Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua muuttaa yhteen, seurusteltu 5 vuotta
08.07.2024 |
Olemme seurustelleet 5 vuotta ja haluaisin sitoutua enemmän ja jakaa yhteisen arjen miehen kanssa. Olemme viiskymppisiä eronneita pitkistä avioliitoista, hänellä jo aikuiset lapset, minulla vielä 16 v kotona. Asumme samassa kaupungissa, viikot kuluvat työkiireissä, näemme yleensä kerran arki-iltana ja viikonloppuisin. Tämä riittää miehelle, minä haluaisin enemmän. Asiasta on tasaisin väliajoin keskusteltu, minun aloitteestani. Mies asettaa aina aikarajoja, esim katsotaan vuoden päästä jne. Mutta hänellä ei varmaan ole aikomustakaan muuttaa.
Muut meidän ikäiset ns. toisella kierroksella olevat, asuvat yhdessä, on kesämökkiä ym muuta yhteistä.
En tiedä mitä tehdä, odotanko turhaan.. Tai onko mies hitaasti etenevää tyyppiä. Onko kellään kokemusta/neuvoja?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Arvasin ketjun yleisimmän kommentin jo ennen sen avaamista. "Miksi ihmeessä pitäisi muuttaa yhteen?". Ja sitähän ihmettä täällä on nyt kyselty ihan näppäimistöt paukkuen. Ehkäpä osa ihmisistä haluaisi muuttaa yhteen siksi, että rakastavat toista, haluavat jakaa arkea, tykkäävät nukkua sylikkäin, tehdä ruokaa yhdessä, tykkäävät kun joku kysyy illalla että miten meni päivä, haluavat harrastaa seksiä päivittäin jne. Syitä on lukemattomia.
rakastavat toista - rakkaus ei ole kiinni yhdessä asumisesta.
haluavat jakaa arkea - milloin maailmankaikkeuden historiassa tämä on johtanut mihinkään positiiviseen? Kahdella ihmisellä on AINA erilainen käsitys siivoamisesta, rahasta, jne, ja se "arjen jakaminen" tarkoittaa 95% kompromisseja joista kumpikaan ei ole onnellinen.
tykkäävät nukkua sylikkäin - monella on etenkin keski-iässä hankaluuksia nukkua, ja nukkuvat paljon paremmin erillisessä sängyssä. Tälläkään ei ole mitään tekemistä rakkauden tai sitoutumisen määrän kanssa. Hyvästä unesta huolehtiminen on omasta terveydestä huolehtimista.
tehdä ruokaa yhdessä - Tälläkään ei ole mitään tekemistä rakkauden tai sitoutumisen määrän kanssa, ja ruokaa voi tehdä yhdessä silloin kun pari tapaa useamman kerran viikossa. Tekee vaikka sitten bulkkina useammalle päivälle, niin ei tarte kokata yksin. Itse esim. henkilökohtaisesti vihaan sydämeni pohjasta ruoan tekemistä ja kaikkea siihen liittyvää, joten stressi on paljon pienempi kun voin vain hoitaa sen alta pois niinkuin itse haluan. Yhdessä ruoan tekeminen on kidutusta ja varmasti saisin molemmat pahalle päälle.
tykkäävät kun joku kysyy illalla että miten meni päivä - Puhelin on keksitty aika monta vuotta sitten.
haluavat harrastaa seksiä päivittäin - jos toinen haluaa seksiä päivittäin ja toinen on tyytyväinen kertaan - pariin viikossa, ei se ongelma ratkea yhteen muuttamisella. Yhdessä asuminen ja arjesta kiistely yleensä päinvastoin vähentää seksihaluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...mutta ilmaissut olevani valmis, hän ei selkeästi ollut samaa mieltä, ihmetteli miksi haluaisin kihloihin..
