Miten kauan on velvollisuus pitää yhteyttä lapsen biologisen isän sukuun?

Siinä vaiheessa kun isovanhemmista jompi kumpi kuolee, perukirjoituksen yhteydessä tulee asia esille. Ovat siis elossa. Ties vaikka Espanjassa ?

Anna lapsesi päättää itse. Sinun ei tarvitse pitää yhteyttä keneenkään jos et halua.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti kuoli kun olin ihan pieni, niin kyllä isä auttoi pitämään yhteyttä äidin sukuun, vaikka välimatka oli yli 600 km. Lähetettiin kortteja ja soiteltiin. Ja jossakin vaiheessa myös äitipuoli tuli mukaan ja hän tuki myös yhteydenpitoa. 

Teini-iässä pidin sitä merkityksettömänä, eikä paljon kiinnostanut, mutta kun aikuistuin, lapsuuden yhteydenpidosta oli suurta hyötyä, kun tunneside oli jo valmiina, kun oma nuoruusaikuisuus oli vaikea ja myrskyinen ja sain rauhan, kun tunsin kuuluvan molempien vanhempien sukuun ja sen yhteyteen ja kuuluvani sukupolvien ketjuun. Nyt aikuisena olen paljon yhteydessä äitini puolen serkkuihin, ollaan ystäviä ja pidetään yhteyttä. Äitini suvulta sain paljon tietoa äitini lapsuudessa ja suvusta, joka on tehnyt minusta ehyen ja onnellisen ihmisen, menetyksistä ja myrskyistä huolimatta. 

Sullahan on ollut täysin eri tilanne jos ne isovanhemmat tai muu äidin suku on vastannut puhelimeen ja sieltäkin suunnalta olet saanut kortteja.

Vanhempani ovat kuolleet. Siarukset ovat kuolleet. Tädit, sedät ja enot on kuolleet. Sisarusten lapset eivät ole koskaan pitäneet yhteyttä eikä serkutkaan.

Suku on ollut raskasta sakkia mutta mitä vähemmän niitä on nähnyt sen, kevyemmältä on tuntunut.

Omat lapset riittää mulle hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On isän puolen suvulta törkeää jättää huomioimatta lasta.

Tsemppiä ap. Et ole ainoa, jonka lapsi on tällaisessa tilanteessa hylätty.

Älä viitsi valehdella! Tuo mammeli itse oli aiheuttanut välirikon, kun pakotti lapsen kutsumaan uusinta hoitoaan isäksi. Ei ihme että isän puolen perhe otti vähän välimatkaa moiseen sekopäähän. Säälittää tuo lapsi, kun joutuu kestämään moista "huoltajaa".

Lapsi itse alkoi kutsumaan uutta miestä isäksi, ja Ap:lle sekä miehelle tämä oli ok. Miksi ei sitä lapselle suotaisi?

Lapsen ainoa isä on mies joka on siittänyt lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Pähkähullujen kokoontumisajot täällä taas.

Ap on yksipuolisesti pitänyt yhteyttä.. Ei tunnu menevän osalla jakeluun. Kun lapsi kasvaa, hän ymmärtää että äiti kyllä aikansa yritti, mutta isän vanhempia ei koskaan kiinnostanut pätkääkään.

Ei ap voi isovanhempien hommia alkaa hoitamaan, se on kyllä ihan isovanhempien oma homma.

 

Ei täällä muita ole kuin tuo eräs sairas pask***iainen kommentoimassa. Taitaa olla se "yksin jätetty mummo" taas ;D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se nyt niin vaikea tehdä muutama kohteliaisuuspuhelu vuodessa  isovanhemmille ja nähdä joskus juhlapyhinä? Lapsesi voi olla ainoa mitä heidän pojastaan on enää jäljellä, joten älä vie heiltä sitäkin.

Ja miksi nämä isovanhemmat eivät ikinä vastaa Ap:n lähettämiin kortteihin ja lapsen kuviin? Mikseivät itse soita? Eivät kovin hyvin itse osoita välittämistään ja kiinnostustaan.

Ehkä ovat dementoituneet tai hoitokodissa ? Ei voi tuomita ennenkuin syy selviää.

Eihän ne olleet oman poikansakaan kanssa tekemisissä niin tuskin on kovin henkilökohtaista ap:ta vastaan.

Eivät ole olleet yhteyksissä kumpaankaan poikaansa.

Vanhempani eivät pitäneet yhteyttä kun muutin kotoa. Minä soittelin silloin tällöin ja kerran kävinkin. Suhtautuminen oli sellaista että päätin lopettaa yhteydenpidon. Isäni kuoltua sain kutsun perunkirjoitukseen. Olipa paljon väkeä paikalla. Sitten sisareni tytärpuoli käytännössä hyökkäsi kimppuuni joten päätin lähteä. Perinnön sain oikeusteitse. Samoin äitini tapauksessa.

Pari vuotta sitten törmäsin messuilla serkkuuni. Juttelin hänen kanssaan. Hän tiesi tarkkaan elämäni jokaisen yksityiskohdan ja lisäksi monen monta yksityiskohtaa, joista en itse ollut tietoinenkaan. Erittäin epämiellyttävä ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se nyt niin vaikea tehdä muutama kohteliaisuuspuhelu vuodessa  isovanhemmille ja nähdä joskus juhlapyhinä? Lapsesi voi olla ainoa mitä heidän pojastaan on enää jäljellä, joten älä vie heiltä sitäkin.

