Päällepuhuminen tuntuu aivan hirveältä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä 100% olin varma että päällepuhuminen on tietoinen valinta jolla toista haluaa alentaa. Kerran töissä ärähdin yhdelle tyypille että älä koko ajan keskeytä ja puhu päälle. Se oli selkeästi yllättynyt ja hämillää ja pahoillaan. Kadutti jälkikäteen oma reaktio mutta myös en pysty tajuamaan MITEN ihmeessä joku ei tajua olevansa täysi aasi? 

Mulle taas ei ikinä kävisi mielessäkään että päällepuhuminen olisi viesti yhtään mistään tarkoitushakuisuudesta. Ihmiset reagoi keskustelutilanteissa eri asioihin, joillekin tulee havainto toisen puheesta johon reagoi välittömästä, tai mieleen tulee joku asiaan liittyvä juttu joka on "pakko" saada ulos tai se unohtuu jne. En sano että on hyvä tai huono tapa, mutta jännä ajatus että joku pyrkisi tuolla tietoisesti esim. alentamaan. Ihmisten välinen spontaani keskustelu ei ole sitä että viitataan kun halutaan puheenvuoroa

Päällepuhuminen on osoitus kyvyttömyydestä spontaaniin keskusteluun. Mulla on todella puhe- ja sanavalmis ystäväporukka ja saatetaan puhua kaikki asiat maan ja taivaan välillä muutamassa tunnissa. En koe että kukaan puhuu päälle. Sitten minulla on tuttu, joka puhuu omia asioitaan eikä kuuntele muita, varastaa kaiken tilan ja puhuu päälle. Ohjailee keskustelun hänen haluamiinsa aiheisiin.

Erona on se että ystäväni kuuntelevat ja reagoivat, kysyvät ja kommentoivat, antavat tilaa. Keskustelu on vastavuoroista ja spontaania. Tuo tuttu ei kuuntele eikä kysy, vaan kommentoi kaiken mitä itse haluaa sanoa itsestään ja aiheesta. Kun aihe tai puhujat ei kiinnosta, hän keskeyttää ja puhuu itsestään, ei anna ihmisille tilaa ja aikaa kertoa lisää halutessaan jne.

Sosiaalinen silmä siellä pakaroiden välissä siis.

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

niin tai jos joku keskeyttää puheen. Tulee sellainen fiilis, että sittä henkilön ei kiinnosta mitä yritän sanoa.

Jos se joku puhuu ihan muusta, kuin mistä itse olit puhumassa.

Mutta on ekstrovertti-moottoriturpia, joiden monologi vain jatkuu ja jatkuu. Kuuntelija joutuu väkisinkin puhumaan päälle, kun esittää esim. tarkentavia kysymyksiä. Ja nuo pitää usein itseään sosiaalisesti lahjakkaina, ketkä ei osaa lopettaa, vaan aihettakin vaihdetaan lennosta. Yhtään luotaamatta edes sitä, kiinnostaako kuulijaa edes koko asia.

Toiset tekee tätä puhelimessa. Ja se vasta ärsyttää. Nämä aikavarkaat jauhaa ja jauhaa vaan itseään viihdyttääkseen. Odottaessaan jotain jossain, tai vaikka kävellessään paikasta A paikkaan B. Puhe voi olla pelkkää liibalaabaa johon ei sisälly ainuttakaan asiaa, mikä olisi luonnollinen syy soittaa.

 

Mulla oli tällainen tilanne kun soitin kyselläkseni työpaikasta lisätietoja. Sieltä vastas ihminen joka ei millään hiljentyny vaan sitä puhetta tuli ja tuli. Itsellä oli suht tiukka aikataulu siinä ja olisin halunnut saada tiiviit vastaukset kysymyksiini. Myös soittoaika oli vain tunnin mittainen ja mietin siinä puhelun aikana että eikö hän ajattele ollenkaan niitä muita hakijoita jotka myös haluaisivat soittaa kysymyksineen.

Ja koska en ollut ikinä puhunut ko. ihmisen kanssa niin en osannut kovinkaan hyvin puhelimen välityksellä arvioida, kuinka hän tauottaa puhettaan. No puhuin monta kertaa hänen päälle koska hän ei vaan hiljentynyt missään välissä. Kuulin miten häntä alkoi ärsyttää mutta niin alkoi kyllä minuakin.

Että sinullekin joka kirjoitit siitä miten oikein rankaiset ihmisiä siitä, että puhuvat päällesi puhelimessa: se jos mikä on kommunikoinnin väline, jossa vähänkään eri tavalla puhuvilla ihmisillä on vaikea löytää yhteinen rytmi. Ja livenäkin voi mennä pitkään ennen kuin se löytyy.

