Lue keskustelun säännöt.
Eikö adoptiovanhempien kuulukaan asua siinä maassa, missä ovat hakemuksensa tehneet?
24.07.2024 |
Ihmettelen tätä Ellen Jokikunnaksen Italian projektia. Talo ostettu vuosi sitten. Adotioprosessi aloitettu vuosia sitten. Onko silloin kerrottu, et joo sit me asutaan Italian maaseudulla.
He saavat nyt 7-vuotiaan lapsen, jolla takana massiivinen elämänmuutos toisesta maasta ja kaikenlaista surua, kun vanhempia ei ole. Häntä pitöisi odottaa vakaat olot ja paljon ikätovereita lähettyvillä.
Nytkö hän joutuu keskelle jotain remppaa kolmistaan kahden aikuisen kanssa, jotka ei osaa hänen kieltään eikä italiaa? Lapsiko laitetaan kouluun, jossa opittava yksi kieli ja kotona toinen? Vanhemmat eivät pysty tukemaan koulunköyntiä kielen vuoksi lainkaan? Vanhemmat tekee suurensuurta remppaa?
Ehkä mulla on ihan vääröt tiedot nyt kaikesta. Ehkä toi on vaan kakkoskoti? Mutta kun ekaluokkalaisen äitinä mietin, niin lapsi jännittää hulluna koulun alkua jo ihan tutussa ympäristössö, jossa tutut lapset ja kaikki taoahtuu yhdellä kielellä, jonka myös lapsi täysin osaa. Siihen verrattuna tuo kuvio kuulostaa hirveältä.
Mietin siis, että miten adoptioprosessissa olevat voivat muuttaa minne sattuu johonkin suuren rempan keskelle? Aiemmin ainakin tarkastettu esim koti ja elämän realiteetit hyvin tarkkaan ja muutos elämäntilanteessa katkaisi adoptioprosessin, josvanhemmat eivät osanneet sitoutua siihen mitä heillä oli.
Minulla on varmaan vaan väärä kuva tilanteesta. Toivon ja haluan, että lapsela on vakaa ja turvallinen alku uudelle elämälle ja että vanhemmat keskuttyvät siihen rempan ja julkisuuden kustannuksella. Uskon heidän kyllä olevan tosissaan ja käsitän, etten tiedä tilanteesta olennaisia asioita ollenkaan. Ja ehkä lapsi tulee Suomesta?
Tuo olisi herkkä ikä muuttaa toiselle puolelle maailmaa ventovieraiden ihmisten luokse.
Kommentit (21)
Tuo adoptio on hidas prosessi ja ehkä sen varassa ei ole haluttu elää koko elämää, ei välttämättä ole ollut tietoa toteutuuko se koskaan. Lapset kyllä sopeutuu yleensä hyvin, paljon paremmin kuin aikuiset uusiin tilanteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo adoptio on hidas prosessi ja ehkä sen varassa ei ole haluttu elää koko elämää, ei välttämättä ole ollut tietoa toteutuuko se koskaan. Lapset kyllä sopeutuu yleensä hyvin, paljon paremmin kuin aikuiset uusiin tilanteisiin.
Joo mutta aiemmin ei ole voinut valita, että elääkö hakemuksen mukaisesti vai ei. Toisaalta ehkä pieni vapaus siinä on hyvä olla.
Vauva ja taapero sopeutuu nopeammin. 7-vuotias on jo pieni ihminen, jolla oma elämä, omat ystävät. Hän joutuu luopumaan kaikista rakkaista ihmisistään, jo pelkästään se on kauheaa. Vanhempien pitäisi todella kyetä olemaan aktiivisesti mukana koulun aloittamisessa, käydä syvällisiä keskusteluja opettajien ja rehtorin kanssa tällaisessa tilanteessa. Onko yhteistä kieltä? Se on vain pariskunna jörjestettävä asiat niin, että kaikki sujuu. Koulun aloittaminen tavallisesakin perhetilanteessa omalla äidinkielellä tutussa paikassa on keskittymistä vaativaa, paljon tunteita ja asioita, yhteistyötaitoja tarvitaan. Jokikunnas on sinnikäs ja kai hönen osaamisena on viranomaisten arvioima eli riittävä, mutta arvioitiinko silloin jossain ihan muualla asumista.
