn elämää silmällä ja tehdä korjaavia toimenpiteitä, mikäli nepsyn itsenäinen elämä on menossa hunningolle. Mielestäni toimintatapa on oikea ja oikeastaan ainoa mahdollinen, ellei nepsy ole holhouksessa.

Henkilökohtaisesta minulle alkaa tulla sellainen olo, että nämä ilkeät kommentit tulevat nentiltä, joka on itse epäonnistunut elämässään ja yrittää hakea hyvää oloa ilkeilemällä kaikille muille. Assit eivät nimittäin ole tyhmiä, vaan he ovat usein hyvinkin älykkäitä, vaikka heidän aivonsa toimivat eri tavalla kuin useimmilla muilla.

Vierailija kirjoitti:

"Mutta nentti voi ilman muuta muodostaa mielipiteen yhden esimerkin (ap:n viesti) perusteella. Ehkä heidän perheen tilanteensa ei myöskään ole niin mustavalkoinen kuin ap antaa ymmärtää, mistäpä sen tietää. Ainiin, kyllä nentti tietää."

Jos ymmärrät lukemasi, niin AP:n aloituksessa kerrotaan, ettei hänellä ole varaa enää elättää aikuista, rahallisesti vaativaa nepsyä, jolla on omiakin tuloja. Hän ei myöskään voi toimia enää aikuisen nepsyn gourmet-kokkina ja palvelijana, sillä hänen voimansa alkavat olla loppu.

Lisäksi hän lupaa pitää nepsyn elämää silmällä ja tehdä korjaavia toimenpiteitä, mikäli nepsyn itsenäinen elämä on menossa hunningolle. Mielestäni toimintatapa on oikea ja oikeastaan ainoa mahdollinen, ellei nepsy ole holhouksessa.

Henkilökohtaisesta minulle alkaa tulla sellainen olo, että nämä ilkeät kommentit tulevat nentiltä, joka on itse epäonnistunut elämässään ja yrittää hakea hy

Kannattaa vain pitää tuo "elämän silmällä pitäminen" asiallisena ja itsereflektoida sitä, että onko se tarpeellista ja oikealla tavalla tehtyä, vaiko esimerkiksi seurausta jostain omasta päähänpinttymästä. Vainoamisen kohteena olosta on itsellänikin kokemusta. Onneksi itse sain sen loppumaan ilman poliisin apua. Tiedän, että nenteille itsereflektio on välillä vaikeaa, mutta mitä tahansa käytöstä ei yksinkertaisesti jaksa sietää. Kun vakavalla naamalla väitetään, että minun pitäisi muuttaa asunnosta toiseen kuukauden välein, niin siinä saattaa niinsanotusti mennä hermot.

Tässä tosielämän kertomus minun elämästäni:

On myös tilanteita, joissa puoliso on diagnosoimaton autisti, joka ei näe piirteitä itsessään ja pitää itseään tavallisena ja kaikkia muita vääränlaisia. Tällainen ihminen voi maskata eli peitellä oireitaan alussa, mutta pikkuhiljaa maskaaminen loppuu.

Todennäköisesti tällaisen ihmisen lapsillakin on autismin kirjon piirteitä. Koska autistivanhemoi ei näe piirteitä itsessään, hän ei näe niitä myöskään lapsissaan. Hän haukkuu , solvaa ja syyllistää toista vanhempaa , joka pohtii lasten nepsy-piirteitä ja hakee apua lasten tilanteeseen.

Vanhemmille tulee ero. Autistivanhemman kanssa on raskasta hoitaa lasten asioita, koska hänen mielestään toinen vanhempi on haitaksi lapsille. Hän on mielestään ainoa hyvä vanhempi.

Lapset ovat älykkäitä ja taitavia maskaamaan. Teini-iässä lasten tilanne eskaloituu ja avun piiriin hakeutuminen on väistämätöntä. Tulee diagnooseja, maskaamisen burnout ja maskaamisesta aiheutuneita liitännäisdiagnooseja. Näitä hoidetaan lääkkeillä ja terapioilla. 

