Miten hyvin kestät itseesi kohdistuvaa kritiikkiä?

Se vähän riippuu miten kritiikki annetaan. Jos se tulee halveksuvasti tai ivaten, vedän herneet nenään. Jos se tulee asiallisesti ja kunnioittaen, ei haittaa ollenkaan. 

Pahoitan mieleni, mutta en välttämättä näytä sitä. Riippuu keneltä kritiikkiä tulee ja mikä on tilanne. 

Riippuu tyylistä ja tilenteesta. Jos joku asiakas reklamoi tekemästäni virheestä, niin korjaan sen enempiä miettimättä. Jos joku käy halveksuen persoonani kimppuun, saa samalla mitalla takaisin.

Tuntuu tosiaan usein, että kritiikin sietämisellä tarkoitetaan, että pitäisi kestää (mitä sekin oikeastaan tarkoittaa) törkeyksiä, liiottelua ja epätotuuksia hymyssä suin. Jos et kestä, oletkin yhtäkkiä narsisti.

ap

Vain harva osaa ANTAA kritiikkiä. Työelämässä törmään jatkuvasti tilanteisiin joissa joudun esimiehenä puuttumaan kritiikkiin, joka on lähinnä kiusaamista. 

Usein kriitikko moittii inhokkiaan virheistä, joita kaikki, hän itsekin, tekevät tai jotka ovat muuten vain liioiteltuja tai tulkinnanvaraisia syytöksiä. 

Jos itse saan kritiikkiä, jonka koen auttavan minua elämässä, otan sen ilolla vastaan.

Itselläni on kollegana henkilö, joka suuttuu kaikesta ja on tunteellinen. Hän harmittelee ettei koskaan saa ylennyksiä, mutta en voi hänelle suoraan sanoa että kiukuttele vähemmän ja katso mitä tapahtuu,  koska hän suuttuisi!!! Ihminen on oman itsensä pahin vihollinen. 😈

Kaikki riippuu tilanteesta mutta aika hyvin sillä olen joutunut sitä sietämään koko elämäni ajan. On selvää että pitkään jatkunut simputus vetää hermot kireälle ja saattaa mennä ihan hermotkin mutta se vain kertoo tilanteesta samalla. Kannattaa kestää, se kehittää itseä. Monet haluavat vain ärsyttää ja loukata joten sille ei voi itse mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu tosiaan usein, että kritiikin sietämisellä tarkoitetaan, että pitäisi kestää (mitä sekin oikeastaan tarkoittaa) törkeyksiä, liiottelua ja epätotuuksia hymyssä suin. Jos et kestä, oletkin yhtäkkiä narsisti.

ap

Tässä kaikki on tilannekohtaista. Toiset rääkäisevät saman tien päälle ja toiset ovat hieman vahvempia. En itse älähtele koko ajan. Aina kaikki eivät ymmärrä myöskään tilanteista joten aika paljon tulee myös paskapuheita asioista. 

Millaista "kritiikkiä" ap tarkoittaa? Ulkonäköön kohdistuvaa, elämänvalintoihin kohdistuvaa, työtapoihin kohdistuvaa vai mitä?

Mä en ole koskaan ymmärtänyt annettua.kritiikkiä. Miten kenelläkään on oikeus kritisoida ketään toista henkilökohtaisesti?

Työelämässä loistavasti. Otan oppimisen kannalta. Minähän siitä hyödyn. Läheisempien ihmisten kanssa henkilökohtaisiin ominaisuuksiin kohdistuva kritiikki on vaikeampi ottaa vastaan, Se tuntuu välillä pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Millaista "kritiikkiä" ap tarkoittaa? Ulkonäköön kohdistuvaa, elämänvalintoihin kohdistuvaa, työtapoihin kohdistuvaa vai mitä?

Mä en ole koskaan ymmärtänyt annettua.kritiikkiä. Miten kenelläkään on oikeus kritisoida ketään toista henkilökohtaisesti?

 

Kaikki eivät ymmärrä mitä tarkoittaa kritisointi mutta esimerkiksi sinä et halua hyväksyä mielipiteitä tai itsesi kritisoimista ilmeisesti. Kritisointi on myös hieman erilaista eri tilanteissa ja asioissa.

Ihan hyvin.

Jos kritisoija on joku kenen mielipidettä en arvosta enkä kunnioita niin silloin ei mitään väliä. 

Vierailija kirjoitti:

Millaista "kritiikkiä" ap tarkoittaa? Ulkonäköön kohdistuvaa, elämänvalintoihin kohdistuvaa, työtapoihin kohdistuvaa vai mitä?

Mä en ole koskaan ymmärtänyt annettua.kritiikkiä. Miten kenelläkään on oikeus kritisoida ketään toista henkilökohtaisesti?

 

Tässä voi vastaajat valita kertoa, minkälaista kritiikkiä kestävät ja minkälaista eivät. Jos ei kestä yhtään mitään eriävää mielipidettä mistään itseään koskevasta, niin sekin on ongelma esim töissä, koska pitäähän ihmiselle voida sanoa, jos hän vaikka toistuvasti tekee saman virheen. 

