Kokemuksia/tietoa traumataustaisesta henkilöstä parisuhteessa
Voi olla vähän hakuammuntaa, mutta kokeillaan olisiko täällä linjoilla ihmisiä joilla on kokemusta tai muuta tietoa traumataustaisen henkilön kanssa seurustelusta.
Uuden kumppanin kanssa yhteistä taivalta takana vuosi ja tässä alkaa koko ajan selviämään enemmän asioita hänen menneisyydestään. Toki olen tiennyt jo valmiiksi, että hänen lapsuutensa ja nuoruutensa ovat olleet miinusmerkkisiä, mutta mittakaava on alkanut hahmottua nyt paremmin.
Itse tulen lähes siirappisen hyvästä ydinperheestä, joten uuden äärellä ollaan ja siksi kiinnostaisi kuulla muiden kokemuksia.
Kommentit (493)
"Eli en minä ole mikään naiivi tyttönen siinä mielessä. Mielestäni on kuitenkin hieman eri asia, että ensirakkaus olikin hyväksikäyttävä sarjapettäjä joka petti minua silloisen parhaan ystäväni kanssa ja näitä haavoja sitten nuoleskeltiin, kuin se, että joudut pienenä lapsena kokemaan jatkuvaa väkivaltaa ja siinä ohessa huolehtimaan äidistäsi ja sisaruksetasi. Siis tuota omaa kokemusta mitenkään vähättelemättä."
Siis oletko itse käynyt terapian noiden kokemusten vuoksi? Ilmeisesti et ja nyt tökit uuden kumppanisi lapsuutta ja keskityt häneen häiritsevästi, kun sunhan se pitäisi käydä omat traumasi tuon ensirakkauden suhteen. Minkälainen tausta itselläsi on, kun olet tuommoisen kanssa jatkanut niin, että aivan sarjassa on pettänyt. Olet itse jumittunut noihin traumafantasioihin.
Ja teille jankkaajille ja ymmärtämättömille siihen, että koiria ja ihmisiä hoidetaan samalla tavalla. Puhuitte ehdollistumisesta, mutta olette täysin tietämättömiä ihmisen mahdollisuuksista kasvaa ja muovautua. Lukekaapa tuolta millaista käsitystä jaatte täällä.
"Behaviorismi on psykologian lähestymistapa, joka perustuu oletukseen, että ihmisten ja eläinten käyttäytymistä voidaan selittää vain kolmannen persoonan näkökulmasta eli ulkoisen, muille näkyvän toiminnan kautta käyttäytymistä tutkivan tieteen keinoin turvautumatta sisäisiin selittämisen keinoihin eli viittaamatta mieleen, ajatuksiin, tunteisiin tai vastaaviin ihmisen mielensisäisiin ilmiöihin. Keskeistä lähestymistavalle on ihmisen tutkiminen luonnontieteellisen objektiivisuuden ihanteen mukaisesti."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Behaviorismi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Nyt sitten huomaan, että välillä saatan töksäyttää jotenkin liian suoraan asioita (tyyliin jotain oletko ajatellut että asia x johtuu asiasta y viitaten hänen lapsuuteensa) ja kumppani menee siitä jotenkin lukkoon."
Tuommoinen pseudopsykologia on henkistä väkivaltaa. Sinun ei kannata puuttua siihen ollenkaan, koska saatat vain pahentaa tyypin vointia.Eli sn mielestä asioista ei pidä parisuhteessa puhua?
Laitetaan vaan kaikki maton alle tai halkopinon taakse piiloon?
Ei.Jos ei ole puhetta ja avointa sekä rehellistä komminikaatiota niin sllloin ei voi olla rakkaussuhdetta vaan joku valtasuhde tai riippuvuussuhde.
Kuka sellaisessa haluaa olla kysyn vaan.
Niin samaa mieltä. Asia vain entistä enemmän korostuu tilanteessa jossa toisella on traumatausta.
Ei parisuhde ole mikään hoivasuhde jossa toisen pitää vain hoivata ja kestää mitä tahansa traumataustaisen oikkuja ja tekoja.
