Pojan naisystävä ei ota mitään neuvoja vastaan lastenhoidossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvoja voi aina antaa. Mutta se on sitten neuvon saajan päätettävissä hyödyntääkö niitä. Mä en pahoista mieltäni vaikka mun neuvoja ei käytettäisi. 

Miniän kannattaakin sitten intoutua jakamaan neuvoja liikahikoiluun, Tenojen käyttöön, ryppyhoitoihin, suonikohjuiihin, työelämätaitiojen päivittämiseen, kuivuneiden limakalvojen kosteuttamiseen jne.

Miksi ihmeessä? Eihän miniällä ole noista mitään kokemusta. Eivätkä normaalit vanhenemisen merkit ole mikään pilkan ja häpeän aihe, vaikka vanheneva nainen yritetäänkin saada häpeämään niitä. Jokaisella se on kuitenkin edessä, tavalla tai toisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä asiassa ihan kuin kaikessa muussakin neuvomisessa pärjää erinomaisesti kun muistaa yksinkertaisen periaatteen: neuvoja annetaan sen jälkeen kun niitä on PYYDETTY.

Tunnistat tuon tilanteen siitä että poikasi naisystävä sanoo jotain sellaista kuin "Sinulla kun lapset oli pieniä, niin miten hoidit tällaisen tilanteen.." ja sitten kertoo kysymyksen. 

Ymmällään oleva nuori äiti ei aina ymmärrä pyytää neuvoa vaikka sitä tarvitsisi.

Kun sain lapseni, mä olin ymmälläni (ja pöyristynyt) ainoastaan siitä miten ulkopuoliset, anoppi mukaan lukien, kuvitteli tietävänsä paremmin mikä mun lapselle on parasta ja miten mun lapsen kanssa toimitaan. Aika nopeasti kävi selväksi ettei ulkopuoliset tiedä mistään mitään ja niillä loputtomilla neuvoilla voi pyyhkiä persettä.

Parhaat neuvot sain meidän ihanalta neuvolan tädiltä. 

Kun lapsi on rajaton niin mummo neuvoo kurittamaan ja neuvolan terkka neuvoo sanoittamaan. Kumpaakohan neuvoa noudattaisin?

Kyllä isovanhemmilla on oikeus valvoa, että jälkopolvien hyvinvointi ja tasapainoinen kasvu toteutuu.

Vierailija kirjoitti:

Tää on taas näitä aloituksia, jonka kaikki tietää provoksi, mutta eivät silti malta olla kommentoimatta kun aihe on liian herkullinen ja monille jopa tuttu.

Osut asian ytimeen. Provohuutelijat antavat aina ymmärtää, että ei voi pitää paikkaansa, ei ole totta, ei tuollaista tapahdu. Provo tai ei, joku saa näistä kumminkin vertaistukea. Itsekin sain, vaikka omat lapset ovat jo aikuisia.

Kun ensimmäisestä lapsenlapsesta kerrottiin, päätin, että en sanallakaan neuvo tai ohjeista, ainoastaan ihailen. Monta kertaa olen halunnut sanoa, että älä tee noin, siitä seuraa sitä ja tätä, mutta en sano, annan tuoreiden vanhempien tehdä virheitä ja kärsiä seuraukset, jotka olisi helposti voitu välttää. Kun he ovat omasta hyvästä lastenhoidosta totaalisen uupuneita, minä pyrin olemaan mahdollisimman olematon ja näkymätön ja vältän yhteydenottoja, jotta en joudu korjaamaan tekemisiään.

Olen lisäksi sanonut suoraa, että olen lastenhoidossa täysi tumpelo, en opi, vaikka opetettaisiin, joten ei ole pelkoa. että joutuisin hoitamaan lasta, jolle on opetettu yön olevan parasta ateriointiaikaa.

Huono. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen sanottiin, että koko kylä kasvattaa.

Se tarkoitti sitä, että välitettiin muidenkin lapsista ja opastettiin lapsia toimimaan oikein "kylillä": Kaupassa, ravintolassa, juhlissa, joihin lapset kuuluivat ja olivat tervetulleita. Lapset olivat myös muiden kuin omien vanhempien hoidossa ja näin koko kylä kasvatti, kun muidenkin lapsille oltiin aikuisia. Sanonta ei tarkoita, että nykyiseen malliin koko kylä neuvoo tuoreita vanhempia ja jättää heidät sitten yksin kasvattamaan lapsensa. Ehkä vielä syyllistää ja valittaa, kun lapsia tuodaan ihmisten ilmoille tai viedään päivähoitoon.

