Onko kellään muulla oloa, että omasta miehestä on vain haittaa perhe-elämän kannalta?

Mammat lihova lasten myötä niin muodottomiksi, että heidän on pakko toimia palvelijan roolissa ettei mies lähtisi paremman perään. Kotiorjan roolissa ovat sen verran hyödyksi, että mies ei viitsi lähteä. Jos mies lähtisi kukaan ei huolisi sinivalaan kokoista yh-mammaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei ymmärretä sitä, että perhetilanteet ovat moninaisia ja monimutkaisia. Koko tilannetta, mm. perhehistoriaa ei pysty avaamaan muutamalla lauseella, vaan vain pääkohdat. Sitten aletaan syyllistää ja haukkua, kun voitaisiin vaikka kannustaa ja olla empaattisia, mutta ei. Kaiken lisäksi perheettömät vastailevat täällä, kun pyydettiin perheellisiltä vastauksia, mutta tämähän onkin vauvapalsta. 

Tätä samaa ihmettelen. Joillain on sädekehä pään päällä ja ajattelevat, että kaikki on itsestä kiinni ja ihmisellä on kristallipallo.

 

Ei kaikki ole itsestä kiiinni. Mutta se on itsestä kiinni, jääkö epäterveeseen suhteeseen, jossa toinen porsastelee miten sattuu vai osaako asettaa rajat. 

Niin, onhan se näinkin. Mutta tätä päättäessään pitää miettiä, paljonko vaakakupissa painaa ydinperhe. Eron jälkeisestä ajasta ei ikinä tiedä: se voi mennä hyvin tai se voi mennä todella huonosti.

Itse en olisi ikinä osa nut ennalta aavistaa, että eksä ahdistelee minua kahdeksan vuotta eron jälkeen - miten lasten elämä mullistui eksän uusperhekuvioista vain pari kk minun poismuuttoni jälkeen -  lapsi masentuu erosta johtuvista tekijöistä ja yrittää itsemurhaa - you name it. Jälkikäteen olen todella paljon miettinyt, valitsinko väärin. En itseni takia, vaan lasten takia.

Vierailija kirjoitti:

Mammat lihova lasten myötä niin muodottomiksi, että heidän on pakko toimia palvelijan roolissa ettei mies lähtisi paremman perään. Kotiorjan roolissa ovat sen verran hyödyksi, että mies ei viitsi lähteä. Jos mies lähtisi kukaan ei huolisi sinivalaan kokoista yh-mammaa. 

Ai, ei mun vaan ole pakko. Mies tekee osansa ja seksiä on, viimeksi tänä aamuna, vaikka olenkin lihonut. Siellä taitaa olla hiljaisempaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei ymmärretä sitä, että perhetilanteet ovat moninaisia ja monimutkaisia. Koko tilannetta, mm. perhehistoriaa ei pysty avaamaan muutamalla lauseella, vaan vain pääkohdat. Sitten aletaan syyllistää ja haukkua, kun voitaisiin vaikka kannustaa ja olla empaattisia, mutta ei. Kaiken lisäksi perheettömät vastailevat täällä, kun pyydettiin perheellisiltä vastauksia, mutta tämähän onkin vauvapalsta. 

Tätä samaa ihmettelen. Joillain on sädekehä pään päällä ja ajattelevat, että kaikki on itsestä kiinni ja ihmisellä on kristallipallo.

 

Ei kaikki ole itsestä kiiinni. Mutta se on itsestä kiinni, jääkö epäterveeseen suhteeseen, jossa toinen porsastelee miten sattuu vai osaako asettaa rajat. 

