Onko kellään muulla oloa, että omasta miehestä on vain haittaa perhe-elämän kannalta?
Tämä ei koske nyt kaikki miehiä eikä ole yleistys, vaan ihan vain sitä omaa aviomiestä. Ja saa miehetkin vastata vaimostaan, jos tilanne on tuo. Mutta lapsia pitää olla, jotta liittyy aiheeseen. Eli että oma puoliso on sellainen, että hänestä ei ole mitään hyötyä vaan vain haittaa perhe-elämän kannalta. Puoliso sotkee enemmän kuin siivoaa, tuottaa pyykkiä enemmän kuin pyykkää, harvoinpa tiskejäkään viitsii hoitaa. Ei hoida lapsia tai lasten asioita juuri yhtään, mutta villitsee kyllä lapsia niin, että illat on ihan kamalia, mutta ei siis tietenkään osallistu lasten rauhoitteluun tai nukkumaan laittamiseen mitenkään. Kerrostalossa ei juuri korjattavaa ole eikä pihatöitäkään saati klapihommia, niin ei niissäkään ole hyödyksi. Ja tämän kaiken takia lähinnä vain ärsyttää nähdä hänet, kun tuntuu, että hänestä on vain haittaa. Kohtalotovereita?
Kommentit (232)
siis niin totta. vaikka paperille päiväkirjamaisesti aa suunnitella miten hänelle sopisi mm vuotuisia kotitöitä,niin mitään ei tapahdu. lomat ohi,kaikki tekemättä. padiaselaa,loikoilee lomat, remontit seisoo vuosia. jonkun ruuan tekee joka omasta mielestään maailman upein,joka on suht surkee,ylimaustettua. hän kuvittelee kun laittaa kaikkia mausteita järkyttävät määrät,se tekee ruuan. aina vaan istuu tuntikausia yhdessä tuolissa,nettiä selaa. kaikki tekemättä. vuosikausia kesken. sotkee joka paikan,todella sotkee. kaikki epäjärjestyksessä. takan reunale kertyy kaikki mainospostit,astiat kuivuu päiviä,syö sängyssä ,ei pöydässä. jos joskussuunnitteelikin jotain,kaikki unohtuu. pää täynnä hilsettä ,sänky täynnä hilsettä,lihooo että pksahtaa. ei juo vettä,ei pysty kuin suullisen.ei hoida itseään mitenkään. huutaa vaan painu v...tuun,sana siivous tai kotityö saa aikaan raivon..
On paha, jos toinen ei osallistu eikä auta. Mutta vielä pahempi jos hän vaikeuttaa elämää ja tekee siitä raskaamman kuin mitä se olisi yksin.
Joku kuvasi tätä hyvin esimerkillä: olette järven jäällä kävelemässä ja yhtäkkiä tiput avantoon. Sen sijaan että mies ojentaisi käden/kepin/minkä tahansa ja yrittäisi vetää sinua ylös, hän vaan katselee vieressä räpiköintiäsi. Ehkä jopa heittelee sinua lumipalloilla. Lopulta kävelee tyynesti tiehensä. Ei soita apua eikä tee itse mitään.
Pääset ihmeen kaupalla, järkyttävän kamppailun jälkeen ylös avannosta. Raahaudut kotiin, jossa mies istuu mukavasti viltin alla hörppien teetä mukavan ulkoilun jälkeen. Kun raivoat hänelle tapahtuneesta, hän katsoo suu auki: mitä sä skitsoat, sähän pääsit sieltä ihan hyvin itsekin ylös ja olet hengissä. En viittiny siihen väliin tulla säätämään.
Tällaisille miehille tulee ero yllätyksenä, kun kaikki oli niin hyvin. Naiset on vaikeita ja vetää kilareita ihan turhasta. Tuolta kuvaltulta naisesta tuntuu tehdä kaikki itse perheen eteen, ja siksi naiset on erottuaan onnellisempia.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuo olo, olemme toki jo eronneet mutta samaa mietin jo vuosia yhdessä ollessamme. Ymmärrän niin hyvin miksi suomalaiset naiset uupuu ja muuttuu kärttyisiksi kun se perheen hankalin lapsi on mies.
On yksinkertaisesti vaan helpompaa tehdä kaikki itse kun pyytää/anella/kerjätä miestä tekemään jotain perheeseen tai kotiin liittyvää, ihan vaan todetakseen että sit ei sitten kuitenkaan hoideta tai hoidetaan puolittain. Ja näihin pyyntöihin, oli ne kuinka pienia ja harvinaisia tahansa, kommentoidaan "joo, voin hoitaa mutta muistata sit vielä edellisenä päivänä". Olen lukemattomat kerrat soitellut kesken työpäivän ohjeistaakseni miestä jostain simppelistä lapsiin liittyvästä asiasta jonka hän esim. vapaapäivänään lupasi hoitaa.
