Tuukka joutui tekemään valinnan avioliiton ja armeijan välillä
https://yle.fi/a/74-20096439
Hänen avioliittoaan ei tuettu ja suutelua ei sallittu, joten hän joutui tekemään raskaan päätöksen ja keskeyttämään palveluksen.
Kommentit (165)
Ennen oli sanonta että armeija tekee miehen .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämä oli voitto kaikille osapuolille. Sotilaspappina olisi vaadittu resilienssiä, jota Tuukalla ei selkeästi ole.
Olisi suotavaa, ettei tuosta tulisi minkään sortin pappia. Miten tuollainen jaksaisi surevia omaisia?
Saako nykyään armeijassa pitää pitkää tukkaa?
Varmaan ihan hyvin, kun surevat eivät pakota jättämään vaimoaan, sielunsa toista puolikasta. Mitenkäs luulet sinkkusotilaiden jaksavan elämää? Eikös heistä tule yleisesti sodan myötä lastenr*iskareita ja tappajia?
Vierailija kirjoitti:
Kummallinen juttu. En ymmärtänyt, että miten se armeijan jatkaminen olisi (jutun mukaan) todennäköisesti ajanut parin eroon??
Olisi ehkä ollut hyvä pitää armeijaa suhteen koetinaikana, ja vasta sen jälkeen mennä naimisiin. Toisaalta noin tiivis ihmissuhde ei välttämättä ole kummallekaan hyväksi.
Tuohan on nimenomaan ainoa "hyvä" ihmissuhde. Mies ja nainen tulevat yhdeksi ruumiiksi ja mies kuuntelee naisen vaistoa, niin kuin kuuluukin. Tuon miehen jälkeläiset dominoivat pyssyleikkejä leikkivien eläinvaistoisten jälkeläisiä, jos ne edes sellaisia saavat. Inttipojuista tulee yleensä alkoholisoituneita väkivaltakalluja
YLE haluaa päästää kaikki päävikaiset avautumaan julkisesti.
Ennen tällaista sanottiin toisten nolaamiseksi, rahastamiseksi ja hyväksikäytöksi.
Poju näyttää autistiselta ja kuulostaa narsistiselta. Perus puskaraiskaaja.
Ketä kiinnostaa joku homovässykkä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo puolustusvoimien virallinen linja ole, vaan yleisesti ottaen miesten. Katkerat r*nkkarit yrittävät sabotoida kunnollisten miesten aviot, samoin kun uusperheelliset ensiaviot. Sellaista se on elää kateellisten apinojen keskellä
Mikään terapialässytys tai kemikaalicoctail ei pysty korvaamaan saman sielun jakavan avioparin eroa. Samoin kun lääketeollisuus änkee vauvojen ja äitien väliin välittömästi sikiöajasta lähtien, kun vauva on vielä naisen kiinteä ruumiinosa, pahoinpidelläkseen molempia. Luonnotonta, silmitöntä väkivaltaa, kidutusta ja todella syvää pahuutta on tuollainen toiminta
Arvostan näitä ihmisiä, jotka priorisoivat yhteiskunnan AIDON perustan, perheinstituution. Halveksun niitä, jotka juoksevat armeijan ja lääketeollisuuden perässä
Täysin samaa mieltä! Yksilöllä ei ole mitään velvollisuuksia yhteiskuntaa tai i
Kehenkäs sinä turvaudut jos sota syttyisi tai terveys menisi? Aivan: Armeijaan ja lääketeollisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Luulin (en ole varma vieläkään), että hän on korjannut sukupuolensa...? Eihän sillä sinänsä ole väliä - kai?
Ei ole korjannut. Aina ollut miessukupuolinen.
Vierailija kirjoitti:
Vässykkä.
Tämä. Tossun alla .
Vierailija kirjoitti:
Tilanne voi olla hankala, jos kotiin jäävällä on vaikka mielenterveysongelmia ja itsetuhoisuutta. Silloin kyllä voisi ehkä hakea lykkäystä perhesyiden takia? Mutta yleesäkään kenenkään vahtiminen ja elossapito ei voi olla puolison työtä, vaan ammattiapua tarvittaisiin. Toki jokaisella on myös oikeus tehdä itsemurha.