 

Elämää ei voi ennustaa eikä lapsia voi suojella loputtomasti. Eikä se edes ole lasten suojelemista, että äiti marttyyrina palvelee muuta perhettä ja isä poimii vain rusinat pullasta. Lapset oppivat siitä erittäin epäterveen parisuhdemallin ja niitä sitten käsitellään vauvapalstalla ja pariterapiassa aikuisena. Masennutaan ja kuormitutaan kun aina pitää kaikki tehdä itse ja mies ei tee mitään. Eikä osata lähteä, kun on nähty lapsena, että parisuhde on tällainen, jossa nainen uhraa kaiken ja mies vain hassutelee trampalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mammat lihova lasten myötä niin muodottomiksi, että heidän on pakko toimia palvelijan roolissa ettei mies lähtisi paremman perään. Kotiorjan roolissa ovat sen verran hyödyksi, että mies ei viitsi lähteä. Jos mies lähtisi kukaan ei huolisi sinivalaan kokoista yh-mammaa. 

Ai, ei mun vaan ole pakko. Mies tekee osansa ja seksiä on, viimeksi tänä aamuna, vaikka olenkin lihonut. Siellä taitaa olla hiljaisempaa?

Osui ja upposi. Aika söpö tuo sinun defenssisi, jossa yrität piikitellä. Ihan ilmainen vinkki: tässä ei nyt ollut aiheena seksi eikä parisuhteen mittari ole se, kuinka usein panette. Kai sitä nyt tarpeensa tahtoo tehdä aina välillä, vaikka kohteena olisikin ryhävalas. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei ymmärretä sitä, että perhetilanteet ovat moninaisia ja monimutkaisia. Koko tilannetta, mm. perhehistoriaa ei pysty avaamaan muutamalla lauseella, vaan vain pääkohdat. Sitten aletaan syyllistää ja haukkua, kun voitaisiin vaikka kannustaa ja olla empaattisia, mutta ei. Kaiken lisäksi perheettömät vastailevat täällä, kun pyydettiin perheellisiltä vastauksia, mutta tämähän onkin vauvapalsta. 

Tätä samaa ihmettelen. Joillain on sädekehä pään päällä ja ajattelevat, että kaikki on itsestä kiinni ja ihmisellä on kristallipallo.

 

Ei kaikki ole itsestä kiiinni. Mutta se on itsestä kiinni, jääkö epäterveeseen suhteeseen, jossa toinen porsastelee miten sattuu vai o

lainaukset eivät toimi, mutta olen tuo, joka kertoi omista erokokemuksistaan. Ymmärrän kyllä, mitä kerrot parisuhdemallin periytymisestä, mutta näin meillä: Eron jälkeen lapset saivat edelleen oppituntia vuoroviikoin isänsä parisuhdemallista. Ja minun luonani ei ollut korvaavaa kokemusta hyvästä parisuhdemallista. Eli mikä parani? No, minun oma jaksamiseni. Ei mikään muu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheessä ainakin (eri kuin ap), pyykkikone pyörii lähes joka päivä. Lasten vaatteissa on ties mitä tahroja, kun esim. konttaavat ulkona ja ruokaa menee pitkin ja poikin. Vaatteita täytyy osittain esikäsitellä ja lajitella. Kuivumisen jälkeen ne pitää myös jonkun viikata ja laittaa kaappiin. Kun tätä toistaa joka päivä, voi miettiä vaikkapa vuositasolla siihen kuluvaa aikaa. Lisäksi pyykinpesukoneen puhdistus jää aina minulle. 

---

Pyykinpesukoneen puhdistus tapahtuu laittamalla situunahappoa rumpuun ja kuumin mahdollinen ohjelma päälle. Vie ehkä minuutin aktiivista työaikaa ja tämä tarvitsee toteuttaa maksimissaan 3kk välein. Viikkaamisen ja kaappiin laiton voi hoittaa lapsikin, jos ikää on yli 4v. 

