Lue keskustelun säännöt.
Vituttaa olla perheen ainoa kuski kun vaimolla on ajopelko
13.07.2024 |
En aina jaksaisi olla kuskina, mutta vaimo ei suostu ajamaan koska "pelottaa". Kai se pelottaa kun ei edes yritä. Ei minuakaan huvita istua siinä ratin takana satoja kilometrejä kun ajellaan mökille ja takaisin. Asia rassaa siinä määrin että kai se on pakotettava siihen rattiin niin saa itse rentoutua kännykän parissa pitkät mökkimatkat.
Kommentit (224)
Pistätkö hyppäämään korkealta, jos toisella on korkean paikan kammo? Ajopelko on todellinen, ei laiskuutta. Kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Minulla on paha ajopelko, jonka vuoksi taidotkin on täysin ruostuneet. Jos mieheni pakottaisi minut rattiin niin jäisin mieluummin kotiin enkä lähtisi mökille kuin ajaisin. En tule ajamaan enää ikinä. Ja muut tiellä liikkujat saavat kiittää onneaan siitä.
Eli koko perheen lomareissut on tosiasiassa yksin ukkosi vastuulla.
Onko ap teillä kotona töitä, joita tekee vain vaimo?
Luuletko tosiaan, että olisi rentoa matkustaa pelkäävän kuskin kyydissä? Meillä mies mielellään ajaa ja vaihdamme kuskia vain jos mies tarvitsee huilitauon pitkillä matkoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On raskasta Ap:n elämä
otan osaa 💔
Helppo se on keljuilla, mutta onhan se väärin että yksi joutuu koko ajan ajamaan vaikka toisellakin on kortti. Ei se ajaminen ole mitään herkkua kun mökkireissulle alkaa tulla matkaa joku 700 kilometriä. Kännykkää on kiva näplätä ja odotella milloin ollaan perillä, mutta kuski joutuu koko ajan olemaan skarppina ja puhutaan tuntikausista.
No mitä on hommattu mökki niin kaukaa. Musta tuntu et matka meni nopeammin kun ajoin itse koko matkan 940km. Enkä ollu niin väsynyt perille päästyä,kun usein saan olla pelkääjän paikalla suurimman osan matkasta ja siinä vasta tylsistyy ja väsyy. Ja kun autossa on kunnon ohjaustehosteet niin matka menee mukavemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap sun vaaimo hoitaa mökkireissujen pakkaamiset ja lapset lähtökuntoon, niin satavarmasti ansaitsee hetken rennon hetken sinun ajaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On raskasta Ap:n elämä
otan osaa 💔
Helppo se on keljuilla, mutta onhan se väärin että yksi joutuu koko ajan ajamaan vaikka toisellakin on kortti. Ei se ajaminen ole mitään herkkua kun mökkireissulle alkaa tulla matkaa joku 700 kilometriä. Kännykkää on kiva näplätä ja odotella milloin ollaan perillä, mutta kuski joutuu koko ajan olemaan skarppina ja puhutaan tuntikausista.
Minkä himpuran takia teillä on mökki noin kaukana?
350 kilsaa suuntaansa. Ihan normaali matkahan se Suomessa on. Monilla on mökki perintönä vaikkapa jossakin Pohjois-Karjalassa ja asuvat Uudellamaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No laita se ajamaan pieniä pätkiä ensin. Pelko lähtee vain ajamalla.
Jos ei suostu? Aika moni käyttää pelkoaan tekosyynä eikä edes yritä. Helpompihan se on että mies hoitaa kuskaukset, auton huollot, tankkaukset, hirvien ja hullujen väistämiset, pimeän ja liukkaan kelin ajot yms.
Minulla oli ystävä joka minua maanitteli ajamaan häntä välillä töihin kun ei itseä huvittanut, oli talvi, liukasta, ei uskalla, yms... en edes ymmärrä miksi suostuin tuollaiseen. Niin ja me asuimme eri osoitteissa, eli minun piti kävellä hänen parkkipaikalleen ja hypätä ratin taakse.
Vierailija kirjoitti:
Ajakaa pienempiä teitä pitkin, jolloin ajotaito pääsee karttumaan, mutta nopeudet on helpommin hallittavissa.
Kannustava asenne vaimon ajamiseen. Annat hänen itse tehdä päätökset, kommentoit vain pyydettäessä. Autat, jos pyytää.
Mitä lässytät? Ei ole ap:n tehtävä paapoa. Tässä tän kaksinaismoralismin huomaa... Heti kun on jotain, mistä nainen ei halua kantaa vastuuta, niin miehen tulee vaan auttaa ja tukea ja ymmärtää.