Tai valita siviilipalvelus tai totaalikieltäytyminen, jotka ovat myös täysin valideja vaihtoehtoja. Herkkä vaimo on hyvä vaimo, pelasti tässäkin tapauksessa miehensä ja jälkeläisensä helvetiltä. Sotilaiden lapset oireilevat vuosia, vuosikymmeniä, koko elämänsä isiensä aggressiivisista ja typeristä ratkaisuista. Fiksu nainen ei tällaista miestä edes ota, sillä ei halua tuomita lapsiaan helvettiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo puolustusvoimien virallinen linja ole, vaan yleisesti ottaen miesten. Katkerat r*nkkarit yrittävät sabotoida kunnollisten miesten aviot, samoin kun uusperheelliset ensiaviot. Sellaista se on elää kateellisten apinojen keskellä
Mikään terapialässytys tai kemikaalicoctail ei pysty korvaamaan saman sielun jakavan avioparin eroa. Samoin kun lääketeollisuus änkee vauvojen ja äitien väliin välittömästi sikiöajasta lähtien, kun vauva on vielä naisen kiinteä ruumiinosa, pahoinpidelläkseen molempia. Luonnotonta, silmitöntä väkivaltaa, kidutusta ja todella syvää pahuutta on tuollainen toiminta
Arvostan näitä ihmisiä, jotka priorisoivat yhteiskunnan AIDON perustan, perheinstituution. Halveksun niitä, jotka juoksevat armeijan ja lääketeollisuuden perässä
Täysin samaa mieltä! Yksilöllä ei ole mitään velvollisuuksia yhteiskuntaa tai i
Toivottavasti halveksuumisenne hurmassa ette käytä yhteiskunnanpalveluita, eivät nimittäin ole teitä varten. Se kun kivulias syöpä napsahtaa teille kohdalle niinjopa olette märisemässä kalliita hoitoja itsellenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Huukka tomo? Vaikka onkin naimisissa.
On koska ei mainita vaimosta mitään tuossa jutussa. Vässykkä kuten joku jo totesi.
Ei ole, puoliso on vaimo ja nainen, ihan biologinen nainen. Satun tietämään että elämässä oli silloin useita vaiketa asioita jotka olisivat raskaita kenelle tahansa, aikuisemmallekin ihmiselle, niitä ei tuotu esiin joten ymmärrän hyvin miksi ihmisissä herää ajatus että on elämää ymmärtämätön vässykkä. Asia on kuitenkin ihan päin vastoin.
Oisko ne vaikeat asiat olleet sitten se syy, ei armeija? Armeijasta voi myös hakea lykkäystä ja lisäksi elämäänsä voi suunnitella niin, ettei ota liikaa muutoksia samaan kohtaan. Esim. ylioppilaaksi tulo, pääsykokeet, opiskelun alo
En voi kertoa mistä oli kyse. Mutta ne asiat tulivat yllättäen naimisiinmenon jälkeen. He eivät voineet niihin vaikuttaa. Viisasta olisi varmaan ollut olla menemättä armeijaan mutta kuten sanoin, mikään yliherkkis vässykkä hän ei todellakaan ole.
Kyllä minä väkivallassa ja kidutuksessa turvaan siihen samaan kuin rauhassakin: jumalaan. Lääketeollisuus muuten r*iskaa naisia. Kertoo aika paljon ihmisestä, että valitsee ryhtyä itse tappajaksi ja laittaa vaimonsa, johon ei ehkä ole edes sitoutunut, vaan jota vaan seks.hyväksikäyttää, lääketeollisuduen r*iskattavaksi. Tekee myös paljon muita pahoja asioita
Vierailija kirjoitti:
YLE haluaa päästää kaikki päävikaiset avautumaan julkisesti.
Ennen tällaista sanottiin toisten nolaamiseksi, rahastamiseksi ja hyväksikäytöksi.
Poju näyttää autistiselta ja kuulostaa narsistiselta. Perus puskaraiskaaja.
Priorisoi vaimonsa ja kristilliset arvot yhdestä sielusta puolisonsa kanssa -> puskar*iskaaja? Alkaa olla kunnianloukkaus- ja vihapuhesettiä tämä. Rikollista ja rankaistavaa, toisin kuin kyseisen herrasmiehen käytös
Syövältä välttyy, kun välttää lääketeollisuuden propagandaa ihan alusta lähtien
Emme voi tietää, mitä on tapahtunut, mies/poika rakasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallinen juttu. En ymmärtänyt, että miten se armeijan jatkaminen olisi (jutun mukaan) todennäköisesti ajanut parin eroon??
Olisi ehkä ollut hyvä pitää armeijaa suhteen koetinaikana, ja vasta sen jälkeen mennä naimisiin. Toisaalta noin tiivis ihmissuhde ei välttämättä ole kummallekaan hyväksi.