Eikä niitä nyt muutenkaan tarvi kovin kummoisesti viikkailla, kun tyyliin huomenna tai ylihuomenna sieltä kaapista lähtevät jo käyttöö

Ja sinä kuljet ryttysissä viikkaamattomissa ja epämuotoisissa vaatteissasi? Normaalit ihmiset ei sellaista halua. Eikä käytä tekokuituvaatteita, jotka on rypistymättömiä. Itse kolmen pojan äitinä, kun he olivat lapsia, pesin kaksi koneellista pyykkiä. Joka päivä. Niiden lajittelu pesuun, kääntäminen nurinpäin, pesukoneeseen laitto, sieltä kuivausrumpuun siirto ja välissä kuosittelu, kuivausrummusta pois ottaminen, oikeinpäin kääntäminen, lajittelu viikkausvaiheessa (5 henkilön vaatteet) ja kaappeihin lajittelu omiin tyyppipinoihinsa. Ei ollut pieni homma. Ja olin töissä myös. Tämä tapahtui illalla ennen nukkumaanmenoa, kun olin suoriutunut kokkaamisesta, siistimisestä, astiahuollosta, iltapaloista, metatyöstä (poikiin liittyvät kaikki asiat hammaslääkäreistä ja muista velvotteista wilma-viesteihin. Niiden lisäksi tietenkin seuraavan päivän vaatesuunnittelu asianmukaiseksi ja muut seuraavan päivän rullaamisen takaavat järjestelyt, kuten asianmukaiset välineet mukaan päiväkotiin tai kouluun. Läksyjen tarkastausta x3 ja koulussa opetetun kertausta.

Niin, en niinä vuosina katsonut telkkaria/ollut läppärillä, enkä edes lukenut (rakas harrastus). Ei ollut aikaa. Ja kyllä, kärsin ylikuormituksesta ja ylivirittäytymisen takia 20v univaikeuksista, migreenistä, ja sitten korkeasta verenpaineesta. Jotka myöhemmin aiheuttivatkin sitten isoja terveysongelmiä ja pysyvän terveyden menettämisen.

Niin, se tuntien pyykkirumba viikossa oli vain yksi osa, mutta se aika toisen tekemänä olisi ehkä ehkäissyt perusterveyden heikentymisen. Mene ja tiedä. En soisi, että yksikään nainen joutuisi fyysisesti kärsimään toisen tekemättömyydestä ja laiskuudesta. Vaikka nukkumalla riittämättömiä yöunia vuosikausia, kun vuorokauden tunnit ei riitä kaiken tekemiseen ja riittävään nukkumisaikaan.

lainaukset eivät toimi, mutta olen tuo, joka kertoi omista erokokemuksistaan. Ymmärrän kyllä, mitä kerrot parisuhdemallin periytymisestä, mutta näin meillä: Eron jälkeen lapset saivat edelleen oppituntia vuoroviikoin isänsä parisuhdemallista. Ja minun luonani ei ollut korvaavaa kokemusta hyvästä parisuhdemallista. Eli mikä parani? No, minun oma jaksamiseni. Ei mikään muu.

Paranihan siinä lastenkin tilanne. Aika sokea saa olla, jos et hahmota, että paremmin jaksava äiti on myös lapsille parempi. Ei sitä turhaan sanota, että äitien panostus omaan hyvinvointiin on suora panostus lasten hyvinvointiin. Lapset kohtaavat elämässä kaikenlaista eikä heitä voi kääriä pumpuliin. Mutta hyvinvoiva äiti jaksaa olla huomattavasti paremmin lastensa tukena kuin kuormittunut äiti, joka hädin tuskin jaksaa selvitytyä perusarjesta. Sama pätee toki iseihinkin. Ja on sekin parannus, että lapset näkvät, ettei kaikkea tarvitse sietää, vaan voi asettaa rajat ja lähteä, jos siltä tuntuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheessä ainakin (eri kuin ap), pyykkikone pyörii lähes joka päivä. Lasten vaatteissa on ties mitä tahroja, kun esim. konttaavat ulkona ja ruokaa menee pitkin ja poikin. Vaatteita täytyy osittain esikäsitellä ja lajitella. Kuivumisen jälkeen ne pitää myös jonkun viikata ja laittaa kaappiin. Kun tätä toistaa joka päivä, voi miettiä vaikkapa vuositasolla siihen kuluvaa aikaa. Lisäksi pyykinpesukoneen puhdistus jää aina minulle. 