Tuo kyllä kertoo ihan viimeistään että olette aivan eri planeetoilla suhteen laadun ja tulevaisuuden suhteen. Sinun tulee nyt herätä todellisuuteen ja tehdä todellisuuteen pohjautuvat omat suunnitelmasi ja päätöksesi. Mies ei koskaan tule olemaan kanssasi kihloissa, naimisissa tai edes asumaan yhdessä. Vaikka olisi kuinka kivaa ja tykkäätte toisistanne, tämä nyt vain on fakta. Hän on päätöksensä tehnyt, et voi sitä muuttaa. Omat päätöksesi teet ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä tuossa iässä pitäisi asua yhdessä ja sinulla on vielä alaikäinenkin kotona? Miksi kukaan siihen haluaisi muuttaa? Ymmärrän hyvin ettei mies halua muuttaa asuntoon missä on minkään ikäisiä lapsia tai ylipäätään saman katon alle kun vihdoinkin on oma elämä ja koti.
Ymmärrän Ap:tä hyvin. Aloituksen lukenut vieras ihminen ajattelee, että mies saa heidän kuviossaan sen, mitä haluaa. Ap:n on turhaa haaveilla yhteisestä elämästä tuon miehen kanssa. Ehkä on parempi lopettaa suhde ja katsoa mitä elämä tuo. Voi löytyä joku, joka oikeasti toivoo yhteistä elämää. On luonnollilsta, että ihminen toivoo elämänkumppania ja yhteenkuuluvutta.
Niin, mies saa pitää om
Koska niin kovin moni noin viisikymppinen mies on tähän törmännyt: naisen koti on naisen koti, vaikka se olisi yhteinen. Miehen tavarat ovat muistoja exästä, ne pitää hävittää ja koska naisen exä oli epäsiisti ja kotityötaidoton, niin uudesta miehestä koulitaan naisen maun mukainen.
Jos mies ei halua muuttaa yhteen, niin hän ei sitä halua. Se merkitsee sitä, että hän haluaa ja saa pitää omansa elämänsä sellaisena kuin haluaa, ei tarvitse ryhtyä joustamaan asioissa, joissa ei ole tarvetta joustaa. Iso osa 50+ pareista elää kahta tai jopa kolmea kotia varsin sujuvasti eikä lähipiirissä kukaan ihmettele, että miksi ette muuta yhteen. Se muutto kun ei toisi tullessaan mitään sellaista hyvää, millä korvata yhteenmuuton mukanaantuomat menetykset.
Ei tietenkään ole pakko muuttaa yhteen jos ei halua. Mutta jos syynä on se, että on menneisyydessään törmännyt naiseen, jolle yhteinen koti ei ole yhteinen, on epäreilua tuomita täysin asiaan liittymätön ihminen samanlaiseksi. Sillä tekee myös karhunpalveluksen itselleen, jos oikeasti haluaisi muuttaa yhteen mutta pelkää noita asioita. Silloin kannattaisi etsiä nainen joka ei ole tuollainen, eikä elää omien vanhojen kokemusten vankina tuomiten puolet maapallon ihmisistä keskenään samanlaisiksi.
Mä olen asunut kahden miehen kanssa. Ensimmäinen oli juuri tuollainen, mistä syytät naisia. Koti oli hänen mielestään ensisijaisesti hänen, ja sisustettiin hänen huonekaluillaan ja tavaroillaan. Minulla oli suurin piirtein yksi kaappi. Minua se ei haitannut, en ole ikinä ollut sisustusihminen. Se haittasi, että yhdessä maksettu koti oli miehen mielestä hänen niin paljon, että suutuspäissään hän oli aina heittämässä minua ulos. Kämpästä, jossa olin kirjoilla ja maksoin vuokraa siinä missä hänkin.
