Ette usko, miten helpottavaa on, kun aspergertytär muuttaa pois kotoa!

(Lainaus ei jostain syystä toimi)

"Mä olen 99,99% varma että mun ex-miehellä on asperger (ei diagnoosia) ja se oli yksi syy eroon. Tai siis syy oli se että en pystynyt elämään hänen kangistuneissa kaavoissaan niin että olisin toiminut oikein ilman että ex olisi sitten huutoraivonnut. Ja sitä raivoamista sai kuulla viikottain. Oltiin kuitenkin naimissa 20v ja lapsiakin on. Lapsilla ei ole niitä oireita.

Exän mielestä tein kaiken väärin. Ostin väärää WC-paperia, ketsuppia jne. Siivosin väärä ilme kasvoilla, maksoin väärällä tavalla nettipankissa laskuja (tekstikenttään pitäisi laittaa tietyt sanat), käytin sähköposteissa vääriä sanamuotoja, pesin hellaa väärin, säilytin pesuaineita väärässä kaapissa, hänen työkaverinsa ei kuulemma osaa mitään ja tekee kaiken väärin.

Ex oli äärimmäisen herkkä loukkaantumaan - jopa asioista mistä ei pitäisi loukkaantua. Jos menin välillä häntä aiemmin illalla nukkumaan, oli se väärin. Väärin kuulemma siksi että se on sek suaalista väk ivaltaa, koska jos nukun niin mies ei voi saada se ksiä. 



 

Meinasin oikeasti pimahtaa tuossa liitossa. Kuulostaako aspergerilta?"

Ei kyllä kuulosta yhtään. Olisko ex vain perinteinen kiukutteleva kontrollihirmu tai persoonallisuushäiriöinen. 

Vierailija kirjoitti:

Olipas yllätys, että tästäkin tuli tällainen autistien haukkumisketju. Turhia hyödyttömiä ihmisiä, jotka pilaavat kaikkien muiden ihmisten elämän pelkällä olemassa olollaan ja kiukuttelullaan. Ja silti heitä on pakko raahata mukana kaiken maailman paikkoihin ja pakottaa koko ajan ulos mukavuusalueeltaan. Ja sitten taas ihmetellään kun kiukkuavat.

Noh, kyllähän tämä vahvistaa näkemystäni "normaaleista" ihmisistä ja heidän pakkomielteestään kontrolloida autisteja elämään "normaalisti".

Onneksi aikuisena ihmisenä saan jo ihan itse päättää, käynkö museoissa ja olenko tunnin ulkona joka päivä vai pysynkö sisällä ihan koko kesän (pysyn sisällä).

Oletko koskaan ajatellut, että monia asioita tehdään, sillä taustalla on täysin looginen syy? Esim. ihminen, joka vain kökkii kotona koko kesän, riskeeraa koko hyvinvointinsa (veritulpan riski, D-vitamiinin puutos, mahdollinen lihominen ym.) ja olisi suorastaan vastuutonta olla vanhempana puuttumatta siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuromonaiset pärjäävät parhaiten, kun ympäristö mukautuu heidän toimintamalleihinsa. Tähän ei kovinkaan moni, edes läheinen ole valmis. Seurauksena kärsimys ja masennus. Tulevaisuudessa yhä useampi on neutokirjolla. Yhteiskunta menettää paljon, jos tuota piilevää potentiaalia ei tunnisteta.

 

Mitä "piilevää potentiaalia" muka on porukalla, joka ei pysty mukautumaan muuhun yhteiskuntaan edes välttävästi? Tosi usein näkee tätä heidän kykyjensä suitsutusta, mutta kuinka moni todellisuudessa kykenee tekemään yhtään mitään hyödyllistä muun yhteiskunnan eteen? 

Mä oon pelastanut useamman ihmisen hengen. En sitten tiedä, onko se yhteiskunnalle hyödyllistä. 

