Mä olen ihan lopenuupunut tähän meidän perhe-elämään! Mä olen ihan valmis johonkin lataamoon.

MIINUS se, että me muut emme yrittäneet sanoa ap:lle, että hän valittaa turhasta.

vaikeempaa. Etkö sä nyt todella tajua pointtia? Häh?

vinksahtaa, kun on väsynyt ja sen suhteellisuudentajun palauttaminen auttaa jaksamaan. Silloin on kai ihan luonnollista, että yritän tarjota myös tätä omaa apukeinoani?



Sori, seuraavalla kerralla hoen vaan tätä " Tsemppiä, tsemppiä, terveisin luuseriäiti" . Selvä, se on se hyväksytty malli. Anteeksi etten tiennyt. Luulin että oikeasti saisi yrittää auttaa.



23

Silitätkö kaikki vaatteet? Jos teet niin, lopeta se heti. Silitä vain ne vaatteet jotka on ehdottoman tärkeä silittää (esim. työ-edustusasu), jätä kotona käytettävät ja lapsen vaatteet silittämättä.



Mitä sinä siivoat jos kotona ei ole ketään siivoamassa yhtenäkään arkipäivänä yli kahdeksaan tuntiin? Kun tullaan kotiin, vaatteet suoraan paikoilleen ja lelut ja tavarat kerätään kun ei tarvita - sotku vähenee. Joka päivä ei tarvitse imuroida, tomuttaa ja pestä vessaa lattiasta kattoon. Jätä vaikka joka toinen päivä siivoaminen väliin ja huomaat ettei maailma siihen kaadu.



Pesetkö pyykkiä joka päivä? Koita harventaa tahtia, usein riittää pelkkä tuuletus. Ruokaakin voi ostaa joskus valmiina, tehdä isoja satseja ja pakastaa. Mikrossa on nopea ja helppo lämmittää eikä aina tiskatakaan tarvitse jos syö suoraan pakasterasiasta joskus.



Haluaisit että miehesi pääsisi aikaisemmin kotiin. Tekemään mitä? Viettämään aikaa kanssasi vai hoitamaan sijastasi ruoanlaiton, pyykkäämisen, silitykset ja siivoamisen? Arjenjaon voi ymmärtää monella tapaa. Jos istuu samassa huoneessa löhöten sohvalla olutlasi kädessä lukemassa lehteä kun toinen vieressä silittää, onko se hyvä?



Koska miehesi tekee paljon pitempää päivää kuin sinä, on mielestäni ihan ymmärrettävää että sinun kontollesi jää lapsen hoitoonvienti ja pois hakeminen.



Järjestäkää yhteistä aikaa. Varatkaa molemmat kalentereihinne aika ja viekää lapsi isovanhemmille tai hoitoon. Vaikka viikonloppuna. Menkää yhdessä saunaan tunniksi tai lähtekää rentoutumaan mutta teidän pitää päästä juttelemaan rauhassa ilman että pitää katsella kodin mahdollista epäjärjestystä. Välttäkää viikonloppuisin kotiin jämähtämistä, menkää ulos kävelylle, viekää lapsi iästä ja mahdollisuuksista riippuen katsomaan junia, lentokoneita, lähimetsän oravia, pulkkamäkeen ja pitäkää hauskaa. Aamuisin ei ole myöskään synti ja häpeä laittaa lapsi keksilautasen kanssa katsomaan lastenohjelmia, itse voi viettää laatuaikaa puolison kanssa.



