Masentunut, mitä haluaisit, että sinulle sanotaan?

Hyvä kysymys. Yleensä osaa vastata siihen, mitä ainakaan ei halua tai jaksa kuunnella masentuneena muilta. Varmaankin minua lohduttaisi vain varma tieto siitä, että pääsen pian pois masentavasta tilanteesta.

Haluan, että ihmiset jättävät mut rauhaan. Mutta jos viitsisin nähdä ketään, haluaisin, että keskitytään siihen, mitä nyt tapaamisen ohjelmassa olisikaan. Masennuksesta ei tarvitse sanoa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin kovin masentunut, eivät muut ihmiset kiinnostaneet minua juurikaan. Vaatimuksia esittävät ystävät jäivät, koska en pystynyt sairaudeltani täyttämään hei tarpeitaan. Vuosien jälkeen jäljellä on ystävät, jotka ymmärsivät tarpeeni omaan aikaan ja ottivat minut takaisin kun aloin toipua. Ei siinä kenenkään sanomisilla tainnut olla hirveästi virkaa. Ymmärtävyydellä oli ja ihan vaan läsnäololla. Sillä että kelpasin sairauteni kanssa ja siitä huolimatta. 

 

Olen parisuhteessa ihmisen kanssa, jolla on vuosien aikana ollut muutama masennusjakso. On äärimmäisen vaikeaa puolisolle elää rinnalla, kun rakastettu käyttäytyy kuin kylmä ventovieras. 

Masennus on vaikeaa myös perheelle. Ei ole harvinaista, että se "tarttuu". Moni lapsen masennus johtuu vanhemman masennuksesta. Ystävät ja tuttavat eivät välttämättä näe ja koe sitä millainen masentunut pahimmillaan on (aina eivät edes huomaa masennusta). Silti moni heistä hylkää masentuneen. Ulkopuoliset harvoin ymmärtävät miten rankasta asiasta on kyse.

 

Ihan tavallisia asioita. Mitä kuuluu, mitä meneillään jne.  Ja kutsuja tulla mukaan, vaikka tietääkin, etten tule kumminkaan.   Osoituksen, että on hyväksytty, vaikka on masentunut. Eikä masentunut aina ole mikään synkistelijä, vaan ihan tavallinen ihminen, joka kyllä nauttii ja iloitsee, kun on aihetta.

Jos haluaa välttää mielipahaa, niin ihan peruskäytöstavat on ok. Älä hauku, tai yritä "parantaa", käskeä piristymään. 

  Nalle Puh on hyvä ohje miten olla masentuneen kanssa.  Ihaa otetaan kaikkeen mukaan, ei väkisin koiteta saada nauramaan tms, vaan rakastetaan ihan omana itsenä

Vierailija kirjoitti:

Kun olin kovin masentunut, eivät muut ihmiset kiinnostaneet minua juurikaan. Vaatimuksia esittävät ystävät jäivät, koska en pystynyt sairaudeltani täyttämään hei tarpeitaan. Vuosien jälkeen jäljellä on ystävät, jotka ymmärsivät tarpeeni omaan aikaan ja ottivat minut takaisin kun aloin toipua. Ei siinä kenenkään sanomisilla tainnut olla hirveästi virkaa. Ymmärtävyydellä oli ja ihan vaan läsnäololla. Sillä että kelpasin sairauteni kanssa ja siitä huolimatta. 

Se viesti, et kelpaa sairaudesta huolimatta, on tärkeää. Masentuneena usein menettää yhteyden itseensä ja monet syyllistävät itseään kaikesta. Kärsivällisyys ja ajan antaminen ovat ehdottoman tärkeitä asioita. 

Voi olla sanomatta mitään liittyen toisen masennukseen. Jos masentunut haluaa olostaan puhua, voi kuunnella ja vaikka sanoa jotain rohkaisevaa. Ei siis kehoittaa reipastumaan, vaan osoittaa jotenkin myötätuntoa.