Noin muuten väittäisin, että monet autistit osais suunnitella huomattavasti helppokäyttöisempiä ja käytännöllisempiä asioita ja esineitä. Tieteellistä tutkimusta. Taidetta, musiikkia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuromonaiset pärjäävät parhaiten, kun ympäristö mukautuu heidän toimintamalleihinsa. Tähän ei kovinkaan moni, edes läheinen ole valmis. Seurauksena kärsimys ja masennus. Tulevaisuudessa yhä useampi on neutokirjolla. Yhteiskunta menettää paljon, jos tuota piilevää potentiaalia ei tunnisteta.

 

Mitä "piilevää potentiaalia" muka on porukalla, joka ei pysty mukautumaan muuhun yhteiskuntaan edes välttävästi? Tosi usein näkee tätä heidän kykyjensä suitsutusta, mutta kuinka moni todellisuudessa kykenee tekemään yhtään mitään hyödyllistä muun yhteiskunnan eteen? 

Mä oon pelastanut useamman ihmisen hengen. En sitten tiedä, onko se yhteiskunnalle hyödyllistä. 

Noin muuten väittäisin, että monet autistit osais suunnitella huomattavasti helppokäyttöisempiä ja käy

Kun nentti pelastaa ihmisen hengen, hän on toiminut oikein ja on sankari. Kun nepsy tekee saman tempun, hän on jäykkä ja ehdoton, eikä suostu sopeutumaan siihen, että ihmisiä kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuromonaiset pärjäävät parhaiten, kun ympäristö mukautuu heidän toimintamalleihinsa. Tähän ei kovinkaan moni, edes läheinen ole valmis. Seurauksena kärsimys ja masennus. Tulevaisuudessa yhä useampi on neutokirjolla. Yhteiskunta menettää paljon, jos tuota piilevää potentiaalia ei tunnisteta.

 

Mitä "piilevää potentiaalia" muka on porukalla, joka ei pysty mukautumaan muuhun yhteiskuntaan edes välttävästi? Tosi usein näkee tätä heidän kykyjensä suitsutusta, mutta kuinka moni todellisuudessa kykenee tekemään yhtään mitään hyödyllistä muun yhteiskunnan eteen? 

Miten minusta tuntuu, että tuon kirjoittaja on joko itse tukielätti, tai julkisen sektorin perässävedettävä syöttöporsas?

Se johtuu siitä, että olemme eläneet niin pitkää yltäkylläisyyden ja rauhan aikaa. Neurotyypillisillä on yksinkertaisesti aina niin helppoa, että pienikin vastoinkäyminen tai haastava tilanne suistaa elämän raiteiltaan ja jättää syvät traumat.

Tuo on kohtuuttoman ilkeästi sanottu ja lisäksi täysin paikkansapitämätön väite. Tässä maassa on lukuisia neurotyypillisiä, jotka ovat parantumattomasti sairaita, vakavasti traumatisoituneita, eivät löydä työpaikkaa vaikka haluaisivat, kärsivät jatkuvasta koulu- tai työpaikkakiusaamisesta ja joutuvat päivittäin puolisonsa hakkaamaksi eivätkä uskalla lähteä tapetuksi tulemisen pelossa.

Olen pöyristyneenä lukenut tämän ketjun kommentteja, jossa kirjolla olevia kutsutaan vammaisiksi ja sellaisiksi, joilla ei ole kenellekään mitään annettavaa. Mutta eivät ylläolevan sitaatin kaltaiset kommentit neurotyypillisistä ole yhtään sen hyväksyttävämpiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuromonaiset pärjäävät parhaiten, kun ympäristö mukautuu heidän toimintamalleihinsa. Tähän ei kovinkaan moni, edes läheinen ole valmis. Seurauksena kärsimys ja masennus. Tulevaisuudessa yhä useampi on neutokirjolla. Yhteiskunta menettää paljon, jos tuota piilevää potentiaalia ei tunnisteta.