Itse huomaan puhuvani paljon kun jännitän. Ja jännitän usein. Tällöin tulee myös puhuttua päälle. En pidä siitä tavasta itsekään ja olen koettanut korjata sitä. Vaan kun se jännitys iskee kovemmin niin puhetulva alkaa taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahimpia on sellaiset päällepuhujat, jotka aina ihan vaan pokkana vaihtavat aihetta tyystin lennosta. Sen vielä ymmärrän, kun joku on vaan innoissaan aiheesta, ja eivät siksi malta odottaa vuoroaan.

 

 

 

Jep. Ei sitä niinkään edes huomaa jos siinä samasta aiheesta jutellessa välillä puhuu samaankin aikaan vaan se on vielä normaalia keskustelua, mutta sitten just nämä jotka alkaa puhua ihan toista asiaa siihen päälle on todella töykeitä.

Esim minä kysyn äidiltäni onhan hän huomannut lähikauppansa aukioloaikojen muuttuneen ja vastaukseksi tulee ota se loppu kakku jääkaapista. Tai juteltiin ihan vaan päivän säästä ja olin kertomassa kuinka ukkoskuurot ei näytä nousevan tähän päälle niin kesken lauseen siihen paukkaa isäni omena kädessä taivastelemaan kuinka taas ol

Hahaa, just tämä! Minä kerroin äidilleni jotain töissä tapahtunutta (hauskaa) juttua, kun tämä ykskaks kiljaisi:  minähän sanoin, että se on psoriasis! Oli koko puheeni ajan miettinyt, mikä ihottuma naapurin Veikolla onkaan ja aiemmin kinannut siitä toisen naapurin kanssa. Että niin paljon kiinnosti minun jutut 😆

Kyllä se vltuttaa.  Oon vähentänyt ajan viettämistä päälle puhujien kanssa ja joillekin sanon "saakoa sanoa tämän asian loppuun" tms.

m

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

niin tai jos joku keskeyttää puheen. Tulee sellainen fiilis, että sittä henkilön ei kiinnosta mitä yritän sanoa.

Jos se joku puhuu ihan muusta, kuin mistä itse olit puhumassa.

Mutta on ekstrovertti-moottoriturpia, joiden monologi vain jatkuu ja jatkuu. Kuuntelija joutuu väkisinkin puhumaan päälle, kun esittää esim. tarkentavia kysymyksiä. Ja nuo pitää usein itseään sosiaalisesti lahjakkaina, ketkä ei osaa lopettaa, vaan aihettakin vaihdetaan lennosta. Yhtään luotaamatta edes sitä, kiinnostaako kuulijaa edes koko asia.

Toiset tekee tätä puhelimessa. Ja se vasta ärsyttää. Nämä aikavarkaat jauhaa ja jauhaa vaan itseään viihdyttääkseen. Odottaessaan jotain jossain, tai vaikka kävellessään paikasta A paikkaan B. Puhe voi olla pelkkää liibalaabaa johon ei sisälly ainuttakaan asiaa, mikä olisi luonnolli

Minä kerroin hiljeneväni puhelimessa, kun joku puhuu päälle. Mutta näissä tapauksissa ei ole kyse mistään eri tavalla kommunikoivista, tai eri rytmiin puhuvista ihmisistä, vaan ihmisistä, jotka eivät tyydy antamaani vastauksiin, vaan huutamalla ja päälle puhumalla yrittävät saada itseään miellyttävän vastauksen. Näitä on valitettavan paljon asiakaspalvelutilanteissa ja koska aikaa/puhelu on rajallinen määrä ja asiakkaalle kuitenkin tarkoitus on antaa vastaus kysymykseen, ei käytettävää aikaa voi käyttää siihen, että molemmat huutavat toistensa päälle. 

Vierailija kirjoitti:

Olet yliherkkä.

Olet läski.

Li Andersson on päällepuhumisen eli varastamisen  mestari. 

Hanki pallit!

Just tänään annoin uudelle työntekijälle palautetta päällepuhumisesta (asialliseen sävyyn tottakai). Yritin näyttää ja opettaa aitoa asiakastilannetta ja uus tyyppi alkoi puhumaan mun päälle asiakkaalle. Ehkä oppi meni perille, toivottavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Hanki pallit!

Hanki älyä!!!

Vierailija kirjoitti:

Hanki pallit!

Pallit taitavat useammin johtaa itsekyyteen ja vähä-älyisyyteen, joten EI KIITOS.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet yliherkkä.

Olet läski.

Tässäpä hieno esimerkki, kuinka voin kertoa olevani typerä, sanomatta sitä.

Siskoni on tuollainen monotoninen pälättäjä, joka kyllä kysyy jotain, muttei edes odota vastausta.

Viimeksi kesken juoru-monologian karjaisin väliin, että mikä se sun jutun pointti oikeastaan on?

