Onko teille käynyt niin, että olette sekoilleet englannin kielessä ihan alkeisjutuissa puhetilanteissa?

On mutta oon Hoono siinä

Olen sekoillut suomenkielelläkin, joskus sanat vain ei tule ulos niinkuin pitäisi ja ketään ei oikeasti kiinnosta, eikä kukaan tule muistamaan asiaa.

Asia selvästi vaivaa sinua. On varmaan käynyt kaikille joskus noin, nou hätä! 

On käynyt!

Kerran odotin bussia, ja joku kysyi, että onko bussi x mennyt jo ohi. Aivot meni ihan lukkoon, en mitenkään pystynyt sanomaan "No, I'm waiting for that bus" tms. vaan änkytin ihan idioottina siinä jotain "ööö, öö"

Kyllä. Ei tule mitään suusta välttämättä. Koska alkaa miettiä kielioppia. Joku pieni lause.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Ei tule mitään suusta välttämättä. Koska alkaa miettiä kielioppia. Joku pieni lause.

Minä taas en mieti kielioppia. Kyllä sitä ymmärretyksi tulee vaikka ei täydellistä kieltä puhukkaan. 

Kyllä. En saanut sanottua jotain yksinkertaista lausetta tyyliin Im going to Tampere vaan sössötin jotain ihan muuta. Änkytin lopuksi jotain mistä vastapuoli kuitenkin ymmärsi mitä tarkoitin. Asia hävetti mielessä niin paljon, että puhuin ko. henkilölle sitten myöhemmin vielä muutaman lauseen hyvää englantia (:D). 

Ihan tyhmää kyllä vaivata päätä tommosella, ei puhe välttämättä lennosta luonnistu jos ei puhu kieltä lähes päivittäin.

Joo, mulla on työnantajan suuntaan työkieli englanti ja välillä sujuu hyvin, välillä tosi kankeaa. Ehkä väsyneenä ei vaan jaksa?

Kaikille noin on käynyt, väittäisin. 

Tämä on Suomen koululaitoksen kieltenopetuksen pahin virhe. Opetetaan vain kielioppia ja porukka ei uskalla puhua, kun miettii vain osaanko sanoa kieliopillisesti oikein.

Joskus tuli jotenkin outo black out, en muistanut sanaa they, en sitten millään. Ei tullut koko jutusta mitään, kun keskityin miettimään sitä sanaa.

Mulle myös käynyt tuo juttu, ihana kun täältä tulee vertaistukea.

Tietysti on käynyt. Kukaan ei ole satuttanut tilanteissa itseään ja asiassa on menty eteenpäin. Mene sinäkin. 

Entä sitten jos ollaan? Ei noin vähäpätöistä asiaa jäädä miettimään.

Mulle käy usein noin mietin ihan liikaa kielioppia sekä puhuessa että kirjoittaessa.. ärsyttävää. Osaan todellakin kommunikoida englanniksi niin, että tulen ymmärretyksi. Pitäisi muistaa ettei normaali elämä ole mitkään englannin yo-kirjoitukset. Haluaisin rohkeutta tässä asiassa. 

Minulla tullut ihan suomen kielellä joku lukko, jos joku kysyy kaupungilla reittiä johonkon, niin lyö ihan tyhjää ja neuvon mitä sattuu... sitten heti sen jälkeen osaisin kertoa kaikki mahdolliset reitit ja bussilinjat tuosta vaan...

Vierailija kirjoitti:

Tämä on Suomen koululaitoksen kieltenopetuksen pahin virhe. Opetetaan vain kielioppia ja porukka ei uskalla puhua, kun miettii vain osaanko sanoa kieliopillisesti oikein.

kyllä!!! Tismalleen näin. Jälkeenpäin mietin miksei koulussa opetettu puhumaan ollenkaan? Meillä ei ainakaan mitään puhekursseja ollut. Pelkkää kieliopin pänttäystä ja luetun ymmärtämistä. Joo kirjoittaminen sujuu ja samoin ymmärrän kieltä hyvin, mutta puhuminen ei suju. 

Englanti on toinen päivittäinen puhekieleni. Ja joka päivä teen virheitä, vaikka osaan kyllä kieliopitkin kohtuu hyvin. Aina ei jaksa keskittyä, en kyllä välitä virheistäni. 

Tyypillistä meille suomalaisille. Takavuosina koulussa luettiin, kirjoitettiin ja kuunneltiin vieraita kieliä, mutta keskusteltiin hyvin vähän.

Viime vkolla kävi niin. Se on todella inhottavaa ja noloa. En osaa sen vertaa ja menen ihan lukkoon. Toivon ettei ikinä tarttis enää sanoo sanaakaan enkkua.