Lue keskustelun säännöt.
Pelkään, että en enää löydä parisuhdetta
13.07.2024 |
Olen eronnut reilu vuosi sitten enkä mä nyt välttämättä juuri nyt halua parisuhdetta, mutta haluan sellaisen tulevaisuudessa. Tinderissä ja Badoossa olen ollut, mutta ihan turhia paikkoja. Ei ole vain mun juttu tuollainen nettideittailu. Irl ei miehet lähesty. En taida kelvata enää kenellekään.
Olen 45v enkä vielä haluaisi jäädä ilman parisuhdetta. Olen kaiken lisäksi ylipainoinen. Sille asialle olen kuitenkin koko ajan tekemässä jotakin eli suunta on kohti normaalipainoa, mutta tuskin siltikään kelpaan miehille. Enkä etsi mitään miesmallia tms. joten sellaisista vänkyttämiset voi jättää väliin. Ihan tavallista suomalaista miestä etsin, mutta enpä mä heille kelpaa.
Olisi ihana kun olisi joka rakastaisi mua ja välittäisi musta. Suutelisi, halaisi, olisi läheisyyttä ja seksiä. Tehtäisiin asioita yhdessä. Ihan tavallista arkea.
Olen Facebookissa useammassa sinkkuryhmässä ja tuntuu pahalta katsoa kun välillä niihin tulee ihmisiltä ilmoituksia, että poistuvat kun löysivät jonkun. Facekavereita menee kihloihin, naimisiin, saavat lapsia jne. Mä olen sen sijaan yksin. Nytkin alkoi itkettää kun kirjoitan tätä.
Olen mä toki ollut parisuhteissa ja on yksi aikuinen lapsi. Olen viimeisen vuoden vaikean eron jälkeen kasannut itseäni ja käynyt läpi erotuskaa. Siinä tuskan keskellä menin ihastumaan mieheen jota en voi saada omakseni. Sekin tuonut lisää tuskaa ja ihan ahdistusta. Vaikea edes ajatella, että voisin olla kenenkään muun kanssa kun on tunteita tätä yhtä kohtaan. Pitäisi siis saada ihastus loppumaan, mutta vaikealta sekin tuntuu.
Yksinäistä on ja tuntuu pahalta ajatella, että yksinkö jään loppuelämäksi.
N45
Kommentit (166)
Turha pelätä. Todeksi se on jo muuttunut. Eli ei ole enää mitään pelättävää. Pitää vain hyväksyä tilanne sellaisena, kuin se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah reilu vuosi sinkkuna ja maansa myynyt...
T. 8 vuotta ja 2kk sinkkuna
Itke sitten kun et ole 35v elämäsi aikana ole kertaan ollut parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Shocking Blue yhtyeen (mm. Venus ja Send Me A Postcard, joita on coveroitu paljon) solisti Mariska Veres kertoi haastattelussa että nuorena hän oli kaunis nukke jota ei voinut kukaan lähestyä. Siitä heräsi ajatus että kauniillakin ihmisellä voi olla vakava ongelma parisuhteen muodostamista ajatellen.
No, kaunis voi sitten vaan valkata se kenet haluaa ja lähestyä itse. Ei kovin vakava ongelma. Plus, ei kukaan ole niin kaunis/komea etteikö löytyisi vastaavantasoista kumppania. Elisabeth Taylorkin löysi jotain viisi (eri) aviomiestä vaikka oli aikoinaan yksi maailman kauneimpia JA karismaattisimpia.
Vierailija kirjoitti:
Olet sentään saanut kokea rakkautta ja saanut lapsenkin, monella ei ole sitäkään onnea elämänsä aikana. Mutta tuohon sinkkuuteen liittyen, ehkä vaikutat liian epätoivoiselta? Itse ainakin saan sen kuvan, että haluan miehen vain siksi että olisi joku. Tuo on ihan normaali tunnetila eron jälkeen, mutta se kannattaisi käsitellä. Paranna itsetuntoasi ja opi nauttimaan omasta seurastasi.
