Mies ei halua muuttaa yhteen, seurusteltu 5 vuotta

Mietin myös olenko pilannut suhteen kun otan asian tasaisin väliajoin puheeksi.. toisaalta suhteessa pitäisi pystyä puhumaan kaikista asioista.

Mies on esitellyt minut sukulaisilleen ja olen hyvissä väleissä hänen vanhempiensa ja aikuisten lasten kanssa. Muutoin elämme kuten ns. normi parisuhteessa, mutta emme asu yhdessä, emmekä suunnittele yhteistä tulevaisuutta. Olen joskus ehdottanut kihloihin menoa, en kosinut mutta ilmaissut olevani valmis, hän ei selkeästi ollut samaa mieltä, ihmetteli miksi haluaisin kihloihin..

Hankala tilanne, pidän hänestä kovasti enkä haluaisi erota.

ap

Vierailija kirjoitti:

Syy voi olla kotona asuva lapsesi. Jos se ei ole, niin hän ei aio sitoutua.

Onhan se mies sitounut jo 5-vuotta

Miksi ihmeessä muuttaa yhteen, jos toisella on vielä lapsikin kotona. Itse en ainakaan halua muuttaa yhteen vaan paljon parempi, kun kummallakin on omat asunnot. 

Kyllä se Ap taitaa olla niin, että joko jatkatte noin tai eroatte. Ei sekään hyvältä kuulosta, että mies muuttaisi kanssasi yhteen vain sen takia, että pelkäisi että jätät hänet. Nyt on tilanne jokatapauksessa se, että jompikumpi on tyytymätön, jompikumpi katkeroituu. Ymmärrän kyllä Ap sinunkin toiveesi.

Olen itse hieman päälle 50 vuotias nainen ja nykyisen miesystävän kanssa ollut noin 1,5 vuotta. En halua muuttaa yhteen, minusta on kiva kun on kaksi kotia. Kotonani asuu juuri täysikäiseksi kasvanut lapsi ja miehen lapset on jo vanhempia. Toki nyt viimeisen neljän viikon aikana ollaan oltu erossa yhteensä 4 päivää. Nyt ollaan erossa 3 päivää, mutta sitten alkaa yhteinen parin viikon loma. Viihdymme toistemme kodeissa ja vietämme aikaa paljon miehen mökillä. Minusta on hyvä juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan halua luopua omasta asunnosta, koska ero tulee kuitenkin nopeasti ja sitten olet tyhjän päällä

Suomen laki on näissä asioissa jäänyt 1800-luvulle, jolloin ei ollut yhteiskunnan järjestämää sosiaaliturvaa. Omaisuuden pakollinen jakaminen avioeron yhteydessä ja kuolemastapauksessa lesken pitkäaikainen asumisoikeus aiheuttavat sen, että moni ei uskalla aloittaa pysyvää suhdetta. Nämä asiat pitäisi korjata pikaisesti ja saattaa pykälät vastaamaan nykypäivää. Kun lapsiakin syntyy Suomessa vain vähän, olisi syytä hoitaa avioliittoon ja avoliittoon liittyvät omaisuuskysymykset kuntoon nopeasti. Omaisuuden jaon pitäisi koskea ainoastaan avioliiton aikana yhdessä hankittua omaisuutta kuten omistusasuntoa tai kesämökkiä. Lisään loppuun, että olen n.

Vierailija kirjoitti:

Mietin myös olenko pilannut suhteen kun otan asian tasaisin väliajoin puheeksi.. toisaalta suhteessa pitäisi pystyä puhumaan kaikista asioista.

Mies on esitellyt minut sukulaisilleen ja olen hyvissä väleissä hänen vanhempiensa ja aikuisten lasten kanssa. Muutoin elämme kuten ns. normi parisuhteessa, mutta emme asu yhdessä, emmekä suunnittele yhteistä tulevaisuutta. Olen joskus ehdottanut kihloihin menoa, en kosinut mutta ilmaissut olevani valmis, hän ei selkeästi ollut samaa mieltä, ihmetteli miksi haluaisin kihloihin..

Hankala tilanne, pidän hänestä kovasti enkä haluaisi erota.

ap

En ymmärrä miksi roikut siinä tilanteessa. Se ei tule muuttumaan paremmaksi.

