Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia olla parisuhteessa ilman rakkautta?
20.07.2024 |
En usko, että rakastan miestäni. Olen vaan tottunut häneen ja rakastan perhettämme. En halua menettää kotiani enkä rikkoa lasten elämää. Flirttailen jatkuvasti muiden miesten kanssa, joskus jopa vähän pussailen ja toisinaan kirjoittelen työkaverini kanssa tuhmia viestejä, enkä tunne yhtään huonoa omaatuntoa. Ja pystyn salaamaan sen kaiken mieheltäni. Ja itseäni ei edes kiinnosta, vaikka hänellä olisi joku toinen.
Nuorimmatkin lapset lähestyvät teini-ikää ja olen ajatellut, että viimeistään kun lapset muuttavat pois, muutan omilleni. Sinne saakka vaan ajelehdin kaikessa tässä mukana. Onko kellään teistä samanlaista parisuhteessa? Onko tämä normaaliakin?
Kommentit (67)
Minä niin inhoan näitä kaksinaamaisia ihmisiä parisuhteessa. Viimeksi eilen juttelin ihmisen kanssa joka kertoi hymyssäsuin ettei rakasta enää puolisoaan mutta koska on vielä äitiyslomalla ja muut lapset pieniä, niin ei eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ja yhteinen asuntolaina ovat kyllä viheliäinen loukku. Usein kumpikin olisi onnellinen omillaan, mutta ero olisi liian kallis, hankala tai häpeällinen.
Jos paalua löytyy niin totta kai,luuletko että ökyrikkailla on rakkausuhde muhhaa,voi olla kulissirakkaus ja tuhat muuta kohdetta.
Intohimo ja hyvä seksi ovat suhteen kantavia teemoja. Päällepäsmärönti ja dominointi ovat vallankahvassa olevien akilleen kantapää jossa suora strateginen johtamistyyli korostuu kantaa hedelmää työssä mutta ei toimi yksityiselämässä ja parisuhteessa.
Erosin miehestä joka ei minusta välittänyt. Parempi yksin kuin miehen kanssa joka ei vietä aikaa kanssani. Nyt olen tapaillut lapsuuden kaveri miestä jonka kanssa lapsena vietin paljon aikaa. Mies oli naapurini ja koettiin ensi kännit yhdessä ja festarit yhdessä ekaa kertaa ja jopa ensi suutelu ja seksi joka tapahtui teltassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisella kierolla pelillä varmasti löytää nopeasti miehestään myös sen väkivaltaisen puolen. Parisuhdeasioilla ei kannattaisi pelleillä.
Eikö olisi reiluinta sopia miehen kanssa, että asutte ystävinä yhdessä, kunnes lapset muuttavat pois? Salailu on tässä se ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä seurustelen miehen kanssa, jota en rakasta. En vaan ole alkanut rakastaa missään vaiheessa, ihastunut olen kyllä. Mä ihastunkin niin harvoin että nautin nyt tästä sen aikaa kun sitä kestää. Kai ihastuskin ajan kanssa voi kehittyä rakkaudeksi ja syväksi välittämiseksi vaikkei sitä rakastumista tapahtuisikaan.
Siis mitä mä oikein luin? Kauanko olette olleet yhdessä nyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä seurustelen miehen kanssa, jota en rakasta. En vaan ole alkanut rakastaa missään vaiheessa, ihastunut olen kyllä. Mä ihastunkin niin harvoin että nautin nyt tästä sen aikaa kun sitä kestää. Kai ihastuskin ajan kanssa voi kehittyä rakkaudeksi ja syväksi välittämiseksi vaikkei sitä rakastumista tapahtuisikaan.
Siis mitä mä oikein luin? Kauanko olette olleet yhdessä nyt?
Rakkauteen perustuvat parisuhteet on vain jotain sata vuotta vanhoja. Voi sitä perheen perustaa, yhdistää omaisuudet, jakaa kulut, kasvattaa sukua, torjua yksinäisyyttä yhdessä toisen kanssa ilman romanttista rakkauttakin. Kuten ennenkin tehtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä seurustelen miehen kanssa, jota en rakasta. En vaan ole alkanut rakastaa missään vaiheessa, ihastunut olen kyllä. Mä ihastunkin niin harvoin että nautin nyt tästä sen aikaa kun sitä kestää. Kai ihastuskin ajan kanssa voi kehittyä rakkaudeksi ja syväksi välittämiseksi vaikkei sitä rakastumista tapahtuisikaan.