 

Mitä "piilevää potentiaalia" muka on porukalla, joka ei pysty mukautumaan muuhun yhteiskuntaan edes välttävästi? Tosi usein näkee tätä heidän kykyjensä suitsutusta, mutta kuinka moni todellisuudessa kykenee tekemään yhtään mitään hyödyllistä muun yhteiskunnan eteen? 

Et taida ymmärtää, miten moni esimerkiksi kuuluisista tiedemiehistä ja taiteilijoista on neuroepätyypillisiä. Sun kannattaisi ehkä hankkia lisää tietoa asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipas yllätys, että tästäkin tuli tällainen autistien haukkumisketju. Turhia hyödyttömiä ihmisiä, jotka pilaavat kaikkien muiden ihmisten elämän pelkällä olemassa olollaan ja kiukuttelullaan. Ja silti heitä on pakko raahata mukana kaiken maailman paikkoihin ja pakottaa koko ajan ulos mukavuusalueeltaan. Ja sitten taas ihmetellään kun kiukkuavat.

Noh, kyllähän tämä vahvistaa näkemystäni "normaaleista" ihmisistä ja heidän pakkomielteestään kontrolloida autisteja elämään "normaalisti".

Onneksi aikuisena ihmisenä saan jo ihan itse päättää, käynkö museoissa ja olenko tunnin ulkona joka päivä vai pysynkö sisällä ihan koko kesän (pysyn sisällä).

 

Oletko koskaan ajatellut, että monia asioita tehdään, sillä taustalla on täysin looginen syy? Esim. ihminen, joka vain kökkii kotona koko kesän, riskeeraa koko hyvinvointinsa (veritulpan riski, D-vitamiinin puutos, mahdollinen lihominen ym.) ja olisi suorastaan vastuutonta olla vanhempana puuttumatta siihen.

Oletko koskaan ajatellut, että ihmisellä joka viettää koko kesän sisällä, on jokin täysin looginen syy tehdä niin?

D-vitamiinia saa purkista, liikkua voi sisälläkin jne.

Vierailija kirjoitti:

Se johtuu siitä, että olemme eläneet niin pitkää yltäkylläisyyden ja rauhan aikaa. Neurotyypillisillä on yksinkertaisesti aina niin helppoa, että pienikin vastoinkäyminen tai haastava tilanne suistaa elämän raiteiltaan ja jättää syvät traumat.

Tuo on kohtuuttoman ilkeästi sanottu ja lisäksi täysin paikkansapitämätön väite. Tässä maassa on lukuisia neurotyypillisiä, jotka ovat parantumattomasti sairaita, vakavasti traumatisoituneita, eivät löydä työpaikkaa vaikka haluaisivat, kärsivät jatkuvasta koulu- tai työpaikkakiusaamisesta ja joutuvat päivittäin puolisonsa hakkaamaksi eivätkä uskalla lähteä tapetuksi tulemisen pelossa.

Olen pöyristyneenä lukenut tämän ketjun kommentteja, jossa kirjolla olevia kutsutaan vammaisiksi ja sellaisiksi, joilla ei ole kenellekään mitään annettavaa. Mutta eivät ylläolevan sitaatin kaltaiset kommentit neurotyypillisistä ole yhtään sen hyväksyttävämpiä.

Kokemus työpaikka kiusaamisesta. En viitsi tarkkaan kirjoittaa, jos sattuu joku tuttu palstailemaan.

Mutta työpaikkamme autisti valitti kiusaamisesta ja jäi kahden viikon saikulle, kun esihenkilö mainitsi tekemättömästä työstä. 

Nyt kaikki ovat varpaillaan, ettei vain tule syytöstä ja paikkailevat tämän henkilön töitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipas yllätys, että tästäkin tuli tällainen autistien haukkumisketju. Turhia hyödyttömiä ihmisiä, jotka pilaavat kaikkien muiden ihmisten elämän pelkällä olemassa olollaan ja kiukuttelullaan. Ja silti heitä on pakko raahata mukana kaiken maailman paikkoihin ja pakottaa koko ajan ulos mukavuusalueeltaan. Ja sitten taas ihmetellään kun kiukkuavat.

