Miten kauan on velvollisuus pitää yhteyttä lapsen biologisen isän sukuun?

Pähkähullujen kokoontumisajot täällä taas.

Ap on yksipuolisesti pitänyt yhteyttä.. Ei tunnu menevän osalla jakeluun. Kun lapsi kasvaa, hän ymmärtää että äiti kyllä aikansa yritti, mutta isän vanhempia ei koskaan kiinnostanut pätkääkään.

Ei ap voi isovanhempien hommia alkaa hoitamaan, se on kyllä ihan isovanhempien oma homma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen katkera äidilleni ettei hän pitänyt yhteyttä isäni sukuun. Sama tilanne sikäli että isä kuoli kun olin alle 2v. Äiti piti yhteyttä vain omaan sukuunsa. Olisi ollut ihan kiva tietää isäänkin suvusta ja tutustua. On vähän työlästä ilmaantua sukuun kun on jo täysi-ikäinen.

Ehkä äidillesi tehtiin selväksi, ettei yhteyttä kaivata. Näin ainakin itselle tehtiin.

Ei tehty, mutta toisaalta ymmärrän äitiäni. Oli varmaan raskasta olla 2 lapsen yksinhuoltaja 70-luvun alussa ja isän vanhemmat olivat jo kuolleet eikä isällä sisaruksia ollut. Mutta siltikin olisi ollut hienoa tuntea isän serkkuja jo aiemmin kuin vasta aikuisiässä ja opetella sitä kautta sitten tuntemaan sitä sukua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On isän puolen suvulta törkeää jättää huomioimatta lasta.

Tsemppiä ap. Et ole ainoa, jonka lapsi on tällaisessa tilanteessa hylätty.

Älä viitsi valehdella! Tuo mammeli itse oli aiheuttanut välirikon, kun pakotti lapsen kutsumaan uusinta hoitoaan isäksi. Ei ihme että isän puolen perhe otti vähän välimatkaa moiseen sekopäähän. Säälittää tuo lapsi, kun joutuu kestämään moista "huoltajaa".

Jos olisit lukenut ketjun, tietäisit, että lapsi itse halusi alkaa kutsua miestä isäkseen.

Halusi vai opetettiin ?

 

Lapsi oppii ilman opettamistakin.

 

Niin kun joku kuiskuttaa sanaa isä !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheensisäinen adoptio olisi teille paras ratkaisu. Lapsella ja isällä on jo isän ja lapsen välinen suhde vaikkei olekaan biologinen isä. Adoptiohan ei edes estä yhteydenpitoa biosukuun.

Adoptio ei ole ratkaisu siihen, että lapsi eristetään biologisen isänsä suvusta. 

Sitä paitsi, kuinka kauan lienee tämä nykyinen hoitokaan ollut kuvioissa? Voi olla että "isä" vaihtuu melko usein, ap vaikuttaa aika vaikealta ihmiseltä.

Semmoset fantasiat siellä.

Miksi biologisennisän suku ei ole ollut yhteydessä lapseen jos lapsi olisi tärkeä? Eivät ole nähneet lasta, eivät soittaneet eivätkä muutenkaan olleet yhteydessä vuosiin. Aika paha silloin on valittaa että yhyy meidät on eristetty.

Ketjussa aiemmin kerrottu että ehkä ap:n uusi mies.

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Kuinka usein me isän sukulaiset sitten ovat yhteydessä lapseen? Soitteleeko he koskaan? Tuleeko jouluna ja synttärinä korttia?

Itseasiassa näistä vanhemmista ei ole kuulunut mitään useampaan vuoteen, eivät soita eikä tule kortteja. Isän veljeltä tulee joulukortti ja synttärikortti. Ap

Tuliko lähettämäsi kirje isovanhemmilta takaisin maininnalla muuttanut tms ?Kokeile uudelleen ja laita kirjeeseesi lähettäjän osoite !

ja arvaa vaan kiinostaako uuden miehen sukulaisia oikeasti tämä lapsi.

Kyllä se lapsi viimeistään aikuisena alkaa ihmetellä missä on toisen suvun ihmiset ja on katkera sulle jos et pidä yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

ja arvaa vaan kiinostaako uuden miehen sukulaisia oikeasti tämä lapsi.

Kyllä, lapsi on otettu hyvin vastaan mieheni suvussa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se nyt niin vaikea tehdä muutama kohteliaisuuspuhelu vuodessa  isovanhemmille ja nähdä joskus juhlapyhinä? Lapsesi voi olla ainoa mitä heidän pojastaan on enää jäljellä, joten älä vie heiltä sitäkin.

Ei toki olisi, mutta kun ei ole niitä puhelinnumeroita, numerot mitkä meillä on ei ilmeisesti ole enää käytössä. Ja toimii ne puhelimet toisinkin päin. Minä en mielestäni ole vienyt heiltä mitään. Ap

Laita kirje, laita oma puhelinnumerosi, pyydä heidän numero, Ei tarvitse olla ruudinkeksijä että tämän hoksaa.