Vierailija kirjoitti:
"Eli en minä ole mikään naiivi tyttönen siinä mielessä. Mielestäni on kuitenkin hieman eri asia, että ensirakkaus olikin hyväksikäyttävä sarjapettäjä joka petti minua silloisen parhaan ystäväni kanssa ja näitä haavoja sitten nuoleskeltiin, kuin se, että joudut pienenä lapsena kokemaan jatkuvaa väkivaltaa ja siinä ohessa huolehtimaan äidistäsi ja sisaruksetasi. Siis tuota omaa kokemusta mitenkään vähättelemättä."
Siis oletko itse käynyt terapian noiden kokemusten vuoksi? Ilmeisesti et ja nyt tökit uuden kumppanisi lapsuutta ja keskityt häneen häiritsevästi, kun sunhan se pitäisi käydä omat traumasi tuon ensirakkauden suhteen. Minkälainen tausta itselläsi on, kun olet tuommoisen kanssa jatkanut niin, että aivan sarjassa on pettänyt. Olet itse jumittunut noihin traumafantasioihin.
Ja teille jankkaajille ja ymmärtämättömille siihen, että koiria ja ihmisiä hoidetaan samalla tavalla. Puhuitte ehdollist
Jotkut traumataustaiset ihmiset eivät kasva eivätkä muovaudu normaaleiksi toisia ihmisiä ja normaaleja arvoja kunnioittaviksi koskaan. Vaikka traumataustainen itse olisi tehnyt todella kanmottavia tekoja useille lähipiiriinsä kuuluneille ihmisille elämänsä varrella.
Terapia saattaa vain antaa heille lisää välineitä manipulointiin, henkiseen väkivaltaan ja vallankäyttöön. Se näkyy myös täällä ja muualla somessa.
Keräiletkö siis dataa, miten saisit jostain toisesta ihmisestä henkisen yliotteen? En ikävä kyllä aio auttaa.
Vierailija kirjoitti:
"Eli en minä ole mikään naiivi tyttönen siinä mielessä. Mielestäni on kuitenkin hieman eri asia, että ensirakkaus olikin hyväksikäyttävä sarjapettäjä joka petti minua silloisen parhaan ystäväni kanssa ja näitä haavoja sitten nuoleskeltiin, kuin se, että joudut pienenä lapsena kokemaan jatkuvaa väkivaltaa ja siinä ohessa huolehtimaan äidistäsi ja sisaruksetasi. Siis tuota omaa kokemusta mitenkään vähättelemättä."
Siis oletko itse käynyt terapian noiden kokemusten vuoksi? Ilmeisesti et ja nyt tökit uuden kumppanisi lapsuutta ja keskityt häneen häiritsevästi, kun sunhan se pitäisi käydä omat traumasi tuon ensirakkauden suhteen. Minkälainen tausta itselläsi on, kun olet tuommoisen kanssa jatkanut niin, että aivan sarjassa on pettänyt. Olet itse jumittunut noihin traumafantasioihin.
Ja teille jankkaajille ja ymmärtämättömille siihen, että koiria ja ihmisiä hoidetaan samalla tavalla. Puhuitte ehdollist
No nyt oli kyllä vähän pitkälle vedettyjä johtopäätöksiä. Oletkohan lukenut edes koko ketjua? Aloittajan miesystävällä tosi rankka menneisyys, jonka aiheuttamiin traumoihin tarvitsisi selkeästi apua. Ei se nyt mitään häiritsevää tökkimistä ole, että on huolissaan kumppanistaan ja haluaa hänen parastaan.
146lle.
Nyt taisi jollain omat traumat triggeroitua kun sana sarjapettäminen tuli esiin. Eikä todellakaan ylistävässä konteksissa. Siksi tuo purskahdus. On nähty ennenkin palstalla.
"Keräiletkö siis dataa, miten saisit jostain toisesta ihmisestä henkisen yliotteen? En ikävä kyllä aio auttaa."
Juuri näin. Voi olla, että ap on vahingollinen tuolle kundille tuossa tonkimisessaan. Ja voi kuvitella/verrata omaa taustaansa ok:ksi, kun ei tuollaista sentään ole ollut.