Mieti asioita myös miehesi kannalta. Hän tulee kotiin piiitkän päivän jälkeen: Ihanaa, lepohetki. Sinä ajattelet samoin. Molemmilla on vastassaan väsynyt puoliso.

mä koen, että jos mies on töissä illalla tai viikonloppuna, se ei vielä stressaa pahasti, koska pakkohan sen on töitä tehdä. Mutta jos se on himassa ja silti huomaan tekeväni kotihommat ym itseksesi, niin se kyllä alkaa nyppimään aika nopeesti. Ja sit jos luonteet on tosi erilaiset; meillä ainakin mä haluun että on siistiä ja hommat tehdään sitä mukaa kun niitä tulee, ja mies taas on sellainen mukavuudenhaluinen möllöttäjä, jota ei pikku pölypallerot paljon paina... Se on tosi kuluttavaa, jos pitää patistella aikuista ihmistä, varsinkin jos jo työpäivät kasvattaa jotain ongelmanuoria. Mutta en tosiaan nyt tuosta ap:n tilanteesta tiedä tarkemmin.

Vihaan pyykkivuoria, joita tällä hetkellä on jatkuvasti. Tänä vuonna en ole pessyt pyykkiä kuin viikonloppuisin. Silittäminen on toisaalta rentouttavaa, koska silloin mulla on vapaata eli saan silittä rauhassa (jipii, tosi luksusta). Normaalisti tykkään tehdä vähän kerrallaa, vihaan viikonloppurehkimistä. Nyt on kämppä niin paskanen, että ahdistun pelkästään täällä olemisesta. Ei tällaiseen läävään voi edes palkata siivoojaa, kun ei mahdu siivooja edes siivoomaan.



Kiitokset kommenteista, asioiden purkaminen helpotti ja nyt ajattelimme lösähtää sohvalle katsomaan leffaa. Vähän tuossa keskustelimme asioista ja yritämme taas saada ryhtiä ja tasapuolisuutta tähän elämään. Maanantaina menemme yhdessä päiväkodin vanhempainiltaan, kun lapsen kummisetä tulee leikkimään lapsen kanssa.



Kiitos!



ap

Voi helvetti mitä sä valitat sul on sentään mies miltä vaatii osallistumista ja jopa viikonloput vapaat. Mä teen ton kaiken yksin ja muksuja on 3 et mikä sul oikein mättää kun et jaksa eroo ihmeessä eipä tarvii sit valittaa ja ottaa paineita että pitäs jakaa nää kotihommat ym. et tulis pärjäämään yh: na päivääkään.

Mikä oli tuo 48:n logiikka?



Mulla on viis lasta ja täytyy sanoa, että mun mielestä on helpompaa nyt kun niitä on niin paljon. Kun oli pitkään vain yks, oli paljon vaikeempaa. Ei se kuule ole siitä lasten lukumäärästä kiinni.

Taitaa olla ap:n ongelmat sen laajusia, että kannattaiskohan ottaa ensimmäiseksi etäisyyttä siihen työntekoon. Maanantaina otat yhteyttä työterveyshuoltoon ja olet aluksi edes viikon kotona, jotta saat juoksevat asiat järjestykseen. Sitten jos vielä ahdistaa, niin otat vielä toisen viikon saikkua ja viet esim. aamupäiväksi lapsen hoitoon ja haet sen sitten päikkäreiden jälkeen kotiin ja teette jotain oikein kivaa. Ulkoilette ja pelailette. Sitten kun isi tulee kotiin, menette uimaan yhdessä tai muuta kivaa.



Samalla keskustelette miehen kanssa vakavasti asioista ja sovitte aluksi tarkat kotiintuloajat ja työnjaon.



Olisko teilläkin käynyt niin, että äitiysloma-aikanan ja hoitovapaalla hoidit kaikki perheenne hommat ja niin ne hommat on jääny sun harteille?

kyllä on varmasti rankkaa kun niillä kaikilla kolmella lapsellakin tietysti eri isät.... Kiukkuiselle yh:lle vaan.

teillä tosiaan olisi mahdollisuus palkata se siivooja kerran viikossa käymään, vaikka torstaisin tai perjantaisin niin olisi vähän helpompi päästä aloittamaan viikonloppu kun ei tarvitse heti puunata kotia.

