Rehellisesti mikä saisi sinut tekemään 1-3 lasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään enää, koska olen siihen liian vanha ja minulla on jo 2 lasta.

Jos menkat tulee ja olet terve, niin voit saada lapsia.

No kuule kun en voi saada, koska minulla ei ole ollut menkkoja yli kymmeneen vuoteen. Olen 65.

Voit ryhtyä varaäidiksi tai mummoksi.

Mulla on aikuinen lapsi.

Kuten niin moni nelikymppisenä hommansa hoitanut: ei sitten mikään. Se on aikansa kutakin se lapsiperhekin.

Vierailija kirjoitti:

Tein kolme lasta koska halusin ja mies myös. Ei siihen mitään kannustimia tarvittu, tietysti oma taloudellinen tilanne piti olla kunnossa.

Ihminen haluaa monistaa DNA:nsa kuten mikä muu eliölaji tahansa. Sitä kutsutaan naisilla biologiseksi kelloksi, miehellä ei taas ole niin vahva koska voi siittää vanhempanakin. Naisella on vain tietty ikä kantaa jälkeläisiä joten siksi ilmiö. 

Samoilla jäljillä. Eläimien elämän tarkoitus on lisääntyä, ja ihminen on yksi eläinlaji. Yksinkertaista. Itse tein kaksi lasta biologisesta tarpeesta rakkauskemikaalipöhnässä, ja se riitti syyksi ja motivaatioksi. Äidiksi tuleminen oli ja äitinä oleminen on elämässäni parasta. Taloudellinen tilanteeni oli epävarma, mutta koin sen silloin toissijaiseksi. Ihmiset usein ylianalysoivat kaikkea, vaikka loppujen lopuksi monesti olisi viisaampaa vain heittäytyä.

Pitäisi olla myös rahaa vähän isompaan asuntoon, joka sopii perheelle, ja sellaiselta alueelta, että lapsilla on mahdollisuus käydä hyvissä ja turvallisissa päiväkodeissa ja saada laadukasta perusopetusta lähialueella. Silti pitäisi olla työpaikkojakin melko lähellä, ettei työmatkat venytä päiviä ihan mahdottoman pitkiksi. Eli ihan pahimmissa lähiöissä tai kaukana korvessa se perheasunnon kokoinen asuntokaan ei voi olla. Etelä-Suomessa tähän tarvitsee noin 4000 - 5000 euron kk/tulot molemmille vanhemmille. Asuntolainan saannin kannalta vakituinen työpaikkakaan ei haittaisi, jos ainakin toisella olisi.

Nuorena kun tein nuo 2 lasta, niin lapsellinen luottamus asioiden järjestymiseen ja yhteiskuntaan. Luotin valtavasti myös puolisooni, joka on osoittautunut aiheelliseksi luottamukseksi. Mutta kaikki muu... Päivähoito, terveydenhoito, koulujärjestelmä, eläkejärjestelmä, se miten valtio ei kykene pitämään huolta tavallisten ihmisten toimeentulemisesta palkkatuloillaan. Työelämän koventuneet vaatimukset samalla, kun vanhempi sukupolvi on Fuengirolassa eikä todellakaan tukiverkkona. Itselle jäi synnytyksestä parantumattomia terveysongelmia, joita ei mitenkään julkisella hoideta... 

Miten ne vanhemmat pärjäävät ja kestävät, joilla vielä puolisokin osoittautunut huonoksi vanhemmaksi ja yksin täytyy kannatella tätä kaikkea?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta lasta ketjun aloittajalla on?

Viidennettä odotan. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein kolme lasta koska halusin ja mies myös. Ei siihen mitään kannustimia tarvittu, tietysti oma taloudellinen tilanne piti olla kunnossa.

Ihminen haluaa monistaa DNA:nsa kuten mikä muu eliölaji tahansa. Sitä kutsutaan naisilla biologiseksi kelloksi, miehellä ei taas ole niin vahva koska voi siittää vanhempanakin. Naisella on vain tietty ikä kantaa jälkeläisiä joten siksi ilmiö. 

Samoilla jäljillä. Eläimien elämän tarkoitus on lisääntyä, ja ihminen on yksi eläinlaji. Yksinkertaista. Itse tein kaksi lasta biologisesta tarpeesta rakkauskemikaalipöhnässä, ja se riitti syyksi ja motivaatioksi. Äidiksi tuleminen oli ja äitinä oleminen on elämässäni parasta. Taloudellinen tilanteeni oli epävarma, mutta koin sen silloin toissijaiseksi. Ihmiset usein ylianalysoivat kaikkea, vaikka loppujen lopuksi monesti olisi viisaampaa vain heittäytyä.

Olet ihana, mutta juuri tämän takia naisilla on niin paljon pienemmät eläkkeet kuin miehillä. En halua isona köyhäksi naiseläkeläiseksi, joka on elänyt tunteitten ja viettien varassa onnellisen äitielämän ja kituuttaa loppuajan köyhänä muistojensa varassa. Haluan olla varakas eläkkeellä, koska raha antaa enemmän mahdollisuuksia elää itsensä näköistä elämää. 

Oma halu ja ihana rakas mies. Yhden halusimme mutta kolme tuli kerralla. 