Vierailija kirjoitti:
"Keräiletkö siis dataa, miten saisit jostain toisesta ihmisestä henkisen yliotteen? En ikävä kyllä aio auttaa."
Juuri näin. Voi olla, että ap on vahingollinen tuolle kundille tuossa tonkimisessaan. Ja voi kuvitella/verrata omaa taustaansa ok:ksi, kun ei tuollaista sentään ole ollut.
No niin. Sellaiset salaliittoteoriat siellä. Taidat olla aika triggeroituva jopa nopeasti syyttävän sormen itsestä poispäin kääntävä.
Olen traumataustainen ja täytyy sanoa, että tämä ketju on ilahduttavan näkemyksellinen. Paljon hyviä, ajatuksia herättäviä viestejä, joista suuren osan voin allekirjoittaa itsekin. Ylänuoli on ollut ahkerassa käytössä tätä keskustelua lukiessa :)
Olen työstänyt traumojani vuosia eikä luultavasti ole sellaista hoitomuotoa, jota en olisi kokeillut. Nyt alan olla omilla jaloillani ja perusturvallisuuden tunteeni on vahvistunut sen verran, että parisuhde tuntuu realistiselta ajatukselta tässä kohtaa. Olen oikeastaan onnellinen siitä, että olen ollut pitkään sinkkuna, koska minulla on ollut aikaa paneutua toipumiseen sekä itseeni tutustumiseen. Traumahan usein pysäyttää itsetuntemuksen normaalin kehittymisen ja kuva itsestä jää vajavaiseksi, jopa paikkansapitämättömäksi. Olisin mitä todennäköisimmin harhautunut suhteeseen täysin vääränlaisen ihmisen kanssa, jos olisin hakenut parisuhdetta ollessani heikoimmillani. Vedin puoleeni myös ystävyysmielessä ihmisiä, joiden kanssa emme pohjimmiltaan edes olleet samalla aaltopituudella ja joilla oli itselläänkin käsittelemättömiä ongelmia.
Traumoista toipuminen on kuitenkin opettanut minulle sen, että minun on oltava valikoiva sen suhteen, keneen lähden lähemmin tutustumaan. Yksin jäämisen pelko, ympäristön painostus tai "mukavuusalueen" ulkopuolelle meneminen eivät ole minulle käypiä syitä alkaa deittailla ketään. Yliempaattista terapeuttityyppiä en etsi ja itse asiassa sellainen rajaton voivottelu ja liika kiinnostus menneisyyttäni kohtaan ovat merkkejä siitä, ettei minun kannata lähteä tarkemmin kyseiseen ihmiseen tutustumaan. Parisuhteeseen ei mielestäni kuulu se, että toinen joko taantuu tai taannutetaan hoivattavan rooliin. Tiedän, että kaiken kokemani jälkeen minulla on sille oikealle ihmiselle myös paljon annettavaa. Sillä sitähän se parisuhde suureksi osaksi on: vastavuoroisuutta, antamista ja saamista, täysin vapaaehtoisesti ja rakkaudesta toista kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Keräiletkö siis dataa, miten saisit jostain toisesta ihmisestä henkisen yliotteen? En ikävä kyllä aio auttaa."
Juuri näin. Voi olla, että ap on vahingollinen tuolle kundille tuossa tonkimisessaan. Ja voi kuvitella/verrata omaa taustaansa ok:ksi, kun ei tuollaista sentään ole ollut.
No niin. Sellaiset salaliittoteoriat siellä. Taidat olla aika triggeroituva jopa nopeasti syyttävän sormen itsestä poispäin kääntävä.