Sitten varmaan ap:llakin on yhtäläinen oikeus tehdä päätös siitä, ettei ala enää yksipuolisesti kuskailemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ajan kaikki meidän matkat. Nuorena parina vaihdeltiin, mutta taaperoikäisen kanssa totesin että isä on paljon parempi hoitamaan takapenkin viihdytyksen. Toisekseen mies inhoaa kaupunkiajoa, ei osaa yhän ennakoida kaistoja tms. Huvittavinta että kahdessa vuodessa ajoin sujuvammin myös hänen kotikaupungissa.
Mutta laitapa meidät metsään, mä eksyn heti ja mies tietää metrilleen missä ollaan ja mihin suuntaan mennään.
Kaikilla meillä on ristimme.
Ap ota ajaminen rakkauden tekona perhettäsi kohtaan. Istuva koirakaan ei opi haukkumaan eikä pelokas vaimo ajamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä uskon että miestä v...tuttaa. Esim. lomilla ei voi ryypätä heti aamusta alkaen.
Samoin joskus joutuu ottamaan kyytiin työmatkan vartelta kun olen ostanut muutaman muovikassillinen ruokaa perheelle.
Kyllä var....maan v....tuttaa.
Voi kuinka läheisriippuvainen muija.
Vierailija kirjoitti:
Asutteko noin muuten paikassa jossa on bussit. Myy mökki sukulaiselle tai jollekin, ja osta lähempää mökki. Vai asutaan lähempänä sitä mökkiä. Asia ratkaistu. Ehkä hän ei ole hyvä kuski pitkillä matkoilla, koska eteen voi tulla yhtäkkiä toinen auto, voi olla kyse sekunneista.
Niin, tai sitten se vaimo opettelee ajamaan. Pitääkö hyvästä mökistä luopua sen vuoksi ettei toinen edes yritä? Mökki voi olla ollut suvussa vaikka kuinka kauan ja laitettu huolella. Ei se nyt ihan niinkään mene että se samantien myydään jos toinen ei uskalla ajaa. Varsinkin kun se kortti kuitenkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pistätkö hyppäämään korkealta, jos toisella on korkean paikan kammo? Ajopelko on todellinen, ei laiskuutta. Kokemusta on.
Mikäs pakko ap:n on hoitaa kuljetukset?? Ei mikään.
Halusitko oikeesti istua tärisevän, tuskanhikeä pukkaavan ja panikoivan, 6kymppiä ajavan vaimosi kyydissä? Kuitenkin ohjeistaisit, kiroilisit akka tiuskisi ja lapset kirkusivat takapenkillä ja koira oksentaisi. Aja vaan itte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On raskasta Ap:n elämä
otan osaa 💔
Helppo se on keljuilla, mutta onhan se väärin että yksi joutuu koko ajan ajamaan vaikka toisellakin on kortti. Ei se ajaminen ole mitään herkkua kun mökkireissulle alkaa tulla matkaa joku 700 kilometriä. Kännykkää on kiva näplätä ja odotella milloin ollaan perillä, mutta kuski joutuu koko ajan olemaan skarppina ja puhutaan tuntikausista.
Meillä on juuri näin. Vaimo uppoutuu kännykkään ei kuule eikä näe mitään. Hän ajaa kyllä muuten, mutta jos olen mukana, niin joudun ajamaan. Pidän kyllä ajamisesta, mutta. . .
No häntäkin varmaan vtuttaa olla mökillä ainoa kokki, tiskari ja siivooja.
Maksa sille palkkaa kuten mun mies tekee. Euron per kilsa 😊 Äkkiä se ajopelko lähtee kun kokemus karttuu.
Minulla on ajopelko ja olen sen vuoksi todella huono kuski. Kun ei ole koskaan kokemustakaan kertynyt. Ja olen tietenkin aika ahdistunut ratissa. Ex-mieheni valitti samaa kuin sinä ap. Ja minä sitten lopulta vastasin, että ok, olen valmis yrittämään ajamista ja yrittämään jos saisin pelon pois. Ja lähdin ajamaan, hiljaisina kesäiltoina lähellä kotia saadakseni vähän tuntumaa. Mies mukana tietenkin. Jo ne ajot oli miehen mielestä yhtä hel vettiä, hän ei kestänyt yhtään olla kyydissäni, ja mies joka ei koskaan muuten minulle huuda niin huusi siinä kun ajoin. Ja lopulta sanoi, ettei koskaan enää tule kyytiini. Eikä tullut ja ajamiseni jäi siihen, pelko ei todellakaan myöskään poistunut.
Jos ei suostu? Aika moni käyttää pelkoaan tekosyynä eikä edes yritä. Helpompihan se on että mies hoitaa kuskaukset, auton huollot, tankkaukset, hirvien ja hullujen väistämiset, pimeän ja liukkaan kelin ajot yms.