Onko kellään muulla oloa, että omasta miehestä on vain haittaa perhe-elämän kannalta?

Minulla on vähän samantyyppinen mies arjessa, mutta hän on antelias. Se kompensoi tilanteen. Eli jos en jaksa muiden hommien vuoksi tehdä ruokaa, niin mies sanoo, ei haittaa, tilataan jostain tai lähdetään syömään. Tai jos valitan likaisiutta, hän tilaa siivoojan. Ja hän maksaa. 

Ihan samanlaisia haittoja on, mutta maksaa kyllä kaiken vaivan monikertaisesti luonnossa. Siinä hommassa on ylivertainen, enkä vaihtaisi mieskotiapulaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa miehistä on tuollaisia kuin ap kuvaa ja niistä on haittaa. Helpottaa ihan hemmetisti kun ottaa eron. Työmäärä kotona vähenee heti.

No menihän tämäkin ketju lopulta miesten yleiseksi haukkumiseksi. Ehdin aluksi jo ihmetellä.

Vierailija kirjoitti:

Tuoko se mies kuitenkin enemmän rahaa talouteen?

Hassua miten miehet luulee, että se isompi palkka ja raha heidän pankkitilillään jotenkin hyödyttää muita talouden asukkaita silloin kun he ei kuitenkaan osallistu talouden kuluihin niillä varoillaan sen enempää kuin toinenkaan. Ei edes maksa sitä lomailuaan toisen kustannuksella ja ilmaisella työpanoksella elämistä. Kun ei pese itse pyykkiää, ei tee ruokaa, ei siivoa,ei käy kaupassa, ei hae lapsia tarhasta, ei huolehdi lasten koulusta ja neuvoloista eikä terveydestä, harrastuksiin viemisestä/varusteista eikä yhtään mistään. Tuovat kotiin vain peniksen, itsensä, oman etuoikeutetun olemuksensa ja olettaa, että se kattaa kaiken, oikeuden rajattomiin palveluihin seksistä kodinhoitoon ja lasten kaitsemisen.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa miehistä on tuollaisia kuin ap kuvaa ja niistä on haittaa. Helpottaa ihan hemmetisti kun ottaa eron. Työmäärä kotona vähenee heti.

Jännä kun olen itse tavannut lähinnä fiksuja miehiä. Myöskään eroja ei ole juurikaan lähipiirissä ollut.

Suurin ongelma on se, että tuo muuttaa itseä ihmisenä. En ole ollut valittava ja vihainen ihminen, olen ollut onnellinen ja kivaa seuraa. Kun se mies sitten suodattaa homman itselleen sopivaksi sillä, että onpa ikävä nainen, en todellakaan tee enempää kun tollanen nalkutus ja valitus ei ole reilua. Ihan kuin mun elämän haave olisi ollut nalkutus!! Ei todellakaan. Kantaa kaiken kuorman itse, työt, lapset ja päälle vihaa itseään. Se syö sisältä ja siksi kannattaa miettiä, millä saisi oman itsensä takaisin. Ero se usein on, pääsee eroon myös katkeruudesta ja epäoikeudenmukaisuuden tunteesta, ja saa taas olla se oma paras itsensä. Mietin vaan että kuinka moni mies ikinä on ajatellut, että mun vaimolla on varmaan tosi paha olla. Enpä usko että monikaan, vaan ajattelevat että kiukutteleva pirttihirmu se siinä, minäpä pistän enstistä kovemmin vastaan. Ei se mitään rakkautta ole. 

Ei ole sellaista oloa, koska olen tehnyt elämässäni parempia valintoja kuin sinä.

Haluaisin vilpittömästi kysyä, että miten te naiset ajaudutte tällaisiin perhekuvioihin? Tuleeko nuo vapaamatkustaja-piirteet täysin yllättäen esiin vasta sitten kun lapset on jo tehty ja on menty naimisiin, ja siihen asti mies on kantanut kortensa kekoon suhteessa täysin tasavertaisesti? Vai onko käytös ollut tällaista jo suhteen alkuajoista lähtien, mutta rakkauskuplassa se ei ole vielä siinä vaiheessa häirinnyt?