Lapsiani saavat ympärillä olevat välittävät aikuiset kasvattaa eli niin, että esimerkiksi mummulassa voi olla mummulan säännöt, vaikka itse en tekisi samalla tavalla kotona. Ja jos lapseni toimii väärin kylässä tai päivähoidossa niin häntä saa komentaa ja opastaa tekemään oikein. Päävastuu kasvatuksesta on minulla ja isällä. Kysyn neuvoa ihmisiltä, joiden kasvatustaitoja ja kokemusta arvostan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvoja voi aina antaa. Mutta se on sitten neuvon saajan päätettävissä hyödyntääkö niitä. Mä en pahoista mieltäni vaikka mun neuvoja ei käytettäisi. 

Miniän kannattaakin sitten intoutua jakamaan neuvoja liikahikoiluun, Tenojen käyttöön, ryppyhoitoihin, suonikohjuiihin, työelämätaitiojen päivittämiseen, kuivuneiden limakalvojen kosteuttamiseen jne.

Miksi ihmeessä? Eihän miniällä ole noista mitään kokemusta. Eivätkä normaalit vanhenemisen merkit ole mikään pilkan ja häpeän aihe, vaikka vanheneva nainen yritetäänkin saada häpeämään niitä. Jokaisella se on kuitenkin edessä, tavalla tai toisella.

 

Ei sillä anopillakaan ole nykyvanhemmuudesta mitään kokemusta. Ja aina voi neuvoa. Saaja sitten vain päättää, miten hyödyntää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on taas näitä aloituksia, jonka kaikki tietää provoksi, mutta eivät silti malta olla kommentoimatta kun aihe on liian herkullinen ja monille jopa tuttu.

Osut asian ytimeen. Provohuutelijat antavat aina ymmärtää, että ei voi pitää paikkaansa, ei ole totta, ei tuollaista tapahdu. Provo tai ei, joku saa näistä kumminkin vertaistukea. Itsekin sain, vaikka omat lapset ovat jo aikuisia.

Jep, tällain av toimi ennen kuin miehet ja persut löysivät palstan. Provoja oli, mutta niistä muodostui aina jotain absurdeja huumoriketjuja tai sitten juurikin ihan järkeviä keskusteluja oikeasta aiheesta, koska provo osui kuitenkin niin lähelle monien todellisuutta. Nykyään täällä on vaan noita spämmijankuttajia ja ikuista mies-nais-tappelua.

Vierailija kirjoitti:

Kun ensimmäisestä lapsenlapsesta kerrottiin, päätin, että en sanallakaan neuvo tai ohjeista, ainoastaan ihailen. Monta kertaa olen halunnut sanoa, että älä tee noin, siitä seuraa sitä ja tätä, mutta en sano, annan tuoreiden vanhempien tehdä virheitä ja kärsiä seuraukset, jotka olisi helposti voitu välttää. Kun he ovat omasta hyvästä lastenhoidosta totaalisen uupuneita, minä pyrin olemaan mahdollisimman olematon ja näkymätön ja vältän yhteydenottoja, jotta en joudu korjaamaan tekemisiään.

Olen lisäksi sanonut suoraa, että olen lastenhoidossa täysi tumpelo, en opi, vaikka opetettaisiin, joten ei ole pelkoa. että joutuisin hoitamaan lasta, jolle on opetettu yön olevan parasta ateriointiaikaa.

Mitähän nuo virheet ovat, joita ovat tehneet ja mitähän seurauksia he nyt kärsivät? 

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi on rajaton niin mummo neuvoo kurittamaan ja neuvolan terkka neuvoo sanoittamaan. Kumpaakohan neuvoa noudattaisin?

