Uusi mies ja ei tunteita. Voiko oppia rakastamaan?

Mikä ihmeen pakkomielle ihmisillä on näihin itsensä järjestämiin järjestettyihin suhteisiin missä ei edes alunperin viehätytä millään tavalla toisesta ihmisestä ja sitten jäädään odottamaan josko jokin tunne syntyisi?

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen pakkomielle ihmisillä on näihin itsensä järjestämiin järjestettyihin suhteisiin missä ei edes alunperin viehätytä millään tavalla toisesta ihmisestä ja sitten jäädään odottamaan josko jokin tunne syntyisi?

Hän on alitajuisesti sadisti joka haluaa rikkoa eteensä sattuvat viattomat miehet yksi kerrallaan yrittäessään täyttää tyhjyyttä sisällään.

Oon ollut vastaavassa tilanteessa. Lämmin suositus harkita psykoterapiaa tuon traumataustan takia. Vaikuttaa parisuhteisiin. En osaa sanoa eikä varmaan kukaan osaa sanoa että oppisitko rakastamaan tätä miestä. Mutta onko sinun arvojesi mukaista hengata ihmisen kanssa josta et ole kiinnostunut tai jota et halua? Mitä varten haluaisit olla parisuhteessa? Tän perusteella tulee kuva että haluaisit tuntea jotain muuta, ehkä intohimoa tai vetovoimaa? Ei ne toiveet ja tarpeet välttämättä perustu pelkästään traumatisoitumiseen. Itselläni on traumataustaisena kokemus jossa yritin vuosia suhdetta ns.turvalliseen mieheen, joka oli vakaa kaikin puolin. Opin rakastamaan häntä kyllä vuosien aikana mutta siitä rakkaudesta puuttui jotain, mitä on hankala selittää. Minulle myös kehollisella ja mielellisellä rakastumisella on merkitystä ja että toinen vetää puoleensa. Eli on seksiaalista yhteensopivuutta. Itselläni oli pitkään toimintamalli jossa tunsin hirvittävää vetoa niitä omaa traumaa toistavia miehiä kohtaan ja yritin järjen äänellä mennä päinvastaiseen suuntaan jossa yritin saada itseni rakastamaan ihmisiä joita en vain halunnut. Terapian avulla olen huomannut että myös ne kiltit ja turvalliset oli mulle vääriä, mutta laitoinkin siinä kohtaa ne ainoiksi kriteereiksi suhteelle mikä ei johtanut mulla hyvään lopputulokseen. Oma suhdemalli on nykyään tasapainoisempi ja tiedän mitä kaipaan ja mitä ei tarvitse sietää. Haluan turvaa ja sitoutumista mutta myös kemiaa ja intohimoa ja niitä on mahdollista saada samassa paketissa.

Niin kuin täällä jo sanottiin niin rakkaus ei ole suuria tunteita ja vuoristorataa epätoivosta suureen ilotulitukseen. Se on tasaista, rauhallista ja lämmintä. En tiedä sekoitatko intohimon ja sekopäisyyden puutteen siihen ettei ole tunteita? Kun ei normaalissa turvallisessa suhteessa ole mitään yletöntä sekaisin menemistä. Toki on intohimoa, mutta se on sellaista turvallista. Traumataustasi takia sinun kannattaa käydä terapiassa ja tutustua normaaliin kiintymyssuhteeseen. Löydät sitten itsellesi sopivan turvallisen kumppanin. Selkeästi noudatat ihmissuhteissasi trauman määrittelemää kaavaa, joka on epäterve. 

Kiitos paljon vastauksista, pitää ne lukea vielä useampaan kertaan ja lisää saa myös laittaa! Tuo kysymys sekoitatko intohimon ja sekopäisyyden puutteen siihen ettei ole tunteita? on aivan äärettömän hyvä! Nimenomaan mies tuntuu todella turvalliselta enkä malta odottaa, että hänet taas näen - eli jotain tunteita varmasti on? Mutta ei tosiaan mitään räiskyvää ja epävakaata, niin kuin ennen. 

Joku mainitsi, että pilaisin miehen - tämä on aivan viimeinen asia, jonka haluan tehdä.

Ylls

Enempää vastauksia?

Aika jännästi AP näkee vain mustan ja valkean, jännän intohimoisen sekopäisyyden tunteen ja sen vastakohtana hieman tylsän ja turvallisen lattean tunteen. Ehkäpä itse haet tiedostamatta voimakkaita tunne-elämyksiä tai et ole kohdannut ihmistä, joka herättää vahvat, myös intohimon tunteet, mutta on samalla vakaa ja turvallinen. Suurin osa ihmisistä kuitenkin pariutuessaan kokevat suuria tunteita ja vahvaa kemiaa, joka on pohja kestävälle parisuhteelle, ilman että siihen liittyy mitään draamaa tai epävakautta. Se kipinä on siellä pohjalla aina, niin hyvässä kuin pahassa, liekki roihuaa kuitenkin, mikä pitää suhteen elossa. 

No mitä vettua oikein haet parisuhteelta kun mikään ei kelpaa? Ensinnäkään kaikkea ei voi saada, joten pitää miettiä, että mistä on valmis tinkimään. Jos ei mistään, niin kannattaa olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

No mitä vettua oikein haet parisuhteelta kun mikään ei kelpaa? Ensinnäkään kaikkea ei voi saada, joten pitää miettiä, että mistä on valmis tinkimään. Jos ei mistään, niin kannattaa olla yksin.

