Miten kauan on velvollisuus pitää yhteyttä lapsen biologisen isän sukuun?
Lapseni biologinen isä on kuollut lapsen ollessa 1-vuotias, joten hän ei itse musita isästään mitään. Biologisen isän vanhemmat ja sisarukset sekä muu suku asuu kaukana, ja vaikka ovatkin lapsen biologisen isän sukulaisia, niin yhteydenpito alkaa tuntua pelkältä velvollisuudelta. Lapsi on nyt jo kouluikäinen eikä itse ole oikeastaan yhtään kiinnostunut biologisen isänsä sukulaisista. Aiemmin totta kai pidin yhteyttä lapsen puolesta mutta nyt lapsen ollessa isompi alkaa tuntua ihan turhalta. Lapsi muutenkin on kutsunut nykyistä puolisoani isäkseen jo vuosien ajan ja on enemmän tekemisissä hänen sukunsa kanssa.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On isän puolen suvulta törkeää jättää huomioimatta lasta.
Tsemppiä ap. Et ole ainoa, jonka lapsi on tällaisessa tilanteessa hylätty.
Älä viitsi valehdella! Tuo mammeli itse oli aiheuttanut välirikon, kun pakotti lapsen kutsumaan uusinta hoitoaan isäksi. Ei ihme että isän puolen perhe otti vähän välimatkaa moiseen sekopäähän. Säälittää tuo lapsi, kun joutuu kestämään moista "huoltajaa".
Jos olisit lukenut ketjun, tietäisit, että lapsi itse halusi alkaa kutsua miestä isäkseen.
En oikein usko noita ap:n tarinoita, kyllähän äiti osaa manipuloida pientä lasta haluamaansa suuntaan. Kuten uhriutuu tässäkin ketjussa 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet rehellinen ,niin oikea syy lapsen isän suvun karttelemiseen on uusi miehesi.
Sinun pitää pitää lapsen etua tärkeimpänä ja olla paljon tekemisissä myös lapsen isän suvun kanssa, pitipä nykyinen miehesi siitä tai ei.
Se kyllä meni niin päin, että he eivät ole halunneet olla tekemisissä sen jälkeen kun nykyinen mieheni on ollut kuvioissa. Ap
Eivät ole olleet vai eivät ole halunneet olla ?
Oletan että he olisivat esimerkiksi soittaneet tai edes ilmoittaneet puhelinnumeronsa, tai edes vastanneet kirjeisiin tai kortteihin, jos olisivat halunneet olla tekemisissä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen katkera äidilleni ettei hän pitänyt yhteyttä isäni sukuun. Sama tilanne sikäli että isä kuoli kun olin alle 2v. Äiti piti yhteyttä vain omaan sukuunsa. Olisi ollut ihan kiva tietää isäänkin suvusta ja tutustua. On vähän työlästä ilmaantua sukuun kun on jo täysi-ikäinen.
Ehkä äidillesi tehtiin selväksi, ettei yhteyttä kaivata. Näin ainakin itselle tehtiin.
Ap itse selitti, että olivat olleet yhteydessä, kunnes ap oli pakottanut lapsen kutsumaan hoitoaan isäksi. En yhtään ihmettele, että sen jälkeen sukulaiset ovat ottaneet vähän etäisyyttä.
Tosin tuntuu, että koko ongelma on nimenomaan ap:n tekoa. Hän tuntuu hakevan täältä oikeutusta lapsen suhteiden katkaisuun isänsä sukuun. Todella huonoa ja itsekästä käytöstä!
Kuinka usein me isän sukulaiset sitten ovat yhteydessä lapseen? Soitteleeko he koskaan? Tuleeko jouluna ja synttärinä korttia?
Vierailija kirjoitti:
Miksi isovanhemmat eivät itse pidä yhteyttä?