Ihan vaan siis sillä kysyn, kun itselleni on kyllä moniakin tällaisia miehiä tullut myös vastaan ja parisuhteessakin olen heidän kanssaan ollut, mutta olen kyllä pistänyt pillit pussiin siinä vaiheessa kun olen tajunnut kuinka vähän toista kiinnostaa tehdä työtä suhteen eteen ja miettiä asioita myös muiden kuin itsensä kannalta. Ei olisi tullut mieleenkään mennä lisääntymään näiden mieslasten kanssa.

En missään nimessä syytä teitä naisia siitä että miehenne ovat vapaamatkustajia, mutta jostain syystähän tekin siihen tilanteeseen olette päätyneet ettekä ole niitä rajojanne riittävän selkeästi ja ajoissa asettaneet, ettette olisi ajautuneet hyväksikäytettäviksi.

Joo kannattaa tarkkaan katsoa millainen lapsuudenperhe miehellä on. Miten työt jakautuu siellä, mitä hommia mies tekee kotona käydessään. Niitä voit odottaa sen osaavan ja tekevän jatkossakin. Jos vain miestenhommat maistuu, kannattaa asua siten, että niitä myös on tarjolla. Esim. kerrostaloasunnossa ei juurikaan ole, joten äkkiä tulee vastaan tuo ap:n tilanne että nainen tekee kaiken, mies levyttää ja sabotoi.

Tilanne voi olla toki vieläkin huonompi, sellsinen ettei mies lapsuudenkodissaan ole oppinut ei miehisiä eikä mitään muitakaan askareita. Ehkä asunut kerrostalossa passattuna koko ikänsä. Naiset ja tytöt, säästäkää itseänne ja kiertäkää nämä sankarit kaukaa!!! Ei lapsia tällaisten kanssa, jotka ei osaa niille mitään opettaa. Aika menee pelaamiseen, ehkä museossa ja keikoilla ja vaatekaupoilla juuri osaa käydä :D 

Meillä kaikki hoituu tasapuolisesti. Tunsin miehen hyvin ennen kuin alettiin seurustelemaan niin tiesin, että hänestä tulee hyvä isä ja kumppani. Toki aina niitä ylläreitä voi tulla, vaikka tuntisikin entuudestaan hyvin, mutta minä en onneksi saanut sikaa säkissä. Ei kyllä yhtään tarvitse ihmetellä miksi puolet avioliitoista päättyy eroon kun edelleen iso osa miehistä elää 50-luvun perhemallin mukaan.

En ole missään muualla nähnyt tällaista kehuskelua ja suorastaan kilpailua siitä, kuka on omilla valinnoillaan onnistunut järjestämään oman elämänsä mahdollisimman kurjaksi. Avioliitto, lasten hankkiminen, ja ihan jokainen muukin asia, jolla joka päivä uudestaan valitsette aiheuttaa itsellenne kurjuutta, on pelkästään teidän omalla vastuulla. Iloitsen suuresti kurjuudestanne. :)

Olisiko aika ottaa asia esille ja keskustella siitä??? Aivan turhaan mielessä pyörittää kun toinen ei ajatusten lukija varmaankaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin vilpittömästi kysyä, että miten te naiset ajaudutte tällaisiin perhekuvioihin? Tuleeko nuo vapaamatkustaja-piirteet täysin yllättäen esiin vasta sitten kun lapset on jo tehty ja on menty naimisiin, ja siihen asti mies on kantanut kortensa kekoon suhteessa täysin tasavertaisesti? Vai onko käytös ollut tällaista jo suhteen alkuajoista lähtien, mutta rakkauskuplassa se ei ole vielä siinä vaiheessa häirinnyt?

Ihan vaan siis sillä kysyn, kun itselleni on kyllä moniakin tällaisia miehiä tullut myös vastaan ja parisuhteessakin olen heidän kanssaan ollut, mutta olen kyllä pistänyt pillit pussiin siinä vaiheessa kun olen tajunnut kuinka vähän toista kiinnostaa tehdä työtä suhteen eteen ja miettiä asioita myös muiden kuin itsensä kannalta. Ei olisi tullut mieleenkään mennä lisääntymään näiden mieslasten kanssa.

