Oliko 90-luvun lamassa työttömien pilkkaamista?

Vierailija kirjoitti:

Oli silloinkin, jopa niin paljon, että lapsikin kiinnitti siihen huomiota. Minä siis itse olin tuolloin vielä lapsi, enkä edes lukenut uutisia. Muistan kuitenkin tuon asenteen, jota kuuli siellä täällä. Kotoa sitä en ole oppinut, sillä toinen vanhemmistani oli muutaman vuoden työttömänä (eikä toinen moittinut häntä siitä).

Miten se lapselle ilmeni? Itse en silloin aikuisena sen tapaistakaan kokenut tai nähnyt missään. Kun taas nykysuomessa se tuntuu olevan kansanhuvi.

Moniin muihinkin asioihin suhtauduttiin erilailla. Esim homoutta ei ollut näkyvästi eikä siihen kannustettu. Yksiavioisiin heteroparisuhteisiin jopa kannusti ympäristö, parisuhde ja perhe oli vielä keskeinen instituutio.

Ilmapiiri oli lamastakin huolimatta vapaampi ja sai enemmän touhuta omia juttujaan ilman että ainakaan avoimesti kukaan olisi arvostellut. Nyt jos kävelee väärässä kohtaa jalkakäytävää joku tulee siitä moittimaan. Ei ollut sellaista määrää väkivaltaa kuin nykysuomessa että läytyy ruumiita, naisia otetaan väkisin ja sitten toisaalta toimittajat käy haastattelemassa paatuneimpia rikollisia kehuvaan tyyliin. Koko nykysuomen ilmapiiri vähän kaikessa on sairas.

Kyllä on ollut kovat asenteet ennenkin lähiomaisilta kovaa tuomioo jos ei heti määräikaisen työsuhteen jälkeen löytänyt uutta työpaikkaa. Jopa vanhempi työtön tuomitsi nuoremman työttömän niin että eikö sitä työtä jo ala löytymään.

Ystävät eivät ainakaan suoraan sanononeet niin päin naamaa, kuinka kehtaat olla työttömänä kuin sukulaiset. Ollen muillakin työttömyys jaksoja jos ei heti saanut opiskelupaikkaa tai työpaikkaa.

Sekin aiheutti kateutta kun pääsi työttömyyskorvauksilla uudelleenkoulutukseen. Ei olisi saanut olla työttömänä eikä opiskella.

Suku oli pahin vaikka puolisoa ei haitannut, eikä tietenkään sellaista suhdetta olisi tullukkaan jos olisi haitannut.

Vierailija kirjoitti:

Työttymyydestä syntyvä häpeä ja epäonnistuminen sai monet tekemään its emurhan, niitä tehtiin Suomessa tuona aikana ennätyspaljon. Jotkut kutsuvatkin tuota aikaa hiljaiseksi 'kansanmurhaksi', niin paljon niitä tehtiin. Meidän naapuritalossa tuttu tappoi itsensä, kun yritys meni alta, vaimo ja lapset lähti ja hän joutui työttömäksi. Noita tarinoita oli paljon siihen aikaan.

Häpeän ja epäonnistumisen lisäksi toivottomuus.

Kyse on itsesuggestiosta kun väittää ettei työttömät halua töitä. Ei edes vaikka hakevat sitä ja mediaanipalkka suomessa on työministeriön mukaan 4000eur ja työttömyyskorvaus 590 euroa.

Itsesuggestiolla jotkut yrittää sulkea pahan maailman ulkopuolelle ja pitäydytään siinä kuin uskonnossa. Tätä kuvattiin mm tuoreessa katastrofielokuvassa Sisällissota, siinä ne menee sisällisodassa kaupunkiin joka on kuin ympärillä ei riehuisi se sisällissota. Ihmiset kastelee nurmikkoja ja käy shoppailemassa näennäisesti normaalisti. Epäilemättä siinä kaupungissa ei riittäisi ymmärrystä sisällisodassa kuolleille. Koska eihän mitään sotaa ole ei siihen voi kuolla ellei sitten omasta syystä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on ollut kovat asenteet ennenkin lähiomaisilta kovaa tuomioo jos ei heti määräikaisen työsuhteen jälkeen löytänyt uutta työpaikkaa. Jopa vanhempi työtön tuomitsi nuoremman työttömän niin että eikö sitä työtä jo ala löytymään.

Ystävät eivät ainakaan suoraan sanononeet niin päin naamaa, kuinka kehtaat olla työttömänä kuin sukulaiset. Ollen muillakin työttömyys jaksoja jos ei heti saanut opiskelupaikkaa tai työpaikkaa.

