Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monta kertaa pidät yksipuolisesti yhteyttä kaveriisi tai tuttavaasi jos tämä toinen ei koskaan pyydä sinua minnekään?
10.07.2024 |
Milloin pitäisi tajuta lopettaa vai pitäisikö?
ev
Kommentit (36)
Riippuu tyypistä. Ihmiset on erilaisia yhteydenottaja. Minulla on kaveri joka on siinä tosi huono, joten minä otan aina yhteyttä ensin, olen siis tehnyt niin satoja kertoja vuosien mittaan. Uuden tuttavuuden kanssa ottaisin ehkä pari kertaa, ja jos toinen ei lähde tai vastaa niin jäisin odottamaan että hän tekee seuraavan aloitteen jos on kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on myös kaveri joka on sanonut että on huono pitämään yhteyttä. Sitten olen itse ollut se aktiivisempi osapuoli.
Pidän yhteyttä, kun siltä tuntuu. En laske, kuinka monta kertaa toinen pitää tai on pitämättä.
Olen useamman vuoden jo ollut ilman ystäviä. Yritin aikani, ja sitten aloin miettiä että haluaisin itsekin kokea millaista on, kun joku haluaa minun kanssani jonnekin ja kysyy! No, en selvästi ole sellainen ihminen.
Kukaan ei ole perään kysellyt.
Olen toki tutustunut uusiin ihmisiin, mutta huomaan että pidän etäisyyttä nyt itse. En vain enää halua huomata, että olen itse se aktiivinen osapuoli. Ja sitten nähdä somesta tai kuulla jälkeenpäin kaikista kivoista jutuista joita on tehty kaikkien ihanien ihmisten kanssa :(
En ole koskaan ollut se ihana ystävä. Koskaan en ole ollut tägättynä kenenkään postauksiin edes :( En vaikka olisin ollut mukana ja muut on mainittu. On niin surkeaa tämä että se alkaa olla jo koomisuuden rajoissa.
Mä oon se tyyppi, joka on tosi huono ottamaan yhteyttä ihmisiin. Mulla on masennus ja ahdistus, ollut jo monta vuotta eikä sopivaa hoitoa tahdo löytyä. Pelkään olla se joka ottaa ekan askeleen, usein jopa parhaiden ystävien kanssa jotka olen tuntenut miltei 20 vuotta. Hävettää aivan käsittämättömän paljon ja pelkään, etten pysty kyllin ilmaisemaan ystävilleni sitä, miten kiitollinen olen heidän vaivannäöstään.
Jos se tyyppi joka ei ota suhun yhteyttä kuitenkin tuntuu aina arvostavan sun yhteydenottojasi niin pliis, jatka sitä yhteyden pitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yksi työkaveri jonka kanssa käydään kahvilla vieläkin, viestitellään yms.
Minusta on ihan mukavaa nähdä häntä joskus, mutta tämä ihminen on ihan valtava emergiasyöppö, hän puhuu loputtomiin omista asioista, huolista joita riittää loputtomiin ja kokoajan syntyy uusia.
Olen oikeasti vähän väsynyt tuohon, en kovinkaan usein viitsi edes häneen ottaa yhteyttä, koska siitä seuraa välitön terapeutin rooli, ihan kiva kuitenkin joskus nähdä.
Välillä todella mietin, että mikä tätä ihmistä vaivaa, hän on kuitenkin muuten ihan älykästyyppi.
En kovin monta kertaa. Poistan somestakin hyvin äkkiä jos tuollaista tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi työkaveri jonka kanssa käydään kahvilla vieläkin, viestitellään yms.
Minusta on ihan mukavaa nähdä häntä joskus, mutta tämä ihminen on ihan valtava emergiasyöppö, hän puhuu loputtomiin omista asioista, huolista joita riittää loputtomiin ja kokoajan syntyy uusia.
Olen oikeasti vähän väsynyt tuohon, en kovinkaan usein viitsi edes häneen ottaa yhteyttä, koska siitä seuraa välitön terapeutin rooli, ihan kiva kuitenkin joskus nähdä.
Välillä todella mietin, että mikä tätä ihmistä vaivaa, hän on kuitenkin muuten ihan älykästyyppi.
Voisitko vielä vastata esitettyyn kysymykseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole sellaisia henkilöitä kehen voisin ottaa yhteyttä muuten kuin työasioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi työkaveri jonka kanssa käydään kahvilla vieläkin, viestitellään yms.
Minusta on ihan mukavaa nähdä häntä joskus, mutta tämä ihminen on ihan valtava emergiasyöppö, hän puhuu loputtomiin omista asioista, huolista joita riittää loputtomiin ja kokoajan syntyy uusia.
Olen oikeasti vähän väsynyt tuohon, en kovinkaan usein viitsi edes häneen ottaa yhteyttä, koska siitä seuraa välitön terapeutin rooli, ihan kiva kuitenkin joskus nähdä.
Välillä todella mietin, että mikä tätä ihmistä vaivaa, hän on kuitenkin muuten ihan älykästyyppi.
Voisitko vielä vastata esitettyyn kysymykseen?
Vaikutat yhtä rasittavalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi työkaveri jonka kanssa käydään kahvilla vieläkin, viestitellään yms.
Minusta on ihan mukavaa nähdä häntä joskus, mutta tämä ihminen on ihan valtava emergiasyöppö, hän puhuu loputtomiin omista asioista, huolista joita riittää loputtomiin ja kokoajan syntyy uusia.