En missään nimessä syytä teitä naisia siitä että miehenne ovat vapaamatkustajia, mutta jostain syy

No jos elää täysin muuttumatonta elämää (ei lapsia, sama koti, sama työ jne) niin ei varmaan pääse perille siitä, että miten toinen ei sitten otakaan isompaa vastuuta kuten lupasi, kun sun työmatka pitenee tunnilla, tai toinen lapsi on yhtäkkiä päikyssä ja toinen koulussa eri puolella, joku sairastuu (epilepsia lähtee kortti, muu sairaus ja väsymys), talo vaatii remppaa, isovanhemmalle tulee dementia

Kun ei vaan voi tietää, että se toinen ei sitten ymmärräkään, että elämä voi yhtäkkiä tai jossain tilanteessa vaatia venymistä. Ja ei, ihan jaksava, empaattinen kaveri ei välttämättä näytä mitenkään etukäteen ulkopuolelle, että sitä ei kiinnosta pätkän vertaa isovanhemman alzhaimer vaan itse asiassa ärsyyntyy siitä. Joku terapian paikka kun heikkous ilm ärsyttää tai jotain, mutta täys jarru koko asiassa. 

Kun mieheltä saa lapset niin mies muuttuu turhaksi varsinkin jos se on nihkeä luovuttamaan rahansa naisen kayttöön. Siittämisen jälkeen miehen ainoa arvo on rahapussina oleminen

Ei tuokaan ole mikään selitys, että se mies on yhtäkkiä muuttunut paskaksi, vaikka ennen oli kiva. Kun se yhteiselämän jatkaminen valitaan joka sekunti uudestaan. Ei se teidän vastuunne omasta elämästänne lopu ikinä, vaikka joku toinen ihminen olisi kuinka perseestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin vilpittömästi kysyä, että miten te naiset ajaudutte tällaisiin perhekuvioihin? Tuleeko nuo vapaamatkustaja-piirteet täysin yllättäen esiin vasta sitten kun lapset on jo tehty ja on menty naimisiin, ja siihen asti mies on kantanut kortensa kekoon suhteessa täysin tasavertaisesti? Vai onko käytös ollut tällaista jo suhteen alkuajoista lähtien, mutta rakkauskuplassa se ei ole vielä siinä vaiheessa häirinnyt?

Ihan vaan siis sillä kysyn, kun itselleni on kyllä moniakin tällaisia miehiä tullut myös vastaan ja parisuhteessakin olen heidän kanssaan ollut, mutta olen kyllä pistänyt pillit pussiin siinä vaiheessa kun olen tajunnut kuinka vähän toista kiinnostaa tehdä työtä suhteen eteen ja miettiä asioita myös muiden kuin itsensä kannalta. Ei olisi tullut mieleenkään mennä lisääntymään näiden mieslasten kanssa.

En missään nimessä syytä teitä naisia siitä ett

Tämän vuoksi olisikin hyvin suositeltavaa viettää riittävän kauan aikaa parisuhteessa kahdestaan, jotta ehtii näkemään toisen ihmisen riittävän erilaisissa elämäntilanteissa. Näkee miten toinen käsittelee stressiä, painetta, kiirettä, epäonnistumisia ja pettymyksiä. Ei niinkään keskittyä siihen mitä toinen lupailee tulevaisuuden käytökseltään, vaan miten hän käyttäytyy NYT. Se kertoo jo paljon siitä, mitä voit odottaa tulevaisuudessakin.