Tämä just. Eiköhän se nyt ole ihan normaalia, että on kiinnostunut kumppaninsa menneisyydestä ja sitten kun sieltä löytyy rankkoja juttuja, ne jäävät mieleen pyörimään. Outo ajatus, että se olisi jotain taktista tonkimista omien asevarastojen kartuttamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen traumataustainen ja täytyy sanoa, että tämä ketju on ilahduttavan näkemyksellinen. Paljon hyviä, ajatuksia herättäviä viestejä, joista suuren osan voin allekirjoittaa itsekin. Ylänuoli on ollut ahkerassa käytössä tätä keskustelua lukiessa :)
Olen työstänyt traumojani vuosia eikä luultavasti ole sellaista hoitomuotoa, jota en olisi kokeillut. Nyt alan olla omilla jaloillani ja perusturvallisuuden tunteeni on vahvistunut sen verran, että parisuhde tuntuu realistiselta ajatukselta tässä kohtaa. Olen oikeastaan onnellinen siitä, että olen ollut pitkään sinkkuna, koska minulla on ollut aikaa paneutua toipumiseen sekä itseeni tutustumiseen. Traumahan usein pysäyttää itsetuntemuksen normaalin kehittymisen ja kuva itsestä jää vajavaiseksi, jopa paikkansapitämättömäksi. Olisin mitä todennäköisimmin harhautunut suhteeseen täysin vääränlaisen ihmisen kanssa, jos olisin hakenut parisuhdetta ollessani heikoimmillani. Vedin puoleeni myös
Jep, mielenkiintoinen keskustelu. Hauska huomata, että kaikista järkevimmät viestit tuntuvat järjestäen tulevan teiltä joilla itsellänsä on traumatausta, mutta jotka ovat myös tehneet töitä menneisyytensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
"Eli en minä ole mikään naiivi tyttönen siinä mielessä. Mielestäni on kuitenkin hieman eri asia, että ensirakkaus olikin hyväksikäyttävä sarjapettäjä joka petti minua silloisen parhaan ystäväni kanssa ja näitä haavoja sitten nuoleskeltiin, kuin se, että joudut pienenä lapsena kokemaan jatkuvaa väkivaltaa ja siinä ohessa huolehtimaan äidistäsi ja sisaruksetasi. Siis tuota omaa kokemusta mitenkään vähättelemättä."
Siis oletko itse käynyt terapian noiden kokemusten vuoksi? Ilmeisesti et ja nyt tökit uuden kumppanisi lapsuutta ja keskityt häneen häiritsevästi, kun sunhan se pitäisi käydä omat traumasi tuon ensirakkauden suhteen. Minkälainen tausta itselläsi on, kun olet tuommoisen kanssa jatkanut niin, että aivan sarjassa on pettänyt. Olet itse jumittunut noihin traumafantasioihin.
Ja teille jankkaajille ja ymmärtämättömille siihen, että koiria ja ihmisiä hoidetaan samalla tavalla. Puhuitte ehdollist
Vähän offtopic mutta polyamorisuuutta ja avoimia suhteita kannattavat perustelevat kantojaan juurikin behaviorismilla verraten ihmisiä eläinten käyttäytymiseen
Miten lie ap kasvatettu, kun isäkin vertaa koiraan uutta kundia. Tuliko ap:sta hyvä ja uskollinen koira isän mukaan, kun sotkeentui jo ensirakkaudessaan kertomaansa sarjapettäjään. Behaviorismi on neuvostoliitolainen metodi, joka voi toimia koirien kanssa, ja liekö sovellettu NL:n agentteihin. Putin kuolaa kuin hirviötappajakoira.
Vierailija kirjoitti:
Miten lie ap kasvatettu, kun isäkin vertaa koiraan uutta kundia. Tuliko ap:sta hyvä ja uskollinen koira isän mukaan, kun sotkeentui jo ensirakkaudessaan kertomaansa sarjapettäjään. Behaviorismi on neuvostoliitolainen metodi, joka voi toimia koirien kanssa, ja liekö sovellettu NL:n agentteihin. Putin kuolaa kuin hirviötappajakoira.
Sulla menee nyt todella laukalle. Mistä omasta traumastasi tuo agressiosi kumpuaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lie ap kasvatettu, kun isäkin vertaa koiraan uutta kundia. Tuliko ap:sta hyvä ja uskollinen koira isän mukaan, kun sotkeentui jo ensirakkaudessaan kertomaansa sarjapettäjään. Behaviorismi on neuvostoliitolainen metodi, joka voi toimia koirien kanssa, ja liekö sovellettu NL:n agentteihin. Putin kuolaa kuin hirviötappajakoira.