No ei todellakaan paista musta epätoivoisuus koska en edes tällä hetkellä etsi ketään. Enkä todellakaan huoli ketä tahansa vain sen vuoksi, että olisi joku. Edelleen mä osaan nauttia elämästä myös sinkkuna. Lopettakaa jo tuollaisten typerien ja lapsellisten oletusten tekeminen.
N45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poista Face, jos siitä on sulle noin paljon harmia.
Ei hyvää päivää. No en todellakaan poista. Se nyt on vain yksi asia mun elämässä. Ei ne ajatukset siitä miksikään muutu vaikka Facen poistaisin.
N45
Muuttuu ne. Tutkitusti. Kokeile vaikka kuukausi.
Huomaat, että on paljon mukavampaa elää kuin kytätä toisten elämää.
Noin muuten, olen saman ikäinen kuin sinä, ja voin vakuuttaa että et tosiaan kelpaa miehille. Tässä iässä ne alkaa odottaa että nainen on kypsä ja aikuinen, ei heittopussi joka roikkuu facessa ja "ihastuu" tuohon ja tähän kuin teini.
Tässä iässä pitäisi ymmärtää ihastumiset siksi, mitä ne on: viihdettä. Hupia tuottavaa fwromonikutkutusta. Panetusta. Niistä voi nauttia, muttei niitä pidä vakavasti ottaa.
En todellakaan lopeta Facen yms. käyttöä koska siellä on myös paljon mulle tärkeitä asioita. Joten tuokin jankutuksen voi lopettaa.
N45
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuus lähtee itsestään, kukaan toinen ihminen ei tuo sinulle onnea. Mitä jos alkaisit itse rakentamaan elämästäsi mieleistä?
Todella typerää kuvitella, että mun elämässä ei ole mitään mieleistä. On paljonkin, mutta ei se silti poista sitä tosiasiaa, että haluaisin vielä löytää oman rakkaan. Miksi tätä on niin vaikea tajuta? Miksi mun pitäisi tyytyä elämään yksin vuosikymmeniä? Miksi mä en saisi saada parisuhdeonnea?
N45
Koska et osaa olla onnellinen yksin, joten. Sinulla ei ole mitään annettavaa muille.
Millä oikeudella sä päätit osaanko mä olla onnellinen yksin vai en?? Oletko oikeasti noin tollo, että kuvittelet mun vain surevan koko ajan?? Herätys tollo.
N45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt Ap lopettaa ensimmäisenä tuon ruikuttamisen, epätoivoista ihmistä ei kukaan halua. Sitten lopetat ne facebookin sinkku ryhmissä hengailun ja rupeat seuraamaan somessa vain feministejä. Unohdat ne miehet ja keskityt itseesi. Ainakin hetkeksi aikaa.
Muutaman kuukauden päästä voit sit ruveta taas miettimään deitti juttuja, mutta jatkuva pään hakkaaminen seinään nyt ei auta mitään.
Tauko tekee hyvää.
Mietit tässä tauolla myös, että minkälaisen miehen sit haluaisit vai kelpaako kuka vaan..?
Haista sä pee. Oletko oikeasti noin vajaa, että kuvittelet mulle kelpaavan kuka vain!? No hyi satana!! En todellakaan kelpuuta ketä tahansa, en ole koskaan kelpuuttanut enkä tule koskaan kelpuuttamaan!!!!
N45
Ap, on hyvä että tunnistat mitä toivot ja haluat. Motivaatiosta on vamasti hyötyä.
Me muut vain yritämme sanoa, että usein kannattaa suhtautua levollisesti siihen ajatukseen, että elämässä voi käydä niinkin, ettei saa juuri sitä, mitä haluaa. Ainakaan juuri sellaisessa paketissa kuin kuvitteli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, on hyvä että tunnistat mitä toivot ja haluat. Motivaatiosta on vamasti hyötyä.
Me muut vain yritämme sanoa, että usein kannattaa suhtautua levollisesti siihen ajatukseen, että elämässä voi käydä niinkin, ettei saa juuri sitä, mitä haluaa. Ainakaan juuri sellaisessa paketissa kuin kuvitteli.