Mietin myös että tuntevatko he sieltä remppatalonsa löhettyviltä vielä ketään, etenkään lapsiperheitä? Suku ja tuttavat, tuttavaperheet, olisivat mukana luomaasa lämpöä ja pysyvyyttä tulijalle. No, ehkä tuolla on tiivis, lämmin yhteisö, joka ottaa lapsen heti mukaansa,
Vierailija kirjoitti:
Tuo adoptio on hidas prosessi ja ehkä sen varassa ei ole haluttu elää koko elämää, ei välttämättä ole ollut tietoa toteutuuko se koskaan. Lapset kyllä sopeutuu yleensä hyvin, paljon paremmin kuin aikuiset uusiin tilanteisiin.
Adoptiossa ei kuitenkaan ole kyse vanhempien mukavuudesta. Vaan lapsen. Se prosessi ei ole olemassa aikuisten etuja hiitamaan, vaan lapsen. Vain lapsen. Toki on lapsen edun mukaista, että vanhemmat ovat onnellisia.
Ei mitään tietoa mutta jos on vaikka lattarimaasta, italia voi olla helpompi kieli. Kansainvälinen ainakin.
Jos pysyvät Italiassa, voi olla hieno kokemus päästä Italiaan tai voi olla kuormittavaa.
Suomessakin voisi joutua suomenruotsalaiseen perheeseen tai kouluun. Koulun aloittaminen kyllä tosiaan haastava ajoitus. Alkaako Italiassa koulu 7-vuotiaana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo adoptio on hidas prosessi ja ehkä sen varassa ei ole haluttu elää koko elämää, ei välttämättä ole ollut tietoa toteutuuko se koskaan. Lapset kyllä sopeutuu yleensä hyvin, paljon paremmin kuin aikuiset uusiin tilanteisiin.
Adoptiossa ei kuitenkaan ole kyse vanhempien mukavuudesta. Vaan lapsen. Se prosessi ei ole olemassa aikuisten etuja hiitamaan, vaan lapsen. Vain lapsen. Toki on lapsen edun mukaista, että vanhemmat ovat onnellisia.
Tuo 6 vuotta on aika keskimääräinen aika mikä kv-adoptiossa menee ja tosiaan, voi mennä kauemminkin ja voi olla myös niin, ettei adoptio lopulta edes onnistu. On kohtuuton vaatimus, että lasta odottavat vanhemmat eläisivät tuon ajan täysin muuttumatonta elämää.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään tietoa mutta jos on vaikka lattarimaasta, italia voi olla helpompi kieli. Kansainvälinen ainakin.
Jos pysyvät Italiassa, voi olla hieno kokemus päästä Italiaan tai voi olla kuormittavaa.
Suomessakin voisi joutua suomenruotsalaiseen perheeseen tai kouluun. Koulun aloittaminen kyllä tosiaan haastava ajoitus. Alkaako Italiassa koulu 7-vuotiaana?
Ihan sama se, milloin Italiassa alkaa koulu. Lapsi on kouluikäinen ja hänen muuttaessaan heille hänellä alkaa siellä koulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin olisin taipuvainen uskomaan, että lapselle on suurempi haitta elää ilman vanhempia kuin muuttaa keskelle remppaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo adoptio on hidas prosessi ja ehkä sen varassa ei ole haluttu elää koko elämää, ei välttämättä ole ollut tietoa toteutuuko se koskaan. Lapset kyllä sopeutuu yleensä hyvin, paljon paremmin kuin aikuiset uusiin tilanteisiin.
