Miksi lapsen pitää harrasataa?

Vierailija kirjoitti:

Mun lapset on käyneet liikuntaharrastuksissa ihan vaan että taidot kehittyisivät, kerran viikossa. Hiihtoa, luistelua, uimahyppyjä ja uimakoulussa.

Luontokerhossa on opittu luonnosta.

Kuvataide, arkkitehtuuri, majanrakennusleirit jne taas on kehittäneet luovuutta ja toiselle siitä tuli ammattikin.

Kielikerhoissa on opittu kieliä.

Kielikerhoissa oppii kieliä muuten paljon huonommin kuin laadukkaan appsin avulla.

Nykyään harrastaminen on hyvin strukturoitua. Omassa lapsuudessa oli paljon vähemmän organisoitua harrastamista, vaan useimmat harrastivat omaehtoisesti ja sisältä päin. Ei toki kiellettykään harrastamista.

Nykylapset ovat enemmän koneiston osia kun taas tuohon aikaan lapsi itse sai harrastaa mikä kiinnosti ja miten halusi. Saatettiin käydä pelaamassa tennistä, pesäpalloa, sulkapalloa, jalkapalloa ja videopelejä, tai skeitata ja hiihtää, mutta toimintaa ei ollut juuri järkeistetty vaan se oli aika pitkälti spontaania. 

Mekaaninen putkessa harrastaminen on kasvanut isosti ja luova itselähtöinen harrastelu fiiliksen mukaan tuntuu olevan marginaalista. Se ei ehkä ole hyvä asia. Tulos voi olla "normidrooneja" enemmän kuin moniulotteisia ja voimakkaita persoonia.

Vierailija kirjoitti:

Olen äärettömän tyytyväinen, että lapseni saivat aikoinaan harrastaa juuri sitä, mistä itse tykkäsivät. Saivat harrastuspiireistä hyviä, samanmielisiä ystäviä. Uskon, että poikani (nyt jo aikuinen) sai joukkuelajista itselleen ystävyyksiä, jotka kantavat läpi koko loppuelämän. 

Urheilusta ei hyviä ystäviä saa. Haluaisitko oikeasti, että poikasi hengaisi Batistinipukupoikien bileissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapset on käyneet liikuntaharrastuksissa ihan vaan että taidot kehittyisivät, kerran viikossa. Hiihtoa, luistelua, uimahyppyjä ja uimakoulussa.

Luontokerhossa on opittu luonnosta.

Kuvataide, arkkitehtuuri, majanrakennusleirit jne taas on kehittäneet luovuutta ja toiselle siitä tuli ammattikin.

Kielikerhoissa on opittu kieliä.

Kielikerhoissa oppii kieliä muuten paljon huonommin kuin laadukkaan appsin avulla.

 

Ei ole olemassa mitään yhtä ainoaa kapeaa vaihtoehtoa, vaan kieliä oppii parhaiten, kun sitä opiskelee monipuolisesti. Ja kieli on kommunikointiväline, joten kyllä se ihmiskontakti on siinä aika olennainen. Appsit yms ovat täydentäviä keinoja.

t. kielten ope

Mitään kenenkään lapsen ole pakko harrastaa. Näitä pakotettuja harrastelijoita on tullut nähtyä liiankin usein, kun itku päällä tehdään ku vanhemmat "pakottaa". Mulla pari tenavaa ja kun me vanhemmat ollaan liikunnallisia harrastaen juoksua ja suunnistusta, on lapset innostunut maailman halvimmasta harrastuksesta eli juoksemisesta ja suunnistamisesta. Vanhempi likka käyny puolimaratonkin vetäsee ja molemmat käy joka päivä juoksemassa. Kysytty on kyllä haluaisivatko jotain muutakin, mutta juoksu on kuulemma niin kivaa. Viime talvena ostettiin kun pyysivät sukset, jotta siitä lie nyt sitten kehkeytyy talven harrastus. Meidän perheen harrastusten hintana on kaikille hyvät juoksulenkkarit.