On minullakin ollut aivan ihania eksiä jotka lupasivat vaikka mitä, mutta kun katsoin sitä miten he arkeaan siinä hetkessä elivät (pelasivat pleikkaria, valittivat työpaikastaan, jatkuva rahapula, eivät jaksaneet pitää itsestään ja kunnostaan huolta ja samaan aikaan valittivat kuitenkin tyytymättömyyttään ulkonäöstään), niin kyllä sitä nopeasti laski yhteen 1+1 ja tajusi että en voi kuunnella tämän ihmisen puheita siitä millainen hän HALUAISI olla tai millainen hän LUPAA olla, vaan minun piti katsoa totuudenmukaisesti ja realistisesti sitä, millainen hän NYT on. Ihmiset kun harvemmin muuttuvat kovinkaan paljon persoonallisuuden piirteiltään, vaikka kuinka kypsyisivät ja vanhenisivat.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin vilpittömästi kysyä, että miten te naiset ajaudutte tällaisiin perhekuvioihin? Tuleeko nuo vapaamatkustaja-piirteet täysin yllättäen esiin vasta sitten kun lapset on jo tehty ja on menty naimisiin, ja siihen asti mies on kantanut kortensa kekoon suhteessa täysin tasavertaisesti? Vai onko käytös ollut tällaista jo suhteen alkuajoista lähtien, mutta rakkauskuplassa se ei ole vielä siinä vaiheessa häirinnyt?

Ihan vaan siis sillä kysyn, kun itselleni on kyllä moniakin tällaisia miehiä tullut myös vastaan ja parisuhteessakin olen heidän kanssaan ollut, mutta olen kyllä pistänyt pillit pussiin siinä vaiheessa kun olen tajunnut kuinka vähän toista kiinnostaa tehdä työtä suhteen eteen ja miettiä asioita myös muiden kuin itsensä kannalta. Ei olisi tullut mieleenkään mennä lisääntymään näiden mieslasten kanssa.

En missään nimessä syytä teitä naisia siitä että miehenne ovat vapaamatkustajia, mutta jostain syy

Meillä asiat muuttui lasten synnyttyä. Ennen lapsia mies teki paljon enemmän kotitöitä kuin nykyään, tosin ennen lapsia ei niin paljon kotitöitä edes ollut eikä tosiaan niitä lapsia ja lasten asioita hoidettavana. Vaikka miten mietin asioita taaksepäin niin en keksi miten olisin osannut ennustaa tämän. Mies halusi lapsia, ei ollut huomiotaherättävän mukavuuden haluinen jne. Ehkä jälkikäteen ainoa hälytysmerkki voisi olla ollut, että hänellä ei ollut mitään kokemusta vauvoista ja pienistä lapsista, mutta se ei ollut hänen oma vika vaan tuttavapiirissä vain niitä ei ollut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin vilpittömästi kysyä, että miten te naiset ajaudutte tällaisiin perhekuvioihin? Tuleeko nuo vapaamatkustaja-piirteet täysin yllättäen esiin vasta sitten kun lapset on jo tehty ja on menty naimisiin, ja siihen asti mies on kantanut kortensa kekoon suhteessa täysin tasavertaisesti? Vai onko käytös ollut tällaista jo suhteen alkuajoista lähtien, mutta rakkauskuplassa se ei ole vielä siinä vaiheessa häirinnyt?

Ihan vaan siis sillä kysyn, kun itselleni on kyllä moniakin tällaisia miehiä tullut myös vastaan ja parisuhteessakin olen heidän kanssaan ollut, mutta olen kyllä pistänyt pillit pussiin siinä vaiheessa kun olen tajunnut kuinka vähän toista kiinnostaa tehdä työtä suhteen eteen ja miettiä asioita myös muiden kuin itsensä kannalta. Ei olisi tullut mieleenkään mennä lisääntymään näiden mieslasten kanssa.

E

Oletpas sinä erinomaisen hieno ihminen. Ihan valioyksilö. No, itse olin omani kanssa 5 vuotta, ja ihan edelleen tulee yllätyksiä. Ja jos oikeasti olisit ollut pitkissä parisuhteissa niin tietäisit, että toista ei loppujen lopuksi onnistu tuntemaan täysin koskaan. Ja lisäksi te molemmat MUUTUTTE koko ajan ihmisinä, ja kaikki ympärillänne. Ja jos ette ole olleet vastuussa toisista ihmisistä ja heidän hengestä ja terveydestä, niin et ole kokenut sitä elämäntilannetta. Ihmisellä voi olla ihan eri suhtautumistapa vanhuksen kuin lapsen kohteluun, jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin vilpittömästi kysyä, että miten te naiset ajaudutte tällaisiin perhekuvioihin? Tuleeko nuo vapaamatkustaja-piirteet täysin yllättäen esiin vasta sitten kun lapset on jo tehty ja on menty naimisiin, ja siihen asti mies on kantanut kortensa kekoon suhteessa täysin tasavertaisesti? Vai onko käytös ollut tällaista jo suhteen alkuajoista lähtien, mutta rakkauskuplassa se ei ole vielä siinä vaiheessa häirinnyt?

