Lue keskustelun säännöt.
Masentaako muita kun kaverit ei halua enää tavata?
21.07.2024 |
Joka päivä viestitellään muutamankin kanssa pitkät pätkät mutta tapaamisia on noin kerran vuodessa.
Yksi kaveri perui kaksi tapaamista peräkkäin, en jaksa enää edes ehdottaa uutta.
Kaikkialle menen melkein miehen kanssa vaikka joskus olisi kiva mennä ystävän kanssa, useammin kuin sen kerran vuodessa.
Yksi ystävä suostuu tapaamaan enää kävelylenkillä ja torppaa kaikki muut ehdotukseni yhteisestä tekemisestä. Päätin etten enää lähde kävelylle ennenkuin olemme tavanneet jossain muualla joten emme varmaan enää koskaan tapaa.
Kommentit (50)
Hommaa koira tulee ystäviä. Mene vapaaehtoista työtä tekeen saat kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten niin kaverit eivät halua tavata?
Kyllä minä kavereiden kanssa syömässä vkinloppuina. Yhdessä käydään shoppailemassa ja tapahtumissa. Ja baareissa joskus.
Asumme eri puolilla kaupunkia, eikä työpäivinä ole aikaa nähdä, mutta pe - su on aikaa.
Pe-ilta on usein pizza ilta, jonkun meidän luona. Vähän viiniä ja ruokaa ja rentoutuminen alkaa työviikon jälkeen.
Sairasta! Työviikon jälkeen on niin loppu, että ei todellakaan jaksa tavata ketään. Ja usein haluaa olla myöhään töissä vielä pe.
Minulla ja kavereillani on työt, perheet ja harrastukset. Seurataan toisiamme somessa ja nähdään 1-2 kertaa vuodessa. Minusta se on ihan normaalia. Perheettömänä nuorena aikuisena oli enemmän aikaa kavereille, mutta nyt on muut prioriteetit. Onneksi meillä on kaikilla kaveripiirissä sama ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo vähän. Haluaisin sellaisen oman kivan sosiaalisen porukan, jonka kanssa voisi lounastaa ja tehdä juttuja yhdessä. Kaipaan jopa sitä, että laittautuisi nätiksi ja menisi tyttöporukalla minne tahansa. Tuntuu, että kaikilla muilla on oma porukka paitsi minulla. Tosin, jos mun somea katsoo, niin varmaan joku toinenkin ajattelee, että hengailen vain kivojen kavereiden kanssa :D
Mulla on jotain sellaisia hyvänpäiväntuttuja, jotka haluaisi nähdä, mutta kaipaan omantyyppisiä ihmisiä enemmän. Eli en oikein edes jaksa nähdä, jos jutut on säästä ja lapsista puhumista.
Haluaisin myös oman näköisen kaveriporukan, jonka kanssa käydä joskus syömässä tai vaikka keikalla. On vaan vaikea aikuisena löytää kavereita, edes sitä yhtä.
Mä olen joskus yrittänyt vähän kommentoida jotain kivaa, jos joku sitten vastaisi ja siitä vähitellen alkaisi joku keskustelu. Tai moikannut tuttuja naamoja siellä. Tähän tää jotenki on kuitenkin jäänyt. Mä käyn aina vain mieheni kanssa salilla ja sekin varmaan estelee muita tutustumasta. Ainakin siis itse jotenkin hölmösti mietin, että niillä on ns. jo se kaveri siellä, että niille en ainakaan kehtaa mennä höpöttelemään! :D Olen aika puhelias ja sosiaalinen ihminen, mutta jostain syystä tuollainen salilla juttelun aiheen keksiminen tuottaa vaikeuksia ja nolottaa. :D
Kyllä. Laitan viestiä ja kysyn kuulumisia, siihen vastataan, mutta ei kysytä mun. Tai kun ehdotan näkemistä, siihen ei vastata. Niin että en pommita viesteillä, jos pallo on heitetty toiselle, hän päättää heittääkö takas. Ymmärrän että ihmisillä on vähemmän aikaa, kun on parisuhteet ja lapset, mutta silti se harmittaa. Itse ystävystyn hyvin hitaasti ja mieluummin pitäisin vanhoista kiinni, kun uusia on vaikea saada. Mutta se vaatisi molemminpuolista halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo vähän. Haluaisin sellaisen oman kivan sosiaalisen porukan, jonka kanssa voisi lounastaa ja tehdä juttuja yhdessä. Kaipaan jopa sitä, että laittautuisi nätiksi ja menisi tyttöporukalla minne tahansa. Tuntuu, että kaikilla muilla on oma porukka paitsi minulla. Tosin, jos mun somea katsoo, niin varmaan joku toinenkin ajattelee, että hengailen vain kivojen kavereiden kanssa :D
Mulla on jotain sellaisia hyvänpäiväntuttuja, jotka haluaisi nähdä, mutta kaipaan omantyyppisiä ihmisiä enemmän. Eli en oikein edes jaksa nähdä, jos jutut on säästä ja lapsista puhumista.
