Kiroilun vaikutus elämässäsi
Kiroiletko? Miksi kiroilet ja paljonko kiroilet?
Miten muut suhtautuvat sinuun ihmisenä?
Mitä mieltä olet kiroilemisesta ja tilannetajustasi kiroilunkin suhteen?
Miten näet muiden ihmisten kiroilun?
Kommentit (13)
En kiroile, puoliso kiroilee. Suhtaudun häneen kuin itsensä hallintaan kykenemättömään vajaavaltaiseen, esiteiniin tai vammaiseen.
Kiroilen ja olen aina kiroillut. Tilanteet huomioon ottaen tietysti.
Kiroilen vain ranskaksi se on hienostunutta, sacre bleu! Pardon my french.
Olen nelikymppinen nainen ja kiroilen mielelläni ja syyllisyyttä tuntematta. Maailmassa on ikävämpiäkin asioita kuin kiroilu. En toki missä tahansa niin tee, omaan kyllä myös hyvät käytöstavat. Työssäni joudun olemaan hillitty ja asiallinen, niin vapaa-aikana voi hyvin vähän laajentaa sanavarastoa.
Joo, se on mukavaa ja tuntuu hyvältä.
En vi#u soikoon kiroile prkl tana tus lauta vtti
Vierailija kirjoitti:
En vi#u soikoon kiroile prkl tana tus lauta vtti
Mikä toi viimeinen on?
Kyllä kiroilen, mutta aika lailla yksityisesti jos joku asia kimpaannuttaa. Keskustellessa muiden kanssa käytän sivistyneempää puhetapaa. En itsekään tykkää jos keskustelukumppani kiroilee vuolaasti, vaikuttaa moukkamaiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vi#u soikoon kiroile prkl tana tus lauta vtti
Mikä toi viimeinen on?
Jaa. Taisin tajuta. Onko kuuma paikka kuoleman jälkeen?
Kiroilen, jos oikein harmittaa tai jos satutan itseni. Helpottaa. Mutta yleensä itsekseni, esim. töissä ainoastaan mielessäni tai niin hiljaa ettei sitä muut kuule. Minulla on ihana, iloinen työkaveri (nainen) joka on todella kova kiroilemaan ja aina säpsähdän, kun hän toimistolla isoon ääneen päästelee menemään. Ei ole mielestäni sopivaa käytöstä työpaikalla.
Kiroilen, mutta haluaisin todella päästä tavasta eroon. Sivistymättömän kuuloista. Huomaamattani pääsee suustani " kettu " vaikeaa mopettaminen, kun talo täynnä teinejä joilla tuo sana on kuin välimerkki.
En kiroile koskaan.
Mieheni kiroilee vähän väliä ja kun olen väsynyt, se ärsyttää.
Töissä muutama työkaverini kiroilee eikä se kuulosta kivalta kun naisvaltaisella alalla käytetään v-sanaa.
Yritän aina löytää huumoria kun itse kiroilen. Tana ja kele. Moni asia suututtaa tänäänkin.