Adoptiossa ei kuitenkaan ole kyse vanhempien mukavuudesta. Vaan lapsen. Se prosessi ei ole olemassa aikuisten etuja hiitamaan, vaan lapsen. Vain lapsen. Toki on lapsen edun mukaista, että vanhemmat ovat onnellisia.
Tuo 6 vuotta on aika keskimääräinen aika mikä kv-adoptiossa menee ja tosiaan, voi mennä kauemminkin ja voi olla myös niin, ettei adoptio lopulta edes onnistu. On kohtuuton vaatimus, että lasta odottavat vanhemmat eläisivät tuon ajan täysin muuttumatonta elämää.
niin onkin täysin kohtuuton vaatimus. Mutta miten se koskee muita mutta ei heitä? Vai onko kaikille yhtä vapaata nyt? Ehkä on niin, omat tiedot mulla ainakaan ei ihan täydelliset nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin olisin taipuvainen uskomaan, että lapselle on suurempi haitta elää ilman vanhempia kuin muuttaa keskelle remppaa.
Remppa sivuseikka. Kaksinkertainen kielimuuri se ongelma. Ja että tukiverkosto arvioitu Suomessa.
Italian koti on kakkoskoti, pysyvä asunto ja työt Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo adoptio on hidas prosessi ja ehkä sen varassa ei ole haluttu elää koko elämää, ei välttämättä ole ollut tietoa toteutuuko se koskaan. Lapset kyllä sopeutuu yleensä hyvin, paljon paremmin kuin aikuiset uusiin tilanteisiin.
Adoptiossa ei kuitenkaan ole kyse vanhempien mukavuudesta. Vaan lapsen. Se prosessi ei ole olemassa aikuisten etuja hiitamaan, vaan lapsen. Vain lapsen. Toki on lapsen edun mukaista, että vanhemmat ovat onnellisia.
Tuo 6 vuotta on aika keskimääräinen aika mikä kv-adoptiossa menee ja tosiaan, voi mennä kauemminkin ja voi olla myös niin, ettei adoptio lopulta edes onnistu. On kohtuuton vaatimus, että lasta odottavat vanhemmat eläisivät tuon ajan täysin muuttumatonta elämää.
niin onkin täysin kohtuuton
Mikä koskee heitä, mutta ei muita? Ai kakkoskodin remontoiminen? Tuskin sitä nyt keneltäkään muultakaan on kielletty?
Ellen näyttää itsekin thaimaalaiselta vähän kuin Anja Korisevakin näyttää equadorialiselta mistä adotptoi tyttärensä.Vai oliko se Pekka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessakin voisi joutua suomenruotsalaiseen perheeseen tai kouluun.
Ihan eri asia. Suomenruotsalaiseen oerheeseen adoptoitu lapsi menee suomenruotsalaiseen kouluun ja elää suomenruotsalaisessaa yhteisössä, oppii hiljakseen myös suomea.
Mutta jos heillä on tarkoitus asua siellä Itslian talossa, niin lapsella on täysin uusi kieli kotona JA täysin eri uusi kieli koulussa.
JA lisäksi vanhemmille haastavaa toimia koulun ja muiden vanhempien ja koko yhteisön kanssa, kun eivät kai osaa italiaa eikä heidön tai kylän/kaupungin englannintaidostakaan ole takeita, varmaan nyt sitö kuitenkin osaavat kyllä.
Tosin turhaan tätä vatvotaan, ehkä siinä on suomalainen koulu vieressä tms. Tai ehkä ovat aikeissa myydä talon ja palata Suomeen. Tai ehkä lapsi puhuu sujuvaa italiaa. Mutta johonkin suuntaan kielimuuria kyllä on.