Onneksi kuitenkaan en muodostanut päässäni skeemaa siitä, että kaikki miehet olisivat samanlaisia. Erosin, ja uskalsin vielä myöhemmin muuttaa yhteen miehen kanssa. Nykyinen koti on yhteinen, ja kumpikin jo sen ikäinen ettei kumpikaan tarvitse koulutusta kotitöissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin ketjun yleisimmän kommentin jo ennen sen avaamista. "Miksi ihmeessä pitäisi muuttaa yhteen?". Ja sitähän ihmettä täällä on nyt kyselty ihan näppäimistöt paukkuen. Ehkäpä osa ihmisistä haluaisi muuttaa yhteen siksi, että rakastavat toista, haluavat jakaa arkea, tykkäävät nukkua sylikkäin, tehdä ruokaa yhdessä, tykkäävät kun joku kysyy illalla että miten meni päivä, haluavat harrastaa seksiä päivittäin jne. Syitä on lukemattomia.
rakastavat toista - rakkaus ei ole kiinni yhdessä asumisesta.
haluavat jakaa arkea -
milloin maailmankaikkeuden historiassa tämä on johtanut mihinkään positiiviseen? Kahdella ihmisellä on AINA erilainen käsitys siivoamisesta, rahasta, jne, ja se "arjen jakaminen" tarkoittaa 95% kompromisseja joista kumpikaan ei ole onnellinen.
tykkäävät nukkua sylikkäin - monella on etenkin keski-iässä hankaluuksia nukkua, ja nukkuvat paljon paremmin erillisessä sängyssä. Tälläkään ei ole mitään tekemistä rakkauden tai sitoutumisen määrän kanssa. Hyvästä unesta huolehtiminen on omasta terveydestä huolehtimista.
tehdä ruokaa yhdessä - Tälläkään ei ole mitään tekemistä rakkauden tai sitoutumisen määrän kanssa, ja ruokaa voi tehdä yhdessä silloin kun pari tapaa useamman kerran viikossa. Tekee vaikka sitten bulkkina useammalle päivälle, niin ei tarte kokata yksin. Itse esim. henkilökohtaisesti vihaan sydämeni pohjasta ruoan tekemistä ja kaikkea siihen liittyvää, joten stressi on paljon pienempi kun voin vain hoitaa sen alta pois niinkuin itse haluan. Yhdessä ruoan tekeminen on kidutusta ja varmasti saisin molemmat pahalle päälle.
tykkäävät kun joku kysyy illalla että miten meni päivä - Puhelin on keksitty aika monta vuotta sitten.
haluavat harrastaa seksiä päivittäin - jos toinen haluaa seksiä päivittäin ja toinen on tyytyväinen kertaan - pariin viikossa, ei se ongelma ratkea yhteen muuttamisella. Yhdessä asuminen ja arjesta kiistely yleensä päinvastoin vähentää seksihaluja.
Kuka väitti että nuo olisivat rakkauden ja sitoutumisen mittareita? Kommentissa vastasin vain syitä, miksi moni haluaa muuttaa yhteen kun sitä on täällä niin ihmetelty. Nuo ovat minun syitäni, ja niitä on vielä paljon lisää. Sinulla saa olla omat syysi muuttaa tai olla muuttamatta. Minä olen valinnut kumppaniksi miehen, jolla on suht sama käsitys siivoamisesta, rahasta ym ja joka haluaa päivittäin seksiä kuten minäkin. Minä pidän siitä että saan halauksen monta kertaa päivässä, eikä minulla ole mitään vaikeuksia nukkua yhdessä keski-iässäkään. Jos jollain on, niin ei ole pakko muuttaa yhteen kenenkään kanssa, mutta ihmetellessään miksi joku muu haluaa, paljastaa vain ettei osaa kuvitella elämää kenenkään muun näkökulmasta kuin omastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta nämä ovat asioita, joita ei pitäisi joutua perustelemaan. Minä haluan ehdottomasti asua rakkaani kanssa (vuosien seurustelun jälkeen), enkä missään nimessä haluaisi käyttää aikaani suhteeseen, joka ei voi edetä tähän. Ja samaan aikaan kunnioitan täysin myös vastakkaista näkemystä. Ehkä tämä on vähän samanlainen kysymys, kuin yksiavioisuus ja uskollisuus. Voihan siitä tehdä järjen ja logiikan kysymyksen ja perusteella vaikka millä suuntaan ja toiseen. Mutta jos parisuhteessa jokin aivan olennainen tuntuu itselle väärältä, ei siinä perustelut auta. Ei sellainen suhde ole elinkelpoinen, eikä terveellinen. Uskollisuudesta, asumisesta yms ei vain voi tehdä kompromisseja. On etsittävä kumppani, joka on samaa mieltä näistä isoista linjoista. Toivoisinkin, että kukaan ei koskaan vedättäisi toista ja "pelaisi aikaa", vaan kunnioittaisi toista rehellisyydellä. Meillä kaikilla on vain tämä yksi elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin myös olenko pilannut suhteen kun otan asian tasaisin väliajoin puheeksi.. toisaalta suhteessa pitäisi pystyä puhumaan kaikista asioista.
