Lue keskustelun säännöt.
Miten pelastaa lapsi yksinäiseltä elämältä?
12.07.2024 |
Olen itse ollut aina ulkopuolinen kaikessa, introvertti ja vähän ujo, minut on savustettu helposti ulos porukoista. Nuorena ajauduin jotenkin lopulta materialistien seuraan, vaikka en oikeastaan arvosta yhtään sellaista merkkivaatteilla ja -autoilla brassailua (eli pankin maksamaa kulissielämää), jota moni heistä viettää. He varmaan pitivät minut piireissä siksi, että mulle oli helppo tulla kehuskelemaan oman elämän upeutta, ja koska mulla oli työni puolesta mahdollisuus tavata julkkiksia juhlissa. Lähtivät aina mielellään seuraksi.
Muuta sosiaalista elämää tai miesystäviä mulla ei ole juuri ollut. Se ei oikeestaan ole haitannut, viihdyn itsekseni ja onhan minulla sisaruksia. Mieskin löytyi, ja vieläpä sosiaalinen tapaus. Saatiin lapsi, ainokainen, ja hartain toiveeni oli, että hän perisi isänsä sosiaalisuuden. Näyttää siltä, että kävi just toisin. Lapsikin savustettiin varhain ulos porukoista ja menetti parhaan kaverinsa, jonka perään vielä vuosia myöhemminkin haikailee.
Nyt hän on 12 ja viettänyt käytännössä kesän yksin. On yrittänyt luokkakavereita kyllä kysellä melkein joka päivä, mutta ei tunnu ketään seura kiinnostavan. Onneksi hän ei yksinäisyydestä kärsi, mutta mun sydän särkyy kun hänellä ei ole sisaruksia eikä serkkuja. Nyt haluaa lopettaa vielä ainoan harrastuksen, jossa olisi paljon mahdollisia kavereita, kokee itsensä siellä ulkopuoliseksi. Asumme pienellä paikkakunnalla ja lapsi on kiinnostunut eri asioista kuin muut ikäisensä. Ei tunnu olevan edes halua etsiä uusia kavereita.
Pelottaa, ettei hän löydä paikkaansa ollenkaan ja jää ihan yksin. Mitä voin äitinä tehdä?
Kommentit (63)
Anna lapsen olla oma introvertti itsensä. Sinulla on omat kokemuksesi, mutta ne eivät määritä lapsesi kokemuksia. Ei kaikilla tarvitse olla jotain valtavaa kaverilössiä. Eihän siellä koulun ummehtuneissa piireissä edes ole juurikaan valinnan varaa.
Älä stressaa turhasta, ja koita käsitellä oma traumasi pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastamaan taistelulajeja jotta kasvaa kovaksi.
Jos löytyisi hyvä opettaja joka saa hänet innostumaan jos se määrittää haluaako harrastaa jotain lajia.
Varmasti maakunnassa ja kunnassa on joku muukin yksin. Tai kaipaa kaveria. Mikä tapa siellä on kontaktoida muita, onko se sama kiinnostus, some vai mikä. Vanhemmat voivat ilmoitella keskenään myös ensin ja katsoa olisiko kaveriksi sopivat vai ei. Ennen oli 4H kerho ja osa oli ihan ok, yksi paha maatila tosin mahtui joukkoon. Ei kannata luopua toivosta. Osa viihtyy itsekseen myös ja koulussa on tuttuja. Myöhemmin tutustuu vielä muihin lisää elämässä.
Viet naapurikuntaan/kaupunkiin lapsen harrastamaan sitä, mitä lapsi haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Harrastamaan taistelulajeja jotta kasvaa kovaksi.
Jos löytyisi hyvä opettaja joka saa hänet innostumaan jos se määrittää haluaako harrastaa jotain lajia.
Minäkin ehdottaisin harrastusta, mutta en taistelulajia enkä joukkuelajiakaan, vaan sopivaa musiikki-taide-liikuntaharrastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen vähän samoin kuin toka kommentoija. Sinun kokemuksesi on ihan eri kuin sinun lapsen. Nyt katselet oman kokemuksesi , pelkojen ja toiveiden värittämin lasein lapsen elämää.
Pyytäkää kavereita mukaan jonnekin huvipuistoon tai muuten kivaan paikkaan, siinä voi bondautua paremmin kuin jos tekeminen on vain tylsää kivien potkiskelua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuossa muuta "varmaa" keinoa ole kuin opettaa lapselle sosiaalisia taitoja sekä hyviä käytöstapoja. Missään tapauksessa ei saa antaa lapsen ymmärtää olevansa jotenkin viallinen, koska on intro eikä missään tapauksessa pidä myöskään kasvattaa itsetunnotonta ja epävarmaa miellyttäjää vaan terveellä tavalla itseään sekä muita arvostava ihminen.