Minulla on viisikymppisenä jo muutama kotileikki-yritys ja ero takana. Väkivaltaa uskottomuutta ja kaappihomo.

Olen siis itse väkivallaton, uskollinen heteronainen. Ajattelin että eipä napostele suhteet enää. No nyt kuitenkin on löytynyt paras mies tähän asti.

Seitsemän vuotta yhdessä, vieläkin eri kodit ja tulee olemaankin varmaan vielä pitkään. Paras suhde ikinä ja olen hyvin, hyvin sitoutunut. Onnellinen ja rakastan syvästi.

Ei asuminen ole teidän ongelmanne vaan puutteelliset kommunikaatiotaidot. Teidän pitää pystyä puhumaan. Kummankin. Kaikesta. Muustakin kuin säästä ja mitä tänään syötäisiin.

Sen kun saatte kuntoon niin asuminen ja siihen yhdistyneet pelot ja oletukset eivät ole ongelma. Voi ratketa moni muukin juttu. Tsemppiä siihen!

Ja muista: Se että toinen voi puhua edellyttää luottamusta siihen että toinen kuuntelee. Erityisesti naiset, teidän pitää opetella myös kuulemaan. Se ei ole vain sitä, että pidät hetken suun kiinni.

Varmasti yksi syy on kotona asuva lapsi, mies ei vaan halua loukata sinua kertomalla sitä. Kun lapsi muuttaa pois, voitte jutella asiasta uudestaan.

Miksi haluat "yhteisen arjen"? Mitä hyödyt siitä? Vertaatko paljonkin elämääsi kavereiden suhteisiin? Ei ne kaverit kerro kuinka toisen kuorsaus ja sottaisuus ärsyttää.

Ja miksi haluat että teinisi joutuu sopeutumaan vieraan ihmisen jatkuvaan läsnäoloon? Itselläni oli aina epämukava olo kun äidin miesystävä oli kotonani. Onneksi eivät muuttaneet yhteen. Et kai oleta että saisit kasvatus apua mieheltä?

Olette molemmat eronneet, eli enää ei pitäisi olla tarvetta käydä läpi näitä nuorten kuvioita yhteenmuuttamisineen, kihloineen ja uusine lapsineen. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on viisikymppisenä jo muutama kotileikki-yritys ja ero takana. Väkivaltaa uskottomuutta ja kaappihomo.

Olen siis itse väkivallaton, uskollinen heteronainen. Ajattelin että eipä napostele suhteet enää. No nyt kuitenkin on löytynyt paras mies tähän asti.

Seitsemän vuotta yhdessä, vieläkin eri kodit ja tulee olemaankin varmaan vielä pitkään. Paras suhde ikinä ja olen hyvin, hyvin sitoutunut. Onnellinen ja rakastan syvästi.

Ei asuminen ole teidän ongelmanne vaan puutteelliset kommunikaatiotaidot. Teidän pitää pystyä puhumaan. Kummankin. Kaikesta. Muustakin kuin säästä ja mitä tänään syötäisiin.

Sen kun saatte kuntoon niin asuminen ja siihen yhdistyneet pelot ja oletukset eivät ole ongelma. Voi ratketa moni muukin juttu. Tsemppiä siihen!

Ja muista: Se että toinen voi puhua edellyttää luottamusta siihen että toinen kuuntelee. Erityisesti naiset, teidän pitää opetella myös kuulemaan. Se ei o

Suomalainen "sosiaalisuus" on sitä, että "keskustellaan" mitä putouksessa tai salkkareissa tapahtui, tai mitä naapurin marjatta on viime vuonna tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tuossa iässä pitäisi asua yhdessä ja sinulla on vielä alaikäinenkin kotona? Miksi kukaan siihen haluaisi muuttaa? Ymmärrän hyvin ettei mies halua muuttaa asuntoon missä on minkään ikäisiä lapsia tai ylipäätään saman katon alle kun vihdoinkin on oma elämä ja koti.

 

Ymmärrän Ap:tä hyvin. Aloituksen lukenut vieras ihminen ajattelee, että mies saa heidän kuviossaan sen, mitä haluaa. Ap:n on turhaa haaveilla yhteisestä elämästä tuon miehen kanssa.  Ehkä on parempi lopettaa suhde ja katsoa mitä elämä tuo. Voi löytyä joku, joka oikeasti toivoo yhteistä elämää. On luonnollilsta, että ihminen toivoo elämänkumppania ja yhteenkuuluvutta.