Mies on esitellyt minut sukulaisilleen ja olen hyvissä väleissä hänen vanhempiensa ja aikuisten lasten kanssa. Muutoin elämme kuten ns. normi parisuhteessa, mutta emme asu yhdessä, emmekä suunnittele yhteistä tulevaisuutta. Olen joskus ehdottanut kihloihin menoa, en kosinut mutta ilmaissut olevani valmis, hän ei selkeästi ollut samaa mieltä, ihmetteli miksi haluaisin kihloihin..
Hankala tilanne, pidän hänestä kovasti enkä haluaisi erota.
ap
Eikö sinulle ole jo selvää, ettei mies halua tämän enempää? Hänelle riittää se, mitä nyt on. Hän ei halua sitoutua sormuksella, paperilla eikä käytännön tasolla tuon enempää. Hän ei tavoittele yhteistä
Miksi mies olisi sitoutumiskammoinen, jos ei halua asua yhdessä? Siellä on ap ja teini, joilla on oma kotinsa, sekö pitää nyt hajottaa ja muuttaa muualle?
Ymmärrän oikeinnhyvin, jos hän ei halua muuttaa teinin kanssa saman katon alle. Mutta mies tajuaa, että ap haluaa syvempää suhdetta. Jos mieskin haluaisi, niin hän voisi tehdä kompromissin, jota ap ehdotti: mennä kihloihin. Mutta sitäKÄÄN hän ei halua. Hän ei halua mitäön sitoutumisen merkkejä. Mistä muusta siinä on kyse kuin joko sitoutumiskammoiduudesta ta siitä ettei ylipäätään halua sitoutua ap:hen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin myös olenko pilannut suhteen kun otan asian tasaisin väliajoin puheeksi.. toisaalta suhteessa pitäisi pystyä puhumaan kaikista asioista.
Mies on esitellyt minut sukulaisilleen ja olen hyvissä väleissä hänen vanhempiensa ja aikuisten lasten kanssa. Muutoin elämme kuten ns. normi parisuhteessa, mutta emme asu yhdessä, emmekä suunnittele yhteistä tulevaisuutta. Olen joskus ehdottanut kihloihin menoa, en kosinut mutta ilmaissut olevani valmis, hän ei selkeästi ollut samaa mieltä, ihmetteli miksi haluaisin kihloihin..
Hankala tilanne, pidän hänestä kovasti enkä haluaisi erota.
ap
Eikö sinulle ole jo selvää, ettei mies halua tämän enempää? Hänelle riittää se, mitä nyt on. Hän ei halua sitoutua sormuksella, paperilla eikä käytännön t
Mikä suhteessa syvenee, kun asutaan yhdessä? Ja kuten joku jo kertoi, kihloihinmeno on teinimeininkiä, jos sen tarkoituksena on osoittaa, että olemme yhdessä.
Moni kirjoittaa, että suhde ei etene, jos ei muuteta yhteen asumaan. Seuraava vaiheko on sitten muutto erilleen, kun toinen tarvitsee hoivakotipaikan ja toinen ei, jolloin se suhdeko sitten hiipuu, kun toisesta ei ole sitoutumaan yhdessäoloon eikä toinen suostu siihen, että olisi omaishoitajana?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä tuossa iässä pitäisi asua yhdessä ja sinulla on vielä alaikäinenkin kotona? Miksi kukaan siihen haluaisi muuttaa? Ymmärrän hyvin ettei mies halua muuttaa asuntoon missä on minkään ikäisiä lapsia tai ylipäätään saman katon alle kun vihdoinkin on oma elämä ja koti.