Sekin aiheutti kateutta kun pääsi työttömyyskorvauksilla uudelleenkoulutukseen. Ei olisi saanut olla työttömänä eikä opiskella.

Suku oli pahin vaikka puolisoa ei haitannut, eikä tietenkään sellaista suhdetta olisi tullukkaan jos olisi haitannut.

 

MInä muistan päinvastoin kaikki aktiivisuus koettiin positiivisena ja ihmiset touhusi tyhmiäkin juttuja, sellaisia mistä niille ei ollut välitöntä hyötyä. Monia varmaan käytti yrittäjät hyväksi ilmaistyövoimana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttymyydestä syntyvä häpeä ja epäonnistuminen sai monet tekemään its emurhan, niitä tehtiin Suomessa tuona aikana ennätyspaljon. Jotkut kutsuvatkin tuota aikaa hiljaiseksi 'kansanmurhaksi', niin paljon niitä tehtiin. Meidän naapuritalossa tuttu tappoi itsensä, kun yritys meni alta, vaimo ja lapset lähti ja hän joutui työttömäksi. Noita tarinoita oli paljon siihen aikaan.

Häpeän ja epäonnistumisen lisäksi toivottomuus.

 

Onkohan missään tilastoa noista paljon nykyään puhutuista itsemurhista 90-luvun lamaan liittyen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvun laman aikaan tuli topless-baareja, joissa naiset työskentelivät. Nöyryyttävää, kun nyt ajattelee. Jotkut tekivät sitä, kun ei muutakaan ollut. 

Nyt on OF ja tekevät paljon muutakin kuin topless.

Ja mediassa vähän väliä OF juttuja ja vastaavia, missä naiset "tienaavat hyvin ja voimaantuvat unelmatyössään". Vaikuttaa pikkaisen kyseenalaiselta...

 

Työttömyys oli uusi ilmiö 90-luvulla ja mielestäni nimenomaan silloin asenteet työttömyyttä kohtaan oli julmemmat. Samoin te-toimiston kyykytys. Nykyään on jo useamman sukupolven työttömiä ja niihin on jo totuttu pysyvänä ilmiönä. Työttömyys ja elintason pudotus oli myös häpeä ja todellakin konkurssien ja irtisanomisten myötä tehtiin paljon itsemurhia. Nykyään somen kautta korostuu monet asiat ja tästä syystä mielensäpahoittajien ei tulisi somessa aikaa viettää. Tieto lisää tuskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttymyydestä syntyvä häpeä ja epäonnistuminen sai monet tekemään its emurhan, niitä tehtiin Suomessa tuona aikana ennätyspaljon. Jotkut kutsuvatkin tuota aikaa hiljaiseksi 'kansanmurhaksi', niin paljon niitä tehtiin. Meidän naapuritalossa tuttu tappoi itsensä, kun yritys meni alta, vaimo ja lapset lähti ja hän joutui työttömäksi. Noita tarinoita oli paljon siihen aikaan.

Häpeän ja epäonnistumisen lisäksi toivottomuus.

 

Onkohan missään tilastoa noista paljon nykyään puhutuista itsemurhista 90-luvun lamaan liittyen.

https://stat.fi/til/ksyyt/2010/ksyyt_2010_2011-12-16_kat_006_fi.html

Vierailija kirjoitti:

Olin työtön 90 -luvulla ja ei minua todellakaan pilkattu. Silloin vielä työkkäristä sai oikeasti työpaikkojen osoitteet ja käveltiin suoraan työpaikalle ja kysyttiin töitä. Suurin osa näistä kirjoittajista ei ole varmaan edes elänyt 90-luvulla.

Höpö höpö. Itse sain työkkäristäosoitteita tai puhelinnumeroita, joihin otin yhteyttä. Yksi paikka kertoi, ettei ole kuullutkaan avoimesta työpaikastaan ja toisesta ilmoitettiin, että paikka on vasta suunnitteilla. Muut tarjosivat eioota, kun hakijoita oli paljon. Monella tutuilla samoja kokemuksia. Itse hankin vähän erikoistumiskoulutusta ja sen jälkeen olenkin ollut töissä. Toki se on vaatinut muutaman paikkakunnan vaihdoksen koko perheen kanssa alkuvaiheessa, mutta nyt olemme olleet 25- vuotta samalla paikkakunnalla. 