ja lapsille eineksiä, nykyään saa niin hyviä valmisruokia kaupasta että tuossa tilanteessa se hyöty kannattaa käyttää hyväksi, lisäksi hankit itsellesi jonkin kivan harrastuksen johon pari kertaa viikossa pääset palkkaamalla mll:n hoitajan siksi aikaa, näillä keinoilla pitäisi arjen helpottaa sillä enpä usko että miehesi työ tulee ihan heti muuttumaan, yrityksissä kun ei kauheasti kiirettä pidetä uusien palkkaamisessa jos joku ne hommat hoitaa nyt jo, miehesi tulee aukaista suunsa heti kun koeaika on ohi, siihen asti ei auta kuin raataa tai vaihtaa heti työpaikkaa. Ymmärrän sinua kyllä hyvin, itselläni ollut lähes sama tilanne, mutta toisen lapsen odotuksen myötä jäin aikaisin sairaslomalle stressin takia ja nyt olen äitiyslomalla, luultavasti kun töihin palaan niin palaan osa-aikaisena, tai jos kokoaikaisena niin sitten alkaa meilläkin käymään siivooja säännöllisesti.

Sun työ on oikeasti kuormittavaa, ja nyt sun on ihan oikeasti aika mennä työterveyshuoltoon kertomaan fiiliksistäsi. Opettajan työ on yksi niitä, jotka altistavat helposti työuupumukselle. Itsekin sanoit, että se on rankkaa, mutta enemmän minua huolettaa se, kun sanoit, ettei niitä töitä tekemättäkään voi jättää. Siinä olet väärässä. Sun tehtäväsi on huolehtia omasta terveydestäsi ja jaksamisestasi. Se menee kaiken muun edelle. Eikä työ tule tärkeysjärjestyksessä vielä kakkosenakaan. Et ole korvaamaton. Jos niin kuvittelet, niin silloin juuri sinä olet se, joka todennäköisimmin sairastuu työuupumukseen.



Valitat miehellesi, että hän ei ole osannut olla jämäkkänä työmäärän suhteen, vaan tekee niin paljon töitä kuin työnantaja vain kehtaa pyytää. Ja mitenkä on itsesi laita. Niinhän sinäkin teet. Et juuri nyt jaksaisi noin rankkaa työtä tehdä noin paljon, mutta silti väität, ettet voi työmäärää vähentääkään. Kyllä kuule opettajallakin on oikeus sairaslomaan. Ja erityisluokanopettajallakin aivan yhtä lailla kuin tavallisella riviopettajallakin. Äläkä nyt ajattele, että ei sulla oikeesti niin huonosti asiat ole, että ihan sairaslomaa tarvitsisi. Se on totuuden kieltämistä. Eihän sinun sitä edes tarvitse päättää. Ne ihmiset siellä työterveyshuollossa kyllä päättävät sinun puolestasi tarvitsetko sairaslomaa vai et.



Kertomasi perusteella ongelma on vähintään yhtä paljon sinun työssäsi kuin miehen työssä.



Ja kyllä yksi lapsi vaatii vanhemmilta paljon. Sinnikkään uhmaikäisen raahaaminen on väsyneelle äidille lähes ylivoimainen tehtävä. Ja yhden lapsen viihdyttäminen kotona on työlästä, kun lapsella ei ole leikkikaveria ja se roikkuu koko ajan puntissa pyytämässä jotain. Mun vinkki tuon työterveyshuollon lisäksi onkin, että näytä lapselle surutta videoita vaikka koko ilta joka päivä, kunnes pääset pahimman yli. Tutkimukset juuri syksyllä kertoivat, että lapsille on haitallista nähdä aikuisille suunnattua tv-materiaalia. Mutta runsaskaan lastenohjelmien katsominen ei näyttäisi olevan haitallista - eli yöunen laatu ei kärsi, pelot eivät lisäänny, jne.

Sinun on pakko hellittää jostain suoritustavoitteistasi, oman hyvinvointisi nimissä. Et yksinkertaisesti voi revetä kaikkeen. Jos et voi muusta karsia, niin kotityöt on välttämätöntä ulkoistaa ja standardia laskea rutkasti, niin vaikealta kuin se nyt tuntuukin.