---

Pyykinpesukoneen puhdistus tapahtuu laittamalla situunahappoa rumpuun ja kuumin mahdollinen ohjelma päälle. Vie ehkä minuutin aktiivista työaikaa ja tämä tarvitsee toteuttaa maksimissaan 3kk välein. Viikkaamisen ja kaappiin laiton voi hoittaa lapsikin, jos ikää on yli 4v. 

Eikä niitä nyt muutenkaan tarvi kovin kummoisesti viikkailla, kun tyyliin huomenna tai y

Elämä on valintoja. Toisilla on pakkomielle pyykkihuollosta, toiset panostavat omaan jaksamiseen ja menevät helpomman kautta. Aika harva vaate on sellainen, joka menee erityisen ryppyiseksi siitä, että sitä ei millintarkasti viikkaa kaappiin. 

Ja sinä kuljet ryttysissä viikkaamattomissa ja epämuotoisissa vaatteissasi? Normaalit ihmiset ei sellaista halua. Eikä käytä tekokuituvaatteita, jotka on rypistymättömiä. Itse kolmen pojan äitinä, kun he olivat lapsia, pesin kaksi koneellista pyykkiä. Joka päivä.

Kaksi koneellista joka päivä? Meilläkin on kolme lasta, mutta ei millä tule noin älytöntä määrää pyykkiä. Koneellinen joka toinen päivä riittää ihan hyvin ja vaateiden taitteluun menee aikaa maksimissaan puoli tuntia. Koneeseen heitän ne sellaisenaan ilman mitään nurkinkääntelyitä tai muuta turhaa. Yhden koneellisen täyttöön menee noin 5min ja tyhjentämiseen ripustamisineen noin 15min. 

Ajattelin kertoa täällä oman tilanteeni, kun Ap pyysi vertaistukea. Sen sijaan saan haukkuja. 

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin kertoa täällä oman tilanteeni, kun Ap pyysi vertaistukea. Sen sijaan saan haukkuja. 

No voi kamalaa. Ehkä ei kannata tulla keskustelupalstalle ollenkaan, jos ei kestä kritiikkiä. 

Vierailija kirjoitti:

lainaukset eivät toimi, mutta olen tuo, joka kertoi omista erokokemuksistaan. Ymmärrän kyllä, mitä kerrot parisuhdemallin periytymisestä, mutta näin meillä: Eron jälkeen lapset saivat edelleen oppituntia vuoroviikoin isänsä parisuhdemallista. Ja minun luonani ei ollut korvaavaa kokemusta hyvästä parisuhdemallista. Eli mikä parani? No, minun oma jaksamiseni. Ei mikään muu.

Paranihan siinä lastenkin tilanne. Aika sokea saa olla, jos et hahmota, että paremmin jaksava äiti on myös lapsille parempi. Ei sitä turhaan sanota, että äitien panostus omaan hyvinvointiin on suora panostus lasten hyvinvointiin. Lapset kohtaavat elämässä kaikenlaista eikä heitä voi kääriä pumpuliin. Mutta hyvinvoiva äiti jaksaa olla huomattavasti paremmin lastensa tukena kuin kuormittunut äiti, joka hädin tuskin jaksaa selvitytyä perusarjesta. Sama pätee toki iseihinkin. Ja on sekin parannus, että lapset näkvät, ettei kaikkea tarvitse sietää, vaan voi ase

Paraniko lasteni tilanne? Kuten kerroin, niin toinen lapsistani yritti itsemurhaa. Syyt ovat moninaiset, mutta mm eksä aloitti minun mustamaalaamisen. Jos lapset sanoivat hänelle mitään positiivista minusta, isä kielsi puolustelemasta äitiä. Lapset eivät halunneet vuoroviikkoilua vaan muuttaa minun luokseni, mutta siinä vaiheessa eksä ampui kovilla. En ala tässä kertomaan yksityiskohtia, mutta tein eksästä rikosilmoituksia ja käytiin oikeudessa yms. Tämä kaikki kulutti minun jaksamistani kahdeksan vuoden ajan,

