Mitä mieltä olet yleistyneestä tavasta heittää vainajan tuhkat mereen tai kesämökille

Kalat syö tuhkat, ihmiset syö kalat.  Ovatko he kannibaaleja?

Vierailija kirjoitti:

Siitä maastosta ja vedestä tulee käytännössä hautapaikka (tai usean hautausmaa). Mihin hiukkaset ikinä leviääkin. Osa juo sitä vettä. Käy kuten intiaanien mailla eli siitä tulee burial ground, kummittelee. Jos henkilö on kiltti ja kuoli rauhallisesti, ehkä ei ole ongelmaa, vaikka laittaisi pihalle tuhkaa hieman ja osan luontoon (ei veteen). Mutta jos on tosi ikävä tyyppi, ehkä parempi viedä tuhkat vaan hautuumaalle. -Nyt riskinä on vakava saastuminen vedessä ja maassa, koska osa voi säteillä, voi olla piikkiä, lääkkeitä, kemikaalia - se voi sairastuttaa vettä juovan eläimen tai ihmisen? Vesi suodattuu ja puhdistetaan, se ei silti riitä. Pitäisi miettiä tarkemmin mitä tässä tehdään, ennen kuin innostutaan ihan täysin viskomaan tuhkia tai luun kappaleita. Ehkä sielu saa kuitenkin luontoyhteyden vaikkei tuhkia levittele sinne tänne. Jos kroppa olisi puhdas kuten muinaisina aikoina, luontoon laitto ei olisi ehkä ongelma, nykyihmisessä on aineita

Kumpaan paikkaan arvioisit, että sinun tuhkasi kuuluisi laittaa?

Parempi meressä tai mökin takapihalla kuin autotallissa kaikenlaisten maalipurkkien ja tököttien seassa hyllyllä.

Ikävät tyypit hautuumaalle, kiltit ja rauhallisesti kuolleet pihalle? Muistakaa kuilla rauhallisesti, jos haluatte tuhkat pihalle.

Voi tätä.järjen köyhyyttä! Lopetetaan tämä keskustelu.

Olen tehnyt selväksi omille lapsille ja lähipiirille että ehdottomasti tuhkaus ja tuhkan sirottelu joko mereen tai johonkin kauniiseen paikkaan poissa ihmistenilmoilta luontoon.

Olen tehnyt myös selväksi että mitään  hautausta en hyväksy. Hautakiviä tai laattoja ei tarvita.  Elän jälkeenjääneiden muistoissa jos elän, ja niin kauan kuin on joku joka muistaa.  Sen jälkeen liityn katoavaisuuteen luonnollista tietä.

Ei pappia, en usko mihinkään sellaiseen mihin niitä tarvittaisiin.  Tuhkaamiseni tulee tapahtumaan Eestissä missä asun, ja täällä ei uskonto muutenkaan näyttele  kovinkaan vahvaa osaa.

Ei ole mökkiä ja merikin on kaukana. Mulle itselle sopisi tuhkaus ja tuhkan sirottelu kotikoivun juurelle. En kaipaa mitään muistolaattaa tai kiveäkään.

Siippa tahtoo arkkuhautauksen ja varmaan hautakivenkin. Meillä on sukuhautoja riittävästi ja siten kiviäkin. Varmaan mutkin sitten samaan hautaan laitetaan ja nimi kiveen.

Vierailija kirjoitti:

Kevyesti puhutaan ihmisen kuolemasta. Ei ole elämänkokemusta vielä kirjoittajilla.

Höpöhöpö. Täällä loppusuoralla voi ottaa jo kevyemmin kun kohta lakkaa olemasta joka tapauksessa.

Loppu on normaali osa luonnon kiertokulkua.

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa, että ainoastaan ehjä ruumis takaa pääsyn Taivaan Kotiin kuoleman jälkeen. Polttohautaus ei kuulu mitenkään Kristilliseen hautajaisperinteeseen ja Raamattu kieltää sen. Viimeisinä päivinä todellisessa uskossa olevien ruumiit tempaistaan ylös Taivaan Valtakuntaan. 

Mites kun seurakunnan Bobcat-pienoiskaivuri levittää ne ruumiin jämät joka tapauksessa parikymmentä vuotta hautauksesta, kun pitää saada uusi asiakas monttuun?

Vierailija kirjoitti:

Parempi meressä tai mökin takapihalla kuin autotallissa kaikenlaisten maalipurkkien ja tököttien seassa hyllyllä.