Haluaisin myös oman näköisen kaveriporukan, jonka kanssa käydä joskus syömässä tai vaikka keikalla. On vaan vaikea aikuisena löy
Tässä piti olla lainattuna se toinen salilla kävijä, en nähtävästi osaa. :D
Voin viestitellä vaikka joka päivä ainakin vähän mutta ei huvita nähdä. Jos ei kelpaa jollekin niin lopettakoon ystävyyden. Tämä on mun tyyli ja ei voi pakottaa muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai?
No, pelataan me sitten shakkia tai mennään hyvällä säällä puistoon, opetan sinulle kitaransoittoa. Minkä taidon saan vaihdossa?
-Taidonvaihtaja
Tuo on kaupankäyntiä eikä kaveruutta.
Olen introvertti ja on kuormittavaa puhua yhdentekeviä asioita tai kuunnella jonkun ongelmia jatkuvasti. On todella vähän ihmisiä joiden kanssa on oikeasti kiinnostavaa tai hauskaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masensi aikansa. Sitten totesin että mitä sitä tyhjää murehtimaan ja hankin uusia kavereita.
No hyvä jos löysit uusia. Kaikki ei vaan löydä mitään uusia ystäviä.
Minä en ole löytänyt. Tulen juttuun aniharvojen kanssa. Oma ainut ystävä asuu kaukana ja hänellä riittää nykyään muutakin seuraa kuin minä, joten tarvetta kyllä olisi sille, että saisin uutta seuraa minäkin. Mutta ei ole ketään hänenlaistaan, jonka seurassa viihtyisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten niin kaverit eivät halua tavata?
Kyllä minä kavereiden kanssa syömässä vkinloppuina. Yhdessä käydään shoppailemassa ja tapahtumissa. Ja baareissa joskus.
Asumme eri puolilla kaupunkia, eikä työpäivinä ole aikaa nähdä, mutta pe - su on aikaa.
Pe-ilta on usein pizza ilta, jonkun meidän luona. Vähän viiniä ja ruokaa ja rentoutuminen alkaa työviikon jälkeen.
Sairasta! Työviikon jälkeen on niin loppu, että ei todellakaan jaksa tavata ketään. Ja usein haluaa olla myöhään töissä vielä pe.
Älä silloin valita kavereiden puutetta. Elä vapaa- aikasi yksin siellä tynnyrissä.
Nuori ihminen ja noin lopussa ja poikki muka töistä. Hoida en kuntosi kohdilleen, että pystyr ja jaksat liikkua. Jo huono peruskunto uuvuttaa. Myös henkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Laitan viestiä ja kysyn kuulumisia, siihen vastataan, mutta ei kysytä mun. Tai kun ehdotan näkemistä, siihen ei vastata. Niin että en pommita viesteillä, jos pallo on heitetty toiselle, hän päättää heittääkö takas. Ymmärrän että ihmisillä on vähemmän aikaa, kun on parisuhteet ja lapset, mutta silti se harmittaa. Itse ystävystyn hyvin hitaasti ja mieluummin pitäisin vanhoista kiinni, kun uusia on vaikea saada. Mutta se vaatisi molemminpuolista halua.
