Lue keskustelun säännöt.
Oletko täynnä vihaa?
09.07.2024 |
Ikävä kysyä tällaista kauniina kesäpäivänä, mutta itse olen. Menneisyyden traumat putkahtavat aina esiin. Joihin ei ole itse syyllinen. Ei saa olla liian kiltti, joutuu härskisti hyväksikäytetyksi. Onneksi iän myötä on sinisilmäisyys kadonnut.
Kommentit (105)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole, rakastan elämää.
Hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Koko maassa on sellainen synkkyys ja epäkannustamaton ilmapiiri, että pistää vihaksi. Hallituskin on kuin joukko riitapukariklovneja. Sitten on aina isosti hymyilevä Stuppi, mutta se suomenruotsalainen hymy ei minusta yhtään istu haudanvakavan mölliSuomen päähän.
Just niin!
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellinen. Enkä sure mennyttä, kaikille on sattunut ikäviä asioita joihin eivät ole syylliset.
Söin just marjoja omasta pihasta, kissat leikkivät aidatulla pihalla ja lähdetään ip viettämään kesää Tammisaareen.
Elämä on ihanaa, kun sen sellaiseksi rakentaa.
Ja tuota alapeukuttaa joku vihaa tihkuva typerys, joka valitsee itse pilata elämänsä. Ellei menneestä pääse yksin eroon, apua löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole, mutta temperamentti on ns perseestä eli voi vaikuttaa siltä joskus.
Minua huvittaa nämä katkerat hölmöt, jotka ei osaa katsoa peiliin. Hukkaavat ainutkertaisen elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa nämä katkerat hölmöt, jotka ei osaa katsoa peiliin. Hukkaavat ainutkertaisen elämänsä.
Hullulla on halvat huvit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen, ja mielelläni tarjoaisin eräille saman kuin tarjosivat lapselleni. Kuoleman siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen, ja mielelläni tarjoaisin eräille saman kuin tarjosivat lapselleni. Kuoleman siis.
Olkoon se hidas.
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa nämä katkerat hölmöt, jotka ei osaa katsoa peiliin. Hukkaavat ainutkertaisen elämänsä.
Katkeruus pitää uskaltaa tuntea ja sen olemassaolo hyväksyä, jotta siitä on mahdollista päästää irti. Moni tekee sen virheen, että ei käsittele katkeroitumistaan ja siihen johtaneita syitä ollenkaan vaan yrittää pakkopositiivisuudella ja -kiitollisuudella puskea eteenpäin. Käsittelemättä jäänyt katkeruus näkyy käytöksessä: muiden ihmisten kokemusten mitätöintinä ja vastaavasti itselle tehtyjen vääryyksien alituisena jauhamisena, ylimielisenä opettavaisuutena ja hyökkäämisenä heti, jos itse kokee tulevansa vähätellyksi, teennäisenä positiivisuutena ja selän takana muiden haukkumisena sekä suoranaisena pahan toivomisena muille.
Katkeruus on siitä kiitollinen tunne, että kun sen olemassaolon myöntää ja sitä aktiivisesti työstää, niin jossain vaiheessa se alkaa suorastaan öklöttää. Sitä ei vain enää jaksa märehtiä määräänsä enempää. Kun tällainen ei enää tätä -fiilis tulee, niin silloin tietää, että on valmis päästämään katkeruudesta irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menneisyyden traumat putkahtavat aina esiin. Joihin ei ole itse syyllinen. Ei saa olla liian kiltti, joutuu härskisti hyväksikäytetyksi. Onneksi iän myötä on sinisilmäisyys kadonnut.
...
Syytät itseäsi vieläkin siitä, että sinua on hyväksikäytetty. Se pitäisi pystyä antamaan anteeksi, että pääset eteenpäin. Mieti vielä, miksi olet vihainen itsellesi. Mikä teki sen sinisilmäisyyden? Olisitko oikeasti voinut välttää niitä tilanteita?
Hyväksikäyttö EI OLE luonteeltaan sellaista, että sitä voisi katua. Siinä on uhrin asemassa, eikä voi valita.
Parisuhteessakin voi olla hyväksikäyttöä, mutta jos on, se on molemminpuoleista. Pystytkö antamaan itsellesi anteeksi sitä, että teit toisesta syyllisen? Tai pakotit itsesi siihen? Annoit toisen tehdä niin? Lietsoitko sitä? Olisitko oikeasti voinut valita toisin? Tällaisia asioita voi miettiä, että pääsee syyllisyydestä yli. Samat ohjeet käy mihin tahansa ihmissuhteeseen.