Noh, kyllähän tämä vahvistaa näkemystäni "normaaleista" ihmisistä ja heidän pakkomielteestään kontrolloida autisteja elämään "normaalisti".

Onneksi aikuisena ihmisenä saan jo ihan itse päättää, käynkö museoissa ja olenko tunnin ulkona joka päivä vai pysynkö sisällä ihan koko kesän (pysyn sisällä).

 

Oletko koskaan ajatellut, että monia asioita tehdään, sillä taustalla on täysin looginen syy? Esim. ihminen, joka vain kökkii kotona

Se pitää sitten hommata sellaisia töitä, joita voi tehdä kotona sisällä ja ruoka tuodaan kotiin, ettei vain tarvitse oven ulkopuolelle astua

> Kokemus työpaikka kiusaamisesta. En viitsi tarkkaan kirjoittaa, jos sattuu joku tuttu palstailemaan.

> Mutta työpaikkamme autisti valitti kiusaamisesta ja jäi kahden viikon saikulle, kun esihenkilö mainitsi tekemättömästä työstä. 

> Nyt kaikki ovat varpaillaan, ettei vain tule syytöstä ja paikkailevat tämän henkilön töitä

Taisi syytöksessä olla kumminkin jotain perää, kun reaktio oli tuo? Työnteosta kieltäytyminen kun on ihan validi irtisanomisperuste.

351: Kuulostaa oikein hyvältä. Itse käyn osa-aikatyössä iltaisin kun ei ole enää niin paljoa hälinää ja pälinää. Ruokaostokset tilaan usein kotiin. Muuten pysyn aika lailla sisällä omissa oloissani, touhuan omia juttujani ja olen onnellinen. Hyvin toimii.

Vierailija kirjoitti:

> Kokemus työpaikka kiusaamisesta. En viitsi tarkkaan kirjoittaa, jos sattuu joku tuttu palstailemaan.

> Mutta työpaikkamme autisti valitti kiusaamisesta ja jäi kahden viikon saikulle, kun esihenkilö mainitsi tekemättömästä työstä. 

> Nyt kaikki ovat varpaillaan, ettei vain tule syytöstä ja paikkailevat tämän henkilön töitä

Taisi syytöksessä olla kumminkin jotain perää, kun reaktio oli tuo? Työnteosta kieltäytyminen kun on ihan validi irtisanomisperuste.

Nentit nyt ovat vain tuollaisia munattomia. Vievät sovinnon tavoittelemisen aivan liian pitkälle. Sitä saa mitä tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuromonaiset pärjäävät parhaiten, kun ympäristö mukautuu heidän toimintamalleihinsa. Tähän ei kovinkaan moni, edes läheinen ole valmis. Seurauksena kärsimys ja masennus. Tulevaisuudessa yhä useampi on neutokirjolla. Yhteiskunta menettää paljon, jos tuota piilevää potentiaalia ei tunnisteta.

 

Mitä "piilevää potentiaalia" muka on porukalla, joka ei pysty mukautumaan muuhun yhteiskuntaan edes välttävästi? Tosi usein näkee tätä heidän kykyjensä suitsutusta, mutta kuinka moni todellisuudessa kykenee tekemään yhtään mitään hyödyllistä muun yhteiskunnan eteen? 

Et taida ymmärtää, miten moni esimerkiksi kuuluisista tiedemiehistä ja taiteilijoista on neuroepätyypillisiä. Sun kannattaisi ehkä hankkia lisää tietoa asiasta.

Oliskohan internetiä olemassa ilman neuroepätyypillisten panosta? Tosi moni tietojenkäsittelytieteilijä kun heihin kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuromonaiset pärjäävät parhaiten, kun ympäristö mukautuu heidän toimintamalleihinsa. Tähän ei kovinkaan moni, edes läheinen ole valmis. Seurauksena kärsimys ja masennus. Tulevaisuudessa yhä useampi on neutokirjolla. Yhteiskunta menettää paljon, jos tuota piilevää potentiaalia ei tunnisteta.