Yritetään...

On pikkuinen torppa, jossa o myös peltoa ja metsää. Ollut meijän suvussa yli 100 vuotta. Olisi niin surkeeta, jos vieraille menis. Kovan työn ovat tehneet isit ja äidit aikoinaan. Ja ny meitit tehään töitä että säilyisi seuraavalle sukupolvel.

Sitä oon miettinyt, jollei tule lapsii ni mille, kenelle testamenttaa ton paikan. En tiedä. Tai annan olla ja mennä perikunnal, joka on mikä... Kiva

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään enää, koska olen siihen liian vanha ja minulla on jo 2 lasta.

Minä haluaisin vielä saada lapsen, mutta sitä varten pitäisi ensin muuttua 20 vuotta nuoremmaksi.

1. Vakituinen työ molemmilla, brutto vähintään 3300€ / aikuinen. 2. Vakaa poliittinen tilanne. 3. Positiiviset tulevaisuuden näkymät eli luotto siihen, että lapsilla tulee olemaan hyvä elämä Suomessa tai muualla maailmassa. 4. Eläkejärjestelmän (pyramidin) purku. Mun ikäiset tuskin pääsee koskaan eläkkeelle, järjestelmä on kestämättömällä pohjalla, palkat pask oja ja kuka muka haluaa tehdä töitä oravanpyörässä 70+ vuotiaaksi asti? Vaan siksi, että saat ehkä tonnin eläkkeen kuukaudessa, jos edes elät sinne asti ja jos et elä, niin rahat jäävät järjestelmään, ei puolisolle tai lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

30 miljoonaa euroa, se voisi motivoida.

Miten käyttäisit rahan kolmeen lapseen?

Vaikka miljoona per lapsi kasvatukseen. Parhaat harrastukset, parhaat koulutukset, parhaat lapsuuden kokemukset, jne... Sitten lupaisin miljoonan jokaiselle jos opiskelevat esim lääkäreiksi. Loput käyttäisin itse.

Rehellisesti: ei mikään :) Paitsi jos aivojen asetukset menisi uuteen uskoon kun löytäisin sielunkumppanin joka herättäisi alkukantaiset lisääntymisvaistot valloilleen. Kerran oon ollut niin ihastunut erääseen mieheen, että ajattelin että haluan hänet lasteni isäksi, vaikken lapsia muuten haluaisikaan :D Mut jos vastaavanlainen ihastuminen joskus tulee (ei tule), niin korkeintaan silloin. Mut oon itseasiassa jo tajunnut et mun kuuluu olla sinkku ehkä lopun ikää tai sitten lapsettomassa parisuhteessa. Itseä ei kiinnosta olla raskaana, eikä muutenkaan lapsiperhearki.

Vierailija kirjoitti:

Raha ja vapautus työelämästä niin kauan, että lapset on 18.

Sekä tämän jälkeen taattu paluu mielekkäisiin työtehtäviin.

Unohtui vielä yksi. 5. Olisi tukiverkkoa lähellä! Ei vasta tunnin- kolmen tunnin ajomatkan päässä. 

Tässä lista asioista, joita edellyttäisin. Olen kolmekymppinen nainen, voisin (kai) yrittää saada lapsia muttei ole kiinnostanut.

- kunnon terveydenhoito synnyttäneelle naiselle, myös mahdollisten vaurioiden korjaaminen, fysioterapiat ym. 

- neuvolapalvelut niin kuin ne kuuluisi, eikä niin kuin esim Helsingissä tällä hetkellä sähelletään

- kotiapua, kun olen vastasyntyneen kanssa kotona (mikäli puoliso töissä)

- laadukas varhaiskasvatus, ei mitään jättipäiväkotia 

- kouluihin joku tolkku taas: kännykkäkielto, tavalliset luokkahuoneet, työrauha ja yleinen kurinpalautus, jotta lapsella olisi mahdollisus kunnolliseen perusopetukseen

- minulle itselleni äitinä pokkaa ja itsevarmuutta toimia parhaaksi katsomalla tavalla ja näyttää keskisormea kaikille äitimyyteille 

- takuun siitä että tukiverkko toimii. Olen itse iltatähti, ja vanhempani alkavat olla iäkkäitä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin mies :D

Tämä on paras idea. Jos olisin mies niin ei olisi mitään rajaa. Naisena jaksaisin 1-2 lasta, en enempää.

Vierailija kirjoitti:

Terveys, rahaa sellainen määrä että voin taata lapsilleni sellaisen lapsuuden jota en itse koskaan saanut ja kristallipallo josta näen tulevaan, että mies on varmasti hyvä isä ja kumppani, eikä esimerkiksi kuole kesken kaiken ja jätä minua leskeksi huolehtimaan lapsistamme surun keskelle. Takuu siitä että meille käy hyvin.

Mahdottomia vaatimuksia.

Miksi tekisin? Kuka niitä sitten hoitaisi? En enää oikeastaan viitsi edes tuota ajatella koska se ovi on minulta sulkeutumassa jo iän vuoksi kohtapuolin, tässä vaiheessa olisin jo riskisynnyttäjä. Puoliso oli se joka ei lapsia alunperin edes halunnut, nyt se on jo myöhäistä.