Rehellisesti mikä saisi sinut tekemään 1-3 lasta?

Jos joku muu hoitaisi raskauden ja synnytyksen.

Varmaan useammalla miljoonalla voisin yhden synnyttää ja antaa adoptioon. 

Perhettä en ala tällä mt-taustalla pykäämään. Ei olisi hyväksi sille lapselle. 

Mulla on kolme lasta. Haaveilin nuoresta asti isosta perheestä, jopa neljästä lapsesta. Mies halusi kaksi lasta, joten päädyimme kompromissiin, joka oli kolme lasta. Onneksi saimme heidät. Lapset ovat oikeasti tosi upea asia. Harmi että harva nykyään ajattelee niin.

Mulla on yksi lapsi ja sen verran ikää, ettei iltatähteä enää haluta tai tuskin tulisikaan.

Minä tein 2, koska se oli miehen toive eikä itsellä ollut mitään kiveenhakattua toivetta suuntaan tai toiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Nuorena kun tein nuo 2 lasta, niin lapsellinen luottamus asioiden järjestymiseen ja yhteiskuntaan. Luotin valtavasti myös puolisooni, joka on osoittautunut aiheelliseksi luottamukseksi. Mutta kaikki muu... Päivähoito, terveydenhoito, koulujärjestelmä, eläkejärjestelmä, se miten valtio ei kykene pitämään huolta tavallisten ihmisten toimeentulemisesta palkkatuloillaan. Työelämän koventuneet vaatimukset samalla, kun vanhempi sukupolvi on Fuengirolassa eikä todellakaan tukiverkkona. Itselle jäi synnytyksestä parantumattomia terveysongelmia, joita ei mitenkään julkisella hoideta... 

Miten ne vanhemmat pärjäävät ja kestävät, joilla vielä puolisokin osoittautunut huonoksi vanhemmaksi ja yksin täytyy kannatella tätä kaikkea?

Hyvä kuvaus tämän päivän vanhemmuuden todellisuudesta.

Jos olisin mies, pääsisin paljon vähemmällä ja jos tekisin yhtään mitään lapsien eteen kaikki ihastelisivat miten olen paras isä ikinä

Minulla on kaksi lasta enkä missään nimessä haluaisi enempää nykymaailmaan, vaikka asiamme ovat oikein hyvin. Joskus haaveilin kolmannesta, mutta onneksi jäi tekemättä. Suomeen ei ole enää lottovoitto syntyä. Muutenkin kaksi lasta on osoittautunut hyväksi määräksi. On aikaa lapsiin, harrastuskuviot houtuu ja perintöäkin jää kahdelle varmasti  mukavasti. 

Se, että vanhusten hoito olisi lasten vastuulla. Vaivaistalot muille.

Mikä vain näistä kolmesta:

-odotuksen ja synnytyksen voisi ulkoistaa

-vuoden ajalta täysi palkkatyötäni vastaava palkka

-isompi asunto 

Mikään näistä ei ole realistista tai tule tapahtumaan. Ei ole haluja lisääntyä koska resursseja (aika, raha, tila) ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena kun tein nuo 2 lasta, niin lapsellinen luottamus asioiden järjestymiseen ja yhteiskuntaan. Luotin valtavasti myös puolisooni, joka on osoittautunut aiheelliseksi luottamukseksi. Mutta kaikki muu... Päivähoito, terveydenhoito, koulujärjestelmä, eläkejärjestelmä, se miten valtio ei kykene pitämään huolta tavallisten ihmisten toimeentulemisesta palkkatuloillaan. Työelämän koventuneet vaatimukset samalla, kun vanhempi sukupolvi on Fuengirolassa eikä todellakaan tukiverkkona. Itselle jäi synnytyksestä parantumattomia terveysongelmia, joita ei mitenkään julkisella hoideta... 

Miten ne vanhemmat pärjäävät ja kestävät, joilla vielä puolisokin osoittautunut huonoksi vanhemmaksi ja yksin täytyy kannatella tätä kaikkea?

 

Eli yhteiskunnan ja valtion pitäisi kustantaa ihan kaikki ja ihan joka tilanteessa? Päivähoito, terveydenhuolto, koulutus on kaikki täällä käytännössä ilmaista ja hyvinkin laadukasta moneen muuhun valtioon verrattuna. Kaikki on hyvätuloisten ja etenkin yritysten maksamien verojen kustantamaa ja se mihin ne tulot ei ole riittänyt on valtion velalla kuitattu. Mikä muu valtio tukee rahallisesti vielä enemmän yksinhuoltajia?  

Vierailija kirjoitti:

Nuorena kun tein nuo 2 lasta, niin lapsellinen luottamus asioiden järjestymiseen ja yhteiskuntaan. Luotin valtavasti myös puolisooni, joka on osoittautunut aiheelliseksi luottamukseksi. Mutta kaikki muu... Päivähoito, terveydenhoito, koulujärjestelmä, eläkejärjestelmä, se miten valtio ei kykene pitämään huolta tavallisten ihmisten toimeentulemisesta palkkatuloillaan. Työelämän koventuneet vaatimukset samalla, kun vanhempi sukupolvi on Fuengirolassa eikä todellakaan tukiverkkona. Itselle jäi synnytyksestä parantumattomia terveysongelmia, joita ei mitenkään julkisella hoideta... 

Miten ne vanhemmat pärjäävät ja kestävät, joilla vielä puolisokin osoittautunut huonoksi vanhemmaksi ja yksin täytyy kannatella tätä kaikkea?

Maailma on muuttunut 15-20 vuodessa ihan hirveästi. Ennen isovanhempien osallistuminen oli itsestään selvää, nykyään on anteeksiantamatonta edes pyytää apua sukupolvelta, joka "on jo omat lapsensa hoitanut" (vaikka totuus on, että he nimenomaan lähettivät aikanaan omat lapsensa koko kesäksi mummolaan). Ja nyt sitten puhutaan koko ajan enemmän, kuinka lasten pitäisi hoitaa nämä ikääntyvät vanhempansa hautaan, kun julkinen terveydenhuolto on ajettu alas. Juu ei kiitos.

Ei ole olemassa asiaa, joka saisi minut edes harkitsemaan raskautta. Puhumattakaan siitä, että kasvattaisin lapsen. 

Aikakone ja raha. Jos minusta olisi tullut miljonääri kolmekymppisenä, olisin hyvinkin voinut haluta lapsia. Mutta mikään ei ole kauhistuttavampi ajatus kuin tehdä lapsia pennittömänä ja tukiverkottomana.

Nyt nelikymppisenä alkaa olla jo myöhäistäkin, eikä sitä rahaa ole vieläkään taivaasta pudonnut.

Jos voisin toimia kuten oma isäni eli siittää lapset ja lähteä menemään olematta koskaan missään tekemisissä lasten kanssa. 

Vakava mielisairaus.

Paremmat tulot, mieluinen suomalainen mies rakkaansa, puolisona ja lasten isänä.

Tekisin kolmannen, jos olisimme rikkaampia ja / tai meillä olisi turvaverkko.

- kahden lapsen äiti

Vierailija kirjoitti:

Kuka idiootti tähän paskapaikkaan lapsia tekee?

Kuka idiootti sinutkin on tehnyt? Kysypä äidiltäsi.

True love lapsi rakkauden hedelmä