Lue keskustelun säännöt.
Te jotka olette parisuhteessa, niin kuinka pitkään tunsit nykyisen kumppanin ennen kuin aloitte parisuhteeseen?
18.07.2024 |
Minä vain mietin, että kuinka pitkään ihmisillä ehkä keskimäärin kestää ennen kuin he oppivat tuntemaan toisen ihmisen niin hyvin, että voivat alkaa tämän kanssa parisuhteeseen? Tietysti ihmiset ja parisuhteet ovat aina erilaisia, mutta noin niin kuin keskimäärin.
Kommentit (88)
6kk tunnettiin samalta työpaikalta, kuukauden verran käytiin treffeillä ennen kuin alettiin seurustelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä kauaa mennyt. Nuorena ei ollut niin varovainen kuin olisi nyt.
Siis - pantiin vai alettiin seukkaa? Kolmasilla deiteillä sänkyyn ja siitä asti pidetty yhtä (naimisissa nyt 5v).
Viikko aikaisemmin oli tavattu ja ekoista treffeistä alkaen suhdetta voi kuvailla parisuhteeksi. Siinä vaiheessa toki ei ollut tietoa suhteen vakavuudesta tai pituudesta. Nykyisin suhde on kestänyt jo yli 30 vuotta.
En tuntenut, mutta tiesin tyypin yli 20 vuotta. Tuntenut en ollenkaan, oli sellainen panosta parisuhteeseen- keissi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin huvittaa ihmisten asenne seurusteluun nykyään, eli toisille on ilmeisesti ihan ok harrastaa seksiä useiden kanssa tapailuvaiheessa ja sitä ei osata "pelätä" ollenkaan, mutta sitoutuminen yhteen ihmiseen jotta tutustuisi tähän paremmin (eli seurustelu) on joku järjetön mörkö.
En ole koskaan "alkanut parisuhteeseen" millään tietoisella päätöksessä. Suhteet ovat alkaneet niin, että on vietetty aikaa yhdessä, harrastettu seksiä, käyty ulkona, ja jossakin vaiheessa muutaman kuukauden jälkeen on todettu, että tätä voisi varmaan kutsua parisuhteeksikin.
Miltä tuollainen seremoniallinen parisuhteeseen ryhtyminen oikein näyttää? Kätelläänkö oikein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan "alkanut parisuhteeseen" millään tietoisella päätöksessä. Suhteet ovat alkaneet niin, että on vietetty aikaa yhdessä, harrastettu seksiä, käyty ulkona, ja jossakin vaiheessa muutaman kuukauden jälkeen on todettu, että tätä voisi varmaan kutsua parisuhteeksikin.
Miltä tuollainen seremoniallinen parisuhteeseen ryhtyminen oikein näyttää? Kätelläänkö oikein?
Kysytään toiselta voiksä olla mun tyttö/poikaystävä. Sen jälkeen saa seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin huvittaa ihmisten asenne seurusteluun nykyään, eli toisille on ilmeisesti ihan ok harrastaa seksiä useiden kanssa tapailuvaiheessa ja sitä ei osata "pelätä" ollenkaan, mutta sitoutuminen yhteen ihmiseen jotta tutustuisi tähän paremmin (eli seurustelu) on joku järjetön mörkö.
Ei minulla ainakaan ole mitään ongelmaa tutustua ihmisiin syvällisemmin seurustelun kautta, mutta en ymmärrä, miksi meidän pitäisi lakata harrastamasta seksiä myös muiden kanssa, jos se hyvältä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin huvittaa ihmisten asenne seurusteluun nykyään, eli toisille on ilmeisesti ihan ok harrastaa seksiä useiden kanssa tapailuvaiheessa ja sitä ei osata "pelätä" ollenkaan, mutta sitoutuminen yhteen ihmiseen jotta tutustuisi tähän paremmin (eli seurustelu) on joku järjetön mörkö.
Ei minulla ainakaan ole mitään ongelmaa tutustua ihmisiin syvällisemmin seurustelun kautta, mutta en ymmärrä, miksi meidän pitäisi lakata harrastamasta seksiä myös muiden kanssa, jos se hyvältä tuntuu.
Ei tietenkään, jos se on kaikille osapuolille ok. Lähinnä vaan se että nykyään ihmiset näyttää ajattelevan että seurustelu on yhtä vakava asia kuin kihlat aiemmin.
Aika lailla ensitreffeistä lähtien olimme parisuhteessa, kumpikaan ei harrastanut suuremmin deittailua tai fuckbuddy suhteita tms. mitkä olisi pitänyt lopettaa. Melko itsestäänselvää se taisi olla, että muita ei tapailla ja yhdessä mennään.