Ihan vaan siis sillä kysyn, kun itselleni on kyllä moniakin tällaisia miehiä tullut myös vastaan ja parisuhteessakin olen heidän kanssaan ollut, mutta olen kyllä pistänyt pillit pussiin siinä vaiheessa kun olen tajunnut kuinka vähän toista kiinnostaa tehdä työtä suhteen eteen ja miettiä asioita myös muiden kuin itsensä kannalta. Ei olisi tullut mieleenkään mennä lis

Harmillista jos asia kolahti sinuun noin kovasti, että tulkitsit kirjoitukseni niin että nostaisin itseni jotenkin muiden yläpuolelle. Se ei ollut missään nimessä tarkoitukseni, pahoitteluni jos tällaisen kuvan kirjoituksestani sait. Päinvastoin, yritin tuoda esiin että olen itsekin ollut tällaisissa suhteissa joissa olen havahtunut joutuvani hyväksikäytetyksi kun toinen on vapaamatkustaja. Koen vaan että itselleni ainut keino päästä tällaisten suhteiden toistumisesta eroon oli se, että katsoin itseäni ja omaa toimintaani peilistä, en vain toista ihmistä ja hänen toimintaansa. Otin vastuun siitä, mitä itse olin tehnyt mahdollistaakseni sen, että olin tällaisiin suhteisiin ajautunut.

Toivon kaikkea hyvää ja toivottavasti keskustelu jatkuu hyvässä hengessä!

Vierailija kirjoitti:

Joo kannattaa tarkkaan katsoa millainen lapsuudenperhe miehellä on. Miten työt jakautuu siellä, mitä hommia mies tekee kotona käydessään. Niitä voit odottaa sen osaavan ja tekevän jatkossakin. Jos vain miestenhommat maistuu, kannattaa asua siten, että niitä myös on tarjolla. Esim. kerrostaloasunnossa ei juurikaan ole, joten äkkiä tulee vastaan tuo ap:n tilanne että nainen tekee kaiken, mies levyttää ja sabotoi.

Tilanne voi olla toki vieläkin huonompi, sellsinen ettei mies lapsuudenkodissaan ole oppinut ei miehisiä eikä mitään muitakaan askareita. Ehkä asunut kerrostalossa passattuna koko ikänsä. Naiset ja tytöt, säästäkää itseänne ja kiertäkää nämä sankarit kaukaa!!! Ei lapsia tällaisten kanssa, jotka ei osaa niille mitään opettaa. Aika menee pelaamiseen, ehkä museossa ja keikoilla ja vaatekaupoilla juuri osaa käydä :D 

Tuokaan ei aina päde. Oman mieheni isä tekee kaikki ulkotyöt ja lisäksi kokkaa, siivoaa, pyykkää... Mun mies ei tekisi varmaan mitään sisällä eikä ulkona, jollen heittäytyisi joissain asioissa täysin osaamattomaksi. Jos osaisin ajaa traktoria ja käyttää moottorisahaa, minä ne lumetkin auraisin ja puut kaataisin. 

Lapsia ei ole. Viimeistään siinä vaiheessa, kun otettiin lemmikki, kävi täysin selväksi, että minä ne muksutkin joutuisin yksin hoitamaan kaiken muun lisäksi. Jos olisin halunnut lapsia ehdottomasti, olisin ehkä niitä hankkinut, mutta miehen olisin sitten jo tähän mennessä vapauttanut luontoon. 

Ollaan yhdessä, koska mies on käytännössä ainut ystäväni ja persoonamme sopivat muuten loistavasti yhteen.