Pohdi, mikä sinussa on sellaista, ettei sulle vastata yhteydenottoihin. Ja sitä, miksi niitä kavereita ei löydy, miltään suunnalta.
Jossainhan se vitsi piilee. Odotatko liikaa muilta, että muiden tulisi repiä joukkoonsa.
Muutos lähtee omasta itsestä.
Itseäsi voit muuttaa. Muita et.
Vierailija kirjoitti:
Olen introvertti ja on kuormittavaa puhua yhdentekeviä asioita tai kuunnella jonkun ongelmia jatkuvasti. On todella vähän ihmisiä joiden kanssa on oikeasti kiinnostavaa tai hauskaa olla.
Ole sitten yksin. Nyt. Jatkossa. Elämäsi loppuun saakka.
Et tarvitse muita ihmisiä. Olet täynnä itseäsi.
Vaadit että muiden pitää olla kiinnostavia ja toisenlaisia, samanlaisia kuin sinä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen sovellus on olemassa kuin kaverisovellusfrendie. Löytyisikö sieltä uusia kavereita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Laitan viestiä ja kysyn kuulumisia, siihen vastataan, mutta ei kysytä mun. Tai kun ehdotan näkemistä, siihen ei vastata. Niin että en pommita viesteillä, jos pallo on heitetty toiselle, hän päättää heittääkö takas. Ymmärrän että ihmisillä on vähemmän aikaa, kun on parisuhteet ja lapset, mutta silti se harmittaa. Itse ystävystyn hyvin hitaasti ja mieluummin pitäisin vanhoista kiinni, kun uusia on vaikea saada. Mutta se vaatisi molemminpuolista halua.
Pohdi, mikä sinussa on sellaista, ettei sulle vastata yhteydenottoihin. Ja sitä, miksi niitä kavereita ei löydy, miltään suunnalta.Jossainhan se vitsi piilee. Odotatko liikaa muilta, että muiden tulisi repiä joukkoonsa.
Muutos lähtee omasta itsestä.
Itseäsi voit muuttaa. Muita et.
En halua ympärille ihmisiä, jotka eivät arvosta minua omana itsenäni.
Punaisen ristin ystäväkurssi ja tarjoudu ystäväksi sitä kautta.
No on sulla sentään se mies jonka kanssa mennä ja tehdä edes jotakin. Ymmärrän kyllä, että kaveritkin olisi tärkeitä ja kivoja mutta huonomminkin voisi olla eikä olisi edes miestä.
Ja vastaus kysymykseen. Masensihan se ensin, mutta tiedostin sen että parempi yksin kuin huonoissa ja itselle vääränlaisissa ihmissuhteissa enkä enää halunnut olla se ainoa joka pitää yhteyttä ja on se joka joustaa, mukautuu ja antaa periksi.
Tähän ainaiseen yksinoloonkin tottuu ja varsinkin turtuu. Yksin tekee sitten joskus jotain, mutta valitettavan usein ne jää aikomiseksi, koska ei vaan yksin sitten viitsikään ja toisaalta ihan yhtä tylsää se yksinolo on oli sitten yksin kotona tai vaikka yksin puistossa tai baarissa. Yksinään sitä silti aina on.
Jos nyt joka päivä viestittelet ja kyselet kuulumisia niin miksi pitäisi vielä nähdä?
Mene välillä yksin niin miehenkin seuraa osaat taas arvostaa.
Vierailija kirjoitti:
Punaisen ristin ystäväkurssi ja tarjoudu ystäväksi sitä kautta.
Ne joiden ystäviksi noissa mennään on itse yksinäisiä, syrjäytyneitä, monella mt ongelmia. Siinä pitää itse kannatella vuorovaikutusta.
Minulle kelpaa hyvin, jos voi puhua mistään vähääkään syvällisemmistä ja vitsailla asioille. Kyky nauraa itselleen ja huono huumori riittää. Puutteita saa todellakin olla, ne tekevät ihmisestä kiinnostavan.