En minä sentään mikään Yleisradion femsselitäti ole. Olen enemmänkin vain pettynyt yhteiskuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa nämä katkerat hölmöt, jotka ei osaa katsoa peiliin. Hukkaavat ainutkertaisen elämänsä.
Katkeruus pitää uskaltaa tuntea ja sen olemassaolo hyväksyä, jotta siitä on mahdollista päästää irti. Moni tekee sen virheen, että ei käsittele katkeroitumistaan ja siihen johtaneita syitä ollenkaan vaan yrittää pakkopositiivisuudella ja -kiitollisuudella puskea eteenpäin. Käsittelemättä jäänyt katkeruus näkyy käytöksessä: muiden ihmisten kokemusten mitätöintinä ja vastaavasti itselle tehtyjen vääryyksien alituisena jauhamisena, ylimielisenä opettavaisuutena ja hyökkäämisenä heti, jos itse kokee tulevansa vähätellyksi, teennäisenä positiivisuutena ja selän takana muiden haukkumisena sekä suoranaisena pahan toivomisena muille.
Katkeruus on siitä kiitollinen tunne, että kun sen olemassaolon myöntää ja sitä aktiivisesti työstää, niin jossain vai
Kuule, osa jaksaa ikänsä olla katkera, ja yleensä vielä asioista jotka jos ei nyt kuulu elämään, niin ovat aika yleisiä. Ei he halua päästää katkeruudesta irti, kun ovat eläneet niin ettei heillä muuta olekaan.
En tiedä voiko sitä määritellä eksplisiittisesti. Mutta itse olen kokenut eniten pahuutta esim. Raiskatuksi ja "autetuksi" tullessani (viranomaistaholta). Molemmissa näissä ollaan täysin mitätöity kokemukseni, kieltoni, ihmisyyteni ja oikeuteni. Se, että tekijä korosti omaa kuviteltua hyvyyttään väärintekonsa yhteydessä tai sen jälkeen, lisäsi todella merkittävästi nimenomaan "pahuuden" kokemusta
Esimerkiksi sellainen raiskaus, missä ja mistä tekijä on ollut vain hiljaa, ei ole tuntunut "pahalta" vaan korkeintaan eläimelliseltä ja vaaralliselta. Pahuuden kokemukseen sisältyy siis vahvasti se, että yrittää verhota väärää, vahingollista ja repivää tekoa hyvyyteen, tai muutoin tehdä se näkymättömäksi, kuten mitätöimällä tai gaslightaamalla
Esimerkiksi sana "huoli" yhdistyy päässäni nykyään hyvin vahvasti pahuuteen. Sitä on käytetty kohdallani niin monta kertaa oikeuttamaan niin julmaa väärinkohtelua ja alentamista, että jo sanan kuuleminen herättää saman tunteen, kuin raiskaaminen
Lisäksi koen "pahana" juonittelun, missä pyritään esimerkiksi retoriikkaa, brändäystä, lainsäädäntöä ja muita monimutkaisia manipulointi- ja pakkokeinoja hyväksikäyttäen hämmentää uhria niin, että hän suostuu epäedullisiin, satuttaviin, vahingollisiin ja häpäiseviin asioihin "suostumuksellisesti", kuitenkin etunsa, hyvinvointinsa ja joskus jopa halunsa vastaisesti. Lääketeollisuus on esimerkiksi tällainen toimija.
Valitettavasti koko nyky-yhteiskunta perustuu ajatukselle manipulaatiosta. Kapitalismille se on aivan välttämätöntä jopa.
Passiivisuus on myös pahuutta. Se, että jätetään puuttumatta epäkohtiin koska siitä ei ole itselle mitään hyötyä, mutta mahdollisesti haittaa.
>>>>>
Esimerkiksi jotkut lääkärit. Ne, jotka hakeutuivat alalle prioriteettina status ja palkkaus. Kyllä he saavat paljon hyvää aikaan, mutta päämotivaattorina ei ole hyvänteko vaan itselle saatu hyvä. Koko liiton moraalikin on siihen kallellaan- lääkäreiden työtilanne ja palkkaus on korkeammalla prioriteetilla kuin palveluiden saatavuus ja kohtuullinen kustannus yhteiskunnalle.
Somevaikuttajat/julkkikset. Ne, joille tärkeämpää on näkyvyys ja ulospäin positiivinen signalointi. Heillä on valtaa nostaa esille epäkohtia, mutta motivaattorina ei ole aito huoli näistä epäkohdista, vaan palkkaus ja näkyvyys.
Toisinaan pyörii vanhat ja uudemmat jutut ja kusipäät mielessä. Haluaisin olla positiivisempi.
Vain sosialisti kykenee poistamaan ideologiselta vastustajaltaan ihmisarvon.