Tuohan on nimenomaan ainoa "hyvä" ihmissuhde. Mies ja nainen tulevat yhdeksi ruumiiksi ja mies kuuntelee naisen vaistoa, niin kuin kuuluukin. Tuon miehen jälkeläiset dominoivat pyssyleikkejä leikkivien eläinvaistoisten jälkeläisiä, jos ne edes sellaisia saavat. Inttipojuista tulee yleensä alkoholisoituneita väkivaltakalluja
Tuukka on homo, joten naiseen hän ei tuntene kovin suurta vetoa. Että lässyn lässyn vain sinullekin.
On aikoihin eletty. Pakko tämä on todeta näin 60- ja 70-luvun nuorena. Ei silloin kyseenalaistettu tämän kaltaisia asioita. Armeijan kävi lähes jokainen, vapautuksen sai vain hyvin hyvin painavista syistä eikä kovin moni edes hakenut moista. Armeija kesti muistaakseni 11 kuukautta. En tunne enkä tiedä yhtään ainutta oman ikäistäni, joka olisi suorittanut edes siviilipalveluksen. Silloin sen taisi suorittaa vain jehovantodistajat.
Jos kävi vain sen minimin, yleni alokkaasta sotamieheksi. Jos luokiteltiin B-mieheksi, sai kuoria keittiössä perunoita sillä aikaa kun muut teki maastoharjoituksia ja marssi. Monille se riitti ihan hyvin. Jotkut jopa lihoi armeija-aikanaan.
Tukeeko muuten sota avioliittoa? Jos sattuisi ihan niin ikävästi käymään, mikä ei ole edes mahdotonta tässä ajassa? Tarvitseeko avioliittoa tukea tämmöisissä asioissa?
Minä muistelen, että kun silloinen poikaystäväni, sittemmin aviomieheni, oli armeijassa, se oli meidän yhteiselämässämme jopa sitä parhainta aikaa. Olimme hyvin rakastuneita, ja kun oli pakko olla erossa (mikä merkitsi siis todellakin jopa viikkoja aina välillä), niin rakkautemme vain vahvistui. Kirjoittelimme kaihoisia kirjeitä toisillemme ja oli aina jännittävää ja ihanaa odottaa kun tiesi toisen tulevan lomalle. Poikakaverini kävi aliupseerikoulun ja olin daamina hänen kurssijuhlassaan, mikä oli valtavan hieno juhla ja elämys silloiselle 17-vuotiaalle tytölle.
En todellakaan ymmärrä nykyisiä nuoria miehiä. Ei tietysti minun tarvitsekaan. Mutta kyllä minun mielestäni silloiset nuoret miehet oli miehekkäämpiä kuin nämä nykyiset. Sehän ei tietysti enää mikään arvo olekaan, kun miehistä on alkanut tulla yhä enemmän naisten kaltaisia.
Minun käsittääkseni armeija edelleen käydään ihan tietyn syyn takia.
Mutta onko niin, että kun on jo vuosikymmeniä hoettu, miten miehen on tärkeätä olla tunteellinen ja herkkä, osata olla avuton ja pelkäävä ja uskallettava tunnustaa kaikki sellainen, niin ollaanko siinä menty jo liian pitkälle? Hyviä asioitahan nuo tietysti on, mutta korostetaanko meillä jo liikaa naisten vahvuuksia ja vaaditaan naisia olemaan rohkeita ja voimakkaita ja samalla tullaan polkeneeksi niitä samoja arvoja miesten kohdalla? Eikö enää rohkaista poikia olemaan reilusti poikia ja mollataanko miesten maailmaa liikaa?
MInun mieheni tykkäsi olla armeijassa. Siellä sai olla reilusti miesten maailmassa ja miesporukassa. Armeijakieli jäi hänelle päähän pitkäksi aikaa, vieläkin hän levyttää välillä ja muistelee jalkarättejä ja peltipaitoja, epämukavuuksia, jotka kestettiin rankan huumorin avulla. Ampumakilpailut toi hänelle kuntoisuuslomia ja armeijan jälkeenkin hän harrasti ampumista, koska huomasi olevansa siinä hyvä. Jos silloin olisi tullut sota, hän olisi varmasti pärjännyt niissä oloissa ja edustanut sitä taistelu- ja puolustustahtoa, mitä sodassa edellytetään.
No, naapurin poika kävi armeijan eikä mukissut mitään. Ja tyttökaveri hänelläkin oli ja on edelleen. Vaikka ei armeja heidän yhteiselämäänsä tukenut. Kumma juttu.
Kummallinen juttu. En ymmärtänyt, että miten se armeijan jatkaminen olisi (jutun mukaan) todennäköisesti ajanut parin eroon??
Olisi ehkä ollut hyvä pitää armeijaa suhteen koetinaikana, ja vasta sen jälkeen mennä naimisiin. Toisaalta noin tiivis ihmissuhde ei välttämättä ole kummallekaan hyväksi.