Miesystävä vetoaa lapseensa, kun haluaa pitää suhteen kevyenä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseen takertumista? Hän on isä 24/7.

Ei ole kuin 50/50. ap

Panee eksäänsä vielä tai toivoo eksänsö ottavan takaisin. Olet ns. Kakkosmuija varalla johon tyhjentää kassit.. näitä miehiä riittää.. itselläkin yksi mutta minkäs mahtaa. Tai pamahda paksuksi ja muistat postittaa eksälle ultra kuvan jne ..

 

Onko sinulle ihan oikeasti mahdoton ajatus, että jotkut ajattelevat lapsensa parasta? Minä en ikinä muuttaisi kenenkään kanssa yhteen tai toisi uutta miestä kotiini, jos nyt ero tulisi. Olen lapsena itse kokenut uusperheviritelmän ja katsellut vierestä muiden ja todennut, että ne ei koskaan toimi. Aloittajalla on aivan ihana mies.

 

Naiset nyt eivät vain voi nähdä miestä kokonaisena ihmisenä ja esim. isänä. Liian monen naisen parisuhdemalli perustuu kontrolliin, jota sitten perustellaan mustasukkaisuudella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei aleta kukaan mitään. Aikuiset menee kuten tykkää. Kattellaan perhekuvioita sit ku linnut lentäneet pesästä, mukavinta kaikille!! 

Niin juuri, aikuiset menee kuten tykkää. Miksi nämä perheelliset ruinaavat seuraneitejä ja seuramiehiä, jos kerran perhe-elämä on kesken? Seuranhakupalveluissa näitä lapsellisia häärää. Ei jatkoon. Olisivat sitten rehellisiä itselleen ja muille, että lapset ovat etusijalla.

Öö? Miksi perheellisellä ei saisi olla suhdetta? Mikä siinä naisella nyt on niin vaikeaa lähteä, jos suhde ei miellytä. Miksi juuri miehen vastuulla on muuttua niin, että vastaa naisen tarpeisiin - ei toisinpäin? 

Itselle kävisi kyllä tällainen kevytsuhde, mutta sillä ehdolla, että voisin sitten tapailla myös muita, potentiaalisempia miehiä. 

Vierailija kirjoitti:

Haluaa pelkkää panoa eikä tulevaisuudessakaan mitään muuta. Jätä hänet jos haluat vakisuhteen.

Heh. Vakisuhdehan on vain jatkuva suhde. Jos suhteesta lähtee, niin sittenhän se juuri ei ole vakisuhde. 

Eron jälkeen ex-mieheni muutti aika pian yhteen uuden naisen ja tämän lapsen kanssa. Vanhemmalle lapsellemme siellä ei ollut lainkaan tilaa, nuoremmalle tehtiin oma huone. Ei kuopuskaan siellä viihtynyt,  vaan tunsi itsensä ylimääräiseksi. 

Itse päätin, etten muuta kenenkään kanssa yhteen niin kauan kuin lapset ovat kotona, kyse oli 6-8 vuodesta. Pari suhteen alkua kaatui siihen,  kun en suostunut muuttamaan miehen kanssa yhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä äidit ovat kiihdyksissään, että kunnon mies, haluaa hoitaa velvoitteensa ja keskittyy niihin, joten ap:n tulee antaa tilaa ja odottaa kymmenen vuotta tätä ihanaa kunnollista ja tunnollista miestä.

Uskotteko tuohon itsekään? 

Maailman vanhin temppu ulkoistaa syy jonnekin ulkopuolelle, jolloin hän on kädetön ratkaisuun eikä ongelmalle voi mitään.

Enpä ole kuullut miehestä, joka ei onnistuisi yhdistämään vanhemmuutta ja parisuhdetta ja haluaisi uhrata itsensä ja parisuhteensa vuoroviikkolasten hyvinvoinnin eteen ja vielä siihen asti, että ovat täysi-ikäisiä, ei edes teinejä, jolloin alkavat olla riippumattomampia perheestään ja viettää aikaa kodin ulkopuolella.