Kuri ja sanoitus eivät sulje pois toisiaan. Vanha kuritus oli yhtä kuin se että lasta ei ohjattu opetettu ja pidetty kuria vaan se oli että joko tottelet tai remmiä tulee. Aikuinen määrää. Jos se piiska oli niin oikein niin kuinka mun anoppi on sanonut miten meidän lapsi osaa käyttäytyä vaikkei ole piiskaa saanutkaan eikä tosiaan mikään rauhallisuuden perikuva. Sitä on kasvatettu vaivalla ja rakkaudella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on taas näitä aloituksia, jonka kaikki tietää provoksi, mutta eivät silti malta olla kommentoimatta kun aihe on liian herkullinen ja monille jopa tuttu.

Osut asian ytimeen. Provohuutelijat antavat aina ymmärtää, että ei voi pitää paikkaansa, ei ole totta, ei tuollaista tapahdu. Provo tai ei, joku saa näistä kumminkin vertaistukea. Itsekin sain, vaikka omat lapset ovat jo aikuisia.

Jep, tällain av toimi ennen kuin miehet ja persut löysivät palstan. Provoja oli, mutta niistä muodostui aina jotain absurdeja huumoriketjuja tai sitten juurikin ihan järkeviä keskusteluja oikeasta aiheesta, koska provo osui kuitenkin niin lähelle monien todellisuutta. Nykyään täällä on vaan noita spämmijankuttajia ja ikuista mies-nais-tappelua.

Sanoisin, että palstan taso on noussut roimasti.

Vierailija kirjoitti:

Tää on taas näitä aloituksia, jonka kaikki tietää provoksi, mutta eivät silti malta olla kommentoimatta kun aihe on liian herkullinen ja monille jopa tuttu.

Millä perusteella väität aloitusta provoksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on taas näitä aloituksia, jonka kaikki tietää provoksi, mutta eivät silti malta olla kommentoimatta kun aihe on liian herkullinen ja monille jopa tuttu.

Osut asian ytimeen. Provohuutelijat antavat aina ymmärtää, että ei voi pitää paikkaansa, ei ole totta, ei tuollaista tapahdu. Provo tai ei, joku saa näistä kumminkin vertaistukea. Itsekin sain, vaikka omat lapset ovat jo aikuisia.

Jep, tällain av toimi ennen kuin miehet ja persut löysivät palstan. Provoja oli, mutta niistä muodostui aina jotain absurdeja huumoriketjuja tai sitten juurikin ihan järkeviä keskusteluja oikeasta aiheesta, koska provo osui kuitenkin niin lähelle monien todellisuutta. Nykyään täällä on vaan noita spämmijankuttajia ja ikuista mies-nais-tappelua.

Ja aina kun tulee palstalle, suomalaisten naisten lihavuus, rumuus ja huonous on suurin yhteiskunnallinen ongelma. Tätä ongelmaa ei siis ole missään muualla kuin täällä. Ongelma unohtuu jos ei käy täällä mutta palaa aina suuresti kun tän klikkaa auki. 

AP. Älä puutu kenenkään lasten kasvatukseen. Ei kuulu sinulle.

Vierailija kirjoitti:

AP. Älä puutu kenenkään lasten kasvatukseen. Ei kuulu sinulle.

Suomessa on ammattilaiset joiden tehtävä on puuttua huonoihin kasvatuskäytäntöihin. Lastensuojelu, perheneuvolat ja neuvolat. Jos on huoli lapsen kasvatuksesta niin oikea menettely siinä tilanteessa on tehdä lasu eikä mennä itse neuvomaan.

Ap, laitappa tänne ne neuvosi niin arvostellaan ne oisiko ne päteviä.

Vierailija kirjoitti:

Tänä päivänä ei kunnioiteta vanhempia ja viisaampia ihmisiä.

Anopin lastenhoito-ohjeet ovat useimmiten vanhentuneita.

Miten kukaan voi mennä neuvomaan toista hänen oman lapsensa kasvatuksessa, en ymmärrä. Jokainen perhe on erilainen, jokainen lapsi on erilainen. Mikä toimii yhdelle, ei tasan toimi toiselle, näkeehän tämän jo vaikka sisaruksen välisissä eroissa. Varmasti neuvoja tarkoittaa hyvää, mutta pientä itsekritiikkiä.

Koiranpennun kasvattamista voi opiskella kirjoista ja kokeneemmilta, koska koira on geneettisesti ohjautuva. Ihmisellä taas ympäristö muovaa hermoverkot. Aivan varmasti menee pieleen jos joku ulkopuolinen neuvoo välissä