Siksi että jokainen haluaa omanlaisensa suhteen.Kuten sinäkin näköjään.
sivu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän miestäsi erittäin hyvin. En itsekkään halua saman katon alle miehen kanssa, jolla on alaikäisiä lapsia.
Miksi luopua helpommasta elämästä, kun sen on lopulta saavuttanut.
N49
Vierailija kirjoitti:
Minusta nämä ovat asioita, joita ei pitäisi joutua perustelemaan. Minä haluan ehdottomasti asua rakkaani kanssa (vuosien seurustelun jälkeen), enkä missään nimessä haluaisi käyttää aikaani suhteeseen, joka ei voi edetä tähän. Ja samaan aikaan kunnioitan täysin myös vastakkaista näkemystä. Ehkä tämä on vähän samanlainen kysymys, kuin yksiavioisuus ja uskollisuus. Voihan siitä tehdä järjen ja logiikan kysymyksen ja perusteella vaikka millä suuntaan ja toiseen. Mutta jos parisuhteessa jokin aivan olennainen tuntuu itselle väärältä, ei siinä perustelut auta. Ei sellainen suhde ole elinkelpoinen, eikä terveellinen. Uskollisuudesta, asumisesta yms ei vain voi tehdä kompromisseja. On etsittävä kumppani, joka on samaa mieltä näistä isoista linjoista. Toivoisinkin, että kukaan ei koskaan vedättäisi toista ja "pelaisi aikaa", vaan kunnioittaisi toista rehellisyydellä. Meillä kaikilla on vain tämä yksi elämä.
Mutta onhan se hyvä välillä pysähtyä miettimään, että miksi ko. asia on tärkeä. Silloin pystyy ehkä itsekin paremmin miettimään, että onko ko. asia kynnyskysymys suhteen jatkumiselle.
Ja siltä toiselta voi myös ihan rakentavaan sävyyn kysyä, miksei koe yhteenmuuttoa tarpeelliseksi. Itse olen ollut suhteessa, jossa se parisuhde ei voinut kovin hyvin (tapaamisia ja yhteisiä menoja peruuntui jatkuvasti toisen toimesta jne.), niin samaan aikaan puheissa esiintyvät toiveet yhteenmuutosta eivät vaan oikein mätsänneet siihen suhteen tilaan. Ja se, ettei sitä minun kokemustani parisuhteen tilasta otettu niin tosissaan, että olisi lähdetty niitä ongelmakohtia yhdessä miettimään toimiviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin myös olenko pilannut suhteen kun otan asian tasaisin väliajoin puheeksi.. toisaalta suhteessa pitäisi pystyä puhumaan kaikista asioista.
Mies on esitellyt minut sukulaisilleen ja olen hyvissä väleissä hänen vanhempiensa ja aikuisten lasten kanssa. Muutoin elämme kuten ns. normi parisuhteessa, mutta emme asu yhdessä, emmekä suunnittele yhteistä tulevaisuutta. Olen joskus ehdottanut kihloihin menoa, en kosinut mutta ilmaissut olevani valmis, hän ei selkeästi ollut samaa mieltä, ihmetteli miksi haluaisin kihloihin..
Hankala tilanne, pidän hänestä kovasti enkä haluaisi erota.
ap
Eikö sinulle ole jo selvää, ettei mies halua tämän enempää? Hänelle riittää se, mitä nyt on. Hän ei halua
Mikä suhteessa syvenee, kun asutaan yhdessä? Ja kuten joku jo kertoi, kihloihinmeno on teinimeininkiä, jos sen tarkoituksena on osoittaa, että olemme yhdessä.
Moni kirjoittaa, että suhde ei etene, jos ei muuteta yhteen asumaan. Seuraava vaiheko on sitten muutto erilleen, kun toinen tarvitsee hoivakotipaikan ja toinen ei, jolloin se suhdeko sitten hiipuu, kun toisesta ei ole sitoutumaan yhdessäoloon eikä toinen suostu siihen, että olisi omaishoitajana?