Yhteen muutettiin parin vuoden seurustelun jälkeen, eli se oli sitten se syvempi sitoutuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavattiin baarissa, seuraavana päivänä kahvilla. Viikon päästä tuli viikonlopuksi kylään (asuttiin eri paikkakunnilla, ei kuitenkaan vielä seksiä tänä viikonloppuna). Sitten vaan tapailu jatkui eikä sitä sen kummemmin sovittu, että nyt ollaan parisuhteessa. Tämä oli 33 vuotta sitten, nykyisin on varmaan erilaiset kuviot.
Mikä on parisuhteen määritelmä? Me aloitimme seurustelemaan 2 vk tapaamisesta. Eli tällöin sovimme, että emme tapaile muita. Yhteen muutimme 2 v jälkeen. Mutta olihan meillä parisuhde jo olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin huvittaa ihmisten asenne seurusteluun nykyään, eli toisille on ilmeisesti ihan ok harrastaa seksiä useiden kanssa tapailuvaiheessa ja sitä ei osata "pelätä" ollenkaan, mutta sitoutuminen yhteen ihmiseen jotta tutustuisi tähän paremmin (eli seurustelu) on joku järjetön mörkö.
Ei minulla ainakaan ole mitään ongelmaa tutustua ihmisiin syvällisemmin seurustelun kautta, mutta en ymmärrä, miksi meidän pitäisi lakata harrastamasta seksiä myös muiden kanssa, jos se hyvältä tuntuu.
Ei tietenkään, jos se on kaikille osapuolille ok. Lähinnä vaan se että nykyään ihmiset näyttää ajattelevan että seurustelu on yhtä vakava asia kuin kihlat aiemmin.
Mitä eroa on seurustelulla ja vaikkapa tuollaisella "tapailuvaiheella"?
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin huvittaa ihmisten asenne seurusteluun nykyään, eli toisille on ilmeisesti ihan ok harrastaa seksiä useiden kanssa tapailuvaiheessa ja sitä ei osata "pelätä" ollenkaan, mutta sitoutuminen yhteen ihmiseen jotta tutustuisi tähän paremmin (eli seurustelu) on joku järjetön mörkö.
Irtoseksi sinkkuna on ok, mutta ajatus siitä, että sitoutuu johonkuhun eksklusiivisesti loppuiäkseen, ON TIETENKIN miettimisen arvoinen asia.
Miehet on yleensä toimineet toisinpäin, sitoutuneet miettimättä ja siinä sivussa harrastaneet sitten huoripukkikeikkaa.
Onko tämä mielestäsi älykkäämpää?
Vierailija kirjoitti:
Mikä on parisuhteen määritelmä? Me aloitimme seurustelemaan 2 vk tapaamisesta. Eli tällöin sovimme, että emme tapaile muita. Yhteen muutimme 2 v jälkeen. Mutta olihan meillä parisuhde jo olemassa.
Parisuhteen määritelmä ei voi sisältää ajatusta siitä, ettei tapailla muita, koska monet ihan naimisissakin olevat ihmiset tapailevat tahoillaan muita kuin puolisoaan.
Harrastuspiireistä tiedettiin toisemme useampi vuosi, sitten tapailtiin varmaan vuosi ja siitä se vähitellen lähti. 30v yhteiseloa takana..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin huvittaa ihmisten asenne seurusteluun nykyään, eli toisille on ilmeisesti ihan ok harrastaa seksiä useiden kanssa tapailuvaiheessa ja sitä ei osata "pelätä" ollenkaan, mutta sitoutuminen yhteen ihmiseen jotta tutustuisi tähän paremmin (eli seurustelu) on joku järjetön mörkö.
Irtoseksi sinkkuna on ok, mutta ajatus siitä, että sitoutuu johonkuhun eksklusiivisesti loppuiäkseen, ON TIETENKIN miettimisen arvoinen asia.
Miehet on yleensä toimineet toisinpäin, sitoutuneet miettimättä ja siinä sivussa harrastaneet sitten huoripukkikeikkaa.
Onko tämä mielestäsi älykkäämpää?
"että sitoutuu johonkuhun eksklusiivisesti loppuiäkseen" Onko tämä sinulle seurustelun määritelmä? Eikö tämä ole aikamoinen olettamus? Ei kai kukaan pysty toiselle lupaamaan ikuista rakkautta seurustelua aloittaessa kun ei vielä edes tunneta kunnolla?
Suhde alkoi yhden yön suhteesta, mies oli tuolloin varattu ja jätti avovaimonsa, muutti suoraan luokseni. Kahden viikon jälkeen menimme kihloihin, kuuden vuoden seurustelun jälkeen menimme naimisiin ja siitä vuoden kuluttua syntyi ensimmäinen lapsi. Yhdessä olemme olleet nyt onnellisina 36 vuotta.
Aloimme tapailla tiiviisti ensitapaamisesta lähtien. Joku 6 - 7 kk tapailtiin, kunnes alettiin "virallisesti" seurustella. Nyt noin 14v seurustelua takana.