Se, mitä haluan tässä vain sanoa: ikinä ei tiedä, mitä erosta seuraa. Minä en ikinä olisi uskonut tätä kaikkea ihmisestä, jonka olin tuntenut 25 vuotta. Ero ei takaa suoraa syy-seuraussuhdetta, että kun teet x, niin seuraa y. Ja tämä jokaisen eroavan on tiedettävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lainaukset eivät toimi, mutta olen tuo, joka kertoi omista erokokemuksistaan. Ymmärrän kyllä, mitä kerrot parisuhdemallin periytymisestä, mutta näin meillä: Eron jälkeen lapset saivat edelleen oppituntia vuoroviikoin isänsä parisuhdemallista. Ja minun luonani ei ollut korvaavaa kokemusta hyvästä parisuhdemallista. Eli mikä parani? No, minun oma jaksamiseni. Ei mikään muu.

Paranihan siinä lastenkin tilanne. Aika sokea saa olla, jos et hahmota, että paremmin jaksava äiti on myös lapsille parempi. Ei sitä turhaan sanota, että äitien panostus omaan hyvinvointiin on suora panostus lasten hyvinvointiin. Lapset kohtaavat elämässä kaikenlaista eikä heitä voi kääriä pumpuliin. Mutta hyvinvoiva äiti jaksaa olla huomattavasti paremmin lastensa tukena kuin kuormittunut äiti, joka hädin tuskin jaksaa selvitytyä perusarjesta. Sama pätee toki iseihinkin. Ja on sekin parannus, että lapset nä

Okei. Turha edes yrittää keskustella, kun sinä olet jo valmiiksi päättänyt, että olet syyllinen kaikkeen ja mikään muu ei ole edes vaihtoehto. 

No jos noin on niin kannattaa nostaa kytkintä. Vaikka parisuhde ei ole hyötysuhde, jos on paljon enemmän haittaa kun hyötyä on jotsin pielessä. 

Ja haittana en pidä mitään lieviä asioita. Ehkä esim aggressiivinen uhkaava käytös usein olisi haittaavaa. 

Nää on surkeita tekstejä ihan vaan sen takia, että valintanne olette tehneet surkean miehen ottajat. Eikö asioista pitäisi pystyä puhumaan plus oletteko antanut miehen mennä tuollaiseksi perheen haittatekijäksi, josta ei ole mitään hyötyä?

Aivan järkyttävää. 

Paraniko lasteni tilanne? Kuten kerroin, niin toinen lapsistani yritti itsemurhaa. Syyt ovat moninaiset, mutta mm eksä aloitti minun mustamaalaamisen. Jos lapset sanoivat hänelle mitään positiivista minusta, isä kielsi puolustelemasta äitiä. Lapset eivät halunneet vuoroviikkoilua vaan muuttaa minun luokseni, mutta siinä vaiheessa eksä ampui kovilla. En ala tässä kertomaan yksityiskohtia, mutta tein eksästä rikosilmoituksia ja käytiin oikeudessa yms. Tämä kaikki kulutti minun jaksamistani kahdeksan vuoden ajan,

Se, mitä haluan tässä vain sanoa: ikinä ei tiedä, mitä erosta seuraa. Minä en ikinä olisi uskonut tätä kaikkea ihmisestä, jonka olin tuntenut 25 vuotta. Ero ei takaa suoraa syy-seuraussuhdetta, että kun teet x, niin seuraa y. Ja tämä jokaisen eroavan on tiedettävä.

-----

Mikä sun pointti on? Yritätkö väittää, että pitää jäädä riutumaan kotitöiden alle, kun erossa voi tapahtua tuollainen yksi miljoonasta tilanne? Vai luuletko, että ero on aina ja kaikissa tapauksissa samanlainen kuin sinulla? 