Ja nyt joku kommentoi, että olet ominut lapset ja miehellä ei ole ollut tilaa olla isä omalla tavallaan. Blaa blaa. On annettu mahdollisuus ja jätetty hänet myös pärjäämään itsekseen la
Naisen paras turva on taloudellinen itsenäisyys. Vanhaan "hyvään" aikaan nainen oli miehensä armoilla, ei ollut rahaa erota, ei turvakoteja jne vaikka mies oli väkivaltainen juoppo. Vain kuolema armahti. Paras on olla sinkku ja/tai lisääntymättä mieslasten kanssa. Hyviä miehiä on, mutta valitettavan harvassa. Onnekkaita he, joilla on velvollisuutensa hoitava, osallistuva ja perhettään rakastava (=toimii perheen hyväksi, ei vain itsensä) Mies.
No hyvä, että omissa valinnoissanne, joita teette joka hetki uudestaan, ei ole mitään vikaa. Sehän tarkoittaa, että olette tyytyväisiä elämäänne juuri sellaisena kuin se nyt on. Muutenhan muuttaisitte sitä elämäänne juuri nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuoko se mies kuitenkin enemmän rahaa talouteen?
Maksetaan asuminen ja ruoka puoliksi. Minä maksan lasten hankinnat. Kumpikin oman autonsa kulut itse. Ap
Eli sinä maksat kaikkiaan enemmän, etenkin kun miehet yleensä syökin enemmän.
tuli sama mieleen. entäs kodin hankinnat,vakuutukset ,sähkö ..
Tiedättehän te, että suhteissa ei ole pakko olla? Seuraavalla kerralla osaatte kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin jo alusta lähtien: empatiaa ja oikeudenmukaisuuteen. Noilla ominaisuuksilla kumppani ei tuota jatkuvia pettymyksiä. Itsekkyys ja laiskuus ovat enteitä tulevasta. Joskus vaihtamalla paranee.
Nainen onnellisesta liitosta
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksetaan asuminen ja ruoka puoliksi. Minä maksan lasten hankinnat. Kumpikin oman autonsa kulut itse. Ap
Miksi ainoastaan sinä maksat lasten hankinnat? Tienaatko sitten huomattavasti enemmän kuin lasten isä vai eikö hän ole lastesi biologinen isä?
En tienaa enemmän, välillä olemme tienanneet saman verran, tällä hetkellä mies tienaa enemmän. Asiat on vain ajautuneet siihen, että minä maksan lasten hankinnat, koska minä teen ne hankinnat. Mies ei tosiaan lasten asioita huolehdi, ei vaikka pyydän, ei siitä tule vain mitään. Ap
Miksei teillä ole yhteistä taloustiliä mistä kaikki kulut maksetaan. Meillä on mieheni kanssa yhteinen tili jonne kumpikin laittaa rahaa tietyn verran kuukaudessa. Meillä on molemmilla kortit tälle tilille. Kaikki perheen kulut maksetaan tältä tililtä. Ainoa poikkeus on jos haluaa ostaa itselleen jotain kalliimpaa. Tämä järjestely toimii todella hyvin koska haluamme muuten pitää rahamme erillään kun meillä on avioehto.
joskus toivoo ,että se ei tulisi enää ikinä pihaan ,,kun auto kaartaa,auto jota en halua käyttää edes kyydissä kun sitä ei le ikinä siivottu,siis oikeasti ei siivoa ikinä. voi se kuolis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuoko se mies kuitenkin enemmän rahaa talouteen?
Hassua miten miehet luulee, että se isompi palkka ja raha heidän pankkitilillään jotenkin hyödyttää muita talouden asukkaita silloin kun he ei kuitenkaan osallistu talouden kuluihin niillä varoillaan sen enempää kuin toinenkaan. Ei edes maksa sitä lomailuaan toisen kustannuksella ja ilmaisella työpanoksella elämistä. Kun ei pese itse pyykkiää, ei tee ruokaa, ei siivoa,ei käy kaupassa, ei hae lapsia tarhasta, ei huolehdi lasten koulusta ja neuvoloista eikä terveydestä, harrastuksiin viemisestä/varusteista eikä yhtään mistään. Tuovat kotiin vain peniksen, itsensä, oman etuoikeutetun olemuksensa ja olettaa, että se kattaa kaiken, oikeuden rajattomiin palveluihin seksistä kodinhoitoon ja lasten kaitsemisen.