Olen oikeasti vähän väsynyt tuohon, en kovinkaan usein viitsi edes häneen ottaa yhteyttä, koska siitä seuraa välitön terapeutin rooli, ihan kiva kuitenkin joskus nähdä.
Välillä todella mietin, että mikä tätä ihmistä vaivaa, hän on kuitenkin muuten ihan älykästyyppi.
Voisitko vielä vastata esitettyyn kysymykseen?
Vaikutat yhtä rasittavalle
Tarkoitan vain, että jos olet tuollainen jakuti, jankuti, minä minä tyyppi niin ei yhtään pidä ihmetellä, ettei ihmiset välttämättä jaksa seuraasi. Ei niitä jaksaa loputtomiin kiinostaa sinun ongelmasi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi työkaveri jonka kanssa käydään kahvilla vieläkin, viestitellään yms.
Minusta on ihan mukavaa nähdä häntä joskus, mutta tämä ihminen on ihan valtava emergiasyöppö, hän puhuu loputtomiin omista asioista, huolista joita riittää loputtomiin ja kokoajan syntyy uusia.
Olen oikeasti vähän väsynyt tuohon, en kovinkaan usein viitsi edes häneen ottaa yhteyttä, koska siitä seuraa välitön terapeutin rooli, ihan kiva kuitenkin joskus nähdä.
Välillä todella mietin, että mikä tätä ihmistä vaivaa, hän on kuitenkin muuten ihan älykästyyppi.
Samanlainen kokemus takavuosista. Eräs nainen saattoi vetää tuntienkin monologia omista asioistaan ja oletti että kaikilla on aikaa kuunnella häntä. Myös silloin kun tavattiin kaupan edustalla ja minulla oli pakasteita mukana. Hänellä oli elämä vielä huonommassa kunnossa ja jatkuvasti joku kriisimainen tilanne päällä. Olisin halunnut suhteen tai vähintään FWB-homman mutta hän sanoi ettei vielä. Jäin odottamaan mutta hän ei saanut asioitaan parempaan järjestykseen ja "oli" siinä välissä yhden ukkomiehen sivuhoitona. Siinä vaiheessa otin etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi työkaveri jonka kanssa käydään kahvilla vieläkin, viestitellään yms.
Minusta on ihan mukavaa nähdä häntä joskus, mutta tämä ihminen on ihan valtava emergiasyöppö, hän puhuu loputtomiin omista asioista, huolista joita riittää loputtomiin ja kokoajan syntyy uusia.
Olen oikeasti vähän väsynyt tuohon, en kovinkaan usein viitsi edes häneen ottaa yhteyttä, koska siitä seuraa välitön terapeutin rooli, ihan kiva kuitenkin joskus nähdä.
Välillä todella mietin, että mikä tätä ihmistä vaivaa, hän on kuitenkin muuten ihan älykästyyppi.
Voisitko vielä vastata esitettyyn kysymykseen?
Sana ystävä, tuttu, jne mainittu voikin alkaa haukkumaan tuttujaan.😂
Mä olen se tyyppi, joka ei koskaan kutsu kavereitaan minnekkään. Sen takia, että en koskaan ole mitään juhlia järjestänyt, jonne oisin voinut ihmisiä pyytää ja en tapaa käydä elokuvissa tai oikein missään museoissa ja en tykkää kutsua kotiini ihmisiä, koska en lähtökohtaisesti itsekään siellä vietä aikaa.
Yhden kaverin kanssa oli tapana käydä kahvilla aina jomman kumman luona tai jossain kahvilassa. Puolin ja toisin kutsuttiin kylään ja se oli ihan kiva, koska tiesin että tuon kaverin kanssa juttua syntyy ilman mitään aktiviteettia. Olen vähän introvertti ja jotenkin semmoinen luontainen turhanpäiväinen jutustelu toimii itsellä vain, jos on tosi läheinen kaveri. No nyt ei ole pariin kuuakuteen tuo kaveri laittanut viestin viestiä. Viimeeksi käytiin minun aloitteesta kahvilla ja sen jälkeenkin jotain viestiä laitoin. Minun mielestä kaveruuden pitää olla molemminpuolista eli molempikin käyttää siihen suurin piirtein yhtä paljon aikaa. Molemmat tekee aloitteita jutteluun.
En enää tutustu ihmisiin. Olen jotenkin aina ollut vähän ulkopuolinen kaikista kaveripiireistä. Joskus luulin, että meitä oli kolmen naisen porukka, mutta myöhemmin selvisi että ne kaksi naista tekivätkin tosi paljon kahdestaan asioita ja minua ei oltu edes pyydetty mukaan. En tiennyt, että he olivat läheisempiä keskenään, vaan luultiin että oltiin kaikki kolme sellaisia kevyitä, hyvän päivän tuttuja, joilla juttua kyllä riitti porukalla ihan hyvin. Kuten joku aiemmin jo sanoi, en halua olla se joka jää ulkopuoliseksi. Tuntuu kiusallista menetettyjen kaveruuksien jälkeen olla se aktiivinen, joka yrittää tutustua ihmisiin.
Melkein 30 vuotta jaksoin. Nyt ei enää jaksa kiinnostaa.
Ei elämässä ole oikeasti kavereita. Perhe on ja tärkein.
Kenellä on kouluajoilta "kavereita". Lähinnä satunnaista seuraa 10 vuoden välein. Joku 7 vuotiaasta tunnettu pyysi konserttiin, siellä kertoi että voisi tulla teille töihin!
On mennyt välillä vuosiakin niin, että vastausta ei ole kuulunut. Sitten on taas vastannut lopulta.
Parin vuotta jaksoin. Sitten lopetin.
Kerran