Lue keskustelun säännöt.
Kiroilun vaikutus elämässäsi
16.06.2024 |
Kiroiletko? Miksi kiroilet ja paljonko kiroilet?
Miten muut suhtautuvat sinuun ihmisenä?
Mitä mieltä olet kiroilemisesta ja tilannetajustasi kiroilunkin suhteen?
Miten näet muiden ihmisten kiroilun?
Kommentit (20)
En kiroile, puoliso kiroilee. Suhtaudun häneen kuin itsensä hallintaan kykenemättömään vajaavaltaiseen, esiteiniin tai vammaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiroilen ja olen aina kiroillut. Tilanteet huomioon ottaen tietysti.
Kiroilen vain ranskaksi se on hienostunutta, sacre bleu! Pardon my french.
Olen nelikymppinen nainen ja kiroilen mielelläni ja syyllisyyttä tuntematta. Maailmassa on ikävämpiäkin asioita kuin kiroilu. En toki missä tahansa niin tee, omaan kyllä myös hyvät käytöstavat. Työssäni joudun olemaan hillitty ja asiallinen, niin vapaa-aikana voi hyvin vähän laajentaa sanavarastoa.
Joo, se on mukavaa ja tuntuu hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vi#u soikoon kiroile prkl tana tus lauta vtti
Vierailija kirjoitti:
En vi#u soikoon kiroile prkl tana tus lauta vtti
Mikä toi viimeinen on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kiroilen, mutta aika lailla yksityisesti jos joku asia kimpaannuttaa. Keskustellessa muiden kanssa käytän sivistyneempää puhetapaa. En itsekään tykkää jos keskustelukumppani kiroilee vuolaasti, vaikuttaa moukkamaiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vi#u soikoon kiroile prkl tana tus lauta vtti
Mikä toi viimeinen on?
Jaa. Taisin tajuta. Onko kuuma paikka kuoleman jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiroilen, jos oikein harmittaa tai jos satutan itseni. Helpottaa. Mutta yleensä itsekseni, esim. töissä ainoastaan mielessäni tai niin hiljaa ettei sitä muut kuule. Minulla on ihana, iloinen työkaveri (nainen) joka on todella kova kiroilemaan ja aina säpsähdän, kun hän toimistolla isoon ääneen päästelee menemään. Ei ole mielestäni sopivaa käytöstä työpaikalla.
Kiroilen, mutta haluaisin todella päästä tavasta eroon. Sivistymättömän kuuloista. Huomaamattani pääsee suustani " kettu " vaikeaa mopettaminen, kun talo täynnä teinejä joilla tuo sana on kuin välimerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kiroile koskaan.
Mieheni kiroilee vähän väliä ja kun olen väsynyt, se ärsyttää.
Töissä muutama työkaverini kiroilee eikä se kuulosta kivalta kun naisvaltaisella alalla käytetään v-sanaa.
Kun töissä on ollut tiukka virkalookki, niin kotona olenkin päästellyt höyryjä kirosanojen kera. Siis silloin, kun on tölväissyt itseään oikein kipeästi tai yrittää korjata jotain vehjettä ja kärpäsen kakan kokoinen ruuvi tippuu lattialle viidennentoista kerran. Nyt, kun meillä on lapsenlapsi, minun mummona pitää muistaa pitää kielenkantimet soukemmalla. Mieheni kiroilee harvoin ja kirosanat ovat miedon makuisia verrattuna minun laajaan valikoimaan ärräpitoisia sanoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiroilin ennen tosi vähän. Jotkut on sanoneet ettei kiroilu sovi minulle? Kyllä nykyisin kiroilen silloin tällöin. Kumppani katsoo aina oudoksuen.
Olen kiroillut aina, en ole sitä kotoa tai kavereilta oppinut. Inhoan tapaani, en myöskään pidä ihmisistä jotka kiroilevat. Se on moukkamaista, inhottavaa. Minulla on jokin käsittämätön kiroiluvamma, muuten olen ihan sivistynyt ja hyväkäytöksinen ihminen. Töissä en voi kiroilla, mutta vapaalla suustani tulee rumaa tekstiä välillä.
Toivoisin, että se loppuisi. Mutta ei se tämmöisellä elämällä lopu, missä koko ajan tulee vastoinkäymisiä ym. sontaa niskaan. Itse asiassa kiroiluni on noussut huippuunsa viime aikoina. En ole edes murrosiässä kiroillut yhtä paljon kuin nykyään.
En taida tuntea yhtäkään käsityöläistä joka ei kiroaisi. Kiroilen, vapautuneesti ja anoppi taitaa olla ainoa joka asiasta on mielensä ääneen pahoittanut.
Opin kiroilemaan noin 35-ikävuoden paikkeilla. Sitä ennen se oli eräänlainen tabu. Ehkä elämäntilanteen kriisiytyminen sai padot viimein aukeamaan.
En pidä kiroilua tavoiteltavana ominaisuutena. Antaa huonon ja junttimaisen vaikutuksen. Riippuu toki tilanteestakin. Mutta ymmärrän, että ihminen joskus murtuu, ja suusta pääsee sopimattomia.
Teinien jatkuva "v*tun" hokeminen on vastenmielistä. Samoin joku rohea kirosanoilla höystetty äijäily.
Yritän aina löytää huumoria kun itse kiroilen. Tana ja kele. Moni asia suututtaa tänäänkin.