Lue keskustelun säännöt.
Miten kauan on velvollisuus pitää yhteyttä lapsen biologisen isän sukuun?
22.07.2024 |
Lapseni biologinen isä on kuollut lapsen ollessa 1-vuotias, joten hän ei itse musita isästään mitään. Biologisen isän vanhemmat ja sisarukset sekä muu suku asuu kaukana, ja vaikka ovatkin lapsen biologisen isän sukulaisia, niin yhteydenpito alkaa tuntua pelkältä velvollisuudelta. Lapsi on nyt jo kouluikäinen eikä itse ole oikeastaan yhtään kiinnostunut biologisen isänsä sukulaisista. Aiemmin totta kai pidin yhteyttä lapsen puolesta mutta nyt lapsen ollessa isompi alkaa tuntua ihan turhalta. Lapsi muutenkin on kutsunut nykyistä puolisoani isäkseen jo vuosien ajan ja on enemmän tekemisissä hänen sukunsa kanssa.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko sieltä suunnasta yhteydenpitoa jotain apua tai edes kiinnostusta yhtään. Riippuu siitä.
No ei oikeastaan, varsinkaan sen jälkeen kun tapasin nykyisen mieheni. Ap
Mikä tuossa kiikastaa, vai oletko itse nyt eriytymässä lapsesi isän suvusta ?
Siitä kiikastaa, että yhteydenpito tuntuu olevan kokonaan minun vastuullani. Siinä vaiheessa kun tapasin nykyisen mieheni ja lapsen isän suku sai tietää siitä, ja varsinkin siitä kun saivat tietää siitä että lapsi on omaksunut tämän isäkseen, tuli muutamia kiistoja. Syyttivät minua ja miestä lapsen isän paikan viemisestä ja lasta siitä että lapsi itse halusi esimerkiksi kutsu
Pieni lapsi ei ymmärrä mitä isä sana tarkoittaa. Hän ajattelee, että se on henkilö joka asuu teillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko sieltä suunnasta yhteydenpitoa jotain apua tai edes kiinnostusta yhtään. Riippuu siitä.
No ei oikeastaan, varsinkaan sen jälkeen kun tapasin nykyisen mieheni. Ap
Mikä tuossa kiikastaa, vai oletko itse nyt eriytymässä lapsesi isän suvusta ?
Siitä kiikastaa, että yhteydenpito tuntuu olevan kokonaan minun vastuullani. Siinä vaiheessa kun tapasin nykyisen mieheni ja lapsen isän suku sai tietää siitä, ja varsinkin siitä kun saivat tietää siitä että lapsi on omaksunut tämän isäkseen, tuli muutamia kiistoja. Syyttivät minua ja miestä lapsen isän paikan viemisestä ja lasta siitä että lapsi itse halusi esimerkiksi kutsu
🤓👍😂🐖🤣😅😂🤣😅😂😅😂🤣🤣😁😶🌫💩💩💩💩💩 vttu mitä pskaaaaaa
Taas kaikesta näkyy vain ja ainoastaan se, että vain isät lapsiaan rakastaa..
Vierailija kirjoitti:
Siis sun mielestä on vaikeeta lähettää pari viestiä vuodessa? Tai sanoa lapselle pari kertaa vuodessa: "lähetäpä sedälle kuva sun saamasta isosta kalasta/ jouluterveiset/ kuulumiset"
Ei, mutta se viestien lähettely on vähän tylsää kun ei juuri kukaan vastaa koskaan mitään. Itseasiassa tällä hetkellä meillä ei taida olla edes miehen vanhempien puhelinnumeroita kun vanhat ei olleet enää käytössä. Joulukortteja on lähetetty heidän osoitteisiin, samoin joskus lapsen koulukuvia ja muita kuulumisia. Sieltä suunnalta ei ole kuulunut vuosiin yhtään mitään. Ap
Onko se nyt niin vaikea tehdä muutama kohteliaisuuspuhelu vuodessa isovanhemmille ja nähdä joskus juhlapyhinä? Lapsesi voi olla ainoa mitä heidän pojastaan on enää jäljellä, joten älä vie heiltä sitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaiset jotka ei ole edes nähneet lasta viiteen vuoteen eikä ilmeisesti tee itse mitään yhteyden pidon eteen ei ole mitään sukulaisia. Ei lapsi ole mikään tavara jolle ollaan sukua vaan jos sattuu huvittamaan.
No ihan jo Suomen laki on vähän eri mieltä asiasta. Sitä kautta se sukulaisuus iskee silmille viimeistään perunkirjoituksessa, voisi olla kevyempi tälli jos olisi edes pientä kontaktia niihin sukulaisiin jo sitä ennen.
Jos olet rehellinen ,niin oikea syy lapsen isän suvun karttelemiseen on uusi miehesi.
Sinun pitää pitää lapsen etua tärkeimpänä ja olla paljon tekemisissä myös lapsen isän suvun kanssa, pitipä nykyinen miehesi siitä tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko se nyt niin vaikea tehdä muutama kohteliaisuuspuhelu vuodessa isovanhemmille ja nähdä joskus juhlapyhinä? Lapsesi voi olla ainoa mitä heidän pojastaan on enää jäljellä, joten älä vie heiltä sitäkin.
Ei toki olisi, mutta kun ei ole niitä puhelinnumeroita, numerot mitkä meillä on ei ilmeisesti ole enää käytössä. Ja toimii ne puhelimet toisinkin päin. Minä en mielestäni ole vienyt heiltä mitään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä taukoa, ei ole kiire pitää yhteyttä koko ajan. Ehkä vähän isompana joku kunnollinen serkku voi kiinnostaa kaverina tms. Tai täti lähettää lahjan tai piipahtaa. Keskity omaan elämään tosiaan, lapseen ja uuteen mieheen. Isää uudesta ei täysin tule.
