Kuinka monta kertaa pidät yksipuolisesti yhteyttä kaveriisi tai tuttavaasi jos tämä toinen ei koskaan pyydä sinua minnekään?

Vierailija kirjoitti:

Mä oon se tyyppi, joka on tosi huono ottamaan yhteyttä ihmisiin. Mulla on masennus ja ahdistus, ollut jo monta vuotta eikä sopivaa hoitoa tahdo löytyä. Pelkään olla se joka ottaa ekan askeleen, usein jopa parhaiden ystävien kanssa jotka olen tuntenut miltei 20 vuotta. Hävettää aivan käsittämättömän paljon ja pelkään, etten pysty kyllin ilmaisemaan ystävilleni sitä, miten kiitollinen olen heidän vaivannäöstään. 

Jos se tyyppi joka ei ota suhun yhteyttä kuitenkin tuntuu aina arvostavan sun yhteydenottojasi niin pliis, jatka sitä yhteyden pitoa. 

Kokeile ubiquinolia, folaattia, raskausajan multitabsia ym. 

Ei kannata väkisin roikottaa ihmisiä mukana "ystävinä". Toki ihmissuhteet ovat aina vastavuoroisia ja vaativat aikaa sekä vaivannäköä, mutta yksipuoliset ystävyyssuhteet kannattaa lopettaa. Maailmassa on niin paljon ihmisiä, että varmasti löytyy niitä oikeitakin ystävyyssuhteita, kun on vain kärsivällisyyttä ja pitää itsensä avoimena kaikille kohtaamilleen ihmisille. 

Miksi pitäisi pyytää minnekään? Voihan sitä jutella puhelimessa. 

Neljästi tasan viikon välein ja jos en saa vastausta niin poistan henkilön yhteystiedot ja somet ja laitan joka paikassa estoon. 

En tiedä. - En ole tuohon mitään kaikkia koskevaa aikarajaa uskaltanut tai halunnut laittaa. - Pelkään, että jos laitan, niin saan odottaa turhaan, että kukaan haluaisi olla minuun moneen kuukauteen yhteydessä. - Ja silloin kun olsivat, niin haluten saada minulta jotain. 

Tiedostan myös, että ihmsiet ovat erilaisissa elämäntilanteissa ja vaiheessa. Myös terveyserot ja läheisten kunto saattanee vaikuttaa siihen miten paljon tai vähän saattanevat olla yhteydessä.

- Hyvin ovat kuitenkin osanneet kaikki teeskennellä, jos ovar kovinkin pettyneitä siihen että soittelen ja kyselläkseni kuulumisia.

Sinkku olen ja toki sekin turhauttaa kun joillekin sinkku merkistee samaa kuin henkilö, joka ei muka koskaan joutuisi tekemään kompromisseja. kyllä minä ainakin joudun.   

Tein tuota aiemmin pitkään, terapian (muista syistä, mutta tähänkin oli apua) jälkeen olen muuttanut käytöstapaani niin että kerran kysyn ja sen jälkeen en perään kysele. Eivät ole hekään kyselleet, joten moni ystävyyssuhteeksi luulemani kytkös on kadonnut, mutta ainakaan en enää roiku tyhjänpäällä ja muiden tarvitse ghostailla. Sattuihan se menettää ihmiset ympäriltään, mutta nyt kun olen ollut nelisen vuotta yksinäinen, minä en enää edes osaisi olla vuorovaikutussuhteessa, se tuntuu niin kovin raskaalta. Pelkäsin eniten maailmassa yksinäisyyttä, mutta nyt se on osa minua.

Vierailija kirjoitti:

Olen useamman vuoden jo ollut ilman ystäviä. Yritin aikani, ja sitten aloin miettiä että haluaisin itsekin kokea millaista on, kun joku haluaa minun kanssani jonnekin ja kysyy! No, en selvästi ole sellainen ihminen.

Kukaan ei ole perään kysellyt. 

Olen toki tutustunut uusiin ihmisiin, mutta huomaan että pidän etäisyyttä nyt itse. En vain enää halua huomata, että olen itse se aktiivinen osapuoli. Ja sitten nähdä somesta tai kuulla jälkeenpäin kaikista kivoista jutuista joita on tehty kaikkien ihanien ihmisten kanssa :(

En ole koskaan ollut se ihana ystävä. Koskaan en ole ollut tägättynä kenenkään postauksiin edes :( En vaikka olisin ollut mukana ja muut on mainittu. On niin surkeaa tämä että se alkaa olla jo koomisuuden rajoissa. 

Tämä oli kuin minun kirjoittamani. Eniten kirpaisevat kaksi tärkeää ystävääni. Toisen olin tuntenut 30vuotta, ja kasvanut hänen kanssaan. Hän ei vain halunnut minua elämäänsä, vain pikseleiksi Facebookin kaverilistaan ja se ei minulle riitä. En saanut kutsua häihinsä, en mahtunut mukaan kun vietti aikaansa ystäviensä kanssa. Kaipasin häntä kyllä enkä kiistä etteikö hän olisi ollut tärkeä osa elämääni, mutta tunne ei ollut molemminpuolinen.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata väkisin roikottaa ihmisiä mukana "ystävinä". Toki ihmissuhteet ovat aina vastavuoroisia ja vaativat aikaa sekä vaivannäköä, mutta yksipuoliset ystävyyssuhteet kannattaa lopettaa. Maailmassa on niin paljon ihmisiä, että varmasti löytyy niitä oikeitakin ystävyyssuhteita, kun on vain kärsivällisyyttä ja pitää itsensä avoimena kaikille kohtaamilleen ihmisille. 