Ihanko itse tämän keksit? Kokeiltu jo noin vuosina 2020-2021, pariinkin kertaa . Ei vastausta. Myöskään lasten biologisen isän veli ei tiedä vanhemmistaan koska ei ole ihan yhteydessä. Ap

Jos ne isovanhemmat ei pidä edes omaan poikaansa mitään yhteyttä, niin et kai oikeasti voi loukkaantua siitä että he eivät ole yhteydessä kuolleen poikansa puolisoon tai lapsiin? Voihan se olla että heille on oman lapsen kuolema ottanut niin koville, että ovat vaikka masentuneet tai alkoholisoituneet ihan täysin. Mutta en silti ymmärrä miksi ei voisi paria kertaa vuodessa laittaa jotain valokuvaa tai joulukorttia? Voi olla vanhuksille tärkeäkin henkireikä vaikka itse eivät jaksaisi tehdä sitä samaa. Ja edes sille veljelle, joka kuitenkin vastaa ja on yhteydessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko sieltä suunnasta yhteydenpitoa jotain apua tai edes kiinnostusta yhtään. Riippuu siitä. 

No ei oikeastaan, varsinkaan sen jälkeen kun tapasin nykyisen mieheni. Ap

Mikä tuossa kiikastaa, vai oletko itse nyt eriytymässä lapsesi isän suvusta ?

Siitä kiikastaa, että yhteydenpito tuntuu olevan kokonaan minun vastuullani. Siinä vaiheessa kun tapasin nykyisen mieheni ja lapsen isän suku sai tietää siitä, ja varsinkin siitä kun saivat tietää siitä että lapsi on omaksunut tämän isäkseen, tuli muutamia kiistoja. Syyttivät minua ja miestä lapsen isän paikan viemisestä ja lasta siitä että lapsi itse halusi esimerkiksi kutsua nykyistä miestäni isäksi. Sen jälkeen yhteyden

 

"Olet siis itse hyvin loukkaantunut. Pidä se loukkaantuminen itselläsi mutta älä tämän varjolla estä/kiellä lastasi yhteydenpitoon. Tietotekniikka hoitaa asian kunhan lapsella on siihen valmius. Sitten sinun ei tarvitse Jaksaa !"

En oikein tajua miksi kaikki hyökkäävät Ap:n kimppuun, noita isän suvun tyyppejä ei kiinnosta itse pitää yhteyttä vaikka Ap ei ole tätä kieltänyt, eikä näemmä lastakaan kiinnosta. Lapsella on kuitenkin tiedossa että tämä suku on.

Vierailija kirjoitti:

Onko se nyt niin vaikea tehdä muutama kohteliaisuuspuhelu vuodessa  isovanhemmille ja nähdä joskus juhlapyhinä? Lapsesi voi olla ainoa mitä heidän pojastaan on enää jäljellä, joten älä vie heiltä sitäkin.

Ja miksi nämä isovanhemmat eivät ikinä vastaa Ap:n lähettämiin kortteihin ja lapsen kuviin? Mikseivät itse soita? Eivät kovin hyvin itse osoita välittämistään ja kiinnostustaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ja arvaa vaan kiinostaako uuden miehen sukulaisia oikeasti tämä lapsi.

Kyllä, lapsi on otettu hyvin vastaan mieheni suvussa. Ap

Tosielämässä tuo lapsi on todettu ulkopuoliseksi, jolle on pakko olla ystävällinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On isän puolen suvulta törkeää jättää huomioimatta lasta.

Tsemppiä ap. Et ole ainoa, jonka lapsi on tällaisessa tilanteessa hylätty.

Älä viitsi valehdella! Tuo mammeli itse oli aiheuttanut välirikon, kun pakotti lapsen kutsumaan uusinta hoitoaan isäksi. Ei ihme että isän puolen perhe otti vähän välimatkaa moiseen sekopäähän. Säälittää tuo lapsi, kun joutuu kestämään moista "huoltajaa".

Lapsi itse alkoi kutsumaan uutta miestä isäksi, ja Ap:lle sekä miehelle tämä oli ok. Miksi ei sitä lapselle suotaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se nyt niin vaikea tehdä muutama kohteliaisuuspuhelu vuodessa  isovanhemmille ja nähdä joskus juhlapyhinä? Lapsesi voi olla ainoa mitä heidän pojastaan on enää jäljellä, joten älä vie heiltä sitäkin.

Ja miksi nämä isovanhemmat eivät ikinä vastaa Ap:n lähettämiin kortteihin ja lapsen kuviin? Mikseivät itse soita? Eivät kovin hyvin itse osoita välittämistään ja kiinnostustaan.

Ehkä ovat dementoituneet tai hoitokodissa ? Ei voi tuomita ennenkuin syy selviää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se nyt niin vaikea tehdä muutama kohteliaisuuspuhelu vuodessa  isovanhemmille ja nähdä joskus juhlapyhinä? Lapsesi voi olla ainoa mitä heidän pojastaan on enää jäljellä, joten älä vie heiltä sitäkin.