Toisaalta tässä pitäisi varmaan myös määritellä mitä tuo kestäminen tarkoittaa. En usko että kuin äärimmäisen harva nauttii rakentavastakaan kritiikistä, jollei sitä ole erittäin hyvin ja ystävällisesti muotoiltu. Ts. kestääköhän oikeastaan oikein kukaan kritiikkiä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista "kritiikkiä" ap tarkoittaa? Ulkonäköön kohdistuvaa, elämänvalintoihin kohdistuvaa, työtapoihin kohdistuvaa vai mitä?

Mä en ole koskaan ymmärtänyt annettua.kritiikkiä. Miten kenelläkään on oikeus kritisoida ketään toista henkilökohtaisesti?

 

Kaikki eivät ymmärrä mitä tarkoittaa kritisointi mutta esimerkiksi sinä et halua hyväksyä mielipiteitä tai itsesi kritisoimista ilmeisesti. Kritisointi on myös hieman erilaista eri tilanteissa ja asioissa.

No kritisointi on yeensä puuttumista toisen henkilökohtaisiin asioihin. Kritiikki kuvaa sananakin, että se on negatiivista. Kuten sinä kritisoit nyt minua siitä etten hyväksy jotakin, vaikket tunne minua pätkääkään vaan luit yhden minun tuhansista mielipiteistä, jonka tulkitsit omalla tavallasi.

Tarvitseeko hyväksyä mielipidettä hameestani juhlissa, jos se on sinusta väärän värinen tai pituinen? Ei kuulu sanojalleen pätkääkään. Tai kommenttia lastenkasvatuksestani? Tai että teen työssäni jonkin asian eri tavalla, kuin joku muu, jos lopputulos on sama?

Huonosti, mietin tuollaisia vielä vuosia jälkeenpäinkin. Itse tilanteessa menen paniikkiin, sydän jyskyttää ja kämmenet hikoaa. Myöntelen ja pyytelen anteeksi. 

Työssä epäasiallinen palaute ja suoranainen valehtelu pistää vihaksi, mutta en näytä sitä ulospäin. Voin ottaa asian esiin esimiehen kanssa, joka myös satunnaisesti lukee palautteita. Ne annetaan anonyymisti sähköisessä muodossa ja välillä jopa puhutaan väärästä henkilöstä. Asiasta saa ja pitääkin sanoa, jotta osaan korjata toimintatapojani.

Yksityiselämässä riippuu asiasta ja tavasta kritisoida.

Täydellinen apatia. Muiden kritiikki on minulle kuin lokin rääkymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista "kritiikkiä" ap tarkoittaa? Ulkonäköön kohdistuvaa, elämänvalintoihin kohdistuvaa, työtapoihin kohdistuvaa vai mitä?

Mä en ole koskaan ymmärtänyt annettua.kritiikkiä. Miten kenelläkään on oikeus kritisoida ketään toista henkilökohtaisesti?

 

Tässä voi vastaajat valita kertoa, minkälaista kritiikkiä kestävät ja minkälaista eivät. Jos ei kestä yhtään mitään eriävää mielipidettä mistään itseään koskevasta, niin sekin on ongelma esim töissä, koska pitäähän ihmiselle voida sanoa, jos hän vaikka toistuvasti tekee saman virheen. 

Toisaalta tässä pitäisi varmaan myös määritellä mitä tuo kestäminen tarkoittaa. En usko että kuin äärimmäisen harva nauttii rakentavastakaan kritiikistä, jollei sitä ole erittäin hyvin ja ystävällisesti muotoiltu. Ts. kestääköhän oikeastaan oikein kukaan kritiikkiä

Tässä annettiin palautetta kritiikki-sanan käytöstä myös? Jos esihenkilö kritisoi jotain, se on sama kuin negatiivinen palaute, ja sitä ei kukaan itseään kunnioittava esihenkilä anna. Kritiikki on haukku työtehtävän hoitamisesta ja palaute taas neuvoo miten työtehtävä pitäisi tehdä.

Kyllähän sitä henkistä väkivaltaa aikansa jaksaa, mutta eipä ole syytä. Pidän itsestäni ja kehityn ihan ilman haukkumista ja managerointiakin

Ihan hyvin. Asiallinen kritiikki on jopa kiinnostavaa, mutta asiaton ja perusteeton on tympeää. 

 

Ongelma vain on, että nykyään suoraa ja epäsuoraa kritiikkiä tulee joka tuutista. Kaiken voi tehdä väärin, ja aina näyttää rumalta. Sen vuoksi olen soveltanut sääntöä, että kritisoin muita vain silloin kun se on oikeasti tarpeellista, ja uskon että jossain määrin ihmisten on myös annettava tehdä omat virheensä. Yllättävän harvoin kritiikki on todella tarpeen, ja harmillisen usein tarve kritisoida muita kertoo enemmän kritiikin antajan tarpeista sekä haluista. 

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu tosiaan usein, että kritiikin sietämisellä tarkoitetaan, että pitäisi kestää (mitä sekin oikeastaan tarkoittaa) törkeyksiä, liiottelua ja epätotuuksia hymyssä suin. Jos et kestä, oletkin yhtäkkiä narsisti.

ap

Jep. Kritiikki on negaatiota, eli jonkun toisen ominaisuutta tai mielipidettä vastaan hyökkäämistä. Ja sitten kun antaa samalla mitalla takaisin, eli reagoi negaatioon negaatiolla, onkin narsisti. Siihen ei pidä lähteä ollenkaan mukaan, vaan etsiä sellaista seuraa, joka ei pidä lievääkään henkistä väkivaltaa normaalina osana ihmissuhteita