Sulla menee nyt todella laukalle. Mistä omasta traumastasi tuo agressiosi kumpuaa?
Ihan tietämisestä nousee nuo kirjoitukset. On wt-meininkiä tuollainen behavioristinen käsitys ihmisestä, sori siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen traumataustainen ja täytyy sanoa, että tämä ketju on ilahduttavan näkemyksellinen. Paljon hyviä, ajatuksia herättäviä viestejä, joista suuren osan voin allekirjoittaa itsekin. Ylänuoli on ollut ahkerassa käytössä tätä keskustelua lukiessa :)
Olen työstänyt traumojani vuosia eikä luultavasti ole sellaista hoitomuotoa, jota en olisi kokeillut. Nyt alan olla omilla jaloillani ja perusturvallisuuden tunteeni on vahvistunut sen verran, että parisuhde tuntuu realistiselta ajatukselta tässä kohtaa. Olen oikeastaan onnellinen siitä, että olen ollut pitkään sinkkuna, koska minulla on ollut aikaa paneutua toipumiseen sekä itseeni tutustumiseen. Traumahan usein pysäyttää itsetuntemuksen normaalin kehittymisen ja kuva itsestä jää vajavaiseksi, jopa paikkansapitämättömäksi. Olisin mitä todennäköisimmin harhautunut suhteeseen täysin vääränlaisen ihmisen kanssa, jos olisin hakenut parisuh
Se työ itsensä kanssa tulee jossain tapauksissa saattaa siihen pisteeseen että pystyy avoimesti ja rehellisesti myontämään ja tuomitsemaan sellaiset tekonsa läheisiään kohtaan jotka ovat kaikilla normaaleilla mittareilla sellaisia jotka eivät ole hyväksyttäviä. Siitä se toipuminen kohti keskitietä lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
88/91:
Ymmärrän kyllä, ettei ole minun käsissäni, enkä yritä toimija parantajana. Haluaisin pystyä rohkaisemaan ja tukemaan häntä ottamaan niitä askelia kohti paranemista.
Kumppanillani ei ole sellaista asennetta, ettei olisi mitään parannettavaa, eikä hän kiellä etteikö tarvitsisi terapiaa. Häneltä tuntuu nyt vain puuttuvan se rohkeus siihen. Hän takertuu siihen, että sille on syynsä miksi hän muistaa niin vähän lapsuudestaan ja ajattelee, että on helpompi olla muistamatta. Näitä asioita kuitenkin on alkanut nousta hänen mieleensä ja ne lisäävät hänen hämmennystään ja ahdistusta.
Tämä on kumppanilleni ensimmäinen parisuhde, mutta hän ei ole toiminut niin fiksusti kuin sinä ja keskittynyt itsensä parantamiseen.
Ap
Onko fakta, että on ensimmäinen parisuhde? MItä on tehnyt sitten sitä ennen? Paneskellut ympäriinsä?
Näissä jotka valehtelevat koko historiansa on se pelottava puoli, että ovat todella uskottavia. Normaalin ihmisen saa helposti kiinni valheista, mutta kun näillä se valheellinen historia on kuin osa identiteettiä, tai ehkä oikeammin se identiteetti joka on luotu valheiden kohteelle, on tosi helppo uskoa noihin juttuihin.
Ja sitten vielä kun sotketaan mukaan rakastuminen, niin valheilta on entistä helpompi sulkea silmänsä.
Ukolla hoitamaton PTSD. Tulee räjähtämään käsiin tai vähintäänkin muuttuu masennukseksi, ellei ole jo.
Ei tuollaiseen kannata omaa aikaa tuhlata, jos ei tajua itse hakea apua. Ja jos ap:kin on jo kolmikymppinen, niin parempi etsiä normaali mies jonka kanssa perustaa perhe. Vaikka mies nyt lähtisi hakemaan apua, olisi traumojen hoito monen vuoden projekti ja lopputulos epävarma. Ei välttämättä koskaan sovi esim. isäksi.
Lue Juha Klaavun kehityksellinen trauma. Se on vain pieni osa tuosta kaikesta.