Kukaan, EI KUKAAN, ole vaatinut ap:lta mitään muuta, kuin ymmärtämään, että mies laittaa lapset etusijalle. Jos ap haluaa leikkiä kotia, niin sitten hakee kotileikkikumppanin. Sinä taas et tajau, ettei nainen voi vain hypätä miehen elämään ja ruveta määrittelemään tälle sääntöjä esim. lasten suhteen. 

Ihan perussettiä pitäisi olla, että suhde edellyttää, että molempien tarpeet kohtaa. Jos näin ei ole, niin sitten eteenpäin Mies on kuitenkin tehnyt valinnan, jonka jokainen vastuullinen vanhempi ymmärtää. 

Christiiina kirjoitti:

no ettekö te voi seurustella ilman että asutte yhdessä?

Voihan sitä, mutta tässähän on kysymys kontrollista. Ap on mustasukkainen lapsille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä äidit ovat kiihdyksissään, että kunnon mies, haluaa hoitaa velvoitteensa ja keskittyy niihin, joten ap:n tulee antaa tilaa ja odottaa kymmenen vuotta tätä ihanaa kunnollista ja tunnollista miestä.

Uskotteko tuohon itsekään? 

Maailman vanhin temppu ulkoistaa syy jonnekin ulkopuolelle, jolloin hän on kädetön ratkaisuun eikä ongelmalle voi mitään.

Enpä ole kuullut miehestä, joka ei onnistuisi yhdistämään vanhemmuutta ja parisuhdetta ja haluaisi uhrata itsensä ja parisuhteensa vuoroviikkolasten hyvinvoinnin eteen ja vielä siihen asti, että ovat täysi-ikäisiä, ei edes teinejä, jolloin alkavat olla riippumattomampia perheestään ja viettää aikaa kodin ulkopuolella.

Mun entinen naapuri laittoi itsensä ykköseksi. Oli jotain 3 kk "vapaa mies" ja lapset isällä joka toinen viikko. Sitten löytyi nainen ja alle vuoden asunto myyntiin ja muut

Av mammuileiden ihanne mies. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä äidit ovat kiihdyksissään, että kunnon mies, haluaa hoitaa velvoitteensa ja keskittyy niihin, joten ap:n tulee antaa tilaa ja odottaa kymmenen vuotta tätä ihanaa kunnollista ja tunnollista miestä.

Uskotteko tuohon itsekään? 

Maailman vanhin temppu ulkoistaa syy jonnekin ulkopuolelle, jolloin hän on kädetön ratkaisuun eikä ongelmalle voi mitään.

Enpä ole kuullut miehestä, joka ei onnistuisi yhdistämään vanhemmuutta ja parisuhdetta ja haluaisi uhrata itsensä ja parisuhteensa vuoroviikkolasten hyvinvoinnin eteen ja vielä siihen asti, että ovat täysi-ikäisiä, ei edes teinejä, jolloin alkavat olla riippumattomampia perheestään ja viettää aikaa kodin ulkopuolella.

Kukaan, EI KUKAAN, ole vaatinut ap:lta mitään muuta, kuin ymmärtämään, että mies laittaa lapset etusijalle. Jos ap haluaa leikkiä kotia, niin sitten hakee kotileikkikump

Ihan mielenkiinnosta sivusta kyselen, että mitenkäs ne sun kotileikit ovat sujuneet lastesi toisen vanhemman kanssa?

Ei taida olla ilkeän äitipuolen vakanssi avoinna, ja hyvä niin.

Paras ratkaisu on tuo käytäntö, eli kaksi asuntoa ja itsenäinen elämä. Suhteesta saat parhaat edut, kuin rusinat pullasta. Saat pitää vapautesi, rahasi, sisustusmakusi ym. Kuka ostaa lehmän, kun voi ostaa tuoretta maitoa litran kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä äidit ovat kiihdyksissään, että kunnon mies, haluaa hoitaa velvoitteensa ja keskittyy niihin, joten ap:n tulee antaa tilaa ja odottaa kymmenen vuotta tätä ihanaa kunnollista ja tunnollista miestä.

Uskotteko tuohon itsekään? 

Maailman vanhin temppu ulkoistaa syy jonnekin ulkopuolelle, jolloin hän on kädetön ratkaisuun eikä ongelmalle voi mitään.