Eikä muutenkaan kyse ole siitä, että olisit liian tiukkapipoinen, joka ei osaa ottaa elämää rennosti. On olemassa oikeasti vaativia töitä, joista on vaikea ajatuksissaan irroittautua vapaallakaan. Ja kun työn kuormittavuus kasvaa pikkuhiljaa ja samaan aikaan kotonakin hommat lisääntyvät pikkuhiljaa, niin hallitsematon tilanne hiipii paikalle salakavalasti, kun koko ajan vain venyy pidemmälle ja pidemmälle.



Mutta nyt kun olet huomannut, että olet venynyt jo liikaakin, niin nyt on aika toimia ja tehdä jotain asian eteen.



T. se jälkimmäinen työterveyssuosittelija

te olette kumpikin väsyneitä ja turhautuneita nykyiseen elämäntilanteeseen.



Onko se jommankumman vika? Auttaako siihen riitely? Ei.



Voi kunpa ihmiset oppisivat paremmin tarkkailemaan elämäänsä ja reagoimaan kun merkit viittaavat siihen että kaikki ei ole tasapainossa.



Ei sinun avioliittosi tai miehesi ole sinua väsyttänyt. Eikä lapsesi. Eikä kotityöt. Vaan se että elämänne ei ole tasapainossa. Jotakin on liikaa. Teidän tapauksessa huomaa varsin helposti että teillä on kummallakin liikaa töitä.



Ehkä olet väärällä alalla? Ehkä voisit vaihtaa helpompiin hommiin? Ei ole syntiä todeta ettei minusta olekaan tähän... Pää ei kestä.

Samaten miehesikin pitäisi katsoa tilanteensa realistisesti. Onko tilanne ihan oikeasti vain tilapäinen vai olisiko fiksumpaa vaihtaa työpaikkaa?



Tutkailkaa tilannetta YHDESSÄ ja keksikää ratkaisuja joilla helpottaa elämäänne. Riitely vain pahentaa ja mikä pahinta tulehduttaa liittonne ja kotinne ilmapiirin. Lopulta ette enää ole edes itse ongelman ytimessä vaan saatatte kuvitella että vika onkin liitossa. :(



Pitäkää huoli toisistanne ja lapsestanne.

Tuonn kun ap lukee, se tekee entistä enemmän töitä, jotta todistaisi olevansa siinä hyvä.

lopeta se silittäminen ja hanki kotiin siivooja. sillä ei ole väliä minkälainen sikolätti on vastassa. siivoojan tehtävä on siivota eikä tulla puhtaaseen kotiin. silittäminen on täysin turhaa. kevennä ruuan laittoa. tee helppoa ruakaa. itselläni on kehitysvammainen lapsi ja tiedän kuinka rankkaa työsi voi olla. keskitä jaksamisesi lapseesi ja itseesi. äidin eräs ystävä sanoi menevänsä siivoomaan, kun hänelle on tulossa siivooja. huvittavalta kuulosti.

Me siivotaan ja pestään pyykkiä yhdessä vloppuisin. Arkena vaan järjestellään tavaroita tms.

mutta jos mies kuitenkin on viikonloput kotona, sulla on lyhyet työpäivät ja teillä on vain yksi lapsi, ei se sun arki nyt ihan mahdoton taakka voi olla.

Onko niin, että et usko hänen tehneensä kaikkea voitavaansa työpäivien lyhentämiseksi?



Voi olla, että hän ei oikeasti VOI asialle mitään. Vaihtoehtona kenties olisi työttömyys tai selvästi huonopalkkaisempi ala.



Jutelkaa nyt vielä kerran vaihtoehdoista. Olisiko katastrofi, jos perheenne tulot laskisivat? Voisitko itse tehdä lyhyempää työpäivää = ottaa osittaista hoitovapaata?



SINÄNSÄ ei arkenne kuulosta mitenkään rasittavalta. Mutta kyllähän se miehen alituinen poissaolo kiukuttaa, varsinkin jos tuntuu, että hän tekee sen tahallaan.