Autistivanhemman mielestä lasten toinen vanhempi on aiheuttanut lasten ongelmat omalla toiminnallaan ja  huonolla kasvatustyöllään. En osaa sanoa, meneekö kaikki autistivanhemman toiminta diagnosoimattoman autismin  piikkiin vai onko kyse jostain muustakin.

Autistivanhempi syyttää epäilee toisen vanhemman mielenterveyttä. Hän on mielestään ainoa tavallinen.

Nepsy-piirteet ja maskaaminen eli piirteiden peitteleminen altistavat mt-ongelmille. Teini-iässä voi tilanne eskaloitua, vaikka siihen asti piirteiden kanssa olisikin pärjätty omin voimin. 

Autismia on monentasoista. Tukea on saatavilla ja autismiin joskus liittyviä liitännäisdiagnooseja ja -oireita voidaan hoitaa erilaisilla lääkkeillä, vaikka itse autismin ei lääkettä olekaan.

Terapiaa ja kuntoutusta on myös saatavilla, sekä autistille itselleen että koko perheelle .  

Omasta jaksamisesta täytyy huolehtia. Muuten ei jaksa tukea lapsiaan. Kyllä voin suoraan sanoa, että olen välillä ollut ja olen edelleen väsynyt lapsiini, vaikka heitä yli kaiken rakastan. Helpompi olisi ollut heitä kasvattaa ja tukea yhdessä toisen vanhemman kanssa, mutta näin ei tapahtunut.

Nepsy-nuorten itsenäistyminen on oma lukunsa. En osaa ennustaa, miten se menee. Tukea heitä aion, mutta rajansa sillä tukemisellakin täytyy olla.

Autismi on sellainen kirjo, että toiset ovat varmasti ongelmaisempia kuin toiset, mutta kerronpa meidän tarinan, jos se vaikka rohkaisisi autistityyppisten lasten vanhempia. Autismihan ei yleensä tarkoita että olisi tyhmä tai kyvytön, se tarkoittaa vain sitä että on joidenkin ajatusmallien jäykkyyttä verrattuna taviksiin ja jotkut asiat eivät suju yhtä hyvin. Toisaalta autistilla voi olla sitten mitä vain hyviä ominaisuuksia. Avain on se, ettei yritä tehdä lapsestaan tavallista, koska siinä tulee vain sitä maskaamista ja melt downeja. Itse kun vihdoin ymmärsin tämän, elämä autistilapsen yksinhuoltajana on ollut hyvin onnellista. Lapsi on nyt teini ja hän tekee paljon arjen asioita aivan itse, niin sitten ei tarvitse riidellä siitä, että miten joku verhon asento on. Hän saa päättää sen itse omassa huoneesaan ja minä omassani. Olemme yhdessä hänen ehdoillaan ja teemme sellaisia asioita, joiden parissa hän on renotutunut ja onnellinen, enkä koskaan pakota häntä esimerkiksi sellaisiin tilaisuuksiin, joissa on aistikuormitusta ja annan hänelle paljon rentoutumisaikaa omassa huoneessaan. Minusta on alkanut tuntua, että autismissa on hyviäkin piirteitä verrattuna nentteihin, esimerkiksi oikeudenmukaisuus, joka on monilla autisteilla tosi selkeä ja ehkä sitä voi pitää mustavalkoisen ajattelun hyvänä puolena. Minusta tuntuu, että autismia ei ymmärretä vielä tarpeeksi ja siksi sitä pidetään ongelmana. Enemmän ongelma on maailma, jossa erilaisuutta ei hyväksytä. Vähän minua huolettaa että miten lapsi sitten pärjää omillaan, mutta paljon enemmän huolettaisi, jos lapsi olisi vaikka päihteisiin menevä. Ja ikävä tulee sinä päivänä kun hän lähtee omaan kotiinsa. Tavallaan on ollut raskasta ja varsinkin silloin kun vielä yritin vääntää lasta normimuottiin, mutta jos turhat huolet ja pelot voi poistaa mielestään, niin oikeastaan kaikki onkin hyvin.