Kysyn ihan mielenkiinnosta että eikö mikään näistä asioista tullut esille seurusteluaikana? Jos ei silloinkaan ole osoittanut kiinnostusta siivoukseen, ruoanlaittoon ja pyykkäämiseen niin miksi sitten valita sellainen mies?
Vierailija kirjoitti:
On paha, jos toinen ei osallistu eikä auta. Mutta vielä pahempi jos hän vaikeuttaa elämää ja tekee siitä raskaamman kuin mitä se olisi yksin.
Joku kuvasi tätä hyvin esimerkillä: olette järven jäällä kävelemässä ja yhtäkkiä tiput avantoon. Sen sijaan että mies ojentaisi käden/kepin/minkä tahansa ja yrittäisi vetää sinua ylös, hän vaan katselee vieressä räpiköintiäsi. Ehkä jopa heittelee sinua lumipalloilla. Lopulta kävelee tyynesti tiehensä. Ei soita apua eikä tee itse mitään.
Pääset ihmeen kaupalla, järkyttävän kamppailun jälkeen ylös avannosta. Raahaudut kotiin, jossa mies istuu mukavasti viltin alla hörppien teetä mukavan ulkoilun jälkeen. Kun raivoat hänelle tapahtuneesta, hän katsoo suu auki: mitä sä skitsoat, sähän pääsit sieltä ihan hyvin itsekin ylös ja olet hengissä. En viittiny siihen väliin tulla säätämään.
Tällaisille m
N
Juuri näin!
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin vilpittömästi kysyä, että miten te naiset ajaudutte tällaisiin perhekuvioihin? Tuleeko nuo vapaamatkustaja-piirteet täysin yllättäen esiin vasta sitten kun lapset on jo tehty ja on menty naimisiin, ja siihen asti mies on kantanut kortensa kekoon suhteessa täysin tasavertaisesti? Vai onko käytös ollut tällaista jo suhteen alkuajoista lähtien, mutta rakkauskuplassa se ei ole vielä siinä vaiheessa häirinnyt?
Ihan vaan siis sillä kysyn, kun itselleni on kyllä moniakin tällaisia miehiä tullut myös vastaan ja parisuhteessakin olen heidän kanssaan ollut, mutta olen kyllä pistänyt pillit pussiin siinä vaiheessa kun olen tajunnut kuinka vähän toista kiinnostaa tehdä työtä suhteen eteen ja miettiä asioita myös muiden kuin itsensä kannalta. Ei olisi tullut mieleenkään mennä lisääntymään näiden mieslasten kanssa.En missään nimessä syytä teitä naisia siitä että miehenne ovat vapaamatkustajia, mutta jostain syy
Oma mies oli vielä lapsen vauva-aikaan 100 prosenttisesti osallistuva ja vastuun ottava isä. Heräsi esim. aamulla aikaisin, että minä saisin nukkua yöimetysten jälkeen, teki vauvalle aamutoimet, vaihtoi vaipat ja selitti, että haluaa laatuaikaa lapsen kanssa ennen töihin lähtöä. Toi sitten minulle imetettäväksi puhtaan, tyytyväisen vauvan.
Kaikki muuttui, kun lapsi kasvoi. Vissiin oli vaikeampaa, kun piti pitää seuraa, leikkiä, vahtia, kasvattaa. Kännykkä kasvoi kouraan kiinni ja päävastuu yhtäkkiä minun. Ennen lasta seurustelu yli 10 vuotta ja nimenomaan miehen vastuullisuus vaikutti. Hoiti koiria ja kodin asioita. Mikään ei valmistanut minua siihen mikä tilanne on nyt, ja olen aika hyvä ihmistuntija. Vapaamatkustus oli syy miksi pistin erään eksän pihalle, eli en ollut ekaa kertaa pappia kyydissä.
Kyllä. Siksi pistinkin pihalle sen mt-ongelmista kärsivän juopon. Ei niinkuin enää vaan jaksanut, ja kumminkin oltiin yhdessä 25 vuotta. Koko elämä pyöri vaan hänen ympärillä.
Hän nyt ottaa sen eron vaan nyt. Saat lapset automaattisesti, joten mikään muu ei muutu, kuin että pääset eroon ärsyttävästä miehestä ja jatkossa saat enemmän rahaa käyttöön.
