Uusi mies ja ei tunteita. Voiko oppia rakastamaan?
Pahoittelen jo alkuun mahdollista epäselvää tekstiä. Minulla on sellainen tilanne, että olen vihdoinkin löytänyt mukavan miehen, mutta en tunne häntä kohtaan juuri mitään. Mies ei ole komea, mutta tunnen oloni turvalliseksi, meillä on hauskaa yhdessä, hänellä on elämä kunnossa (mahtava ja läheinen perhe, hyvä työ, oma talo jne).
Entisten puolisojeni kanssa olen rakastunut ensisilmäyksellä ja he ovatkin olleet tämän miehen vastakohtia: todella komeita, väkivaltaisia, juhlineet paljon jne. Minulla on traumatausta (hyväksikäyttö lapsena) ja olen tottunut siihen, että minua kohdellaan huonosti. Tämän takia olen näiden miesten pariin päätynyt, kun ovat olleet sitä mihin olen ns tottunut. Rakastin näitä miehiä enemmän kuin he minua ja heidän jälkeensä vannoin, etten ikinä enää rakasta toista enemmän kuin he minua.
Vuosia sitten tapasin myös yhden nykyisen kaltaisen miehen ja erosin, kun suhde oli tylsä, eli meillä oli kaikki hyvin Haluan niin paljon vakaan ja ihanan parisuhteen, mutta jokin omassa päässä sotii tätä vastaan. Voivatko nuo rakkauden tunteet tulla ajan kanssa, voinko oppia rakastamaan? Kenelläkään kokemuksia, mielipiteitä, vinkkejä mitä tehdä?
Kommentit (60)
Tästä juuri huomaa sen, että alkoholisti-isän tytär hankkii aikuisena itselleen alkoholistipuolison.
Onko AP mahdollista, että mies käyttää masennuslääkkeitä? Ne aiheuttavat sen, ettei mies ole enää viehättävä naisten silmissä vaikka sinällään olisikin komea eikä silloin tunne sellaista "kemiaa"
Sitä makaa niin kuin petaa. / Man ligger som man bäddar.
En oikein osaa sanoa muuta kuin että ainoastaan sellaiseen suhteeseen jossa suuret tunteet - muut jääkööt.
En usko että kovin monen kanssa on molemminpuolisia suuria tunteita.
Se on jo jonkunlaista petturuutta että lähtee suhteeseen jossa alussakaan ei ole suuria tunteita.
Minulla oli kerran 20 vuotta nuorempi mies johon minulla heti alusta heräsi jonkinlaisia suuria tunteita. Sitten kyllä ymmärsin että tunteeni olivat ikäänkuin äidin tunteet. Hän oli menettänyt äitinsä auto-onnettomuudessa ja tämä suhde teki meille molemmille todella hyvää. Hänen isänsäkin tuli tsekkaamaan että mikä ihme nainen... Hänen kohdallaan rakkauteni syveni mutta on yhä laadultaan äidinrakkautta niin kuin asian itse näen. Itselläni on kuollut lapsi jotan olihan tämä tarpeellinen suhde ja sitä kestikin noin 10 vuotta... Sitten hän varmaan ymmärsi että nyt olen niin vanha, että hän haluaa oman huushollin... hän oli kyllä eronnut ja hänellä oli jo omat poikansa ja hän kertoi että ei tykkää kun naiset lähestyvät eikä halua mitään naisten kanssa...
Voi oppia, mutta eihän se tietenkään varmaa ole. Kyllähän usein järjestettyihin avioliittoihinkin alkaa muodostumaan oikeaa rakkautta yhdessä elettyjen vuosien saatossa.
Kohdallasi kuitenkin tulee mieleen se, että traumataustastasi johtuen koet vakaan ja turvallisen kumppanin vääränlaisena. Olet tottunut huonoon kohteluun ja et osaa elää ilman sitä. Pahimmassa tapauksessa alat kohtelemaan tätä uutta kumppania huonosti saadaksesi hänestä sellaisia reaktioita mitä olet tottunut saamaan osaksesi aiemmissa suhteissa.
Been there done that. Ja voin vain sanoa, että itsensä kannattaa hoitaa kuntoon ennen kuin alkaa parisuhteisiin. Muuten elät tuota huonojen kumppanien kierrettä, loukkaat hyviä ihmisiä ja joudut uudelleen traumatisoiduksi.
Täällä oli hetki sitten pitkä ketju traumataustaisista ihmisistä ja parisuhteista. Asetelma oli käänteinen, mutta ehkä löydät tuolta näkökulmia myös itsellesi:
https://www.vauva.fi/keskustelu/5660473/kokemuksiatietoa-traumataustais…
Sanoit tuolla, ettet tunne juuri mitään ja seuraavassa lauseessa "tunnet olosi turvalliseksi" ja sinulla on hauskaa. Suhteen ei kuulu olla sinua rikkirepivää. Nuo edellä mainitut tunteet toisen kanssa ovat tärkeitä.
Itselläni edelliset suhteet ovat olleet intohimoisia ja räiskyviä. Jostain syystä olen luullut, että se on oikeata rakkautta. Nyt olen suhteessa, joka on pikkuhiljaa käynnistynyt. Ei sisällä draamaa vaan hyvää oloa, luottamusta ja toisen kunnioitusta. Olen opetellut näkemään rakkautta tässä. Siinä miten toinen kohtelee minua, koska ansaitsen sen.