Ihminen jonka seurassa muut viihtyy on ihminen, joka itse viihtyy muiden seurassa. Jos vierastaa muita niin se kyllä vaistotaan ja sellaista ihmisistä sitten aletaan vierastamaan ja kierre on valmis.
Niitä omanlaisia voisi helpoiten löytyä sellaisesta harrastuksesta joka lasta itseäänkin kiinnostaa. Lisäksi ainakin joukkuelajeissa oppii sellaista tietynlaista tiimipelaamista ja porukassa olemista/ tekemistä joka ei varmasti ole aikuisenakaan haitaksi.
Vierailija kirjoitti:
Anna lapsen olla oma introvertti itsensä. Sinulla on omat kokemuksesi, mutta ne eivät määritä lapsesi kokemuksia. Ei kaikilla tarvitse olla jotain valtavaa kaverilössiä. Eihän siellä koulun ummehtuneissa piireissä edes ole juurikaan valinnan varaa.
Älä stressaa turhasta, ja koita käsitellä oma traumasi pois.
Ihan eri juttu että ei ole yhtään kaveria, eikä edes sisaruksia tai serkkuja, kuten aloittajan lapsella, kuin se ettei ole "jotain valtavaa kaverilössiä". Eikä ne koulun piirit ole ummehtuneita vaan sieltä ihmiset löytää elinikäisiä ystäviä ja muutenkin opettelee toimimaan ihmisten kanssa.
Jatkossa niiden sosiaalisten taitojen opettelu käy vaan vaikeammaksi, ja niiden taitojen puute sekä kavereiden ja ystävien puute altistaa mielenterveysongelmille. Ap tuskin haluaa lapsestaan tietokoneeseen loppuiäkseen kadonnutta, kotona ikuisesti asuvaa mt ongelmaista peräkamarin poikaa tai tyttöä (kyllä, myös tytöt voi syrjäytyä, lähtötekijänä molemmilla sukupuolilla ne sosiaaliset vaikeudet).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisella on oma tiensä. Omat vanhempani olivat sosiaalisia ja heillä oli paljon ystäväpiiriä. Itse olen vetäytyvämpi ja vanhempani eivät olisi voineet mitenkään muuttaa tätä piirrettä minussa. Minulla on kyllä aina ollut muutamia ystäviä ja olen tarkka sitä kenet päästän lähelleni. En viihdy isossa kaveriporukassa, mutta ystävystyn, jos jonkun kanssa oikeasti synkkaa.
Se on niiden muiden lasten syy, kerro vanhemmilleen ja pyydä vaikka leffa- tai peli- iltaan teille ne muut. Painotusluokalle yläkouluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen kannattaa hankkia tuttavia, kavereita ja ystäviä vasta sitten kun on oppinut paremmat sosiaaliset taidot. Kukaan ei pidä sellaisesta jolla on heikot sosiaaliset taidot, mutta omia sosiaalisia taitojaan voi kehittää ja harjaamnuttaa oppimalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhempien hyysäämiset tässä asiassa eivät auttaneet yhtään mitään, ainoastaan ärsyttivät. Vaikka olen kokenut välillä yksinäisyyttä elämässä, niin itse olen kuitenkin kaikki ihmissuhteeni rakentanut.
Niin surullista ;( moni lqpsi on kesällä vailla kaveria vaikka vanhempien kanssa oleminen voi helpottaa jos ne on jees
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kannattaa hankkia tuttavia, kavereita ja ystäviä vasta sitten kun on oppinut paremmat sosiaaliset taidot. Kukaan ei pidä sellaisesta jolla on heikot sosiaaliset taidot, mutta omia sosiaalisia taitojaan voi kehittää ja harjaamnuttaa oppimalla.
Niin missä ja miten niitä taitoja opetellaan ellei tuttavien ja kavereiden kanssa?
Lapsi saattaa haluta ollakin yksin, mutta silti taustalla voi olla toive olla toisten kanssa. Ainakin itselläni on ollut tuollaista ristiriitaa. Jos lapsi ei löydä kavereita, hän saattaa luovuttaa ystävystymisyritykset ja tyytyä kohtaloonsa, mutta olla silti onneton.
Tuo savustus kaikista porukoista voi johtua puutteista omissa sosiaalisissa taidoista, ei pelkästä introvettiydestä. Introvertilläkin voi olla hyvät sosiaaliset taidot mutta lapsille ne pitää opettaa.