Enpä ole kuullut miehestä, joka ei onnistuisi yhdistämään vanhemmuutta ja parisuhdetta ja haluaisi uhrata itsensä ja parisuhteensa vuoroviikkolasten hyvinvoinnin eteen ja vielä siihen asti, että ovat täysi-ikäisiä, ei edes teinejä, jolloin alkavat olla riippumattomampia perheestään ja viettää aikaa kodin ulkopuolella.

Kukaan, EI KUKAAN, ole vaatinut ap:lta mitään muuta, kuin ymmärtämään, että mies laittaa lapset etusijalle. Jos ap haluaa leikkiä kotia, niin sitten hakee kotileikkikump

Et tajunnut pointtia. Suurin osa vastuullisista vanhemmista pystyy valitsemaan myös kunnollisen parisuhtee ja jos ei pysty, hoitaa tarpeensa irtotapailulla. Nyt kuitenkin mies käyttää lapsia selityksenä, että saisi ap:n sitoutettua, muttei hänen tarvitse ryhtyä liian tiiviiseen suhteeseen.

Tässä on myös se, että missä vaiheessa suhdetta ilmoittaa tuon suuren periaatteellisen näkemyksensä. Tällaiset asiat pitäisi tehdä selväksi hyvissä ajoin ennen kuin toinen on investoinut aikaansa ja tunteitaan saavuttamattomaan kumppaniin.

Luulisi parhaan ratkaisun tuolle miehelle olevan nainen, joka on samassa tilanteessa eli vastuussa lapsista ja haluton uusperheeseen kunnes lapset muuttaa kotoa.

Mies siis keksii tekosyyn ja olet sille vain pano. Naiset suostuu pantavaksi koska mies on naisen mielestä komea mies joten ei siitä voi luopuakkaan.

Mekin priorisoimme tietenkin lapset kaiken edelle (molemmilla on lapsia), mutta en kyllä lähtisi mihinkään kevytsuhteeseen, mieluummin olisin itsekseni. Suhteemme on vakava ja olemme tosissamme, haluan rakkaudentäyteisen suhteen jossa elää vanhaksi yhdessä, en mitään hupitapailuja. Etenimme toki hyvin hitaasti lasten kanssa, ja tapailimme pitkään vain kahdestaan ennen lapsiin tutustumista. Asumme erikseen ja edelleen tapaamme enemmän lapsettomilla viikoilla ja vähemmän lapsiviikoilla, vaikka olemmekin tulleet jo läheisiksi toistemme lasten kanssa. Hetki kerralla me etenemme, mutta päämäärä on olla loppuelämä yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Kevyt suhde, siis vähän vaan niinkuin tapailusuhde, ei sitoutumuksia? Kivaa yhdessäoloa, yötä yhdessä vain kun lapsi ei ole paikalla, vai eikö edes silloin? Leffassa käyntiä, ruuanlaittoa?

Joo, sellaista. 

Ei se minullekaan 8 vuodeksi kyllä riittäisi. 

Joo ei mullekaan. En todellakaan olisi jäänyt 10 vuotta sitten odottamaan, että lapsi kasvaa aikuiseksi ja muuttaa pois. Siinä olisin jättänyt oman elämän elämättä. Aloin seurustella, muutettiin yhteen. Mun lapsi oli alakouluikäinen ja miehen lapsi 17v. Hyvin mahduttiin saman katon alle kaikki. Miehen lapsi muutti jossakin vaiheessa pois. Tuo suhde kesti 9 vuotta ja valitettavasti päättyi eroon. Mun lapsi oli kuitenkin jo täysi-ikäinen ja miehen jättämistavan jälkeen lapsikin oli sitä mieltä, että hyvä kun lähti. En ole kuitenkaan hyppinyt suhteesta toiseen lapsen elämän aikana. Lyhyitä seurusteluita on ollut ennen tuota pidempää suhdetta, mutta niitä miehiä lapsi ei koskaan tavannut. En mä ole heti ollut esittelemässä miehiä lapselle kuten jotkut tekee. 