On se prkl vaikeeta. Taas tehdään ongelma. Unelmasaalis olet.
Christiiina kirjoitti:
Onko AP mahdollista, että mies käyttää masennuslääkkeitä? Ne aiheuttavat sen, ettei mies ole enää viehättävä naisten silmissä vaikka sinällään olisikin komea eikä silloin tunne sellaista "kemiaa"
Tai sama ilmiö jos ap käyttää e-pillereitä. Se sekoittaa aika tehokkaasti koko kuvion, myös sen kehen tuntee vetoa ja kehen ei.
Miten voi miettiä edes olevansa kiinnostunut jos ei kerran tunne juuri mitään?
Miksi pitäisi tyytyä kädenlämpöiseen keskinkertaisuuteen vain yhdessä olemisen tarpeesta?
Mies ei ole komea. No siinähän se tuli. Nainen voi rakastaa vain komeaa miestä joten miksi edes kuvittelet että se olisis sitten sellainen mies jota voi rakastaa. Komea mies on aina luotettava kumppani eikä petä koskaan naista eikä ole väkivaltainen. Kannattaa aina antaa pakit rumulle miehille ja ottaa se komea mies kumppaniksi.
Ensinnäkin ikä tuo parempaa kokemusta siitä, mikä itselle on hyväksi ja mikä ei. Alat ehkä huomaamaan tämän. Tuo nykyinen kumppani ei ehkä ole oikea, mutta ainakin alat keskittymään niihin oikeisiin asioihin.
Jos joku ihminen saa sinussa aikaan sekä pakahduttavaa onnea että suunnatonta pettymystä ja pahaa oloa niin se ei ole normaalia, vaan nimenomaan noista vanhoista traumoista johtuvaa.
Normaalissa parisuhteessa on turvallinen ja hyvä olo, siinä ei ole tarvetta ääritunteille kumpaankaan suuntaan.
Moni traumataustainen sekottaa rakkauden ja traumabondin. Rakkaus ei oo vuoristorata huipuilla ja laskuilla. Rakkaus on välittämistä, yhteen kuuluvuutta ja rauhaa. Mä sanoisin, että anna tälle nykyiselle vielä mahdollisuus koska koet hänet mukavana, turvallisena ja teillä on hauskaa yhdessä. Oman kumppanin kuuluis olla sellanen ihminen, johon kokee yhteenkuuluvuutta ja jonka kanssa haluu pelata samassa tiimissä. Mun mielestä parhaat suhteet muodostuu kaveripohjalta ja kiintymys ja rakkaus tulee pikkuhiljaa mukaan matkan varrella.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ok sitä toista ihmistä kohtaan. Hoidata traumasi ensin terapiassa ja ala vasta sitten miettiä mahdollista uutta parisuhdetta.
Oleminen sellaisen ihmisen kanssa, josta ei oikeasti välitä, on tuon toisen ihmisen hyväksikäyttöä.
Älä ota kesäkissaa, älä myöskään kesämiestä.
Mitä sydämesi sanoo? -Toimi sen mukaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ok sitä toista ihmistä kohtaan. Hoidata traumasi ensin terapiassa ja ala vasta sitten miettiä mahdollista uutta parisuhdetta.
Oleminen sellaisen ihmisen kanssa, josta ei oikeasti välitä, on tuon toisen ihmisen hyväksikäyttöä.
Älä ota kesäkissaa, älä myöskään kesämiestä.
Koko kirjoitus on oikein malliesimerkki kuinka rikotaan mies ja tehdään hänestä tuleva naisvihaaja.
Tuskin pystyt kauaa elämään sellaisessa suhteessa jossa ei ole rakkautta. Aika epäreilua toista kohtaan.
Näkökulmasi rakkauteen taitaa olla kapea ja draamahakuinen. Itse antaisin nykyiselle miehelle mahdollisuuden mutta jotta suhde onnistuu niin sinun on tehtävä töitä itsesi kanssahotta et ala luomaan sitä ympäristöä ja ihmissuhdetta johon olet elämässäsi tottunut.
Jos tämä suhde ei onnistu niin suosittelen pidempää yksin oloa jossa keskityt oman itseesi ja oman hyvinvointiisi. Kuulostaa että epätoivoisesti etsit hyvää miestä ja rakkautta korjaamaan itsesi ja tekemään elämästäsi hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Näkökulmasi rakkauteen taitaa olla kapea ja draamahakuinen. Itse antaisin nykyiselle miehelle mahdollisuuden mutta jotta suhde onnistuu niin sinun on tehtävä töitä itsesi kanssahotta et ala luomaan sitä ympäristöä ja ihmissuhdetta johon olet elämässäsi tottunut.
Jos tämä suhde ei onnistu niin suosittelen pidempää yksin oloa jossa keskityt oman itseesi ja oman hyvinvointiisi. Kuulostaa että epätoivoisesti etsit hyvää miestä ja rakkautta korjaamaan itsesi ja tekemään elämästäsi hyvää.
Kukaan ei pysty toista korjaamaan. AP rikkoo miehen kerrallaan.
Ei ole ok sitä toista ihmistä kohtaan. Hoidata traumasi ensin terapiassa ja ala vasta sitten miettiä mahdollista uutta parisuhdetta.