Ja miksi nämä isovanhemmat eivät ikinä vastaa Ap:n lähettämiin kortteihin ja lapsen kuviin? Mikseivät itse soita? Eivät kovin hyvin itse osoita välittämistään ja kiinnostustaan.

Ehkä ovat dementoituneet tai hoitokodissa ? Ei voi tuomita ennenkuin syy selviää.

Eihän ne olleet oman poikansakaan kanssa tekemisissä niin tuskin on kovin henkilökohtaista ap:ta vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen katkera äidilleni ettei hän pitänyt yhteyttä isäni sukuun. Sama tilanne sikäli että isä kuoli kun olin alle 2v. Äiti piti yhteyttä vain omaan sukuunsa. Olisi ollut ihan kiva tietää isäänkin suvusta ja tutustua. On vähän työlästä ilmaantua sukuun kun on jo täysi-ikäinen.

Ehkä äidillesi tehtiin selväksi, ettei yhteyttä kaivata. Näin ainakin itselle tehtiin.

Ei tehty, mutta toisaalta ymmärrän äitiäni. Oli varmaan raskasta olla 2 lapsen yksinhuoltaja 70-luvun alussa ja isän vanhemmat olivat jo kuolleet eikä isällä sisaruksia ollut. Mutta siltikin olisi ollut hienoa tuntea isän serkkuja jo aiemmin kuin vasta aikuisiässä ja opetella sitä kautta sitten tuntemaan sitä sukua.

Monikaan ei tänä päivänä tunne vanhempiensa serkkuja.

On ollut raskas paikka äidillesi ja en ihmettele, vaikkei ole jaksanut alkaa tutustumaan edesmenneen puolison serkkuihin. Uskon, että isovanhempiin olisi kyllä sinut tutustuttanut.

Pitäisin yhteyttä, kunnes lapsi 18v tai kieltää pitämästä yhteyttä. Lähettäisin lapsen kuvan jouluksi ja kirjeen, missä kerron kuulumiset. 9v voi kohta itsekin kirjeen kirjoittaa/sanella. Saman kirjeen voi jopa monistaa ja lähettää isovanhemmille ja sedälle saman kirjeen. Ei ole iso vaiva.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisin yhteyttä, kunnes lapsi 18v tai kieltää pitämästä yhteyttä. Lähettäisin lapsen kuvan jouluksi ja kirjeen, missä kerron kuulumiset. 9v voi kohta itsekin kirjeen kirjoittaa/sanella. Saman kirjeen voi jopa monistaa ja lähettää isovanhemmille ja sedälle saman kirjeen. Ei ole iso vaiva.

Miksi noin pitäisi tehdä, jos vastausta ei tule?  Jos lapsen kanssa yhdessä lähettää kirjeen ja kuvan ja puhuu isovanhemmista eikä sieltä ei tule vastausta niin pettymyshän on hirveä lapselle. 

Mun äiti kuoli kun olin ihan pieni, niin kyllä isä auttoi pitämään yhteyttä äidin sukuun, vaikka välimatka oli yli 600 km. Lähetettiin kortteja ja soiteltiin. Ja jossakin vaiheessa myös äitipuoli tuli mukaan ja hän tuki myös yhteydenpitoa. 

Teini-iässä pidin sitä merkityksettömänä, eikä paljon kiinnostanut, mutta kun aikuistuin, lapsuuden yhteydenpidosta oli suurta hyötyä, kun tunneside oli jo valmiina, kun oma nuoruusaikuisuus oli vaikea ja myrskyinen ja sain rauhan, kun tunsin kuuluvan molempien vanhempien sukuun ja sen yhteyteen ja kuuluvani sukupolvien ketjuun. Nyt aikuisena olen paljon yhteydessä äitini puolen serkkuihin, ollaan ystäviä ja pidetään yhteyttä. Äitini suvulta sain paljon tietoa äitini lapsuudessa ja suvusta, joka on tehnyt minusta ehyen ja onnellisen ihmisen, menetyksistä ja myrskyistä huolimatta. 

Jos eivät ole vuosiin vastanneet mitään ja välit ovat poikki toiseen poikaansakin, niin ei kannata henkeä pidätellen odottaa vastauksia. Näillä tiedoilla pitäisin yhteyttä  lapsen setään, jotta sukuun säilyisi joku yhteys, jos lapsi vanhempana sitä alkaa kaivata.

Syitä isovanhempien käytökseen voi vain arvailla. Olivatko välit huonot jo ennen miehen kuolemaa vai oliko mies suosikkilapsi ja heidän näkökulmastaan väärä poika kuoli. Aikuiset ihmiset ovat joskus hyvin lapsellisia tällaisissa asioissa vaikka lapsen etu pitäisi olla tärkein. Ja lapsen etu on se, että hänellä on elämässään välittäviä aikuisia, ovat sitten biologista sukua tai eivät.