Niin, mies saa pitää oman kotinsa ja omat tavaransa, ap ei ole konmarittamassa yhteenmuutossa miehen omaisuutta roskiin. Mies saa siivota tai olla siivoamatta, ap ei ole sanomassa, että paitojen tulee olla kaapissa sävy sävyyn järjestyksessä. Mies saa pitää olutlasinsa ja mummolta perinnöksi saadun lipaston. Mies saa ostaa auton, jos siltä tuntuu ja itse päättää, mitkä vakuutukset ovat tarpeen. Ja mies saa mennä lapsilleen käymään juuri silloin kun haluaa, ei tarvitse kysellä ap:lta lupaa.

Miksi ihmeessä mies luopuisi koko omasta elämästään vain siksi, että ap niin haluaa?

Ymmärrän sinua,ap. Haette parisuhteesta eri asioita ja mies saa sen mitä haluaa, sinä et. Mulle ei oikein käy rakkaudesta ja parisuhteesta sellainen järjestely, missä ei ole yhteistä arkea. Mulle aito kumppanuus on nimenomaan yhteisen arjen elämistä ja jakamista. Ilman sitä, suhde on jotain tapailua.. en oikein osaa antaa sellaiselle arvoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tuossa iässä pitäisi asua yhdessä ja sinulla on vielä alaikäinenkin kotona? Miksi kukaan siihen haluaisi muuttaa? Ymmärrän hyvin ettei mies halua muuttaa asuntoon missä on minkään ikäisiä lapsia tai ylipäätään saman katon alle kun vihdoinkin on oma elämä ja koti.

 

Ymmärrän Ap:tä hyvin. Aloituksen lukenut vieras ihminen ajattelee, että mies saa heidän kuviossaan sen, mitä haluaa. Ap:n on turhaa haaveilla yhteisestä elämästä tuon miehen kanssa.  Ehkä on parempi lopettaa suhde ja katsoa mitä elämä tuo. Voi löytyä joku, joka oikeasti toivoo yhteistä elämää. On luonnollilsta, että ihminen toivoo elämänkumppania ja yhteenkuuluvutta.

Niin, mies saa pitää oman kotinsa ja omat tavaransa, ap ei ole konmarittamassa yhteenmuutossa miehen omaisuutta roskiin. Mies saa siivota tai olla siivoamatta, ap ei ole sanomassa, että paitojen tulee olla kaapissa sävy sävyyn järjestyksessä. Mies saa pitää olutlasinsa ja mummolta perinnöksi saadun lipaston. Mies saa ostaa auton, jos siltä tuntuu ja itse päättää, mitkä vakuutukset ovat tarpeen. Ja mies saa mennä lapsilleen käymään juuri silloin kun haluaa, ei tarvitse kysellä ap:lta lupaa.

Miksi ihmeessä mies luopuisi koko omasta elämästään vain siksi, että ap niin haluaa?

Miten ihmeessä sä olet tutustunut ap:hen jo niin hyvin että tiedät hänen mieltymyksensä kodin suhteen? Mistä hänen viesteistään pystyt päättelemään, että hän kieltäisi mieheltä normaalin elämän?

Asumisjärjestelyillä ei ole mitään tekemistä sitoutumisen asteen kanssa. Ihminen voi olla erittäin sitoutunut asuessaan erillään, tai täysin sitoutumaton vaikka asuisi yhdessä ja olisi naimisissakin. Älä siis niittaa näitä kahta asiaa yhteen.

Ymmärrän täysin miestä, etenkin kun sulla on vielä lapsi kotona. Ilman sitäkin mielestäni on ihan ok haluta asua erillään kun vielä asutte noin lähelläkin ja ilmeisesti molemmilla kiireiset työt. Ei tarvitse riidellä kotitöistä tai nukkumisesta tai syömisestä, mutta voitte viettää laatuaikaa yhdessä. Itse en näe yhteenmuuttamisessa juuri mitään plussapuolia, kuin enintään pienen säästön asumiskustannuksissa. 