Hyvä kysymys. Aika monelle nämä olivat lapsena pakkopullaa, jonka lähinnä aika kultaa. Lisäksi vanhemmille nämä tietävät mukavaa lisäohjelmaa töiden jälkeen ja viikonloppuisin. Lisäksi aikuiset pääsevät harrastamaan makkaran paistoa ja jos vaikka minkä turhakkeen kaupustelua lasten urheiluseuran nimiin. Olkaa onnellisia, jos lapsenne haluaa harrastaa tyyliin lähimetsää tai kirjastoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapset on käyneet liikuntaharrastuksissa ihan vaan että taidot kehittyisivät, kerran viikossa. Hiihtoa, luistelua, uimahyppyjä ja uimakoulussa.

Luontokerhossa on opittu luonnosta.

Kuvataide, arkkitehtuuri, majanrakennusleirit jne taas on kehittäneet luovuutta ja toiselle siitä tuli ammattikin.

Kielikerhoissa on opittu kieliä.

Kielikerhoissa oppii kieliä muuten paljon huonommin kuin laadukkaan appsin avulla.

 

Ei ole olemassa mitään yhtä ainoaa kapeaa vaihtoehtoa, vaan kieliä oppii parhaiten, kun sitä opiskelee monipuolisesti. Ja kieli on kommunikointiväline, joten kyllä se ihmiskontakti on siinä aika olennainen. Appsit yms ovat täydentäviä keinoja.

 

t. kielten ope

Meidän introvertille lapselle ei ollut mitään hyötyä ryhmästä missä osa jopa häiritsee opetusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapset on käyneet liikuntaharrastuksissa ihan vaan että taidot kehittyisivät, kerran viikossa. Hiihtoa, luistelua, uimahyppyjä ja uimakoulussa.

Luontokerhossa on opittu luonnosta.

Kuvataide, arkkitehtuuri, majanrakennusleirit jne taas on kehittäneet luovuutta ja toiselle siitä tuli ammattikin.

Kielikerhoissa on opittu kieliä.

Kielikerhoissa oppii kieliä muuten paljon huonommin kuin laadukkaan appsin avulla.

 

Ei ole olemassa mitään yhtä ainoaa kapeaa vaihtoehtoa, vaan kieliä oppii parhaiten, kun sitä opiskelee monipuolisesti. Ja kieli on kommunikointiväline, joten kyllä se ihmiskontakti on siinä aika olennainen. Appsit yms ovat täydentäviä keinoja.

 

t. kielten ope

 

Ei ntroverttiys tarkoita että ei olisi sosiaalisia taitoja. Kannattaa panostaa laatuun noissa harrastuksissa.

 

Nykypäivän harrastamiselle ei oikein ole enää vaihtoehtoja, kun harvemmalla on enää kotipiirissä isommille lapsille pihapelitoimintaa jne liikunnallista. Itse oltiin pihalla pelaamassa ja leikkimässä aina, nykyään lapset on sisällä laitteilla. Siihen on se harrastus hyvä, että tulee lähdettyä liikkumaan ja tapaamaan muita. Toki jos perhe liikuttaa lapsensa tai harrastaa musiikkia/kuvataidetta/käsitöitä yms ei ohjattu harrastus ole välttämätöntä, mutta jos vapaa-aika on vain koneella ja puhelimella oloa, niin pari harrastuskertaa vkossa on lapselle hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapset on käyneet liikuntaharrastuksissa ihan vaan että taidot kehittyisivät, kerran viikossa. Hiihtoa, luistelua, uimahyppyjä ja uimakoulussa.

Luontokerhossa on opittu luonnosta.

Kuvataide, arkkitehtuuri, majanrakennusleirit jne taas on kehittäneet luovuutta ja toiselle siitä tuli ammattikin.

Kielikerhoissa on opittu kieliä.

Kielikerhoissa oppii kieliä muuten paljon huonommin kuin laadukkaan appsin avulla.