En tiedä, mitä ap haluaa suhteelta ja miten hän kokee yhdessäasumisen syventävän suhdetta. Mutta jos hän kokee niin, niin mikä sinä olet mitätöimään hänen kokemuksensa? Anna hänen olla sitä mieltä, mitä on.
Ap sulla on nyt tosi hyvin asiat.
Mutta jos toi yhteenmuutto sulle on pakkomielle niin ehkäpä parasta olisi että eroaisitte.
Itse erosin viime kesänä kun exäni jäi kiinni toisista naisista.
Omilleni pääsin vihdoin muuttamaan nyt keväällä.
Ja mikä sielunrauha. Löydän tavarani sieltä mihin olen laittanut. Siivoan, tiskaan ja kokkaan itselleni.
Siintä kun täytin 21 tonne 53 vee en ole asunut yksin.
On korkea aika oppia tuntemaan itseni.
Hyvää seksiseuraa kaipaan mutta mitään en ole tehnyt asian eteen.
Ap olet liian vanha vertailemaan itseäsi ystävättäriisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n kannattaisi keskustella miehen kanssa tilanteesta ja sitten hyväksyä se, että suhde päättyy. Miehellä on oikeus olla muuttamatta yhteen ja ap:lla oikeus löytää mies, joka yhteenmuuttoa haluaa. Ennen keskustelua kannattaa silti miettiä, onko valmis luopumaan kaikesta siitä hyvästä ja mukavasta, jota yhdessäolo miehen kanssa edustaa ja onko varma, että samanlaisen tunteen voi helposti löytää jonkun toisen kanssa.
Kompromissi: ostatte yhteisen mökin tai loma-asunnon?
Senkin tosin vasta, kun kuopukseni on muuttanut kotoa omilleen.
En ikinä muuttaisi naisen ha tämän teinilapsen huusholliin. Uusi koti naisen kanssa kun lapsi muuttaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta, mutta minä olen se, joka ei halua muuttaa yhteen. Miksi se on sinulle niin tärkeää? Minunkin mieheni aika ajoin kysyy että onko mieleni muuttunut, mutta ei se muutu. Me vietämme viikonloput yhdessä, välillä tavataan myös viikolla. En jaksaisi joka ilta olla jonkun kanssa. Pitäisi tehdä paljon kompromisseja ja sopia yhteisiä toimintatapoja kotona, tulisi varmaan enemmän kinaakin. Tarvitsen iltaisin oman rauhan kiireisen työn vastapainoksi.
Miten voit puhua miehestäsi, kun te ette ole naimisissa ettekä asu yhdessä? Tapailet tätä miestä säännöllisesti, mutta käytännössä hän on miesystävä tai tapailukumppani.
Mies voi juurikin olla miesystävä, lyhyt muoto sanasta vain.
Vrt englannin man vs husband.
T. Eri
Vierailija kirjoitti:
Kompromissi: ostatte yhteisen mökin tai loma-asunnon?
Senkin tosin vasta, kun kuopukseni on muuttanut kotoa omilleen.
...kuopuksesi...
Ap, te haluatte ihan eri asioita parisuhteelta, se on tullut selväksi teidän välisissä keskusteluissa. Lisäksi tuo, että mies torppaa nämä keskustelut, on kuvaavaa siitä, että hän ei ole valmis muuttamaan mieltään sinun mieliksesi, eikä halua syventää suhdetta sillä tavalla kuin sinä haluat ja tarvitset. Odotat turhaan. Voittehan te jatkaa kavereina, ja sinä löytää itsellesi sellaisen kumppanin, jolla on samat visiot yhdessäolota ja tulevaisuudesta.
Miksi mies olisi sitoutumiskammoinen, jos ei halua asua yhdessä? Siellä on ap ja teini, joilla on oma kotinsa, sekö pitää nyt hajottaa ja muuttaa muualle?