Jos sinulle yhdessä asuminen on muuten tärkeää, mutta mies asuu mieluummin erillään, eikä kumpikaan halua joustaa, on parempi erota. Ette ole yhteensopivia. Mutta älä ala jankuttaa jostain sitoutumisesta, koska kuten sanottu, sillä ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Älä anna asumisjärjestelyille piilomerkityksiä, koska "asummeko yhdessä vai erikseen" on ihan oma kysymyksensä, jonka perusteella on sallittua tehdä päätöksiä suhteen jatkosta. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin myös olenko pilannut suhteen kun otan asian tasaisin väliajoin puheeksi.. toisaalta suhteessa pitäisi pystyä puhumaan kaikista asioista.

Mies on esitellyt minut sukulaisilleen ja olen hyvissä väleissä hänen vanhempiensa ja aikuisten lasten kanssa. Muutoin elämme kuten ns. normi parisuhteessa, mutta emme asu yhdessä, emmekä suunnittele yhteistä tulevaisuutta. Olen joskus ehdottanut kihloihin menoa, en kosinut mutta ilmaissut olevani valmis, hän ei selkeästi ollut samaa mieltä, ihmetteli miksi haluaisin kihloihin..

Hankala tilanne, pidän hänestä kovasti enkä haluaisi erota.

ap

Eikö sinulle ole jo selvää, ettei mies halua tämän enempää? Hänelle riittää se, mitä nyt on. Hän ei halua sitoutua sormuksella, paperilla eikä käytännön tasolla tuon enempää. Hän ei tavoittele yhteistä tulevaisuutta.

Hän on joko sitoutumiskammoinen tai ei vain halua sitoutua _sinuun_. Kumpi tahansa, niin sinun pitää joko tyytyä tuohon mitä on, tai jatkaa matkaa yksin.

Vierailija kirjoitti:

Mietin myös olenko pilannut suhteen kun otan asian tasaisin väliajoin puheeksi.. toisaalta suhteessa pitäisi pystyä puhumaan kaikista asioista.

Mies on esitellyt minut sukulaisilleen ja olen hyvissä väleissä hänen vanhempiensa ja aikuisten lasten kanssa. Muutoin elämme kuten ns. normi parisuhteessa, mutta emme asu yhdessä, emmekä suunnittele yhteistä tulevaisuutta. Olen joskus ehdottanut kihloihin menoa, en kosinut mutta ilmaissut olevani valmis, hän ei selkeästi ollut samaa mieltä, ihmetteli miksi haluaisin kihloihin..

Hankala tilanne, pidän hänestä kovasti enkä haluaisi erota.

ap

Näettekö todella harvoin, vai miksi koet suurta tarvetta yhteenmuutolle ja kihloille?

Edellisessä suhteessa meillä kummallakin oli lapsi ennestään. Tuo ex alkoi jossain vaiheessa puhua yhteenmuutosta ja kihlatkin käväisi puheissa, mutta samaan aikaan muutoin ei meidän tapaamisiin ja yhteiseen aikaan oikein panostanut. Yhteiset sovitut jutut peruuntui herkästi jne. Niin koin lievästi ristiriitaa asiassa, kerroinkin rehellisesti etten ole muuttamassa yhteen nyt, enkä ehkä koskaan. Olen jo kokenut yhdessä asumisen ja avioliiton, ja ymmärrän hyvän suhteen koostuvan enemmän hyvästä yhteisymmärryksestä, kunnioituksesta ja välittämisestä, kuin siitä onko sormessa sormus ja yhteinen kotiosoite. 

Arvasin ketjun yleisimmän kommentin jo ennen sen avaamista. "Miksi ihmeessä pitäisi muuttaa yhteen?". Ja sitähän ihmettä täällä on nyt kyselty ihan näppäimistöt paukkuen. Ehkäpä osa ihmisistä haluaisi muuttaa yhteen siksi, että rakastavat toista, haluavat jakaa arkea, tykkäävät nukkua sylikkäin, tehdä ruokaa yhdessä, tykkäävät kun joku kysyy illalla että miten meni päivä, haluavat harrastaa seksiä päivittäin jne. Syitä on lukemattomia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tuossa iässä pitäisi asua yhdessä ja sinulla on vielä alaikäinenkin kotona? Miksi kukaan siihen haluaisi muuttaa? Ymmärrän hyvin ettei mies halua muuttaa asuntoon missä on minkään ikäisiä lapsia tai ylipäätään saman katon alle kun vihdoinkin on oma elämä ja koti.