 

Ei ole olemassa mitään yhtä ainoaa kapeaa vaihtoehtoa, vaan kieliä oppii parhaiten, kun sitä opiskelee monipuolisesti. Ja kieli on kommunikointiväline, joten kyllä se ihmiskontakti on siinä aika olennainen. Appsit yms ovat täydentäviä keinoja.

 

t. kielten ope

Me vanhemmat jotka harrastuksen maksamme odotamme tulosta. Meillä tekoälyyn pohjaava appi on kehittänyt lapsen kielitaitoa paljon paremmin kuin kielikerho. Appi huomaa lapsen heikkoudet ja laittaa kertaamaan niitä. Opetus on yksilöllisempää ja tehokkaampaa. Kielikerho oli aivan puuhastelua appiin verrattuna.

Harrastus voi olla pääasiassa jotain hauskaa tekemistä tai sitten hyvin vakava, tietyllä lailla koulunkäyntiä tärkeämpikin asia kuten pitkälle tähtäävä soitonopiskelu tai baletti. Mielestäni on hyvä, että lapsen taipumusten ja toiveiden sekä perheen mahdollisuuksien mukaan hän saisi oppia ja syventyä johonkin asiaan, joka ei ole välttämättä minkäänlainen koulun jatke.

Liikunta harrastuksista saa kavereita, sosialisoituu, motoriikka ja koordinaatio kehittyy, keho ja mieli vahvistuu ja kaikkea muuta posiitiivista. Jaa pääasia tietysti että liikunnallinen lapsi harvoin on mikään saamaton löysä läskipaska. 

Vierailija kirjoitti:

Liikunta harrastuksista saa kavereita, sosialisoituu, motoriikka ja koordinaatio kehittyy, keho ja mieli vahvistuu ja kaikkea muuta posiitiivista. Jaa pääasia tietysti että liikunnallinen lapsi harvoin on mikään saamaton löysä läskipaska. 

Mä en kyllä koskaan saanut jaliskerhosta kavereita. Jalista siellä vaan pelattiin.

Harrastuksen tulee ensinnäkin olla lapselle mieluinen. Toiseksi, on hyvä että lapsi tottuu siihen että myös vapaa-ajalla voi tavoitteellisesti tehdä jotain mieluisaa ja kehittyä siinä. Uskon että hyvä harrastus pitää myöhemmin, teininä, hyvällä tiellä kun ne parhaat kaverit on vuosia tunnettu siinä harrastusporukassa. Tätä porukkaa ei teininä niin vaan haluta heivata roskakoriin teinikautena. Ennemmin se nuori menee niiden kanssa harrastamaan, kuin kaupungille röökäämään ja naukkailemaan toisessa porukassa, varsinkaan kun tähän ei kenties ole palkoa aikaa koulun ja harrastuksen lomassa. Lapsen intressit pysyy myös kirkkaana tulevaisuutta kohtaan. Ne lapset ovat minusta vaarassa joutua väärään porukkaan, jolla ei ole jotain mukavaa harrastusporukkaa, erityisesti isommissa kaupungeissa. Toki moni nuori jossain vaiheessa lopettaa harrastuksen jollei se enää tunnu omalta, silloin kannattaa tukea nuorta jotta löytää uuden mieluinen harrastuksen.