Ja miksi nämä isovanhemmat eivät ikinä vastaa Ap:n lähettämiin kortteihin ja lapsen kuviin? Mikseivät itse soita? Eivät kovin hyvin itse osoita välittämistään ja kiinnostustaan.

Ehkä ovat dementoituneet tai hoitokodissa ? Ei voi tuomita ennenkuin syy selviää.

Eihän ne olleet oman poikansakaan kanssa tekemisissä niin tuskin on kovin henkilökohtaista ap:ta vastaan.

Eivät ole olleet yhteyksissä kumpaankaan poikaansa.

No siihen kuolleeseen tosiaan onkin hiukan haastava pitää yhteyttä.

Biol.isän velikään ei tiedä vanhemmistaan mitään. Vanhemmilla tuskin on kaikki ok. Laitoksessa, alkoholisoituneet tms

12-vuotias on ainakin oikeudessa kyllin vanha esittämään erotilanteessa kantansa siihen, kumman luona haluaisi asua. 9v on vielä oppimassa monia taitoja. Mitä jos muutaman vuoden pidät yhteyttä ja sitten annat lapsen lapsen puhelinnumeron ja/tai sp-osoitteen tiedoksi, jos ovat turvallisia aikuisia. Yl. Isovanhemmat on kyllä itse aktiivisia ottamaan yhteyttä, miksei teidän ole? 

Meillä mies ei ole edes kuollut ja asuu ihan samassa asunnossa, lasten isä siis. Mutta ei saa hoidettua ja pidettyä yhteyttä vanhempiinsa, joten minä olen se paha ihminen kun en tee sitä hänen puolestaan ja siksi isovanhemmat ja lapset eivät tapaa toisiaan. 

Tein tuota ensimmäiset vuodet, pidin yhteyttä, kortit ja suunnittelin milloin vieraillaan siellä, pakkasin kamat matkaan jne. Nyt en enää jaksa kun muutakin pakollista tekemistä. Mies syyttää minua että minun vika kun lapset eivät näe isovanhempiaan (hänen vanhempiaan). Omien vanhempieni suhteen järjestelen tapaamiset jne. Ja sittemmin tässä selvinnyt, että mies kiinnostunut muista naisista niin eipä enää oikein kiinnosta senkään vertaa hoitaa hänen puolestaan mitään, ei näitä vierailuja eikä mitään muutakaan. Vanhemmilleen hän tuskin on kertonut mitään, en tiedä, en ole uskaltanut kysyä, mutta se on selviö että minun vikani se on kun siellä ei käydä. Mies ei suostu menemään pelkästään lasten kanssa kylään sinne. Ja minua ei kiinnosta mennä koska minua syytetään, enkä jaksa katsoa miehen naamaakaan. Olen todennut, että tässä menee se raja lasten puolesta asioinnille.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti kuoli kun olin ihan pieni, niin kyllä isä auttoi pitämään yhteyttä äidin sukuun, vaikka välimatka oli yli 600 km. Lähetettiin kortteja ja soiteltiin. Ja jossakin vaiheessa myös äitipuoli tuli mukaan ja hän tuki myös yhteydenpitoa. 

Teini-iässä pidin sitä merkityksettömänä, eikä paljon kiinnostanut, mutta kun aikuistuin, lapsuuden yhteydenpidosta oli suurta hyötyä, kun tunneside oli jo valmiina, kun oma nuoruusaikuisuus oli vaikea ja myrskyinen ja sain rauhan, kun tunsin kuuluvan molempien vanhempien sukuun ja sen yhteyteen ja kuuluvani sukupolvien ketjuun. Nyt aikuisena olen paljon yhteydessä äitini puolen serkkuihin, ollaan ystäviä ja pidetään yhteyttä. Äitini suvulta sain paljon tietoa äitini lapsuudessa ja suvusta, joka on tehnyt minusta ehyen ja onnellisen ihmisen, menetyksistä ja myrskyistä huolimatta. 

Tämä!

Sääli, että ap katkaisee oman katkeruutensa takia lapsen välit sukuunsa. Ilmeisesti uusi mies on osaltaan tämän takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti kuoli kun olin ihan pieni, niin kyllä isä auttoi pitämään yhteyttä äidin sukuun, vaikka välimatka oli yli 600 km. Lähetettiin kortteja ja soiteltiin. Ja jossakin vaiheessa myös äitipuoli tuli mukaan ja hän tuki myös yhteydenpitoa. 

Teini-iässä pidin sitä merkityksettömänä, eikä paljon kiinnostanut, mutta kun aikuistuin, lapsuuden yhteydenpidosta oli suurta hyötyä, kun tunneside oli jo valmiina, kun oma nuoruusaikuisuus oli vaikea ja myrskyinen ja sain rauhan, kun tunsin kuuluvan molempien vanhempien sukuun ja sen yhteyteen ja kuuluvani sukupolvien ketjuun. Nyt aikuisena olen paljon yhteydessä äitini puolen serkkuihin, ollaan ystäviä ja pidetään yhteyttä. Äitini suvulta sain paljon tietoa äitini lapsuudessa ja suvusta, joka on tehnyt minusta ehyen ja onnellisen ihmisen, menetyksistä ja myrskyistä huolimatta. 

Tämä!

Sääli, että ap katkaisee oman katkeruutensa takia lapsen välit sukuunsa. Ilmeisesti uusi mies on osaltaan tämän takana.

Tuossahan on ollut ihan erilainen tilanne kun yhteyttä on pidetty puolin ja toisin. Ei ole ap:n vika ettei isovanhemmat soita eikä muista lasta mitenkään esimerkiksi jouluna tai synttäreinä.