Sen parisuhteen voi lopettaa nyt. Ja nyt. Ja nyt. Ja nyt. Mutta joka kerta uudestaan valitsit jatkaa sitä. Ja nyt valitsit uudestaan. Ja taas. Ja taas. Koko ajan koko loppuelämäsi ajan valitset uudestaan ja uudestaan pysyä juuri siinä tilanteessa, jossa olet. Ja joka hetki voisit valita toisin, jos haluaisit.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vähän samantyyppinen mies arjessa, mutta hän on antelias. Se kompensoi tilanteen. Eli jos en jaksa muiden hommien vuoksi tehdä ruokaa, niin mies sanoo, ei haittaa, tilataan jostain tai lähdetään syömään. Tai jos valitan likaisiutta, hän tilaa siivoojan. Ja hän maksaa.
Meillä myös näin. Mies maksaa siis lähes kaiken (tienaa siis todella paljon enemmän kuin minä) ja jos pyydän jotain niin saan sen ja hän ehdottaakin että haluanko sitä tai tätä, joka voisi helpottaa arkeani tai piristää mieltä. Myös lapselle hän on valmis ostamaan ihan mitä tahansa ei hinnalla väliä vaikka arjessa ei aina käytännön toimet olekaan ihan toivotunlaisia ja itsellä välillä aikalailla 247 aika menee lapsen ja kodin hoitoon.
Sillä ei ole yhtään mitään väliä, kuinka teitä on huijattu ja kuinka mies on muuttunut taikaiskusta ilman mitään ennakkovaroitusta, ja kuinka ette mitenkään olisi voineet tietää, että näin käy. Nyt te tiedätte, ja silti olette siinä, vaikka voisitte erota. Se on teidän valintanne.
Vierailija kirjoitti:
Tuoko se mies kuitenkin enemmän rahaa talouteen?
Mitä vaikka toisi. Ei se että osallistuu perheen kustannuksiin enemmän oikeuta ulkoistamasta omien lasten kasvatusta, hoitoa ja kotitöitä. Ei vaimo ole mikään maksettu kodinhoitopalvelu. Tai jos olisi niin pitäisi miehen käytännössä maksaa kaikki. Miehet voisivat ihan huvikseen katsoa kuinka monta tuntia siivousta, pesulapalvelua, lastenhoitopalvelua ja ruokatoimitusta he voisivat ulkopuoliselta ostaa sillä rahalla mitä he maksavat enemmän. Tuhannella eurolla ei päästä kuin alkuun. Se on eri asia jos toinen ei käy töissä ollenkaan.
Mulla oli avioliitossani juuri ap:n kaltainen tilanne. Miehellä oli vielä taipumus tulla kotiin (baarista, jossa tapasi kavereitaan) juuri lasten nukkumaanmenon aikaan - tämä saatiin sovittua siten, että tulee joko reilusti ennen tai jälkeen - no yleensä tuli jälkeen. Osaltani ero helpotti ainoastaan sitä, että ei tarvitse hänen sotkujaan siivota. Muuten hän on onnistunut vaikeuttamaan ja kontrolloimaan elämääni täysin :(
Vierailija kirjoitti:
siis niin totta. vaikka paperille päiväkirjamaisesti aa suunnitella miten hänelle sopisi mm vuotuisia kotitöitä,niin mitään ei tapahdu. lomat ohi,kaikki tekemättä. padiaselaa,loikoilee lomat, remontit seisoo vuosia. jonkun ruuan tekee joka omasta mielestään maailman upein,joka on suht surkee,ylimaustettua. hän kuvittelee kun laittaa kaikkia mausteita järkyttävät määrät,se tekee ruuan. aina vaan istuu tuntikausia yhdessä tuolissa,nettiä selaa. kaikki tekemättä. vuosikausia kesken. sotkee joka paikan,todella sotkee. kaikki epäjärjestyksessä. takan reunale kertyy kaikki mainospostit,astiat kuivuu päiviä,syö sängyssä ,ei pöydässä. jos joskussuunnitteelikin jotain,kaikki unohtuu. pää täynnä hilsettä ,sänky täynnä hilsettä,lihooo että pksahtaa. ei juo vettä,ei pysty kuin suullisen.ei hoida itseään mitenkään. huutaa vaan painu v...tuun,sana siivous tai kotityö saa aikaan raivon..
Ja olet edelleen hänen kanssa koska?
Tässä tullaankin siihen mitä tuolla aiemmin sanottiin, että katsoo jo seurusteluaikana ennen lapsia miehen elämäntyyliä ja TEKOJA, ei kuuntele SANOJA ja LUPAUKSIA.