 

Mitä "piilevää potentiaalia" muka on porukalla, joka ei pysty mukautumaan muuhun yhteiskuntaan edes välttävästi? Tosi usein näkee tätä heidän kykyjensä suitsutusta, mutta kuinka moni todellisuudessa kykenee tekemään yhtään mitään hyödyllistä muun yhteiskunnan eteen? 

Et taida ymmärtää, miten moni esimerkiksi kuuluisista tiedemiehistä ja taiteilijoista on neuroepätyypillisiä. Sun kannattaisi ehkä hankkia lisää tietoa asiasta.

Einsteinkin tarvitsi ja sai sellaista vapautta ja tukea, jota neurotyypilliset eivät yleensä tarvitse ja epätyypilliset eivät yleensä saa. Niinpä hän sai potentiaalinsa käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Se johtuu siitä, että olemme eläneet niin pitkää yltäkylläisyyden ja rauhan aikaa. Neurotyypillisillä on yksinkertaisesti aina niin helppoa, että pienikin vastoinkäyminen tai haastava tilanne suistaa elämän raiteiltaan ja jättää syvät traumat.

Tuo on kohtuuttoman ilkeästi sanottu ja lisäksi täysin paikkansapitämätön väite. Tässä maassa on lukuisia neurotyypillisiä, jotka ovat parantumattomasti sairaita, vakavasti traumatisoituneita, eivät löydä työpaikkaa vaikka haluaisivat, kärsivät jatkuvasta koulu- tai työpaikkakiusaamisesta ja joutuvat päivittäin puolisonsa hakkaamaksi eivätkä uskalla lähteä tapetuksi tulemisen pelossa.

Olen pöyristyneenä lukenut tämän ketjun kommentteja, jossa kirjolla olevia kutsutaan vammaisiksi ja sellaisiksi, joilla ei ole kenellekään mitään annettavaa. Mutta eivät ylläolevan sitaatin kaltaiset kommentit neurotyypillisistä ole yhtään sen hyväksyttävämpiä.

Voi olla, että tällä palstalla on todella valikoitunut kirjoittajakunta, mutta jotenkin tämä joka asiasta nillittäminen on saanut naurettavat mittasuhteet. Otetaan nyt esimerkiksi se kymmenien sivujen ruikutusketju siitä, kuinka uimarannalla saattaa näkyä tissi. Samalla kun itse joudun taistelemaan työuupumuksen ja nyttemmin työttömyyden kanssa. Työnantajat eivät suostu joustamaan omituisista ja tes:n vastaisista työaikajärjestelyistään, ja ammattiliitto on täysin saamaton. Maan talous on ajettu tahallaan alas, koska miksipäs ei?

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuulla kokemuksia siitä, että kun Asperger nuori on muuttanut omilleen niin onko jotkut "oireet" helpottaneet?

Tällä tarkoitan sitä, että kun ihminen on sopeutuvainen, oli sitten mikä neurokirjo tahansa niin jokainen pystyy pakon edessä sopeutumaan edes jonkin verran.

Niin miten käy niiden kaikkien pikku juttujen (kaihtimet näin, ruoka noin, maton hapsut suoraan jne) kun itse pitää jaksaa vastata kaikesta? Kun aika ja energia ei enää riitä niin lieveneekö jotkut pinttymät?

Olen asperger ja ihan hyvin se muuttaminen 20-vuotiaana sujui. Alkoi jo oma tila ja itsenäisyys houkutella, tuossa iässä ärsytti kun perhe oli kartalla jokaisesta menostani ja tekemisestäni. Eli ihan tavallinen nuori aikuinen siinä mielessä olin. 