 

Ymmärrän Ap:tä hyvin. Aloituksen lukenut vieras ihminen ajattelee, että mies saa heidän kuviossaan sen, mitä haluaa. Ap:n on turhaa haaveilla yhteisestä elämästä tuon miehen kanssa.  Ehkä on parempi lopettaa suhde ja katsoa mitä elämä tuo. Voi löytyä joku, joka oikeasti toivoo yhteistä elämää. On luonnollilsta, että ihminen toivoo elämänkumppania ja yhteenkuuluvutta.

Niin, mies saa pitää oman kotinsa ja omat tavaransa, ap ei ole konmarittama

Miten ihmeessä sä olet tutustunut ap:hen jo niin hyvin että tiedät hänen mieltymyksensä kodin suhteen? Mistä hänen viesteistään pystyt päättelemään, että hän kieltäisi mieheltä normaalin elämän?

Eihän hän pystykään. Kommentti on vain stereotyyppistä naisvihaa, jossa kirjoittaja lokeroi puolet maailman ihmisistä keskenään samanlaisiksi pirttihirmuiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tuossa iässä pitäisi asua yhdessä ja sinulla on vielä alaikäinenkin kotona? Miksi kukaan siihen haluaisi muuttaa? Ymmärrän hyvin ettei mies halua muuttaa asuntoon missä on minkään ikäisiä lapsia tai ylipäätään saman katon alle kun vihdoinkin on oma elämä ja koti.

 

Ymmärrän Ap:tä hyvin. Aloituksen lukenut vieras ihminen ajattelee, että mies saa heidän kuviossaan sen, mitä haluaa. Ap:n on turhaa haaveilla yhteisestä elämästä tuon miehen kanssa.  Ehkä on parempi lopettaa suhde ja katsoa mitä elämä tuo. Voi löytyä joku, joka oikeasti toivoo yhteistä elämää. On luonnollilsta, että ihminen toivoo elämänkumppania ja yhteenkuuluvutta.

Niin, mies saa pitää oman kotinsa ja omat tavaransa, ap ei ole konmarittama

Koska niin kovin moni noin viisikymppinen mies on tähän törmännyt: naisen koti on naisen koti, vaikka se olisi yhteinen. Miehen tavarat ovat muistoja exästä, ne pitää hävittää ja koska naisen exä oli epäsiisti ja kotityötaidoton, niin uudesta miehestä koulitaan naisen maun mukainen.

Jos mies ei halua muuttaa yhteen, niin hän ei sitä halua. Se merkitsee sitä, että hän haluaa ja saa pitää omansa elämänsä sellaisena kuin haluaa, ei tarvitse ryhtyä joustamaan asioissa, joissa ei ole tarvetta joustaa. Iso osa 50+ pareista elää kahta tai jopa kolmea kotia varsin sujuvasti eikä lähipiirissä kukaan ihmettele, että miksi ette muuta yhteen. Se muutto kun ei toisi tullessaan mitään sellaista hyvää, millä korvata yhteenmuuton mukanaantuomat menetykset.

Vierailija kirjoitti:

Mietin myös olenko pilannut suhteen kun otan asian tasaisin väliajoin puheeksi.. toisaalta suhteessa pitäisi pystyä puhumaan kaikista asioista.

Mies on esitellyt minut sukulaisilleen ja olen hyvissä väleissä hänen vanhempiensa ja aikuisten lasten kanssa. Muutoin elämme kuten ns. normi parisuhteessa, mutta emme asu yhdessä, emmekä suunnittele yhteistä tulevaisuutta. Olen joskus ehdottanut kihloihin menoa, en kosinut mutta ilmaissut olevani valmis, hän ei selkeästi ollut samaa mieltä, ihmetteli miksi haluaisin kihloihin..

Hankala tilanne, pidän hänestä kovasti enkä haluaisi erota.

ap

"Olen joskus ehdottanut kihloihin menoa, en kosinut... " 

Oletko 15-vuotias? Tulee ihan myötähäpeä, jos 50v ihminen ehdottaa "kihloihin menoa" ihan kuin teini. Kaksi ihmistä on kihlautunut, kun he ovat sopineet menevänsä naimisiin. Ja täällä sinä ehdottelet jotain teinikihlasormuksia aikuiselle miehelle.... Tulee mielikuva että olet iästä huolimatta kovin lapsellinen, ja tärkeintä on näyttää muille että hei mulla on vakava poikkis!