Elämää ei voi ennustaa ja on ihan turha maalailla kauhukuvia erosta, kun oikeassa elämässä valtaosa eroista sujuu ihan hyvin ja lapset voivat traumatisoitua ja yrittää itsemrhaa myös ydinperheissä. On äärettömän naiivi ajatus, että ydinperhe on joku turvasatama, jossa ei koskaan voi tapahtua mitään pahaa. On myös äärimmäinen myrkyllistä kehottaa ihmisiä olemaan eroamatta vain siksi, että oma ex on sekopää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mammat lihova lasten myötä niin muodottomiksi, että heidän on pakko toimia palvelijan roolissa ettei mies lähtisi paremman perään. Kotiorjan roolissa ovat sen verran hyödyksi, että mies ei viitsi lähteä. Jos mies lähtisi kukaan ei huolisi sinivalaan kokoista yh-mammaa. 

Ai, ei mun vaan ole pakko. Mies tekee osansa ja seksiä on, viimeksi tänä aamuna, vaikka olenkin lihonut. Siellä taitaa olla hiljaisempaa?

Osui ja upposi. Aika söpö tuo sinun defenssisi, jossa yrität piikitellä. Ihan ilmainen vinkki: tässä ei nyt ollut aiheena seksi eikä parisuhteen mittari ole se, kuinka usein panette. Kai sitä nyt tarpeensa tahtoo tehdä aina välillä, vaikka kohteena olisikin ryhävalas. 

Aika söpöä, että puhuit itsesi pussiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mammat lihova lasten myötä niin muodottomiksi, että heidän on pakko toimia palvelijan roolissa ettei mies lähtisi paremman perään. Kotiorjan roolissa ovat sen verran hyödyksi, että mies ei viitsi lähteä. Jos mies lähtisi kukaan ei huolisi sinivalaan kokoista yh-mammaa. 

Ai, ei mun vaan ole pakko. Mies tekee osansa ja seksiä on, viimeksi tänä aamuna, vaikka olenkin lihonut. Siellä taitaa olla hiljaisempaa?

Osui ja upposi. Aika söpö tuo sinun defenssisi, jossa yrität piikitellä. Ihan ilmainen vinkki: tässä ei nyt ollut aiheena seksi eikä parisuhteen mittari ole se, kuinka usein panette. Kai sitä nyt tarpeensa tahtoo tehdä aina välillä, vaikka kohteena olisikin ryhävalas. 

Aika söpöä, että puhuit itsesi pussiin.

Millä perusteella? 

Vierailija kirjoitti:

Paraniko lasteni tilanne? Kuten kerroin, niin toinen lapsistani yritti itsemurhaa. Syyt ovat moninaiset, mutta mm eksä aloitti minun mustamaalaamisen. Jos lapset sanoivat hänelle mitään positiivista minusta, isä kielsi puolustelemasta äitiä. Lapset eivät halunneet vuoroviikkoilua vaan muuttaa minun luokseni, mutta siinä vaiheessa eksä ampui kovilla. En ala tässä kertomaan yksityiskohtia, mutta tein eksästä rikosilmoituksia ja käytiin oikeudessa yms. Tämä kaikki kulutti minun jaksamistani kahdeksan vuoden ajan,

Se, mitä haluan tässä vain sanoa: ikinä ei tiedä, mitä erosta seuraa. Minä en ikinä olisi uskonut tätä kaikkea ihmisestä, jonka olin tuntenut 25 vuotta. Ero ei takaa suoraa syy-seuraussuhdetta, että kun teet x, niin seuraa y. Ja tämä jokaisen eroavan on tiedettävä.

-----

Mikä sun pointti on? Yritätkö väittää, että pitää jäädä riutumaan kotitöiden alle, kun erossa voi tapahtua tuollainen yksi miljoonast

pointtini on, että mieti ennen eroa tarkkaan, mitkä ovat eron hyvät puolet ja mitä kaikkea haittaa erosta voi seurata. En tarkoita pelkästään kauhuskenaariota, vaan pienempiä tilanteita, Esim. Av:lla aina vauhkotaan, että _minä_ en ikinä perustaisi uusperhettä tm. , mutta fakta on, että et pysty mitenkään kontrolloimaan, mitä eksän luona tapahtuu. Kiteytettynä pointtini on tämä: Kun lähtee sutta pakoon, voi tulla karhu vastaan.