Nykyäänhän monet hyväksyvät harrastukseksi ainoastaan ohjatun, tavoitteellisen (joukkue)urheilun. Jos lapsi/nuori käy itsenäisesti juoksemassa muutaman kerran viikossa ja neuloo iltaisin, niin joidenkin mielestä hän ei harrasta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Harrastuksen tulee ensinnäkin olla lapselle mieluinen. Toiseksi, on hyvä että lapsi tottuu siihen että myös vapaa-ajalla voi tavoitteellisesti tehdä jotain mieluisaa ja kehittyä siinä. Uskon että hyvä harrastus pitää myöhemmin, teininä, hyvällä tiellä kun ne parhaat kaverit on vuosia tunnettu siinä harrastusporukassa. Tätä porukkaa ei teininä niin vaan haluta heivata roskakoriin teinikautena. Ennemmin se nuori menee niiden kanssa harrastamaan, kuin kaupungille röökäämään ja naukkailemaan toisessa porukassa, varsinkaan kun tähän ei kenties ole palkoa aikaa koulun ja harrastuksen lomassa. Lapsen intressit pysyy myös kirkkaana tulevaisuutta kohtaan. Ne lapset ovat minusta vaarassa joutua väärään porukkaan, jolla ei ole jotain mukavaa harrastusporukkaa, erityisesti isommissa kaupungeissa. Toki moni nuori jossain vaiheessa lopettaa harrastuksen jollei se enää tunnu omalta, silloin kannattaa tukea nuorta jotta löytää uuden mieluinen harrastuksen.

Tarkoitat siis että harrastukset ovat hyviä alaluokalle ja vastaaville? 

Vierailija kirjoitti:

Nykyäänhän monet hyväksyvät harrastukseksi ainoastaan ohjatun, tavoitteellisen (joukkue)urheilun. Jos lapsi/nuori käy itsenäisesti juoksemassa muutaman kerran viikossa ja neuloo iltaisin, niin joidenkin mielestä hän ei harrasta mitään.

Koska niillä on tuo huoliaspekti siinä takana eikä mikään lapsen etu tai ne harrastukset. Itsekseen neulominen mahdollistaa lapselle sen että hän voi neulomisen sijaan lähteä kaupungille rikkomaan paikkoja kännissä/huumeissa. Neulekerhosta lähteminen on vaikeampaa koska aikuinen vahtii neulomista. Ei täällä itsenäisiä ihmisiä kasvateta.

Vierailija kirjoitti:

Liikunta harrastuksista saa kavereita, sosialisoituu, motoriikka ja koordinaatio kehittyy, keho ja mieli vahvistuu ja kaikkea muuta posiitiivista. Jaa pääasia tietysti että liikunnallinen lapsi harvoin on mikään saamaton löysä läskipaska. 

Joo, jos harrastus on lapsen mieleen. Ohjaan itse harrastemielessä yhtä lasten urheiluryhmää, ja olen nähnyt ihan liikaa miten sinne tuodaan vastentahtoisia lapsia "päivähoitoon". Ikävä kokemus heille ja haittaa sekä muiden lasten että ohjaajan toimintaa.

Minun lapseni harrastaa kilpaurheilua. Nauttii kilpailemisesta, treeneistä ja kavereista. Harrastuksessa on enemmän samanhenkistä porukkaa kuin omalla luokalla. Lisäksi oppii siellä pitkäjänteisyyttä, kokee pettymyksiä ja myös yhteenkuuluvuutta. Hän oppii tekemään töitä tavoitteiden eteen ja kokee onnistumisia. Koulu on ainakin meidän lapselle aika helppoa, joten näitä ei oikein pelkässä koulussa käymällä tulisi. Kuitenkin minusta tärkeintä on, että lapsi haluaa harrastaa ja saa siitä itse todella paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyäänhän monet hyväksyvät harrastukseksi ainoastaan ohjatun, tavoitteellisen (joukkue)urheilun. Jos lapsi/nuori käy itsenäisesti juoksemassa muutaman kerran viikossa ja neuloo iltaisin, niin joidenkin mielestä hän ei harrasta mitään.

Koska niillä on tuo huoliaspekti siinä takana eikä mikään lapsen etu tai ne harrastukset. Itsekseen neulominen mahdollistaa lapselle sen että hän voi neulomisen sijaan lähteä kaupungille rikkomaan paikkoja kännissä/huumeissa. Neulekerhosta lähteminen on vaikeampaa koska aikuinen vahtii neulomista. Ei täällä itsenäisiä ihmisiä kasvateta.

 

Hah. Näytäpä minulle vaikka teinipoikien lätkäjoukkue, missä ei käytetä nuuskaa tai dokata porukalla.