No ei auta kuin katsoa mitä vastaan tulee. En ole kuitenkaan vielä siinä tilanteessa, että pystyisin olkia kohauttamalla toteamaan, että jaa ollaanpa loppuelämä yksin. Tätä ei tunnu jotkut ymmärtävän ja nuo ihmiset vaikuttaa mun mielestä tunnekylmiltä. Ei me kaikki olla sellaisia, että noin vain hyväksytään asiat. Mä olen tunteikas ihminen.
N45
Vierailija kirjoitti:
Vastaus numerolla 121:
No ei se Tinder ainakaan minulle mikään "panoappi" ollut, sillä yksikään tapaamani mies ei todellakaan tehnyt mitään aloitetta seksiin kanssani.
No eipä tehnyt parisuhteeseenkaan. Se, ettet sinä ole panoappin panomateriaalia ei tarkoita, ettetkö voisi löytää ihan asiallista parisuhdetta sellaiselta saitilta, missä etsitään kumppania ihan tositarkoituksella. Kai noilla sarjapanijoillakin joskus on joku moraali ja käyttävät tarttumatta jokaiseen tilaisuuteen, kun tajuavat, ettei se ole sun juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oma päätös, ja aika tyhmä. Hyvät asiat harvalle tippuu vaan taivaasta, sitä puolisoa voi joutua etsiskelemään. Luovuttamalla ei saa koskaan mitään.
Minä sain oman puolisoni juurikin luovuttamalla. Sitä ennen kipuilin kovasti sen asian kanssa, että enkö löydä ketään ja voinko edes mennä uudestaan naimisiin. Olin eronnut jo nuorena (23-vuotiaana, siis oikeasti nuorena) ja tullut sen jälkeen uskoon, joten uudelleen naimisiin meneminen oli hengellinen dilemma ja monet olivat sitä jyrkästi vastaan.
Kun lopulta hyväksyin sen, että minun kuuluu olla sinkkuna loppuelämäni (olin ehkä 28v silloin), oloni oli todella helpottunut ja olin tavattoman onnellinen. Tapasin tuolloin mieheni ja menimme naimisiinkin aika vauhdilla, vain 8kk seurustelun jälkeen. En kokenut tekeväni mitään väärää/syntiä ja yli 20 vuotta ollaan oltu jo naimisissa. Mutta jäihän se Jeesus taka-alalle, sitä ei käy kieltäminen.
Yhden seurustelukuvion kanssa kävi niin, että mies halusi pitää kuukauden tauon ilman mitään yhteydenpitoa. Oltiin oltu tosi tiiviisti yhdessä ennen sitä (toki vain muutaman kuukauden ajan) ja hän koki tarvetta tauolle ja ajatusten selvittämiseen. Tuon tauon aikana hän kohtasi puolisonsa. Kirjaimellisesti tämä puoliso tuli hänelle kuntosalilla sanomaan, että Jumala tahtoo heidän menevän naimisiin. Mies oli kokenut samalla tavalla. Joten kun kuukauden tauon jälkeen tapasimme, hän kertoi tästä ja he olivat jo kihloissakin.
Kyllä omituisia asioita tapahtuu. Yhdellekin uskovalle naiselle se puoliso tuli ovelle. Ja juuri sellainen vatsakas, jota hän oli toivonut.
Vierailija kirjoitti:
Ap va ik ut ta a ka mal an vih ai se lta.
Ensin kirjoittaa, että pelkää jäävänsä yksin. Sitten kun kannustetaan elämään muutakin elämää ja ehkä hellittämään epätoivosta (joka ei auta yhtään mitään), tulee kauheat haukut päälle. Ehkä tuo tunteikkuus (=kiivas luonne) pitää osaltaan miehet kaukana. Nuoremmat miehet ehkä vielä tuollaista jaksaa, mutta keski-ikäiset eivät kaipaa mitään tulista tuittupäätä, vaan vähän rauhallisempaa ja tasaisempaa parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, on hyvä että tunnistat mitä toivot ja haluat. Motivaatiosta on vamasti hyötyä.