Tavarani ovat omilla asuessani aina epäjärjestyksessä, vapaa-aikani ei ole enää yhtä aikataulutettua ja tiukkaa ja esim. opiskelu sujui AMK-aikoina paljon paremmin omassa yksiössä kuin lukioiässä perheen keskellä, mutta muuten yksin asuminen ei ole kauheasti näkynyt nepsyoireissani. Ihan tavallisia, tylsiä ja asiallisia ihmisiä me lievät autistit suurinpiirtein ollaan, kuin nentitkin, vaikka tämän ketjun kommenteista ja kirjoittajien suhtautumisesta nepsyihin vähän toisenlaisen kuvan saakin.

Olisikin siksi hyvä huomauttaa, että asperger-aikuiset ja yleensä jo teinitkin osaa käsitellä itse omaa kuormittumistaan ja kiukutteluaan, itsekäs epäasiallinen käytös ei todellakaan ole joku sisäänrakennettu pimeä puoli jolle me ei voitaisi mitään. Manipulointikeinona se toki toimii (kyllä, me assit osataan sitäkin) varsinkin nykyään, kun niin moni näkee meidät haavoittuvaisina uhreina, joita pitää vielä aikuisenakin suojella ja hoivata. Meitä ei kuitenkaan tarvitse holhota, ymmärtää loputtomiin ja kohdella silkkihansikkain kuten moni vaatii ap:ta tekemään, ette te vaatisi ap:ta kävelemään munankuorilla neurotyypillisenkään lellityn teinivauvan seurassa.

"Olisikin siksi hyvä huomauttaa, että asperger-aikuiset ja yleensä jo teinitkin osaa käsitellä itse omaa kuormittumistaan ja kiukutteluaan, itsekäs epäasiallinen käytös ei todellakaan ole joku sisäänrakennettu pimeä puoli jolle me ei voitaisi mitään. Manipulointikeinona se toki toimii (kyllä, me assit osataan sitäkin) varsinkin nykyään, kun niin moni näkee meidät haavoittuvaisina uhreina, joita pitää vielä aikuisenakin suojella ja hoivata. Meitä ei kuitenkaan tarvitse holhota, ymmärtää loputtomiin ja kohdella silkkihansikkain kuten moni vaatii ap:ta tekemään, ette te vaatisi ap:ta kävelemään munankuorilla neurotyypillisenkään lellityn teinivauvan seurassa."

Osaa itse käsitellä kuormittumistaan ja kiukutteluaan, jos siihen annetaan mahdollisuus. Tarkoitan tällä sitä, että jos pakotetaan koko ajan pois omalta mukavuusalueelta ja sopeutumaan nenttien maailmaan ja siitä syystä on jatkuvasti ylikuormittunut, menee itsesäätely todella vaikeaksi.

Jatkuva holhoaminen on kyllä todella rasittavaa ja useimmiten tarpeetonta. Emme tarvitse holhoamista, mutta voimme toki silti tarvita tukea, aivan kuten muutkin ihmiset.

Siltähän se aluksi tuntuu, mutta ei kauaa, jos joudut vieläpä matkan päästä hänen asioitaan hoitamaan.

"Voitko kertoa miksi ei kuulosta aspergerilta, jos sulla on diagnoosin saaneesta omaa kokemusta? Exällä ei ollut mitään diagnooseja, ei suostunut lääkäriin vaikka monta kertaa yritin."

Olen eri, mutta vastaan kuitenkin. Ei tuossa oikein mikään kuulostanut aspergerilta. Esimerkiksi lähtökohtaisesti eivät ole herkkiä loukkaantumaan, ei kiinnosta minkälainen ilme sulla on kasvoilla. Ei erityistä kontrolloimisen tarvetta asioissa, jotka eivät vaikuta heihin (tietysti tämäkin vain lähtökohtaisesti, kaikki ihmiset ovat erilaisia). Muiden manipulointi ei kuulu taitoihin.

Esim. epävarmat narsistit sen sijaan ovat hyvin herkkiä loukkaantumaan, manipuloivia ja kontrolloivia...