Omat vanhempani eivät pidä itse yhteyttä, joulukortti tulee kerran vuodessa. Syntymäpäiviä eivät yleensä muista. Yhteydenpito ja kuulumisten ja kuvien lähettely on minun heiniäni. Emme myöskään tapaa, minun on vaikea irrottautua maatilan töistä ja he eivät halua matkustaa 400 km tänne vaikka ovat juuri eläkkeelle jääneitä ja terveitä, eikä heillä ole eläimiä tai muuta sitovaa. Lisäksi heidän paikkakunnallaan asuu kaksi aikuista sisarustani jos tarvitsee kukkien kastelua, mutta kukaan porukasta ei ole käynyt ikinä meillä. Kuvaterveisillä ja kirjeillä siis mennään, mutta en tiedä miten kauan. Kumpikaan lapsistani ei tunnista tai tunne oikein mitään isovanhempiaan kohtaan, niin turhaltahan tämä tuntuu. Olisi muutakin tekemistä.
En tiedä, luetko näitä vastauksia enää, mutta musta on hyvin todennäköistä, että lapsi vanhempana kiinnostuu biologisesta suvustaan.
Ei muakaan kiinnostanut sukulaiset pienenä, mutta kun pahin teini-ikä oli ohi, niin oli kivaa ja jännää selvittää sukupuuta pitkälle ja jutella vanhojen sukulaisten kanssa.
Perheensisäinen adoptio olisi teille paras ratkaisu. Lapsella ja isällä on jo isän ja lapsen välinen suhde vaikkei olekaan biologinen isä. Adoptiohan ei edes estä yhteydenpitoa biosukuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen katkera äidilleni ettei hän pitänyt yhteyttä isäni sukuun. Sama tilanne sikäli että isä kuoli kun olin alle 2v. Äiti piti yhteyttä vain omaan sukuunsa. Olisi ollut ihan kiva tietää isäänkin suvusta ja tutustua. On vähän työlästä ilmaantua sukuun kun on jo täysi-ikäinen.
Ehkä äidillesi tehtiin selväksi, ettei yhteyttä kaivata. Näin ainakin itselle tehtiin.
Ap itse selitti, että olivat olleet yhteydessä, kunnes ap oli pakottanut lapsen kutsumaan hoitoaan isäksi. En yhtään ihmettele, että sen jälkeen sukulaiset ovat ottaneet vähän etäisyyttä.
Tosin tuntuu, että koko ongelma on nimenomaan ap:n tekoa. Hän tuntuu hakevan täältä oikeutusta lapsen suhteiden katkaisuun isänsä sukuun. Todella huonoa ja itsekästä käytöstä!
Kismittääkö, että lapsi halusi kutsua todellista isäänsä isäksi eikä roikkua odottelemassa josko bioisän vanhemmat joskus edes soittaisi?
Christiiina kirjoitti:
Kuinka usein me isän sukulaiset sitten ovat yhteydessä lapseen? Soitteleeko he koskaan? Tuleeko jouluna ja synttärinä korttia?
Itseasiassa näistä vanhemmista ei ole kuulunut mitään useampaan vuoteen, eivät soita eikä tule kortteja. Isän veljeltä tulee joulukortti ja synttärikortti. Ap
Vierailija kirjoitti:
Perheensisäinen adoptio olisi teille paras ratkaisu. Lapsella ja isällä on jo isän ja lapsen välinen suhde vaikkei olekaan biologinen isä. Adoptiohan ei edes estä yhteydenpitoa biosukuun.
Adoptio ei ole ratkaisu siihen, että lapsi eristetään biologisen isänsä suvusta.
Sitä paitsi, kuinka kauan lienee tämä nykyinen hoitokaan ollut kuvioissa? Voi olla että "isä" vaihtuu melko usein, ap vaikuttaa aika vaikealta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Kuinka usein me isän sukulaiset sitten ovat yhteydessä lapseen? Soitteleeko he koskaan? Tuleeko jouluna ja synttärinä korttia?
Itseasiassa näistä vanhemmista ei ole kuulunut mitään useampaan vuoteen, eivät soita eikä tule kortteja. Isän veljeltä tulee joulukortti ja synttärikortti. Ap
Ja tämänkin yhteyden haluat siis täysin katkaista?
Sääliksi käy tuo lapsi.
Ei ole erikseen mitään "biologista isää". Jokaisella lapsella on yksi isä, joka on hänet siittänyt mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se nyt niin vaikea tehdä muutama kohteliaisuuspuhelu vuodessa isovanhemmille ja nähdä joskus juhlapyhinä? Lapsesi voi olla ainoa mitä heidän pojastaan on enää jäljellä, joten älä vie heiltä sitäkin.