Suuttui, paiskasi luurin korvaan ja kehtasi lähettää pari ikävää haista v**tu-tekstaria.

Pidettiin taas pari viikkoa mykkäkoulua :) Hyvä niin.

Ymmärrän sinua ap. Minua tuo ärsyttää silloin jos päälle puhuja on se joka aina puhuu toisten päälle antamatta suunvuoroa toisille tai kun hänet tapaa kanssakäynti ei ole vastavuoroista vaan tämä ko henkilö on 95% äänessä ja jos välillä yritän ottaa puheenvuoroa, hän puhuu kolmannen lauseeni kohdalla jo jotain päälle tai ikään kuin alkaa arvailemana mitä olen sanomassa jotta pääsee taas nopeammin itse ääneen. Mulla on juuri tällainen tuttu ja hassuinta sinällään kun minä joskus vaan jatkan juttua, hänen kehonkielensä kertoo närkästymisestä, hän oikein korostetusti kääntää vaikka pään pois. Hän ei siis siedä yhtään sitä mitä tekee kokoajan itse.

Toisaalta sitten joskus kun ei olla pitkään aikaan nähty jonkun kaverin kanssa ja on iin paljon asiaa, ei minua haittaa se että toinen vaikka välillä keskeyttää ja jatkaa juttua, kunhan keskustelu pysyy vuorovaikutteisena. Välillä voidaan vaikka sanoa että "sorry, keskeytin, mitä olit sanomassa... tai jatka vaan, oli pakko kommentoida väliin". Sellaisen positiivisen päälle puhumisen kestää.

Joskus mulla oli sellainen esihenkilö joka alkoi puhua heti omien alaistensa päälle kun olimme muutamat lauseet asiasta sanoneet. Hän oikein korotti ääntän jos joku vielä yritti jatkaa. Mutta tämä tätipä ei koskaan puhunut oman esihenkilönsä (johtaja) tai esim miespuoleisten kehitystiimiläisten tai taloushallinnon asiantuntijoiden päälle. Eli kyseessä oli siis auktoriteetin haku itselle sillon kun puhui meidän alaistensa päälle. Hän oli kyllä kaikille sellainen joka halusi aina sanoa viimeisen sanan.

Mulla on tapana kysyä: Saanko puhua loppuun? jos joku puhuu päälle. Jos en saa puhua loppuun, poistun paikalta jos vain mahdollista. Vihaan epäkunnioittavaa käytöstä, toki monet puhuvat vahingossa päälle, mutta silloin on sivistynyttä pyytää anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Sisko on miehensä kanssa tällainen ja on se järkyttävää kuunneltavaa. Huutavat kilpaa toistensa kanssa eikä muut saa puheenvuoroa. Joku saattaa joskus yrittää, mutta kun sisko nostaa tarpeeksi voluumia niin harva siihen huutokilpaan lähtee. Välillä puhuvat samoja juttuja, toinen kertoo alusta lähtien ja toinen sitten loppupäästä. Toki heidän juttunsa ovat juuri niitä kaikkia muitakin kiinnostavia...eiku...

Hahaha, just kuin mun anoppi. Suu käy jatkuvasti. Jos joku muu yrittää sanoa jotain, volyymi nousee. Onneksi anopille on suotu ääntä enemmän kuin normaali-ihmiselle, joten kukaan ei häntä huutokisasta voita. Onneksi kaikki paikalla olijat jaksavat kuunnella anopin tuttavien sairauskertomukset ja ihaillen katsoa kuvia anopin käsitöistä. Tai siis... on ihan hiton rasittavaa seuraa.

Minun eksäni harrasti sitä.  Kun puhuin jotain, alkoi puhua päälle ikäänkuin en olisi sanonut mitään. 

Sanoin siitä joka kerta, mutta ei hyödyttänyt mitään.  Jatkoin puhumista ja hän pölötti omaansa.  Täydellisen huomioon ottamaton.  Toinen asia oli se, että kun puhuimme jostain asiasta josta tiesin enemmän kuin hän, hän alkoi toistaa sanojani omana tietonaan. Siitä sanoin joka kerta myös.

En tiedä mikä on tuollaisen ihmisen ongelma, mutta en jäänyt ottamaan siitä selvää.

Mä,puhun päälle kun toisen jutut ei kiinnosta tai ne on asiattomia. Hyvin usein tämä jälkimmäinen. 

Ei se nyt mitenkään hyvätapaista ole, mutta ap tuntuu vähän ylireagoivan, jos alkaa siitä itkemään. Ap, esimerkiksi monet adhd-ihmiset puhuvat toisten päälle lähes huomaamattaan. Eivät tee sitä pahuuttaan. Ei kannata ottaa kaikesta niin kovasti itseensä.