Vanhempien resurssit ja jaksaminen on arvioitu tarkkaan. Täysin toisenlaisessa tilanteessa vaan. Onnea ja kaikkea hyvää toivon tähän. Tervetuloa vanhemmuuteen, se tarkoittaa toisinaan omista projekteista ja ihanista päähänpistoista luopumista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säde Tahvanainen heitettiin ulos monivuotisesta adoptioprosessista, kun aviomiestä syytettiin rikoksista. Munkin tietojen mukaan pariskunnan koti om tarkka kriteeri päätöksille. Miten voi muuttaa keskeneräiseen ihan toiselle puolelle Eurooppaa?
Säde Tahvanainen, kuka hän on?
Googletin, pohjois-karjalalainen poliitikko, on nykyään töissä Vantaan kaupungin palveluksessa.
ANTEEKSI!!! olen sitkenut täysin!!! Tarkoitin sitä Kanki-Kaikkosen ex-vaimoa, sekoitin nimet!!!
Hei anteeksi, käsi ylös virheen merkiksi! Säde Tahvanainen miehineen ei liity tähän yhtään mitenkään, en tunne heitä ollenkaan.
Sekoilin loma-aivoillani. Tarkoitin Satu Taiveahoa ja Antti Kaikkosta kauan sitten.
En käsitä mistä ihmeestä tempaisin Säde T:n tähän!
Heillähän on kaksi kotia - Suomessa ja Italiassa. Ei kai se ole sen kummempaa kuin että olisi talo ja mökki eri paikkakunnilla. Miten se nyt lapselle olisi jotenkin haitallista?
Mitä ap tarkoittaa, Ellen puhuu sujuvaa italiaa ja Jarikin pärjää jo hyvin. Adoptiosta tuli tieto huhtikuussa, ehkä lapsi on alkanut silloin opetella suomea. Olen ymmärtänyt, että perhe tulee asumaan Suomessa, Italian koti on kakkoskoti.
Ja turha meidän on näitä asioita miettiä, ne ovat Ellenin ja Jarin asioita ja rakastavina ja toimeliaita ihmisinä he osaavat kyllä hoitaa asiat lapsensa parhaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessakin voisi joutua suomenruotsalaiseen perheeseen tai kouluun.
Ihan eri asia. Suomenruotsalaiseen oerheeseen adoptoitu lapsi menee suomenruotsalaiseen kouluun ja elää suomenruotsalaisessaa yhteisössä, oppii hiljakseen myös suomea.
Mutta jos heillä on tarkoitus asua siellä Itslian talossa, niin lapsella on täysin uusi kieli kotona JA täysin eri uusi kieli koulussa.
JA lisäksi vanhemmille haastavaa toimia koulun ja muiden vanhempien ja koko yhteisön kanssa, kun eivät kai osaa italiaa eikä heidön tai kylän/kaupungin englannintaidostakaan ole takeita, varmaan nyt sitö kuitenkin osaavat kyllä.
Tosin turhaan tätä vatvotaan, ehkä siinä on suomalainen koulu vieressä tms. Tai ehkä ovat aikeissa myydä talon ja palata Suomeen. Tai ehkä lapsi puhuu sujuvaa italiaa. Mutta johonkin suuntaan kielimuuria ky
Ihanko oikeasti luulet, että adoptioprosessissa ei oltaisi säännöllisesti yhteydessä adoptiotoimistoon ja käytäisi mahdollisia elämäntilanteen muutoksia läpi ja siten myös arvioida adoptiokelpoisuutta tarvittaessa uudelleen?
Ei se nyt hyvänen aika niin mene, että saadaan adoptiolupa ja kuusi vuotta myöhemmin lapsi ilman, että kukaan selvittää siinä välissä, että missä mennään.
No vähän samaa olen ihmetellyt. Onko tää Italia joku talo myyntiin -projekti?
Kovin tarkkaa syynätään adoptiovanhemmiksi haluavien elämät ja siksi jotkut eivöt siihen ryhdy, että se todella sitoo jo hakuajalsi, joka on usein vuosia, kuten heilläkin.