Oletko täynnä vihaa?
Ikävä kysyä tällaista kauniina kesäpäivänä, mutta itse olen. Menneisyyden traumat putkahtavat aina esiin. Joihin ei ole itse syyllinen. Ei saa olla liian kiltti, joutuu härskisti hyväksikäytetyksi. Onneksi iän myötä on sinisilmäisyys kadonnut.
Kommentit (105)
En. Kannattaa aina kun vihaa ja katkeruutta nousee pyytää, että Jeesus ja Jumala ottavat ne pois. Auttaa oikeasti! Näin selvisin itse katkeroitumisesta ja vihasta, pikkuhiljaa ne katoavat kokonaan, kunhan uusia loukkauksia ei vain tule enää samoilta henkilöiltä, eli ota etäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en ole. Vaikka minua on kohdeltu hyvin kaltoin.
Läheisissä on yksi katkera vihaaja, ja ihan asian tähden joka tapahtunut vuosikymmeniä sitten.
Säälin kaikkia, jotka eivät kykene jättämään menneisyyttä taakseen ja olemaan onnellisia:(
Miten jätät menneen taakse, jos sun terveys on käytännössä mennyt? Sääli on sairautta tiedätkös.
Olen. Miehellä todettiin alzheimer vast'ikään. V ituttaa niin prkeleesti koko ajan. Pitää ihan varoa kaupassa ja ihmisten ilmoilla, ettei pelästytä lapsia tai jotain. Tuntuu, että tämä viha tuhoaa minua fyysisesti ja saan itse jonkun aivoinfarktin ihan millä hetkellä tahansa.
Olen. Vihasn suuria ikäluokkia. He pilasivat lapsuuteni ja nyt viettävät huoletonta vanhuutta.
Vierailija kirjoitti:
Ja jälleen uhriutumis kirjotus. Sinun pitää ensin itse tehdä päätös että ensinnäkin haluat parantua ja sen jälkeen hae apua ongelmiisi. Jos et halua parantua niin hyväksy se ja lopeta uhriutumisella huomion hakeminen
Joskus ihminen ei enää parane. Liika on liikaa. Loppu elämä on vammojen kanssa (henkiset ja fyysiset) hidasta kituuttamista. Traumaterapiaan jotkut menevät.
Kiitos edellisen hallituksen suomesta tulin vihan yhteiskunta. Niin kauan kun joka nainen vihaa kaikkia miehiä pelkän sukupuolen takia niin joka miehellä on täysi oikeus vihata kaikkia naisia pelkän sukupuolen takia.
Tasa-arvo on siinä mielessä jännä juttu että ei se toimi niin kuin feministit vaativat että miesten pitää kohdella naisia tasa-arvoisesti mutta naisten ei tarvi toimia miehiä kohtaa tasa-arvoisesti.
Joko tasa-arvoa on tai sitten sitä ei ole mutta tasa-arvossa välimuotoja ei ole olemassakaan.
Olen onnellinen. Enkä sure mennyttä, kaikille on sattunut ikäviä asioita joihin eivät ole syylliset.
Söin just marjoja omasta pihasta, kissat leikkivät aidatulla pihalla ja lähdetään ip viettämään kesää Tammisaareen.
Elämä on ihanaa, kun sen sellaiseksi rakentaa.
En ole täynnä vihaa vaikka minulle on tehty koko elämäni ajan aika pahoja asioita ja aika paljon. Olen kuitenkin halunnut ymmärtää toisia ihmisiä sillä tiedän mitä on olla vihainen ja suosittelen että sitä vihaa ei ainakaan kerättäisi sinne sisimpään vaan tunteet tulisi aina tuntea ja asiat sanoittaa, selvittää mahdollisuuksien mukaan ja tehdä asioille jotakin. Omat sisäiset haasteet kannattaa työstää loppuun saakka ja arvostaa itseään kuten kaikkia niitä jotka eivät ole pahoja ihmisiä.
Kyllä olen. Nousee eräs iso asia lapsuudesta mieleen ja en mahda mitään että siitä edelleen nousee sellainen hirveä viha. Olen yrittänyt antaa anteeksi, unohtaa mutta asia on ollut niin merkittävä ettei se vaan poistu mielestä ja tunnen kovaa vihaa.
Lisäksi koen vihaa esim. eläinrääkkääjiä ja luonnonturmelijoita kohtaan. Yleensä ottaen suojelen aina heikompaa. Viha myös tulee esiin käytöksessäni.
Vierailija kirjoitti:
Olen. Miehellä todettiin alzheimer vast'ikään. V ituttaa niin prkeleesti koko ajan. Pitää ihan varoa kaupassa ja ihmisten ilmoilla, ettei pelästytä lapsia tai jotain. Tuntuu, että tämä viha tuhoaa minua fyysisesti ja saan itse jonkun aivoinfarktin ihan millä hetkellä tahansa.
Elämä on tosi brutaalia.
Joo, oon. Saisipa kuristaa persun/äärinassen. Mutta kun siitä saa saman kuin ihmistaposta
Koko maassa on sellainen synkkyys ja epäkannustamaton ilmapiiri, että pistää vihaksi. Hallituskin on kuin joukko riitapukariklovneja. Sitten on aina isosti hymyilevä Stuppi, mutta se suomenruotsalainen hymy ei minusta yhtään istu haudanvakavan mölliSuomen päähän.
