Minkälainen ihminen lukee oikeita kirjoja vuonna 2024?

Älykäs

Sellainen, joka ei kysele tyhmiä.

En oikein pidä äänikirjoista, minulle lukeminen on mielekkäämpää. Toki joskus autoa ajaessa kuuntelen niitäkin. 

Eihän äänikirjan lukija osaisi oikeissa kohdissa pysähtyä, oikeissa kohdissa lukea oikeat lauseet uudestaan jne., mitä itse lukiessa tekee. Ja äänikirjan lukijan äänenpainot jne. sotkisi omaa lukukokemusta. 

Viisas ihminen. Sinä et lue hyvä ap.

Mitä jos ap vaan pitäisit ne mölyt mahassasi, et anna itsestäsi mitenkään fiksua kuvaa nyt. 

Psykopaatti.

Normaali fiksu ihminen.

Minkälainen ihminen ei lue!?!

Sellainen, joka on käynyt koulujaan peruskoulua pidemmälle.

Parempi ihminen.

Sivistynyt,  jolla on näkökyky lukea.

Normaaliälyinen aikuinen ihminen. Olikos lapsella muuta kysyttävää?

Minä😊 Kuuntelen myös äänikirjoja. Niistä saa ihan erilaisen kokemuksen. Äänikirjoja kuuntelen kotitöitä tehdessä, koiraa lenkittäessä jne. Kirjalle taas pitää varata oma aika. Kirjaa voi harppoa, siinä on helpompi palata taaksepäin ja tarkastaa jotain asioita, jotkut kohdat luen tarkkaan, jotkut silmäillen ja toki riippuen myös kirjasta. Äänikirjoissa häiritsee joskus lukija, joiden lukutavasta en tykkää.

Lukutaitoinen ihminen, jolla on näkökyky tallella. Äänikirjathan ovat lähinnä näkövammaisia varten. 

Äänikirjoihin verrattuna kirjoista oppii lauserakenteet ja oikeinkirjoituksen. Nämä taidot ovat jo alkaneet ruostua.

Olen lukenut niin kauan kuin muistan.

Lähes kaikkea on tullut luettua, toki ikäkausien mukaan.

Kaikenlaista on tarttunut mukaan, joutavaa ja tarpeellistakin.

M58

Lukeminen on aktiivista tekemistä, jossa aivot työskentelevät enemmän kuin passiivisessa kuuntelussa (joka usein hoidetaan jonkun muun toimen ohella keskittymättä kunnolla). 

Eli vastaus ap:lle: Kirjoja lukee ihminen, joka haluaa kehittää aivotoimintaansa ja välttää someajan syöpää eli keskittymiskyvyn puutetta. 

Onnellinen, se ihminen on onnellinen

Olen kuunnellut äänikirjoja viimeksi 1990-luvun alussa, kun olin alle kouluikäinen enkä osannut vielä itse lukea. Tosin niitä kutsuttiin silloin satukaseteiksi. Heti, kun opin lukemaan, minulle hankittiin kirjastokortti ja olen siitä lähtien ollut kirjojen suurkuluttaja. Kokeilin äänikirjabuumin alettua myös kuunnella kirjoja, mutta ei näin aikuisiällä enää toimi se, että joku toinen lukee kirjan minulle. Haluat rytmittää tekstin omalla tavallani.