1980-luvun puolella saivat ainakin nuoret työnhakijat työhönosoituksia, kun olivat olleet kortistossa muutaman kuukauden. Eli tuli  kirje, jossa oli käsky mennä töihin tiettyyn paikkaan. Yhdelle tutulle ehti tulla tällainen työosoitus, kun hän kirjoitti ylioppilaaksi keväällä ja koulu alkoi tammikuussa.

Kuten tuossa aiemmin kirjoitin kaikki sääli kohdistui keski- ikäisiin työttömiksi johtuviin, vaikka he pääsivät työttömyyseläkkeelle 55-vuotiaana ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha jatkui sinne asti, jos sen alkaessa oli noin 52-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Kun puolet porukasta oli työttömänä tai uhka päällä ei pilkattu.

Julkispuolella suojatyöpaikoissa olleetkin ymmärsi, että pian kukaan ei maksa heidän ökypalkkojaan

Jaa että ökypalkkoja? et ole selkeästikään ollut julkisella puolen töissä. Tokihan lapsensa voi hoitaa itse kotonaan, opettaa lapsensa, hoitaa itsensä yksityisellä ja sitä rataaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan ollut. Ilmapiiri ja ihmiset olivat paljon ymmärtäväisempiä ja rationaalisempia toisiaan kohtaan, eikä tällaista älytöntä lapsellista syyllistämistä ja menkää töihin lällättelyä tosiaan kukaan tosissaan suoltanut.

Olen pahoillani, mutta tämä ei pidä paikkaansa.

Olen elänyt ajan ja ollut silloin työttömänä. Muistan sen varsin hyvin.

Ymmärrän, että haluat paeta tätä aikaa nostalgisoimalla menneitä. Mutta olet pahasti väärässä kuvitelmissasi. Se aika oli paljon raaempaa ja kylmempää. Ja tämä on tosi.

Tällä en tarkoita että nykyaikakaan olisi helppoa työttömälle tai syrjäytyneelle. Mutta siihen aikaan kohtelu oli paljon kurjempaa ja kovempaa. Yhteiskunta oli kovempi ja alkeellisempi. 

En ole ollut 90-luvulla työttömänä (en ota kantaa millaista se silloin oli), mutta kyllä sanoisin tätä nykyistä "suostu orjaksi tai kuole senkin arvoton saasta loinen" kylmäksi ja kovaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin oli lama nyt ei.

Suomen BKT -2,27% Nyt on lama. Syksyllä puhaltaa työpaikoilla.

Ihan höpöä, ysärillä mentiin 0 työttömyydestä nopeasti ylös ja korot nousivat 15-20% markka dealvoitiin yön aikana, ihmisiltä lähti kaikki alta. Bkt putosi nopeasti -12% taantuma ei tarkoita lamaa.

14000 ihmistä teki lopullisen ratkaisun

90-luvun lamassa tuli sellainen brittielokuva kuin housut pois joka kertoi työtömistä duunaireista jotka aloitti hunks strippaus shown. Siinä ei ajankuvana mitenkään kukaan sitä työttömyyttä solvannut ja aktiivisuus oli positiivista. Nythän ihan virallisesti jos työtön ei suostu orjatyöhön vaan haluaa kurssille tai muuhun työllistävään aktiviteettiin menettää korvauksen. Itse osallistuin kurssille ja menetin korvausken moneksi kuukaudeksi ja ajattelin että kannattaa koska voi saada töitä. No eihän siitä mitään töitä saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttymyydestä syntyvä häpeä ja epäonnistuminen sai monet tekemään its emurhan, niitä tehtiin Suomessa tuona aikana ennätyspaljon. Jotkut kutsuvatkin tuota aikaa hiljaiseksi 'kansanmurhaksi', niin paljon niitä tehtiin. Meidän naapuritalossa tuttu tappoi itsensä, kun yritys meni alta, vaimo ja lapset lähti ja hän joutui työttömäksi. Noita tarinoita oli paljon siihen aikaan.

Häpeän ja epäonnistumisen lisäksi toivottomuus.

 

Onkohan missään tilastoa noista paljon nykyään puhutuista itsemurhista 90-luvun lamaan liittyen.

https://stat.fi/til/ksyyt/2010/ksyyt_2010_2011-12-16_kat_006_fi.html

 

Myytti osoittatui harhaksi! Vaikeina aikoina ihmiset tekee vähemmän itsareita.