Nyt asutaan vielä aikuisen lapsen kanssa kahdestaan, pian lapsi muuttaa omilleen. Jos mä vasta nyt 45-vuotiaana alkaisin vakavasti seurustelemaan jonkun kanssa, niin kyllä olisi jäänyt moni asia elämässä kokematta. En ymmärrä tuollaista oman elämän sivuun laittamista. Joo ei tarvitse heti olla esittelemässä uutta ehdokasta lapsille ja lapset on etusijalla, mutta kyllä sitä omaakin elämää voi elää eikä ajatella, että sitten kun... 

Toki voi pysyä eron jälkeen loppuelämän sinkkuna, mutta en mä kyllä 26-vuotiaana ajatellut, että en enää kenenkään kanssa seurustele kun en ajattele nytkään 45-vuotiaana etten tule enää koskaan seurustelemaan. En juuri nyt halua parisuhdetta, mutta joku päivä kuitenkin. Osaan kyllä olla yksinkin, mutta joku olisi kiva löytää vierelle jossakin kohtaa.

Ap tapaukseen sanon sen verran, että ei taida miestä kiinnostaa tarpeeksi vaan vain sen verran, että saa pesää. Jos mies oikeasti kiinnostaisi olla ap:n kanssa, niin ei hän todellakaan odottaisi kahdeksaa vuotta.

Jos se on luotu kestämään, se kestää sen 8 vuottakin. 

Itse olen eroperheestä ja vanhemmat odotti uuden kumppanin yhteen muuton kanssa niin kauan, kun viimeinen lapsi lentänyt molemmista perheistä omilleen. 

Voihan sitä silti viettää öitä ja lomia yhdessä. Uusperhekuvioissa on vaikea saada kaikki tyytyväiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kevyt suhde, siis vähän vaan niinkuin tapailusuhde, ei sitoutumuksia? Kivaa yhdessäoloa, yötä yhdessä vain kun lapsi ei ole paikalla, vai eikö edes silloin? Leffassa käyntiä, ruuanlaittoa?

Joo, sellaista. 

Ei se minullekaan 8 vuodeksi kyllä riittäisi. 

Joo ei mullekaan. En todellakaan olisi jäänyt 10 vuotta sitten odottamaan, että lapsi kasvaa aikuiseksi ja muuttaa pois. Siinä olisin jättänyt oman elämän elämättä. Aloin seurustella, muutettiin yhteen. Mun lapsi oli alakouluikäinen ja miehen lapsi 17v. Hyvin mahduttiin saman katon alle kaikki. Miehen lapsi muutti jossakin vaiheessa pois. Tuo suhde kesti 9 vuotta ja valitettavasti päättyi eroon. Mun lapsi oli kuitenkin jo täysi-ikäinen ja miehen jättämistavan jälkeen lapsikin oli sitä mieltä, että hyvä kun lähti. En ole kuitenkaan hyppinyt suhteesta toiseen lapsen elämän aikana. Lyhyitä seuru

Kerroin omalle aikuiselle lapselle tästä keskustelusta eikä hänen mielestään tarvitse odottaa niin kauan, että lapset muuttaa pois. Sanoi sitäkin, että sittenhän mulla olisi jäänyt koko suhde exän kanssa väliin. Joo se päättyi eroon, mutta oli meillä paljon hyviäkin hetkiä ja paljon kertyi muistoja. 

Jokainen tekee toki tavallaan, mutta musta ei olisi tuollaiseen oman elämän syrjään laittajaksi. 

Jaahas. Täällä on taas määritelty, että suhde on vasta sitten "oikea", kun toinen on saatu kahlittua toiseen seinillä ja tavaravuorilla. 

Suhteen "oikeuden" määrittää vain ne kaksi, jotka suhteessa ovat. Suhde voi olla oikea, vaikka nähtäisiin kerran vuodessa, mikäli ihmiset näin päättävät ja haluavat. 

Kuulostaa mun exältä, joka myös vetoaa lapsiimme aina, kun uusi kumppani haluaisi edetä johonkin vakavampaan. Oikeasti sitä ei vain mitkään perheleikit kiinnosta, havaitsi tämän piirteen itsessään avioliittomme aikana. Eron jälkeen on jallittanut jo kolmea naisystävää tällä samalla metodilla.