Me muut vain yritämme sanoa, että usein kannattaa suhtautua levollisesti siihen ajatukseen, että elämässä voi käydä niinkin, ettei saa juuri sitä, mitä haluaa. Ainakaan juuri sellaisessa paketissa kuin kuvitteli.
No ei auta kuin katsoa mitä vastaan tulee. En ole kuitenkaan vielä siinä tilanteessa, että pystyisin olkia kohauttamalla toteamaan, että jaa ollaanpa loppuelämä yksin. Tätä ei tunnu jotkut ymmärtävän ja nuo ihmiset vaikuttaa mun mielestä tunnekylmiltä. Ei me kaikki olla sellaisia, että noin vain hyväksytään asiat. Mä olen tunteikas ihminen.
N45
Näinhän se on, kuten kirjoitit. Itse en tähän astisessa elämäsdäni (olen noin 40 vuotias) ole saanut kertaakaan mahdollisuutta olla ja elää pidemmässä parisuhteessa.
Olen onnekas ja hyvilläni siitä, että olen voinut luoda ja ylläpitää muita merkittäviä ja eritavoin arvokkaita ihmissuhteita.
Välillä itseinhin tunteet ovat silti olleet hyvin raskaat. Olenko vain maskotti joks onnkiva joo mutta einkai kukaan halua jakaa elämäänsä vain maskotin kanssa
Eivät muut ihmisduhde ole sama kuin sellainen, joka toteutuu sen yhden ja erityisen kanssa. Mutta kun en ole erityisen erakko saati sen vastakohta ääri-eksovertti, niin olen voinut saada kokea monta muuta merkittävää hetkeä erilaisten ihmisten kanssa yhdessä ja erikseen. Ihminen tai minä ainakin olen laumaeläin, vaikka toimiakseni en tarvikseen sen paemmi yleisöä kuin jatkuvaa kädessä pitämistä.
En aina itsekään ole tiedostanut, että mitä tein t(ai olin tekemättä) kun taas kerran nainen halusi jotain muuta kuin edetä kanssani parisuhteeseen.
Olen kyllä oppinut jo arvistamaan sinkkueloani niin paljon (tai vähän) että en ole valmis kenen hyvänsä ksnssa yrittämäänkäön suhdetta.
Toisinaan huomaan myös jännittäväni pelkästään ajatusta siitä, että menisin vielä joskus treffeille tai muutoin kohtaisin itseäni puoleensa vetävän naisen.
Kestäisnkö enää tunnetta siitä, että vain minä ihastuisin, ellen peräti vähän jo rakastuisikin huomatakseni vain, että kaikki oli vain minun mielessäni haavetta ja unelmaa. Ja hän haluaisi olla jatkossa vain kaverini tai ystäväni, enkä minä tietäisi, onko hän tosissaan vai ainoastaan kohteliaampi ja huomaavaisempi kuin hän joka olisi ghostannut; jolta onnekseni olen välttynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap va ik ut ta a ka mal an vih ai se lta.
Ensin kirjoittaa, että pelkää jäävänsä yksin. Sitten kun kannustetaan elämään muutakin elämää ja ehkä hellittämään epätoivosta (joka ei auta yhtään mitään), tulee kauheat haukut päälle. Ehkä tuo tunteikkuus (=kiivas luonne) pitää osaltaan miehet kaukana. Nuoremmat miehet ehkä vielä tuollaista jaksaa, mutta keski-ikäiset eivät kaipaa mitään tulista tuittupäätä, vaan vähän rauhallisempaa ja tasaisempaa parisuhdetta.
Haukut saatte sen vuoksi, että teette typeriä ja lapsellisia oletuksia kuten että en elä elämääni. Miten pihalla te oikein olette??? Olette todella tyhmiä jos luulette, että mä istun vain kotona märisemässä. Mä olen jo moneen kertaan tässä ketjussa kertonut, että mulla on elämässä paljonkin asioita. En voi mitään sille, että te tyhmät ette tätä tajua. Äläkä säkään harhoissasi kuvittele tuntevasi mua. Jos mua kohtelee huonosti, niin aivan varmasti saa vihaisen vastauksen takaisin.