Itsemurhakuolleisuuden on havaittu vähentyvän yhteiskunnallisesti vaikeina aikoina, tarkasteltuna ajanjaksona esimerkiksi sota-aikana ja 90-luvun laman aikaan. 1980-luvun taloudellisen nousukauden aikana itsemurhakuolleisuus puolestaan lisääntyi, kuten myös edellä esitetty tapaturmakuolleisuus. Suomessa itsemurhakuolleisuus on ollut viime vuosina lähes kaksinkertaista EU:n keskimäärään verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Ei silloin autettiin ja tuettiin .ei Suomi ole enään Suomi.

Eipä juuri autettu tai tuettu. Itsemurhatilastot todistavat tuon.

"Miten se lapselle ilmeni? Itse en silloin aikuisena sen tapaistakaan kokenut tai nähnyt missään. Kun taas nykysuomessa se tuntuu olevan kansanhuvi.

Moniin muihinkin asioihin suhtauduttiin erilailla. Esim homoutta ei ollut näkyvästi eikä siihen kannustettu. Yksiavioisiin heteroparisuhteisiin jopa kannusti ympäristö, parisuhde ja perhe oli vielä keskeinen instituutio.

Ilmapiiri oli lamastakin huolimatta vapaampi ja sai enemmän touhuta omia juttujaan ilman että ainakaan avoimesti kukaan olisi arvostellut. Nyt jos kävelee väärässä kohtaa jalkakäytävää joku tulee siitä moittimaan. Ei ollut sellaista määrää väkivaltaa kuin nykysuomessa että läytyy ruumiita, naisia otetaan väkisin ja sitten toisaalta toimittajat käy haastattelemassa paatuneimpia rikollisia kehuvaan tyyliin. Koko nykysuomen ilmapiiri vähän kaikessa on sairas."

Mikäli kaiken sanomasi nielee sellaisenaan, voin vain todeta, että pumpulissa olet ollut. Tai et ole ympärillesi juuri katsellut. Moni asia jäi piiloon, koska niistä ei ollut sallittua puhua. Ne piti vain hyväksyä. Sairas Suomi silloinkin oli. Tänään vain näkyvämmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin oli lama nyt ei.

Suomen BKT -2,27% Nyt on lama. Syksyllä puhaltaa työpaikoilla.

Ihan höpöä, ysärillä mentiin 0 työttömyydestä nopeasti ylös ja korot nousivat 15-20% markka dealvoitiin yön aikana, ihmisiltä lähti kaikki alta. Bkt putosi nopeasti -12% taantuma ei tarkoita lamaa.

Onko jopa 100% inflaatio höpöä? Ostovoima on nopeasti tuhottu Kataisen hallituksen aloittamilla elvytyksillä ja inflaatio eskaloitui sannamarinin rahanjako hallituksen takia. Ei ihmisillä ole varaa suomen hintatasoon. Ei vaan yksinkertaisesti ole. Etenkään yli miljoonalla alityöllistetyllä ja työttömällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin työtön 90 -luvulla ja ei minua todellakaan pilkattu. Silloin vielä työkkäristä sai oikeasti työpaikkojen osoitteet ja käveltiin suoraan työpaikalle ja kysyttiin töitä. Suurin osa näistä kirjoittajista ei ole varmaan edes elänyt 90-luvulla.

Höpö höpö. Itse sain työkkäristäosoitteita tai puhelinnumeroita, joihin otin yhteyttä. Yksi paikka kertoi, ettei ole kuullutkaan avoimesta työpaikastaan ja toisesta ilmoitettiin, että paikka on vasta suunnitteilla. Muut tarjosivat eioota, kun hakijoita oli paljon. Monella tutuilla samoja kokemuksia. Itse hankin vähän erikoistumiskoulutusta ja sen jälkeen olenkin ollut töissä. Toki se on vaatinut muutaman paikkakunnan vaihdoksen koko perheen kanssa alkuvaiheessa, mutta nyt olemme olleet 25- vuotta samalla paikkakunnalla. 

1980-luvun puolella saivat ainakin nuoret työnhakijat työhönosoituksia, kun olivat ol

Nykyään ei tule työhönosoituksia. Jostain sekin kertoo. Orjatöitä etenkin sipilän hallitus alkoi pakottamaan työttömälle kansanosalle. Eli jos ei suostunut ns kuntouttavaan menemään ilmaiseksi töihin menetti vähäisen työttömyyskorvauksen. Aika julma rangaistus virkarälssiltä ettei tottele määräystään. Eli sipilän hommahan sai eduskunnan kansanedustajien mandaatin ja jopa viime feministihallitus kyseli sipilältä talousneuvoja.