Pelkästään Suomessa satoja ellei tuhansia syystä tai toisesta yksinäiisiä. - Eikä oman kokemukseni mukaan kavereiden ja ystävien saaminen mitenkään erityisen paljon helpotu iän myötä. Pikemminkin tuntuu, että päinvastoin.

Mutta joo. Ei se kavereiden ja ystävien määrä vaan laatu. Silti sitä toisinaan kysyy itseltään, että miksi itse on se, joka joutuu tai saa olla useimmiyten se, jonka on joustettava ja jaksettava olla aktiivinen.

Joskus oikein ärsyttää kun osa pakenee -toki jossain vaiheessa varmasti enempi tiedostamattaa kuin tietosiesti kumppaninsa taakse tai lapsiensa taakse selitellessään, miksei ole ennättänyt pitää yhteyttä; vaan kuten moni muukin soittaa/ on yhteydessä lähinnä ja ainoastaan vain silloin kun haluavat saada jotain; sen sijaan, että oslivat yhteydessä vain kysyäkseen kuulumsia.

Mutta kai itse olen raivostuttava siksi, että saatan olla yhteydessä ilman mitään erityistä asiaa vaan kysyäkseni, että miten menee tai on mennyt.

Kun kyllähän tällaiseen kysymykseen voinee jonkun mielestä perustellusti kysyä, että mitä se minulle kuuluu, miten jollakin menee tai on menemättä.  

Mulla oli yksi lapsuudenystävä joka käytännössä ei kertaakaan kysynyt minua tai toista kaveriani mihinkään. Mitään riitoja tai vastaavia ei ikinä ollut ja tulimme aina toimeen. Kysyin kauan sitten, että miksi ei ole ollut yhteyksissä. Syyksi ilmoitti kiireellisyyden, vaikka tätä jatkui koko ystävyytemme. Pitkienkin taukojen jälkeen jutut kuitenkin jatkuivat siitä mihin viimeksi jäivät.

Lopetin yhteydenpidon, eikä hän ottanut luonnollisesti itsekkään yhteyttä. Olemme nähneet viimeksi joku kolme vuotta sitten, enkä tule ottamaan häneen enää yhteyttä. Jättäisin vastaamatta viesteihin jos sellaisia jostain syystä tulisi.

Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että en ollut hänelle niin tärkeä ystävä ikinä. Parempi kuitenkin näin.

Miten me av:n yksinäiset kohdattaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Miten me av:n yksinäiset kohdattaisiin?

Erinomainen kysymys. - Itse "kohtaan" tosinaan tällä palstalla. - Ja hämmästyäkseni taas millaisia erilaisiai kirjoittajia saatankan kohdata, - Toisinaan "kohtaan" myös tekstejä, jotka tunnistan, että itseni kirjoittamaksi ihmetellen, että miten saatoinkaan tuolloin tai tällöin sellaisenkin tulla laatineeksi; enkö ihan oikeasti kyennyt kirjoitamaan seitsemän sanan lauseeseen kuin 14 kirjoitusvirhettä Tai sanoa tuon tai tämän asian niin epäselvästi, että ei kukaan -itseni mukaan luettuna- ota siitä tolkkua. Jos kirjalline antini on tällaista muodollsiesta koulutuksestani huolimatta, niin onko oikeastaan ihme, että koen itseni tosinaan aika yksinäiseksi.

Otan yhteyttä, kun siltä tuntuu. Sitten jos minulle ei vastata tai tapaaminen ei tunnu sopivan, lopetan yhteydenotot.

Oikeat ystävät eivät laske. Otan aina erääseen yhteyttä ja hän kutsuu minua perheeseen. Oikeat ystävät antavat myös tilaa. Eivät kanna kaunaa tai kosta.

Vierailija kirjoitti:

Oikeat ystävät eivät laske. Otan aina erääseen yhteyttä ja hän kutsuu minua perheekseen. Oikeat ystävät antavat myös tilaa. Eivät kanna kaunaa tai kosta.

*perheekseen

En laske ystävien yhteydenottokertoja.

Koko ajan 😄 Minä olen aina se joka soittaa, sopii ja järjestää tapaamiset (kaksin tai isommalla porukalla). Kaverit kyllä mielellään aina lähtee mun juttuihin sit mukaan.

Oon ajatellut, että ihmissuhteissa roolit on erilaisia ja mun rooli on olla aktiivinen osapuoli, eikä se mua haittaa. En koe, että se olisi epäreilua yms, vaan enemmän vaan tätä aikaa. Ihmiset on kiireisiä, väsyneitä jne. 

Ite oon tosi huono spontaaneissa jutuissa. En tykkää jos mulle soitetaan yllättäen, tultais yllättäen kylään tmv, joten myös siksi tää toimii hyvin. Langat on enemmän omissa käsissä. 

Se missä minä taas oon huono, on se, että oon huono whatappeileja. Vastaan aina viesteihin, mutta niissä en jaksa jaaritella. Ennemmin sit soitan :) 

Eli ei kannata ottaa henkilökohtaisesti! Ajattele, että teidän väliset roolit vaan toimii noin. Se mistä itse loukkaituisin olisi jos sovitut menot perutaan viimetipassa tmv.