En tiedä voiko sitä määritellä eksplisiittisesti. Mutta itse olen kokenut eniten pahuutta esim. Raiskatuksi ja "autetuksi" tullessani (viranomaistaholta). Molemmissa näissä ollaan täysin mitätöity kokemukseni, kieltoni, ihmisyyteni ja oikeuteni. Se, että tekijä korosti omaa kuviteltua hyvyyttään väärintekonsa yhteydessä tai sen jälkeen, lisäsi todella merkittävästi nimenomaan "pahuuden" kokemusta
Esimerkiksi sellainen raiskaus, missä ja mistä tekijä on ollut vain hiljaa, ei ole tuntunut "pahalta" vaan korkeintaan eläimelliseltä ja vaaralliselta. Pahuuden kokemukseen sisältyy siis vahvasti se, että yrittää verhota väärää, vahingollista ja repivää tekoa hyvyyteen, tai muutoin tehdä se näkymättömäksi, kuten mitätöimällä tai gaslightaamalla
Esimerkiksi sana "huoli" yhdistyy päässäni nykyään hyvin vahvasti pahuuteen. Sitä on käytetty kohdallani niin monta kertaa oikeuttamaan niin julmaa väärinkohtelua ja alentamista, että jo sanan kuuleminen herättää saman tunteen, kuin raiskaaminen
Lisäksi koen "pahana" juonittelun, missä pyritään esimerkiksi retoriikkaa, brändäystä, lainsäädäntöä ja muita monimutkaisia manipulointi- ja pakkokeinoja hyväksikäyttäen hämmentää uhria niin, että hän suostuu epäedullisiin, satuttaviin, vahingollisiin ja häpäiseviin asioihin "suostumuksellisesti", kuitenkin etunsa, hyvinvointinsa ja joskus jopa halunsa vastaisesti. Lääketeollisuus on esimerkiksi tällainen toimija.
Valitettavasti koko nyky-yhteiskunta perustuu ajatukselle manipulaatiosta. Kapitalismille se on aivan välttämätöntä jopa.
Passiivisuus on myös pahuutta. Se, että jätetään puuttumatta epäkohtiin koska siitä ei ole itselle mitään hyötyä, mutta mahdollisesti haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en ole. Vaikka minua on kohdeltu hyvin kaltoin.
Läheisissä on yksi katkera vihaaja, ja ihan asian tähden joka tapahtunut vuosikymmeniä sitten.
Säälin kaikkia, jotka eivät kykene jättämään menneisyyttä taakseen ja olemaan onnellisia:(
Miksi säälit? Ehkä ei ole mikään säälin paikka. Se että ei voi jättää menneisyyttä taakseen on joku vaikeampi juttu jota näin ihmisenä ei edes pysty ymmärtämään. Älä ole täynnä vihaa. Lopeta kaikki vihanpito. Sekin milloin alkaa olemaan onnellinen on jotakin mitä ei itse voi määrätä - ei voi päättää että nyt ryhdyn onnelliseksi. Luulen että voi olla aika onnellinen kun ei kanna mitään taakkaa omista teoista ja ei mieti muiden sinulle ehkä tehtyjä pahoja asioita. Kaikkea hyvää sinulle. T. Ystävä
Vierailija kirjoitti:
En. Kannattaa aina kun vihaa ja katkeruutta nousee pyytää, että Jeesus ja Jumala ottavat ne pois. Auttaa oikeasti! Näin selvisin itse katkeroitumisesta ja vihasta, pikkuhiljaa ne katoavat kokonaan, kunhan uusia loukkauksia ei vain tule enää samoilta henkilöiltä, eli ota etäisyyttä.
💓 Kuin minun tekstini, kiitos!
En enää. Kyynistynyt olen mutta kyynisyyden kanssa on helpompi pärjätä kuin vihan. Ei ole niin kuluttavaa ja toisaalta on ihan hyväkin asia, ettei kaikkeen ja kaikkiin suhtaudu kritiikittömän sinisilmäisesti. Sen verran haluan kyynisyyttä kuitenkin himmata, etten menettäisi elämäniloa kokonaan. Elämä kun tarjoaa myös niitä kauniita asioita, vaikka ne eivät aina tule toisten ihmisten tai ihmissuhteiden muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos edellisen hallituksen suomesta tulin vihan yhteiskunta. Niin kauan kun joka nainen vihaa kaikkia miehiä pelkän sukupuolen takia niin joka miehellä on täysi oikeus vihata kaikkia naisia pelkän sukupuolen takia.
Tasa-arvo on siinä mielessä jännä juttu että ei se toimi niin kuin feministit vaativat että miesten pitää kohdella naisia tasa-arvoisesti mutta naisten ei tarvi toimia miehiä kohtaa tasa-arvoisesti.
Joko tasa-arvoa on tai sitten sitä ei ole mutta tasa-arvossa välimuotoja ei ole olemassakaan.
Juuri näin. Mielisairaat marxisfeministit eivät itse edes havaitse ideologiansa epäeettisyytä ja moraalista rappiota. Nämä hullut tuhosivat länsimaat.
Ja jälleen uhriutumis kirjotus. Sinun pitää ensin itse tehdä päätös että ensinnäkin haluat parantua ja sen jälkeen hae apua ongelmiisi. Jos et halua parantua niin hyväksy se ja lopeta uhriutumisella huomion hakeminen