Ei toki olisi, mutta kun ei ole niitä puhelinnumeroita, numerot mitkä meillä on ei ilmeisesti ole enää käytössä. Ja toimii ne puhelimet toisinkin päin. Minä en mielestäni ole vienyt heiltä mitään. Ap
Laita kirje, laita oma puhelinnumerosi, pyydä heidän numero, Ei tarvitse olla ruudinkeksijä että tämän hoksaa.
Ihanko itse tämän keksit? Kokeiltu jo noin vuosina 2020-2021, pariinkin kertaa . Ei vastausta. Myöskään lasten biologisen isän veli ei tiedä vanhemmistaan koska ei ole ihan yhteydessä. Ap
Sinusta pitää lypsää tiedot ! Onhan tuo veli siis löytynyt. Viimeistään perukirjoituksessa asia selviää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinulla ei ole velvoitetta ottaa yhteyttä. Jätä yhteyden ottaminen heille. Vastaa toki heille jos he sen tekevät.
Sivistykseen kuitenkin kuuluu ja kunnioitukseen omaa lastaan kohtaan. Onko tuossa lapsen isän kuolemassa jotain salattavaa ?
Mitä salattavaa?
Rikos, im ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On isän puolen suvulta törkeää jättää huomioimatta lasta.
Tsemppiä ap. Et ole ainoa, jonka lapsi on tällaisessa tilanteessa hylätty.
Älä viitsi valehdella! Tuo mammeli itse oli aiheuttanut välirikon, kun pakotti lapsen kutsumaan uusinta hoitoaan isäksi. Ei ihme että isän puolen perhe otti vähän välimatkaa moiseen sekopäähän. Säälittää tuo lapsi, kun joutuu kestämään moista "huoltajaa".
Jos olisit lukenut ketjun, tietäisit, että lapsi itse halusi alkaa kutsua miestä isäkseen.
Halusi vai opetettiin ?
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Kuinka usein me isän sukulaiset sitten ovat yhteydessä lapseen? Soitteleeko he koskaan? Tuleeko jouluna ja synttärinä korttia?
Itseasiassa näistä vanhemmista ei ole kuulunut mitään useampaan vuoteen, eivät soita eikä tule kortteja. Isän veljeltä tulee joulukortti ja synttärikortti. Ap
No pidä tätämsuhdetta yllä, kutsu kylään joskus ja unohda ne muut. Tämä setä voi olla sitten ankkurina jos lasta alkaa kiinnostaa millainen se oikea isä oli ja tutustuttaa sukuun uudelleen, sitten joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On isän puolen suvulta törkeää jättää huomioimatta lasta.
Tsemppiä ap. Et ole ainoa, jonka lapsi on tällaisessa tilanteessa hylätty.
Älä viitsi valehdella! Tuo mammeli itse oli aiheuttanut välirikon, kun pakotti lapsen kutsumaan uusinta hoitoaan isäksi. Ei ihme että isän puolen perhe otti vähän välimatkaa moiseen sekopäähän. Säälittää tuo lapsi, kun joutuu kestämään moista "huoltajaa".
Jos olisit lukenut ketjun, tietäisit, että lapsi itse halusi alkaa kutsua miestä isäkseen.
Halusi vai opetettiin ?
Lapsi oppii ilman opettamistakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheensisäinen adoptio olisi teille paras ratkaisu. Lapsella ja isällä on jo isän ja lapsen välinen suhde vaikkei olekaan biologinen isä. Adoptiohan ei edes estä yhteydenpitoa biosukuun.
Adoptio ei ole ratkaisu siihen, että lapsi eristetään biologisen isänsä suvusta.
Sitä paitsi, kuinka kauan lienee tämä nykyinen hoitokaan ollut kuvioissa? Voi olla että "isä" vaihtuu melko usein, ap vaikuttaa aika vaikealta ihmiseltä.
Semmoset fantasiat siellä.
Miksi biologisennisän suku ei ole ollut yhteydessä lapseen jos lapsi olisi tärkeä? Eivät ole nähneet lasta, eivät soittaneet eivätkä muutenkaan olleet yhteydessä vuosiin. Aika paha silloin on valittaa että yhyy meidät on eristetty.
Onkin tärkeää huomioida, onko tulossa perintöä vai ei.