Miten tekstistäni saa tällaisen kuvan? Nimenomaanhan kyselen, voiko ns oppia rakastamaan? En halua enää hulluutta ja epävakautta

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen pakkomielle ihmisillä on näihin itsensä järjestämiin järjestettyihin suhteisiin missä ei edes alunperin viehätytä millään tavalla toisesta ihmisestä ja sitten jäädään odottamaan josko jokin tunne syntyisi?

No jos on kerrankin löytynyt hyvä tyyppi, ei siitä haluaisi irtikään päästää. 

Laita itses kuntoon, siivoo yläpää...

Yleissääntönä sanoisin, että kemiaa ei tule, jos sitä ei ole heti. Mutta olen kokenut poikkeuksen. Olin vuoden ajan hyvä ystävä miehen kanssa, jota kohtaan luulin, etten voisi tuntea muuta. Olimme päivittäin tekemisissä ja juttelimme 3 tunnin puheluita jne. Yhtäkkiä sitten tajusinkin olevani todella rakastunut ja myös aloin nähdä hänet seksikkäänä. Eli on se mahdollista, vaikka harva mies nykyään jaksaa olla ensin vain kaveri naisten kanssa niin pitkään. Nykyään pitäisi jo ekoilla treffeillä hypätä sänkyyn, mikä on hitaasti syttyvälle liian nopeaa toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos paljon vastauksista, pitää ne lukea vielä useampaan kertaan ja lisää saa myös laittaa! Tuo kysymys sekoitatko intohimon ja sekopäisyyden puutteen siihen ettei ole tunteita? on aivan äärettömän hyvä! Nimenomaan mies tuntuu todella turvalliselta enkä malta odottaa, että hänet taas näen - eli jotain tunteita varmasti on? Mutta ei tosiaan mitään räiskyvää ja epävakaata, niin kuin ennen. 

Joku mainitsi, että pilaisin miehen - tämä on aivan viimeinen asia, jonka haluan tehdä.

Teet niin silti vaikket tietoisesti haluaisikaan.

Voi olla, ettet tunnista tervettä rakkautta kun sellaisen kohtaat. Tunnistat vain sen, että puuttuu kipinä ja ilotulitukset ja ajattelet ettei ole rakkautta. Monen traumataustaisen ihmisen kokemus rakkaudesta on vääristynyt. Traumakemia ja epävakaus ei ole rakkautta. He ovat jo hermostollisella tasollakin virittyneet niin, että vakaus ja turvallisuus ei tunnu miltään, vaikka se olisi juuri se mitä he tarvitsevat eheytyäkseen. 

Nuo kommentit siitä että itsensä pitäisi "hoitaa kuntoon" ennen parisuhdetta ovat osittain vääriä siinä mielessä, että ei ihmisen tarvitse olla täysin valmis ja eheä voidakseen olla parisuhteessa. Muuten kukaan ei voisi ikinä alkaa suhteeseen. Myös parisuhde voi kasvattaa ja eheyttää oikeaan suuntaan. Mutta pitää olla tietoinen itsestään ja aktiivisesti työstää ongelmiaan.

Käytät sitä miestä hyväksesi ja se on fakta. Et ole kasvanut vastuulliseksi aikuiseksi, olet edelleen kuin pikkutyttö joka odottaa että joku huomaisi ja pelastaisi sinut.

Mitä mies on sanonut siihen kun olet kertonut hänelle ettet tunne fyysistä vetovoimaa ja intohimoa?

Minulla on ollut montakin potentiaalista  miesehdokasta, joiden kanssa periaatteessa kaikki on hyvin. Mutta kun se vetovoima, kemia ja kipinä ikävä kyllä puuttui. Pitää olla molemmat, siis kokonaisuus. Sekä yhteensopivuutta että vetovoimaa. 

Aloittajalle ehkä tämä mies olisi sopiva, hauska ja turvallinen yms. Mutta hän ei tunne sellaisia tunteita joita kaipaa miehen ja naisen välillä olevan. Näin on minullekin tosiaan käynyt, harmittaahan se. Mutta en voi väkisinkään jonkun kanssa olla kun seksiin en halua mennä ilman tunteita. Myös ei pidä uskotella toiselle, että intohimon yms. tunteita on jos niitä ei ole. Ei itselleen eikä toiselle. 

Väkisin ei rakastu tai voi rakastaa. Moni suhde on tyhjä ilman rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut montakin potentiaalista  miesehdokasta, joiden kanssa periaatteessa kaikki on hyvin. Mutta kun se vetovoima, kemia ja kipinä ikävä kyllä puuttui. Pitää olla molemmat, siis kokonaisuus. Sekä yhteensopivuutta että vetovoimaa. 

Aloittajalle ehkä tämä mies olisi sopiva, hauska ja turvallinen yms. Mutta hän ei tunne sellaisia tunteita joita kaipaa miehen ja naisen välillä olevan. Näin on minullekin tosiaan käynyt, harmittaahan se. Mutta en voi väkisinkään jonkun kanssa olla kun seksiin en halua mennä ilman tunteita. Myös ei pidä uskotella toiselle, että intohimon yms. tunteita on jos niitä ei ole. Ei itselleen eikä toiselle. 

Traumataustaisen ihmisen kohdalla näitä pitää kuitenkin miettiä vähän eri tavalla. Koska esimerkiksi väkivaltaisessa ympäristössä kasvanut ihminen ei yksinkertaisesti välttämättä tunnista aitoa rakkautta. Tällaiselle ihmiselle on huono asia juosta sen kipinän perässä, koska yleensä he tuntevat sitä taustastaan johtuen vain turvattomissa ihmissuhteissa jotka vahvistavat traumoja entisestään.