Siis mitä mä oikein luin? Kauanko olette olleet yhdessä nyt?
2 vuotta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä seurustelen miehen kanssa, jota en rakasta. En vaan ole alkanut rakastaa missään vaiheessa, ihastunut olen kyllä. Mä ihastunkin niin harvoin että nautin nyt tästä sen aikaa kun sitä kestää. Kai ihastuskin ajan kanssa voi kehittyä rakkaudeksi ja syväksi välittämiseksi vaikkei sitä rakastumista tapahtuisikaan.
Siis mitä mä oikein luin? Kauanko olette olleet yhdessä nyt?
Rakkauteen perustuvat parisuhteet on vain jotain sata vuotta vanhoja. Voi sitä perheen perustaa, yhdistää omaisuudet, jakaa kulut, kasvattaa sukua, torjua yksinäisyyttä yhdessä toisen kanssa ilman romanttista rakkauttakin. Kuten ennenkin tehtiin.
Parisuhdemallit ovat murroksessa terveeseen suuntaan. Uskottomuutta ja piilotettuja avoimia/polysuhteita pidetään entistä tuomittavimpimina nuorten sukupolvien keskuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä seurustelen miehen kanssa, jota en rakasta. En vaan ole alkanut rakastaa missään vaiheessa, ihastunut olen kyllä. Mä ihastunkin niin harvoin että nautin nyt tästä sen aikaa kun sitä kestää. Kai ihastuskin ajan kanssa voi kehittyä rakkaudeksi ja syväksi välittämiseksi vaikkei sitä rakastumista tapahtuisikaan.
Siis mitä mä oikein luin? Kauanko olette olleet yhdessä nyt?
Miksi sä ihmettelet tuota kommenttia, mutta et näitä missä asutaan katkerina kumppanin kanssa eikä erota lasten takia?
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tapauksia on paljon. Olen elänyt vuosia rakkaudettomassa liitossa, onneksi lapset on jo lähteneet. Olen myös lohdutellut tuttuja naisia, naapureita ynnä muita onnettomia lämpöä ja lempeä vailla olleita nuorempana. Kaikkihan sittemmin erosivatkin. Tässä sitä nyt vaan elellään ja katsellaan, suuri helpotus olisi jos toinen lähtisi pois lopullisesti.
Miksi et itse lähde pois lopullisesti? Tai sano että haluat erota? Tahdot siirtää ratkaisun ja vastuun erosta vaimollesi ja olla itse viaton "uhri", pelkäät muiden reaktiota/tuomiota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä seurustelen miehen kanssa, jota en rakasta. En vaan ole alkanut rakastaa missään vaiheessa, ihastunut olen kyllä. Mä ihastunkin niin harvoin että nautin nyt tästä sen aikaa kun sitä kestää. Kai ihastuskin ajan kanssa voi kehittyä rakkaudeksi ja syväksi välittämiseksi vaikkei sitä rakastumista tapahtuisikaan.
Siis mitä mä oikein luin? Kauanko olette olleet yhdessä nyt?
2 vuotta
AI vasta niin vähän! Jos olisit vastannut 20 vuotta, oisin ihmetellyt todellakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä seurustelen miehen kanssa, jota en rakasta. En vaan ole alkanut rakastaa missään vaiheessa, ihastunut olen kyllä. Mä ihastunkin niin harvoin että nautin nyt tästä sen aikaa kun sitä kestää. Kai ihastuskin ajan kanssa voi kehittyä rakkaudeksi ja syväksi välittämiseksi vaikkei sitä rakastumista tapahtuisikaan.
Siis mitä mä oikein luin? Kauanko olette olleet yhdessä nyt?
Miksi sä ihmettelet tuota kommenttia, mutta et näitä missä asutaan katkerina kumppanin kanssa eikä erota lasten takia?
Siksi ihmettelen, kun ihmettelen, että miksi tuo on ryhtynyt alunperin kädenlämpöiseen parisuhteeseen. Mulle kun kriteerinä on ollut se, että on samantien tullut jalat alta vievä tunne, sellainen voimakas rakkauden tunne. Sitten vasta menen siihen parisuhteeseen.
