Rehellisesti mikä saisi sinut tekemään 1-3 lasta?

Se, että löytäisin lapsille luotettavan ja kunnollisen isän. Ei ole löytynyt.

Älykäs, vastuullinen, hygieninen ja hyväpalkkainen mies. 

Minulla oli kaksi lasta. Toinen heistä kuoli, ja nyt olen liian vanha synnyttämään.

Sain lapsen yli 40-vuotiaana hedelmöityshoidoilla. Eli hoidot tarvittiin. Olin asunut yhdessä puolison kanssa muutaman vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Se, että löytäisin lapsille luotettavan ja kunnollisen isän. Ei ole löytynyt.

Kaikki miehet ovat nykyisin tautisia huo**a. 

Muutama miljoona rahaa ja hyvä mies. Rahalla ostaisin lastenhoito- ja siivouspalveluja, jotta voisin edelleen käydä harrastamassa jne. Toinen vaihtoehto on että olisin mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

30 miljoonaa euroa, se voisi motivoida.

Miten käyttäisit rahan kolmeen lapseen?

Miksi ne kaikki pitäisi käyttää lapsiin?

Lapsilisät on tarkoitettu lapsiin eikä mamman kynsihoitoon.

Sinulle tulee varmaan yllätyksenä tieto, että lapsilisistä ei tule 30 miljoonaa euroa vaikka lapsia olisi 20.

Raha. Eli jos olisin niin rikas että olisi varaa muun muassa kropan korjaamiseen raskauden ja synnytyksen jäljiltä ja 24/7 lastenhoitajaan. 

Sain omasta tahdostani kaksi lasta hyvin nuorena. Nyt reilu kolmekymppisenä olen pian saamassa sterilisaation.

Kyllä täältä siementä linkoaa jos paikkoja tulee. En erityisesti välitä kortsuista, joten lapsukaisia voi touhutessa tulla.

Pillun himo ja saada omat geenit jatkumaan.

Minulla on kolme lasta. Työmarkkinatuen lapsikorotus oli hyvä houkutin. Sillä lyhensi kätevästi asuntolainaa kun oli nollakorot, samalla kun hoiti lapset kotona siihen saakka kun nuorin oli 2,5v.

Nyt ole toki töissä jo ja asuntolaina maksettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raha ja vapautus työelämästä niin kauan, että lapset on 18.

Sekä tämän jälkeen taattu paluu mielekkäisiin työtehtäviin.

Halutessaan ja taloudellisesti voisi myös jäädä suoraan eläkkeelle, lasten synnytys ja kasvatus voisi olla naisen elämänura, ellei erikseen halua palata takaisin työelämään, mutta mitään velvoitetta siihen ei olisi.

Halusin aina lapsia ja olen onnellinen että sain 2. Haluan ehkä myöhemmin iltatähden, mutta vain jos raha-asiat ja uusi mies on hyvä. Tai sitten joudun tekemään 10 lisää haha 🤣 

Vierailija kirjoitti:

Pillun himo ja saada omat geenit jatkumaan.

Mutta harmittaako jos onkin löysä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena kun tein nuo 2 lasta, niin lapsellinen luottamus asioiden järjestymiseen ja yhteiskuntaan. Luotin valtavasti myös puolisooni, joka on osoittautunut aiheelliseksi luottamukseksi. Mutta kaikki muu... Päivähoito, terveydenhoito, koulujärjestelmä, eläkejärjestelmä, se miten valtio ei kykene pitämään huolta tavallisten ihmisten toimeentulemisesta palkkatuloillaan. Työelämän koventuneet vaatimukset samalla, kun vanhempi sukupolvi on Fuengirolassa eikä todellakaan tukiverkkona. Itselle jäi synnytyksestä parantumattomia terveysongelmia, joita ei mitenkään julkisella hoideta... 

Miten ne vanhemmat pärjäävät ja kestävät, joilla vielä puolisokin osoittautunut huonoksi vanhemmaksi ja yksin täytyy kannatella tätä kaikkea?

 

Eli yhteiskunnan ja valtion pitäisi kustantaa ihan kaikki ja ihan joka tilanteessa? Päivähoito, terveydenhuolto, koulutus on kaikki täällä k

Mä kuvittelin, että saisin saman omille lapsilleni, kuin mitä itse sain. Ja että työssäkäyvänä perheellisenä saisin saman, kuin omat vanhempani. 

Mulla oli pieni ja hyvä kyläkoulu, joka ei ollut homeessa. Mun terveyshuolet hoidettiin terveyskeskuksessa ja se onnistui. En ollut päivähoidossa, koska mun vanhemmat elivät enimmäkseen isän palkalla ja äidillä oli sivutoiminen yritys ja teki kotoa käsin hommia. Meni sitten myöhemmin lähihoitajaksi. Välillä olin pitkiä aikoja kipeänä, niin mummat hoiti. Koulusta ei tullut kutsua keskustelutuokioihin poissaolojeni vuoksi, koska koulu meni hyvin niistä huolimatta. Mun vanhemmille kertyi eläkettä töistään ja saivat hyvin talon maksettua. Jäivät 60-vuotiaina eläkkeelle. Ihmettelen, kuin äidillekin kertyi sen verran eläkettä, sama kuin mun oletettu eläkertymä jonka kenties saan sitten 70-veenä. Huolimatta siitä, että hän oli kotona, osa-aikaisena yrittäjänä ja lähihoitajana työikänsä! Vanhemmat ovat todella tyytyväisiä vanhemmuuteensa. Meille syötettiin mitä milloinkin, koulua ei tarvinnut tukea muutoin kuin kävivät kerran vuodessa vanhempainillassa. Ei wilma laulanut, ei tarvinnut täyttää kyselyitä, ei olla kesken työpäivän hammaslääkäreissä ja terveystarkastuksissa. Mun isovanhemmat pääsi palvelutaloon, kun tarve tuli. Ei mun vanhemmat heitä hoitaneet millään tavalla. Äidille oli päivän selvää, että hän ei sellaiseen ryhdy oltuaan ensin päivän lähihoitajana. 

Nyt meillä on teinit ja miehen vanhemmat hoidettavana. Kotihoito käy 2 kertaa viikko, ja tämä katsotaan riittäväksi. Mun isovanhemmat oli tuossa kunnossa jo siellä palvelutalossa.  Mun vanhemmat tosiaan mökillä kesät ja välimerellä airbnb:ssä talvet. 

Eli en vertaa muihin maihin. Vertaan omaan lapsuuteeni ja vanhempieni elämään. Ja johan myönsin olleeni tyhmä ja lapsellinen nuorena, kun luotin saavani saman. Ei sitä enää tarvitse mulle alleviivata, asia on kyllä tullut selväksi.

Minä luulin, että vihaan lapsia, mutta kun sellaisen 33v sain,huomasin, että sehän on ihan parasta elämässä. Nyt niitä on viisi.

Vastaisin AP:n kysymykseen, että rakkaus lapsia kohtaan sai minut tekemään lapsia.

Ihme.

T. N48

Vierailija kirjoitti:

Älykäs, vastuullinen, hygieninen ja hyväpalkkainen mies. 

Vaikea löytää kun ovat vähintään luonnehäiriöisiä, jos muut seikat näyttävät olevan kunnossa. 

Yksi suurimmista haaveistani on lapsi, ehkä kaksikin. Vaatisi vain sen, että löytäisin aviomiehen. N27