N45
Et menetä yhtään mitään. 💝 Parisuhde on niin yliarvostettu. Nauti elämästä, matkustele, nuku, syö mitä haluat. Aattelen, ei tartte imeä 🥚 eikä miellyttää ketään. 😂
Kukaan ei ole täällä kohdellut ap:ta huonosti. Täällä on keskusteltu ihan asiallisesti ja asiallisesti voi myös vastata. Oletko ylistressaantunut vai aina tuollainen? Kyllähän tuo vaikuttaa jo parisuhteeseenkin, jos luonne on noin ärhäkkä ja negatiivinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet sentään saanut kokea rakkautta ja saanut lapsenkin, monella ei ole sitäkään onnea elämänsä aikana. Mutta tuohon sinkkuuteen liittyen, ehkä vaikutat liian epätoivoiselta? Itse ainakin saan sen kuvan, että haluan miehen vain siksi että olisi joku. Tuo on ihan normaali tunnetila eron jälkeen, mutta se kannattaisi käsitellä. Paranna itsetuntoasi ja opi nauttimaan omasta seurastasi.
No ei todellakaan paista musta epätoivoisuus koska en edes tällä hetkellä etsi ketään. Enkä todellakaan huoli ketä tahansa vain sen vuoksi, että olisi joku. Edelleen mä osaan nauttia elämästä myös sinkkuna. Lopettakaa jo tuollaisten typerien ja lapsellisten oletusten tekeminen.
N45
Ei paista ei... :DD No, itse kommentteja halusit ja niitä täällä on asiallisesti annettu, mutta ei näköjään kelpaa. Miksi alat heti riehumaan? En kyllä yhtään ihmettele, jos ei miestä löydy, jos et edes osaa keskustella asiallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet sentään saanut kokea rakkautta ja saanut lapsenkin, monella ei ole sitäkään onnea elämänsä aikana. Mutta tuohon sinkkuuteen liittyen, ehkä vaikutat liian epätoivoiselta? Itse ainakin saan sen kuvan, että haluan miehen vain siksi että olisi joku. Tuo on ihan normaali tunnetila eron jälkeen, mutta se kannattaisi käsitellä. Paranna itsetuntoasi ja opi nauttimaan omasta seurastasi.
No ei todellakaan paista musta epätoivoisuus koska en edes tällä hetkellä etsi ketään. Enkä todellakaan huoli ketä tahansa vain sen vuoksi, että olisi joku. Edelleen mä osaan nauttia elämästä myös sinkkuna. Lopettakaa jo tuollaisten typerien ja lapsellisten oletusten tekeminen.
N45
Ei paista ei... :DD No, itse kommentteja halusit ja niitä täällä on asiallisesti annettu, mutta ei näköjään kelpaa. Miksi
Aika monet tässä ketjussa AP:lle osoitetut kommentit ovat aivan täysin läpinäkyvää kaasuvalottamista, v*ttuilua ja viisastelua.
Mutta pakko kyllä ihmetellä miten AP lankeaa näihin provoihin näin pahasti, ja menettää malttinsa. Juuri sitähän nämä trollit haluavat.
Kyllähän miehiä 50+v alkaa vapautumaan, jo aiemminkin, takaisin parisuhdemarkkinoille erojen ja leskiytymisien kautta.
Toinen asia on sitten se, haluaako nuo miehet vain kevyttä tapailua (useiden naisten kanssa eli seksiä) vaiko jotakin enemmän. Itse haluaisin vakituisen yksisuhteisen parisuhteen kyllä, mutta en ehkä enää sellaista parikymppisen 100% yhdessäoloa koko ajan 24/7 tyyppistä suhdetta kuitenkaan. Naiset ei tarvitse olla missimitoissa, itsekään en enää ole - jos koskaan ollutkaan.
No teenkö tälle nyt jotain; en paljoakaan mutta liikun ihmisten keskuudessa ja jopa joskus juttelen heille - ehkä vielä löydän sinut ap
m50