Toki se hyvinkin normaalia on. Pariskuntia on tässä maailmassa niin paljon, että eivät kaikki voi mitenkään olla umpirakastuneita. Tai edes suurin osa.
Parisuhteiden historiassa tunteet eivät ole paljon vaakakupissa painaneet, kun liittoja on solmittu, mutta nykyaikana on todella outoa olla parisuhteessa ilman rakkautta. Onko niin ap, ettet ole missään vaiheessa rakastanut miestäsi vai ovatko tunteesi vain hiipuneet?
Jälkimmäinen on normaalia; edetään intohimoisesta rakkaudesta rakastamiseen. Edellä mainittu taas ei ole normaalia. Itse asiassa, on todella julmaa, että leikit tavallaan normaalia parisuhdetta, mutta todellisuudessa petät miestäsi koko ajan. Niin kauan kuin olette yhdessä, ei sinun kuulu flirttailla muiden kanssa ja edetä siitä pidemmälle. Olet aikuisena vastuussa omasta käytöksestäsi, joten joko keskustelet miehesi kanssa avoimesta liitosta tai sitten eroat ja sen jälkeen teet mitä huvittaa.
Puolisosi ansaitsee rehellisyyttä ja sinun pitää olla rehellinen itsellesi: millaisen elämän haluat? Pettäjä kohtaa pettämistä myöhemmin, se on hyvä muistaa. Ehkä pariterapia olisi myös hyödyksi. Varmaa kuitenkin on, että jos jatkat tuota käytöstäsi, jäät taatusti kiinni ja sitten todellakin menetät kotisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä seurustelen miehen kanssa, jota en rakasta. En vaan ole alkanut rakastaa missään vaiheessa, ihastunut olen kyllä. Mä ihastunkin niin harvoin että nautin nyt tästä sen aikaa kun sitä kestää. Kai ihastuskin ajan kanssa voi kehittyä rakkaudeksi ja syväksi välittämiseksi vaikkei sitä rakastumista tapahtuisikaan.
Siis mitä mä oikein luin? Kauanko olette olleet yhdessä nyt?
Miksi sä ihmettelet tuota kommenttia, mutta et näitä missä asutaan katkerina kumppanin kanssa eikä erota lasten takia?
Siksi ihmettelen, kun ihmettelen, että miksi tuo on ryhtynyt alunperin kädenlämpöiseen parisuhteeseen. Mulle kun kriteerinä on ollut se, että on samantien tullut jalat alta vievä tunne, sellainen voimakas rakkauden tunne. Sit
Mä en ihmettele. En rakastu nopeasti mutta ihastun voimakkaasti. Kyllä se ihastus riittää siihen että alan parisuhteeseen. Yhteen en muuttaisi tai naimisiin menisi ellen olisi rakastunut. Se kirjottajahan sanoi olevansa ihastunut, ei suhde ole sillon kädenlämpöinen. Olennaista omasta mielestäni on, ettei hän valehtele miehelle rakastavansa vaan että he molemmat tietävät missä mennään.
En tiedä, tiedätkö edes, mitä on rakkaus, kun kirjoittelet jostain flirttailusta ja pussailuista.
Olen ollut 30v naimisissa. Rakkaus muuttuu suhteen aikana. Ja tulee hetkiä, jolloin se ei ole ihan päällimmäinen asia. Mutta ihastumisen ja seksuaalisen vetovoiman tilalle hitaasti kasvaa sellainen kumppanuus ja toveruus, johon toki kuuluu seksi, mutta erityisesti halu olla toisen rinnalla ihan kuolemaan asti. Ulkopuoliseen ihastuminen ei tarkoita, ettei tätä rakkautta olisi, mutta se, että teet sen takia asioita, kertoo, ettet kunnioita miestäsi, ja se on kyllä pahinta myrkkyä suhteelle.
Mä seurustelen miehen kanssa, jota en rakasta. En vaan ole alkanut rakastaa missään vaiheessa, ihastunut olen kyllä. Mä ihastunkin niin harvoin että nautin nyt tästä sen aikaa kun sitä kestää. Kai ihastuskin ajan kanssa voi kehittyä rakkaudeksi ja syväksi välittämiseksi vaikkei sitä rakastumista tapahtuisikaan.