Päällepuhuminen tuntuu aivan hirveältä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä 100% olin varma että päällepuhuminen on tietoinen valinta jolla toista haluaa alentaa. Kerran töissä ärähdin yhdelle tyypille että älä koko ajan keskeytä ja puhu päälle. Se oli selkeästi yllättynyt ja hämillää ja pahoillaan. Kadutti jälkikäteen oma reaktio mutta myös en pysty tajuamaan MITEN ihmeessä joku ei tajua olevansa täysi aasi? 

Mulle taas ei ikinä kävisi mielessäkään että päällepuhuminen olisi viesti yhtään mistään tarkoitushakuisuudesta. Ihmiset reagoi keskustelutilanteissa eri asioihin, joillekin tulee havainto toisen puheesta johon reagoi välittömästä, tai mieleen tulee joku asiaan liittyvä juttu joka on "pakko" saada ulos tai se unohtuu jne. En sano että on hyvä tai huono tapa, mutta jännä ajatus että joku pyrkisi tuolla tietoisesti esim. alentamaan. Ihmisten välinen spontaani keskustelu ei

Voi olla nepsyyttä. Tuskin tekee sitä ilkeyttään. 

Vierailija kirjoitti:

Itse huomaan puhuvani paljon kun jännitän. Ja jännitän usein. Tällöin tulee myös puhuttua päälle. En pidä siitä tavasta itsekään ja olen koettanut korjata sitä. Vaan kun se jännitys iskee kovemmin niin puhetulva alkaa taas.

Kunpa ihmisillä riittäisi ymmärrystä tällaiselle. Ja ylipäätään sille, että ihmiset ovat erilaisia, mutta ei se tarkoita sitä se erilainen ihminen on jotenkin huonompi tai pyrkii henkilökohtaiseen loukkaukseen toista kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tapana kysyä: Saanko puhua loppuun? jos joku puhuu päälle. Jos en saa puhua loppuun, poistun paikalta jos vain mahdollista. Vihaan epäkunnioittavaa käytöstä, toki monet puhuvat vahingossa päälle, mutta silloin on sivistynyttä pyytää anteeksi.

Minä puhun välillä vahingossa päälle, mutta annan kyllä toisen jatkaa juttuaan jos hän pyytää että saako vielä jatkaa. En aina ymmärrä onko joku jo sanonut sanottavansa vai ei. 

Miten itse toimin, kun menen esimerkiksi kahvihuoneeseen kesken muiden jutun. Istun ja kuuntelen, seuraan keskustelua. Saatan jonkun ajan päästä heittää jonkun kysymykseen sekaan, jolloin mulle aletaan selittää asiaa ja kas, olen osa keskustelua! 

No miten nämä päällepuhujat toimii samassa tilanteessa? Tulevat paikalle kauhealla kaahotuksella ja alkavat vaan posmottaa omaa juttuaan jyräten muista yli. IKINÄ nämä eivät jää vain ensin kuuntelemaan tai ota osaa siihen keskusteluun, mikä on menossa, vaan heidän on heti päästävä kääntämään juttu itseensä ja siihen omaan aiheeseen. Tämä aiheen vaihtokinhan on ihan ok, kun sen tekee luontevasti "aiheesta toiseen" osallistuen ensin siihen menossa olevaan puheenaiheeseen.

No sitten on nämä jutun kaappaajat. Alat siis itse kertoa jotain asiaa. Ehdit sanoa vain muutaman sanan, kun toinen "kaappaa" jutun itselleen ja alkaa kertoa jotain omaa aiheeseen liittyvää. Joko tyydyt kohtaloosi, että se oma juttu jäi kertomatta, tai sitten odotat kiltisti, että se toinen vetää henkeä ja isket väliin, että NIIIIIN, olin siis äsken sanomassa - - -

Tai sitten ne, jotka kääntää selän ja alkaa touhuta jotain tai alkavat selata puhelinta, kun kerrot jotain. Jos lakkaat puhumasta tai poistut paikalta eivät reagoi siihen mitenkään. Yksi työkaveri kaivoi aina puhelimen esiin ja alkoi selittää jotain sieltä lukemaansa siihen sun jutun päälle.

Eihän tällaista käytöstä selitä mikään ekstroverttiys vaan puhtaasti törppöys, itsekkyys ja käytöstapojen puute. Ei mikään luonteenpiirre estä opettelemasta normaaleja käytöstapoja ja sosiaalisia taitoja. 

Minä olen näin "vanhemmiten", 45v, aika paljon antanut vaan olla. En siis hirveästi enää välitä, jos joku keskeyttää tai jauhaa vain itsestään ja jää oman elämän asiat, mielipiteet, töihin liittyvät asiat ym. kertomatta. Annan näiden äänekkäiden päsmäreiden kaakattaa rauhassa. Ajattelen, että mitäpä sen väliä, tietääkö tuo mitä tein viikonloppuna, lomalla, viisi vuotta sitten, teen ensi talvena, mitä mulle kuuluu jne. Tai mitä sen väliä tietääkö tuo mielipiteeni asiasta x tai olenko ollenkaan perillä asiasta y. Tai mitä sen väliä, ajatteleeko tuo, etten tiedä/ ymmärrä/ osaa jotain työhöni liittyvää asiaa, kun itse tiedän tietäväni ja osaavani.

Välillä tuleekin ihan herkullisia tilanteita, kun joku asia tulee ilmi kiertoteitä, ja nämä on sitten aivan huulipyöreänä, että aijaa, milloinkas tällaista on tapahtunut/ olet tehnyt/ miten tästä tiedät näin paljon tms. Noh, yritinhän minä kyllä silloin kertoa, mutta...