Kiitos hyvästä testamentti-ideasta! Autotallissa puuhailu on mieluisinta puuhaani.

Vierailija kirjoitti:

Voiko tuhkat vetää vessanpöntöstä alas?

Ei. Ensinnäkin viemäri menee tukkoon, ja lisäksi se on hautaustoimilain vastaista. Sinun täytyy ilmoittaa krematorioon minne tuhka loppusijoitetaan. Sinua tietenkin kiihottaisi ajatus vetää äitisi, isäsi tai puolisosi tuhka vessanpöntöstä alas, mutta tekisitkö niin kuolleelle lapsellesikiin? Kysyn vaan.

Minulla on hautapaikka valmiina lapseni uurnan vieressä.

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa, että ainoastaan ehjä ruumis takaa pääsyn Taivaan Kotiin kuoleman jälkeen. Polttohautaus ei kuulu mitenkään Kristilliseen hautajaisperinteeseen ja Raamattu kieltää sen. Viimeisinä päivinä todellisessa uskossa olevien ruumiit tempaistaan ylös Taivaan Valtakuntaan. 

Tule pois 1900-luvun alusta. Ei täällä muutenkaan elätä Raamatun ohjeiden mukaan, sinäkään et elä.

Ennen koronaa monet papit eivät suostuneet siunaamaan tuhkaa, mutta sittemmin asenteet ovat muuttuneet. Oma isäni oli tuhkattu ennen siunausta.

En kuulu kirkkoon enkä ole menossa taivaaseen.

Vierailija kirjoitti:

Minua ahdistaa ajatella kuolemaa, niin en jaksa edes miettiä, miten pitäisi toimia.

Siksi sitä onkin hyvä ajatella nyt. Sen jälkeen voit jatkaa elämistä. Kun kuolet, joku joutuu kuitenkin ottamaan kantaa siihen miten ja minne sinut haudataan.

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt selväksi omille lapsille ja lähipiirille että ehdottomasti tuhkaus ja tuhkan sirottelu joko mereen tai johonkin kauniiseen paikkaan poissa ihmistenilmoilta luontoon.

Olen tehnyt myös selväksi että mitään  hautausta en hyväksy. Hautakiviä tai laattoja ei tarvita.  Elän jälkeenjääneiden muistoissa jos elän, ja niin kauan kuin on joku joka muistaa.  Sen jälkeen liityn katoavaisuuteen luonnollista tietä.

Ei pappia, en usko mihinkään sellaiseen mihin niitä tarvittaisiin.  Tuhkaamiseni tulee tapahtumaan Eestissä missä asun, ja täällä ei uskonto muutenkaan näyttele  kovinkaan vahvaa osaa.

Jos "olen tehnyt selväksi" ei ole kirjallisessa muodossa testamentissa niin ei tule tapahtumaan, eikä merkitse.

Koskee ihan kaikkia kuolemanjälkeisiä järjestelyjä.

Vierailija kirjoitti:

Parempi meressä tai mökin takapihalla kuin autotallissa kaikenlaisten maalipurkkien ja tököttien seassa hyllyllä.

Eihän uurnaa saa säilyttää missä tahansa, syyllistyy hautarauhan rikkomiseen, jos tuhkia ei hävitä asiallisesti tietyn ajan jälkeen.

Sota-aikana Suomessa pidettiin kunnia-asiana, että kuolleet sotilaat tuotiin mahdollisuuksien rajoissa kotipaikkakunnalle hautaan siunattavaksi. Nykyään moni ajattelee, että siihen maastoonhan on hyvä jättää ruumis eläinten ruoaksi. On siten vainajasta edes jotain "hyötyä".

Minulla tulee näistä mieleen aina hiilen kiertokulku. Olemmehan hiilipohjaisia olentoja.

Myös kasvit, eläimet ja ihmiset ovat mukana hiilen kiertokulussa.

Vierailija kirjoitti:

Kevyesti puhutaan ihmisen kuolemasta. Ei ole elämänkokemusta vielä kirjoittajilla.

Miten niin? Mitä kokemusta pitäisi olla?

Minä haluan sellaisen merihautauksen. Mutta ei tarvitse polttaa, sinne vaan raatona mereen. Saanpahan viimeisen naurun on ajelehdin jossain Yyterissä rantaan keskelle jonkun perheen hellepäivän viettoa.