Ei lapsia kiinnosta tällaiset satunnaiset tädit, vaan ovat ennemminkin ahdistavia koska kyttäävät ja käyttäytyvät tuttavallisesti vaikkei itse edes tunne
Mitä sekoilet? On hyväksi lapselle olla yhteydessä sukuun ja isompaan perheeseen. Oma historia kiinnostaa varmasti ennemmin tai myöhemmin.
On mielestäni erittäin törkeää, jos äiti katkaisee välit isän perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta sinulla ei ole velvoitetta ottaa yhteyttä. Jätä yhteyden ottaminen heille. Vastaa toki heille jos he sen tekevät.
Suomen laki tuntee vain lapsen oikeuden, ei aikuisten oikeuksia tai velvollisuuksia. Jos ei sieltä päin tule yhteydenottoja, harventaisin rajusti omia toimia, ja katsoisin aktivoituvatko sitten. Jos he eivät kaipaa lasta ja lapsi ei heitä, miksi ihmeessä pitäisi väkisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olet rehellinen ,niin oikea syy lapsen isän suvun karttelemiseen on uusi miehesi.
Sinun pitää pitää lapsen etua tärkeimpänä ja olla paljon tekemisissä myös lapsen isän suvun kanssa, pitipä nykyinen miehesi siitä tai ei.
Se kyllä meni niin päin, että he eivät ole halunneet olla tekemisissä sen jälkeen kun nykyinen mieheni on ollut kuvioissa. Ap
Vierailija kirjoitti:
0 sekuntia. Siittäjä on siittäjä. Jos lasta itseä kiinnostaa jossain vaiheessa ottaa selvää, ottakoot
Lapsi on yhtä paljon isän kuin äidinkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni äiti kuoli miehen ollessa 1.
Mieheni sai pitää yhteyttä äitinsä vanhempiin ja sisareen. Mieheni vei lapsen äitinsä vanhempien luo kesäisin pitkäksi aikaa.
Vei sinne myös heillä asuvaa uutta naista. Siitä ei tykätty, mutta siedettiin joten kuten.
(Miehen isän omat vanhemmat oli kuolleet jo miehen isän ollessa lapsi. Sen puolen sukua ei ollut ollenkaan saatavilla.)
Isän puoleinen suku ei selkeästi piittaa lapsesta, valitettavasti.
Eivät pidä yhteyttä, eivätkä vastaa viesteihin. Eivät ole kiinnostuneita millään tasolla, paitsi arvostellessaan lapsen äidin parisuhdetta.
Aikuisten ihmisten velvollisuus on pysyä lapsen elämässä ja osoittaa lapselle kiinnostustaan. Ei lapsen äidin tarvitse yksipuolisesti pitää yhteyttä tai kuunnella arvosteluja elämästään.
Olin 9 vuotta yyhhoo naisen kanssa jolla oli kaksi poikaa jolla ei ollut virallisesti isää lainkaan vaikka tämä siittäjä tiedossa olikin. Toinen pojista alle 2v ja toinen 4,5v. Tämä vanhempi poika oli etuoikeutettu ja tiesi isänsä olevan hänen isänsä ja tämä hakikin tuota poikaa noin 2 vuoden ajan kerran kk luokseen viikonlopuksi säännöllisen epäsäännöllisesti. Tuo nuorempi kutsui tuota miestä veljensä " kaapon" isäksi tietämättä, että sama herra oli myös hänen isänsä. Tilanteen koomisuutta lisää se, että lapselle ei saanut tuota asiaa kertoa. No "isä" katosi tuon 2v jälkeen eikä hänestä kuulunut mitään 3,5 vuoteen kunnes hänen äitinsä kuoli ja alkoi taas tuo vanhempi poika kiinnostamaan jota hän kävikin hakemassa luokseen noin vajaan vuoden ajan ja katosi jälleen. Nuorempi olikin sillä aikaa täyttänyt 9v ja lopulta hän sai isän itselleen miehestä joka oli siihen asti ollut vain hänen veljensä isä. Opetus tässä on se, että älä AP varasta lapsesi IDENTITEETTIÄ!!
Vierailija kirjoitti:
Olen itse alaikäisen lapsen vanhempi ja leski. Lapsen isä esitti viimeisenä toiveenaan, että lapsen yhteys isän sukuun ei katkeaisi. Tämä mielessä olen tukenut yhteydenpitoa mahdollisimman paljon. Lapsen ei tarvitse menettää toisen vanhemman lisäksi myös isovanhempiaan, serkkujaan ja muita sukulaisiaan.
Vuosien kuluessa isän suvun kanssa on löytynyt kaikille osapuolille sopivat tavat yhteydenpitoon.
Tämä!
Kiitos sinulle ihana äiti - ajattelit lapsesi parasta, etkä vain itseäsi.
Kai ap ymmärtää, ettei 9-vuotias vielä osaa sukusuhteita hoitaa.
Se on ap:n velvollisuus.
Älä riistä lapselta puolia hänen juuristaan, vaikka uusi äijäsi olisi kuinkakin eriomainen kapistus.
On isän puolen suvulta törkeää jättää huomioimatta lasta.
Tsemppiä ap. Et ole ainoa, jonka lapsi on tällaisessa tilanteessa hylätty.
Sukulaiset jotka ei ole edes nähneet lasta viiteen vuoteen eikä ilmeisesti tee itse mitään yhteyden pidon eteen ei ole mitään sukulaisia. Ei lapsi ole mikään tavara jolle ollaan sukua vaan jos sattuu huvittamaan.